Valtuustosalissa sanottua

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 29.5.2017

Arviointikertomus 2016

Tarkastuslautakunta, samoin kuin kaupungin tilintarkastusyhteisö ovat tehneet tärkeitä huomioita vuoden 2016 toiminnasta.

Tilintarkastusyhtiön raportti ei ole ollut valtuuston listan liitteenä, mutta se on 22.5. hallituksen listan liitteenä ja siten kaikkien luettavissa – kuten pitääkin. Mielestäni se on niin tärkeä asiakirja, että siihen on päättäjien syytä tutustua.

On huolestuttavaa, että hallinnossa johtavat viranhaltijatkaan eivät ole tehneet säädösten mukaisia päätöksiä. Tällöin päätöksistä ei tiedoteta ja otto-oikeuden käyttö menettää merkityksensä. Kun ostolaskuja ovat hyväksyneet henkilöt, joiden osalta uupuu päätös oikeudesta hyväksyä laskuja, ei kaikki ole kohdallaan. Ei myöskään silloin, kun konsulttisopimuksia ei ole kilpailutettu tai niistä ei ole päätöksiä.

Kun Lemminkäinen maksoi kaupungille asfalttikartellijutussa 2,7 milj. euroa ja kaupunki sitten maksoi takaisin 2,3 milj. euroa, koska oli päästänyt kanneoikeuden vanhentumaan, kyse ei ole ihan läpihuutojutusta. Kuitenkaan tätä asiaa ei tuotu luottamuselinten käsittelyyn kuin vasta nyt tilintarkastuskertomuksen yhteydessä. Ja hallituskin on sen vain merkinnyt tiedoksi.

Meillä on isoja kehityshankkeita, mm. Kankaan alue ja Hippos. Kankaan alueen osalta tilintarkastaja on havainnut kaupungille tulleen laskuja, jotka eivät sille kuulu. Kankaan alueportaalista ei ole tehty päätöstä ja laskuja on hyväksynyt hankejohtaja, joka on uuden osakeyhtiön hallituksen puheenjohtaja. Niin Kankaan alueen osalta kuin jatkossa myös Hippoksen osalta on syytä parempaan tarkkuuteen ja huolellisuuteen.

Toimialakohtaisessa tarkastelussa nostan esille yhden tärkeän asian: päihde- ja mielenterveyspalvelut tässä kaupungissa. Muistan vuosikausien ajan itse tuoneeni esille tähän liittyvää problematiikkaa. Kuten viimeksi hyvinvointikertomuksen käsittelyssä totesimme, niin ongelmia aiheuttaa hoidon pirstaleisuus ja sattumanvaraisuus ja hoitoon pääsyä vaikeuttavat kaksoisdiagnoosit: päihde- ja mielenterveys. Muistelen jo joku vuosi takaperin olleen tavoitteena, että sairaanhoitopiirin ja kaupungin palvelut lähentyisivät toisiaan. Mutta näyttää siltä, että sellaista ei ole tapahtunut. Perustason työntekijän näkökulmasta katsottuna asiakkaiden pääseminen hoidon piiriin oikea-aikaisesti, jotta muu kuntoutuminen voidaan huomioida – sitä ei edelleenkään tapahdu.

Kovasti huolestuttaa, miten tämän asian kanssa tulee tulevassa sotessa käymään.

Tähän asiaan liittyy myös tarkastuslautakunnan jo vuosi sitten tekemä esitys paljon palveluja tarvitsevien tilanteen selvittelemisestä, jonka lautakunta nyt uudistaa. Ellen väärin muista, niin tällainen tavoite oli jo syksyllä 2013 hyväksytyissä palvelulinjauksissa. Tällaisen hyvän tavoitteen olisi suonut toteutuneen jo kuluneen valtuustokauden aikana.

________________________________________________________________________

Jkl kaupunginvaltuusto 24.4.2017

Hyvinvointikertomus 2013 – 2016

Hyvinvointikertomukseen on koottu kuntalaisten hyvinvointia koskevaa tietoa, jonka pohjalta on aika vetää johtopäätökset ja uuden valtuuston sitten päättää tulevista toimenpiteistä.

Vaikka kaupungin talous nyt näyttääkin aiempaa valoisammalta, niin kaikille kaikkea hyvää ei varmasti tulevaisuudessakaan ole jaettavissa. Silloin on tärkeää, miten päättäjät arvottavat asioita ja miten priorisoivat resurssien kohdentamisen.

Yhteiskunnan polarisoituminen ja eriarvoistuminen näkyy myös meillä. Suurimmalla osalla menee hyvin, mutta huono-osaisuus kasautuu osalle väestöä. Niukoissa oloissa on ensisijaisesti pidettävä huolta kaikkein heikoimmista. Palvelut tulee kohdentaa entistä tarkemmin.

Tämä selvitys ei ole ensimmäinen kerta, kun tulee esille, että Jyväskylässä mielenterveyspalvelut ovat riittämättömät ja palvelujärjestelmä pirstaleinen. Hoitoon pääsyä meillä vaikeuttaa edelleen henkilön kaksoisdiagnoosi. Päihdeongelmainen ei pääse mielenterveyspalveluiden piiriin ennen kuin on ollut kyllin kauan kuivilla. Kaikki kuitenkin tietävät, että elämä ei ole noin yksioikoista, vaan ongelmat kietoutuvat yhteen. Miksi emme voi ottaa mallia esim. Eksoten hyvistä toimintavoista, missä ihmistä ei pompotella vaan hänet otetaan vastaan siellä, minne hän tulee apua hakemaan.

Selvityksessä nousee esiin yksinäisyys, jonka osalta on hienosti havaittu, ettei se ole vain yksilön ongelma vaan laajempi yhteiskunnallinen ongelma, jota synnyttävät hyvin monet eri tekijät. Miten tähän ongelmaan vastataan - siinä onkin haastetta kerrakseen.

Palveluiden saatavuudessa on monenlaisia ongelmia. Kun palveluja keskitetään ja fyysiset välimatkat kasvavat, monelle tuottaa vaikeuksia päästä palvelun äärelle. Ei ole rahaa matkustaa tai kulkuyhteydet ovat hankalat. Tulevassa sotessa nämä ongelmat on syytä tiedostaa jo ennakkoon. Myös digitalisaatio aiheuttaa osalle väestöä vaikeuksia hoitaa asioita ja saada palvelua, kun ei ole taitoa tai välineitä.

Taloudellinen eriarvoistuminen näkyy kaikissa ikäryhmissä. Erityisen julmaa on lasten ja nuorten kiusatuksi tuleminen syystä, että ei ole rahaa osallistua tai hankkia sitä mitä keskivertoperheissä lapsilla on. Hyvä resepti tähän – niin kuin moneen muuhunkin asiaan – on: riittävästi rahaa ja rakkautta.

Tapani Mäki nosti puheenvuorossaan esiin ilmaiset liikuntapalvelut köyhien perheiden lapsille. Aikoinaan jättämästäni aktiivipassialoitteesta on Jyväskylässä muotoutunut Kipinä mm. tällaisiin tarpeisiin. Kipinä on tällä hetkellä sisällöltään aika vaatimaton koskien lähinnä kansalaisopiston ja joidenkin kulttuuritoimen palveluja. Toivon kovasti, että se laajenee myös liikuntasektorille.

Maia Fandi nosti esiin perheiden monimuotoisuuden, jota meidän palveluissa ei osata kohdata riittävällä tavalla. Tätä asiaa koskevan valtuustoaloitteen jätän tänään täällä valtuustossa.

___________________________________________________________

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 27.3.2017/ asia 24

Lausunto hallituksen esitysluonnoksesta eduskunnalle sosiaali – ja terveydenhuollon järjestämisuudistukseen liittyvästä valinnanvapauslaista

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja muut läsnäolijat

Hallituksen esityksessä ei ole kyse ihmisten valinnanvapaudesta vaan yhtiöiden vapaudesta tehdä voittoa verovaroin ja ihmisten perusoikeuksien kustannuksella. SKP:n ryhmän mielestä Jyväskylän kaupungin tulisi esittää koko valinnanvapauslain hylkäämistä.

On todella huonoa lainvalmistelua hallitukselta lähettää keskeneräinen lakiluonnos lausunnolle. Rehellisesti hallitus kyllä kertoo, että muutoksia tullaan tekemään, mutta millaisia - sitä saamme vain arvailla. Muutosten jälkeen tuskin uutta lausuntokierrosta tulee. On toisten työn aliarvostamista teettää työtä pyytämällä lausumaan keskeneräisestä asiasta. Hallituksen insinöörimäinen työtapa näkyy siinä, että edetään itsepäisesti, vaikka lukuisat asiantuntijat varoittavat valitun linjan seurauksista. Viisautta olisi myös, että vaikuttavuusarvioinnit olisi tehty ensin ja vasta sitten lähdetty viemään lakiluonnosta eteenpäin. Kiireellä hutiloiden ei saada aikaan kuin sutta ja sekundaa. Kun toimeentulotuen kela-siirto sai huonosti valmisteltuna aikaan kaaoksen kelassa, kunnissa ja vallankin ihmisten elämässä, niin mitä tuleekaan sote saamaan aikaan, jos valmistelu on tätä laatua.

No, joka tapauksessa kuntia pyydetään ottamaan kantaa lakiluonnokseen. Ja vaikka asioista viime kädessä päättääkin eduskunta, niin kyllä Jyväskylänkin lausunnolla on merkitystä muiden suurten kaupunkien lausuntojen joukossa. Asian merkitystä ei pidä itse vähätellä.

Yhdenvertaisuuden, sujuvuuden ja perustason palvelujen parantamisen sijasta esitys korostaa palvelujen markkinoistamista. Ihmisten terveys ja hyvinvointi on alistettu yritysten ja pääomasijoittajien voitontavoittelulle. Palvelujen nopea vieminen markkinoille vaarantaa julkisen palveluvelvoitteen toteutumisen, koska yritystoimintaan liittyy riskejä. Markkinat tuottavat myös rakenteellisia vinoutumia: ennalta ehkäisyyn ei ole kaupallista intressiä. Esitys suosii niitä, joilla on paremmat tulot ja vähemmän palvelujen tarvetta. Se keskittää palveluja sinne, missä on enemmän maksukykyä.

Esitetty valinnanvapausmalli pirstoo palveluketjuja ja vaikeuttaa yhdenvertaisten palvelujen järjestämistä. Monilla ihmisillä ei ole mahdollisuuksia arvioida riittävällä tavalla palvelutarpeita. Etenkin niiden, joiden toimintakyky on terveydellisistä tai sosiaalisista syistä alentunut, on vaikea käyttää valinnanvapautta. Heikoimmassa asemassa olevilla on heikommat mahdollisuudet saada tarvitsemiaan palveluja.

Esitys on sosiaalipalvelujen näkökulmasta vakavasti puutteellinen, mikä on leimallista koko sote-uudistukselle. Etenkin monialaisia palveluja tarvitseva kansalainen joutuu sellaiseen palveluviidakkoon, että oma henkilökohtainen palveluohjaus on välttämätöntä. Se ei ole kevyttä neuvontaa, jota voi antaa kuka tahansa. Kyse on sosiaalihuollon palvelukokonaisuudesta, ja se tulee olla sosiaalihuollon laillistetun ammattihenkilön tekemää, jotta myös sitä osaa palvelukokkonaisuudesta voidaan valvoa.

Avoimuus ja kansanvaltaisuus ovat kaukana hallituksen valinnanvapausmallista. Kunnat eivät saa enää järjestää palveluja, eivät edes perustaa yhtiöitä tuottamaan niitä. Myöskään maakuntaan valittava valtuusto ei saa perustaa yhtiöitä. Maakunnan liikelaitoskaan ei saa tuottaa terveyskeskuspalveluja eikä toimia asiakassetelien tai henkilökohtaisten budjettien markkinoilla. Liikelaitoksen ja yhtiöiden johtoon ei saa valita maakuntavaltuuston eikä kuntien edustajia. Eikä maakunnalla ole edes itsenäistä taloutta ja pääomia, joilla kilpailla yksityisten suuryhtiöiden kanssa. Henkilöstö joutuu kilpailutusten oravanpyörään.

Maakunta palvelujen järjestämisvastuullisena ei tosiasiallisesti pysty ohjaamaan tai käyttämään päätösvaltaa ostopalveluja tuottavan yrityksen toiminnasta. On täsmennettävä yritysten vastuita tilanteissa, joissa yritys toteaa toiminnan kannattamattomaksi.

Kaupungin lausunnossa viitataan aivan oikein liian tiukkaan aikatauluun, jonka johdosta maakunnan yhtiöt eivät ole tasavertaisessa asemassa, koska ne voivat aloittaa toimintansa yhtiöittämisen vasta valinnanvapauden jo alkaessa tammikuussa 2019.

Sote-uudistuksen tavoitteiden näkökulmasta hallituksen tulisi edetä vahvistamalla perustason palveluja lisäämällä resursseja hoitoon pääsyn nopeuttamiseksi ja eriarvoisuuden vähentämiseksi palvelujen saatavuudessa. Lähellä järjestettävät palvelut pitää myös päättää lähellä ja säilyttää kuntien omana toimintana. Näin niiden yhteys kunnan muihin tehtäviin säilyy ja tuo synergiaetuja. Julkisen vallan vastuu sosiaali-ja terveyspalvelujen järjestämisessä ja tuottamisessa on jakamaton, koska vastuu kansalaisten palvelujen saamisesta tulee olemaan maakunnilla.

Mm. näistä syistä esitän, että kaupunki esittää lausunnossaan, että esitys laiksi valinnanvapaudesta hylätään.

Kukaan ei kannattanut esitystäni, joten se raukesi. Jätin eriävän mielipiteen.

______________________________________________________________________

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 27.3.2017/ asia no 19 Hallintosääntö

On hienoa, että joidenkin virkamiesten jääräpäisyydestä huolimatta meillä on nyt käsissämme esitys, jossa valtaa palautetaan takaisin valtuustolle mm. palveluverkoista päättämisen osalta. Mutta aivan liikaa meillä päätetään edelleen asioita julkisuudelta pimennossa, kun esim. lautakuntien ja hallituksen kokoukset eivät ole avoimia ja julkisia, mitä ne lain puitteissa kuitenkin voisivat olla, mikäli toimielin niin päättää. Vuosi sitten annetussa vastauksessa jo vuonna 2013 jättämääni valtuustoaloitteeseen tätä asiaa koskien saatiin kovin nuiva vastaus. Eikä ole yksikään lautakunta tainnut päättää tuosta lain suomasta mahdollisuudesta. Mutta ehkäpä uusi valtuusto ja lautakunnat ovat rohkeampia ja ennakkoluulottomampia.

Nyt käsillä olevan hallintosäännön liitteinä on mm. valtuuston työjärjestys sekä luottamushenkilöiden palkkiot ja korvaukset. Niihin molempiin minulla on muutama ehdotus.

1. Valtuuston työjärjestyksen § 37 koskee Kyselytuntia. Nythän valtuutetulla on mahdollisuus esittää kysymys, joka tulee jättää kirjallisena vähintään 7 päivää ennen valtuuston kokousta. Kokouksessa voi esittää kaksi lisäkysymystä. Työjärjestyksen mukaan kysymysten johdosta ei käydä keskustelua.

Valtuuston kokousten ja kyselytuntien kiinnostavuutta lisäisi, jos kyselytunnit olisivat eduskunnan tai esim. Helsingin valtuuston tapaan sellaisia, että myös muut päättäjät voisivat esittää samaan asiaan liittyviä kysymyksiä. Jos kysymyksen voisi jättää esim. pari päivää ennen kokousta, olisi mahdollista tarttua hyvinkin ajankohtaisiin teemoihin. Näinhän esim. Helsingissä päästiin käymään keskustelua toimeentulotuen kelasiirron aiheuttamista ongelmista kunnan näkökulmasta.

2. Luottamushenkilöiden palkkioita ja korvauksia käsiteltiin valtuustossa edellisen kerran joulukuussa 2014. Me kommunistit vastustimme johtavien poliitikkojen palkallisuutta silloin, eikä kantamme ole tuosta muuttunut. Se, että nyt kaupunginhallituksen puheenjohtajan 50 % osa-aikaisuudesta maksettaisiin peräti 2500 euroa/kk tuntuu pöyristyttävältä summalta. Paikallislehti kantoi pääkirjoituksessaan (3.12.2014) huolta, että poliitikkojen palkallisuus hämärtää luottamustoimen luonnetta suhteessa virkamiehiin. Itse näen huolestuttavampana muutoksen demokratiaa kaventavat vaikutukset.

Palkalliset ammattipoliitikot ovat omiaan vahvistamaan pienen piirin vallankäyttöä. Kommunistien mielestä tarvitaan vallan keskittämisen sijasta vallan hajauttamista ja uudenlaisten osallistumistapojen kehittämistä ja käyttöönottoa. Tarvitaan myös lisää avoimuutta ja julkisuutta.

Nykykäytäntö, jossa johtaville luottamishenkilöille maksetaan kokouspalkkioiden lisäksi vuosipalkkiot ja ansionmenetyksen korvaus on mielestämme riittävä.

Johtavien poliitikkojen palkallisuuden sijasta olemme huolissamme siitä, että esim. työttömyysturvan tai toimeentulotuen varassa olevalle tai asumistukea saavalle voi koitua suuria ongelmia ja taloudellisia menetyksiä osallistumisesta kaupungin luottamuselimiin. Jotta kansalaisten tasavertaiset mahdollisuudet yhteiskunnalliseen osallistumiseen voidaan turvata, tarvitaan lainsäädännöllisiä toimenpiteitä.

Mutta osaltaan kaupunki voi myös helpottaa tällaisten luottamushenkilöiden tilannetta muuttamalla maksukäytäntöä. Sen sijaan, että nyt palkkiot maksetaan neljännesvuosittain, ne tulisi maksaa kuukausittain. Tällöin esim. lautakunnassa oleva työtön saattaisi jopa voida pitää palkkion hyvänään.

Teen kaupunginhallituksen esityksestä poikkeavan esityksen seuraavasti:

1. Esitän, että Valtuuston työjärjestyksen § 37 Kyselytunti toiseksi viimeisestä kappaleesta poistetaan lause ”Kysymysten johdosta ei käydä keskustelua” ja lisätään lause ”Tämän jälkeen muilla valtuutetuilla on mahdollisuus enintään kahden minuutin mittaisiin lisäkysymyksiin ao. aiheesta”.

2. Esitän, että Luottamushenkilöiden palkkiot ja korvaukset- liitteestä poistetaan kokonaan § 4 Osa-aikaiset luottamushenkilöt.

3. Esitän, että Luottamushenkilöiden palkkiot ja korvaukset -liitteen 11§ Palkkioiden ja korvausten maksatus-kohdan toiseksi viimeinen lause muutetaan muotoon ”Palkkiot ja korvaukset maksetaan kuukausittain”.

Muilta osin hallituksen esitys voidaan hyväksyä.

Esitystäni ei kannatettu, joten se raukesi.

Sen sijaan Eija Reilin (ps) esitystä siitä, että palkkiot säilytetään nykyisellään eikä koroteta, kannatin. Äänin 44-21- 2 tyhjää esitys ei mennyt läpi.

________________________________________________________________________

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 27.3.2017/ asia n:o 20 Jyväskylän koulutuskuntayhtymän järjestämän lukiokoulutuksen tukeminen

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja muut läsnäolijat

Lukiokoulutuksen nykytila on surkea ja tulevaisuus huolestuttava. Minua hämmentää tämän asian käsittelyssä suuresti se, että samalla kun hallituspuolueet leikkaavat koulutuksesta valtakunnan tasolla, niin ne kuntatasolla unohtavat syyn toisen asteen koulutuksen huonoon tilaan. Niin lukioiden kuin myös ammatillisen koulutuksen alennustila johtuu pitkälti valtionosuusleikkauksista kuten Katja Isomöttönen äsken totesi.

Kun tilanne on kestämätön, on kunnan tultava apuun. Lukioiden lisäksi apua tarvitsee myös ammatillinen koulutus. Kunnan hätäapu ei voi kuitenkaan olla kestävä ratkaisu. Kuntatasolla meidän tulona ei ole progressiivinen verotus kuten valtiolla. Joten tällainen kehitys on epäoikeudenmukainen.

Näyttää vain olevan, että yhdessä sun toisessa asiassa, valtio huutaa kuntia apuun. Viimeisimmäksi kelan toimeentulotukisiirron ongelmien ratkaisuun.

Lukiokoulutuksen tilannetta selvittävästä raportista ilmenee, että kuntayhtymässä rahaa menee hallintoon ja byrokratiaan, sen sijaan että menisi opetukseen.

Pelkään, että tulevassa sotessa tapahtuu sama ilmiö. Toivottujen synergiaetujen sijasta saamme entistä monimutkaisemman ja byrokraattisemman järjestelmän, jossa raha ei riitä ihmisten hoitamiseen vaan menee himmeleiden rakentamiseen ja ylläpitoon.

Kaupunginhallituksen esitys lukiokoulutuksen tukemisesta on tässä tilanteessa hyvä ja kannatettava. Erityisen hyvä on hallituksessa tehty lisäys siitä, että toisen asteen koulutuksen järjestämisvaihtoehdot selvitetään.

_______________________________________________________________

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 20.2.2017Riitta Tynjä

Asia n:o 1 Hulevesien hallinnan järjestäminen ja rahoittaminen

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto ja muut läsnäolijat

Hulevesiasiaa on taivasteltu eri foorumeilla ja ihmetelty, miksi sadevedestä nyt yhtäkkiä on alettava maksamaan. Onhan vettä satanut ammoisista ajoista lähtien, eikä mitään ongelmia ole ollut. Vai eikö?

Mitä tiiviimmäksi yhdyskuntarakenne muodostuu ja mitä enemmän asfaltoituja katuja ja alueita meillä on, sitä heikommin vesi voi imeytyä suoraan maahan. Tiedämme, kuinka rankkasateilla viemärit tulvivat yli äyräiden ja vedet valuvat milloin kenenkin tontille ilman että voimme sitä estää. Tätä varten tarvitaan keinoja, joilla hulevesien hallinta on mahdollista. Hulevesijärjestelmä on tänä päivänä tarpeellinen.

Esitys siitä, että Jyväskylän kaupunki ottaa vastattavakseen hulevesien kokonaishallinnan, on kannatettava. Se on selkeämpi kuin nykysysteemi, jossa osa on Jyväskylän kaupungin ja osa Jyväskylän Energian vastuulla.

Sen sijaan esitys, jonka mukaan kaupunki ottaisi käyttöön hulevesimaksun, ei ole kannatettava.

Lain mukaan kunta voi periä hulevesimaksua. Sitä ei siis ole pakko periä. Vasta harva kunta on päättänyt hulevesimaksun käyttöönotosta. Moni kunta, mm. Lahti on päättänyt olla ottamatta maksun käyttöön. Tämän asian valmistelussa ja esittelyssä olisi ehdottomasti pitänyt olla informaatiota siitä, miten tällaisissa kunnissa kustannukset aiotaan hoitaa ja miksi tällaiseen ratkaisuun on päädytty.

Jyväskylä on tunnettu kalliista asumiskustannuksista. Veden hinta on maan korkeinta. Hulevesimaksu olisi taas yksi maksu, joka nostaa asumisen hintaa. Hulevesikustannuksia on nyt katettu jätevesimaksulla, joka tulee joka tapauksessa kohoamaan Nenäinniemen jätevesipuhdistamon investointien seurauksena. Lain mukaan jätevesimaksulla ei jatkossa saa kompensoida hulevesikustannuksia.

Hulevesimaksun käyttöönottoa perustellaan sillä, että osa kiinteistöistä maksaa tällä hetkellä tätä maksua ja osa ei, ja että nykyiset maksutulot eivät riitä kattamaan kuluja. Niitä, joille maksu tulisi uutena, rauhoitellaan, että maksusta voi vapautua, jos pystyy esittämään, että hoitaa itse veden imeytyksen. No, jos kaikki ovat sen näin tehneet tähänkin asti, niin eikö myös jatkossa? Eli kaikki saisivat vapautuksen? Mistä niitä lisäeuroja sitten tulisi?

Ilmastonmuutoksen myötä sademäärät ovat lisääntyneet ja lisääntyvät jatkossakin. Tämän vuoksi on pakko rakentaa hulevesijärjestelmää ja huoltaa sitä. Meidän on huolehdittava ympäristöstämme. Mutta emme voi sälyttää maksurasitusta yksittäisten kiinteistöjen vastuulle ilmastonmuutoksen seurauksista, joihin olemme kaikki syypäitä. Vesimaksun suuruuteen jokainen voi jossain määrin itse vaikuttaa, mutta vesisateisiin yksittäisen kuluttajan on mahdotonta vaikuttaa. Siksi on reilumpaa hoitaa hulevesikustannukset kaupungin budjetista ja rahoittaa ne verovaroin. Lautakunnan puheenjohtaja Seppo Moilanen (kesk) viittasi, että tällöin eivät esim. tehdaskiinteistöt maksaisi mitään. Mutta eikös nekin omista joku, joka maksaa – tai jonka ainakin pitäisi maksaa veroja?

Kannatan Jorma Holmstedtin (ps) tekemää esitystä, että kaupunginhallituksen esityksen toinen kohta hylätään ja hyväksytään vain päätösesityksen ensimmäinen osa, joka kuuluu:

1.1.2018 alkaen Jyväskylän kaupungin hulevesijärjestelmän vaikutusalue on asemakaava-alue. Jyväskylän kaupunki vastaa asemakaava-alueella hulevesien kokonaishallinnasta. Kaupunki ja Jyväskylän Energia Oy sopivat JE:n omistaman hulevesiviemäriverkoston käyttöoikeudesta.

Äänin 51 - 12 - 4 tyhjää hulevesimaksu päätettiin ottaa käyttöön. Maksua vastaan äänesti lisäkseni 8 ps-valtuutettua, sdp:n Jari Blom, vihreiden Jukka Ammondt ja keskustan Eino Lahtinen.

_______________________________________________________________________

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 28.11.2016/vuoden 2017 talousarvio

Kokouksen alussa puheenjohtaja totesi eri ryhmistä tulleen toiveita, että budjetti voitaisiin hyväksyä yhdellä nuijan kopautuksella. Siis vuoden tärkeimmästä asiasta ei käytettäisi edes ryhmäpuheenvuoroja. SKP ei voinut tätä hyväksyä ja oli näin ainoa, joka piti ryhmäpuheenvuoron ja teki esityksiä. Muista ryhmistä yksittäiset valtuutetutkaan eivät rohjenneet puhua.

Tässä SKP:n ryhmäpuheenvuoro/Riitta Tynjä

Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut ja muut läsnäolijat

En pidä tätä puheenvuoroa ilkeyttäni enkä pitkittääkseni tahallani kokousta. Muista ryhmistä poiketen valtuusto on kunnallisessa päätöksenteossa SKP:lle ainoa paikka, jossa on mahdollista tuoda omia näkökulmia esille. En voisi katsoa äänestäjiäni silmiin, ellen veisi heidän viestiään eteenpäin niillä keinoilla, jotka minulla on käytettävissäni. Onneksi meillä demokratiassa sentään vielä näitä keinoja on.

Voin hyvin todeta, että ensi vuoden budjettivalmisteluun liittyneen ensisäikäytyksen jälkeen käsissämme on siedettävä esitys. Muutaman muutoksen jälkeen sen kanssa on mahdollista elää. On hienoa, että lapsiperheiden kotipalvelun lisääntyneeseen tarpeeseen vastataan lisähenkilöstöllä ja että oppilashuolto saa lisäresurssia kyetäkseen noudattamaan lakisääteisiä aikarajoja. Kotihoidossa oman toiminnan kasvu asiakasmäärissä ilahduttaa. Mutta toisaalta herää huoli henkilöstön jaksamisesta, kun resursseja ei kuitenkaan lisätä. Peruspalveluiden psykologien asiakasmäärät ovat kasvaneet niin, että hoito ei toteudu oikea-aikaisesti, mikä kasvattaa erikoissairaanhoidon kustannuksia. Kaiken kaikkiaan painopisteen siirtyminen korjaavista ennalta ehkäiseviin palveluihin tapahtuu liian hitaasti.

Budjetissa tulisi uskaltaa tehdä satsauksia, joiden tuovat säästöjä pitkässä juoksussa. Tällainen on mm. rahan varaaminen henkilöstön terveydellisistä syistä tapahtuvaan uudelleen sijoittamiseen. Työntekijän jääminen työkyvyttömyyseläkkeelle aiheuttaa kaupungille varhemaksuja, jotka ovat jatkuvassa kasvussa. Viime vuodesta kasvua arvioidaan olevan 100 000 euroa. Tules-vaivat ovat suurin työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen syy, eikä niihin auta, vaikka kuinka panostettaisiin esimiestyöhön ja työyhteisön kehittämiseen kuten aloitteeseeni annetussa vastauksessa esitetään. Pitää olla rahaa, jotta on mahdollista kokeilla kaupunkiorganisaatioissa muita töitä. Vai onko kaupunkimme niin köyhä, ettei sillä ole varaa edes säästää?

Sen sijaan talousarviossa ei tule sitoa käsiä Hippoksen kaltaisiin yltiöpäisiin hankkeisiin, joista jo nyt tiedetään, etteivät budjetit tule pitämään ja joista me valtuutetut emme yhtiösalaisuuksiin vedoten tule saamaan tietoa. SKP ei ole valmis näin puutteellisin tiedon ja vähäisellä käsittelyllä hyväksymään kaupunkistrategian kohtaa, joka koskee Hippoksen alueen kehittämistä. Irvokasta, että asiaa koskeva tiedonantotilaisuuskin on vasta budjetin hyväksymisen jälkeen tänä iltana. Silti esitetään jo nyt päätettäväksi tiettyjä asioita, mihin kaupunki sitoutuu. Millaisia euromääriä tämä päätös merkitsee, sitä ei meille avata. SKP ei ole valmis ostamaan sikaa säkissä. Esimerkkinä suurellisista suunnitelmista seisoo Keljonlahdella laitos, jonka luultiin munivan kaupungille kultamunia. Toisin kävi.

Rallirahan nostamista 50 000 eurolla perustellaan kohonneilla kustannuksilla. Jos tuo Hippos-hanke etenee suunnitellusti, niin varmasti tulevat ainakin Likesin ja Kihun taholta anottavat avustussummat kasvamaan ja summat ovat varmasti huikean paljon suuremmat. Lisää rahaa ralleille ja lopetetaan leikkipuistoja – tämäkö tulee olemaan Jyväskylän suunta?

Vuosi sitten valtuusto nosti koululaisten iltapäivähoidon maksuja, mutta ei nostanut ihan tappiin. Nyt näin aiotaan tehdä. Iltapäivähoidon maksu ei ole tulosidonnainen vaan kaikille samansuuruinen. Se on jo merkinnyt käytännössä monelle lapselle turvatonta iltapäivää, kun ei yksinhuoltajalla ole varaa maksaa tarpeellisesta hoidosta. Tämän salin oikealtakin laidalta on kuultu huolestuneita puheenvuoroja pienituloisten vanhempien lasten asemasta koulumaailmassa. Nyt on aika toimia puheiden mukaisesti.

Vuosi sitten esillä olivat myös avoterveydenhuollon maksut, jotka muilta osin otettiin maksimissaan käyttöön mutta sairaanhoitajamaksu jätettiin pois. No, nyt sekin aiotaan ottaa käyttöön. Esitystä perustellaan mm. sote-integraation etenemisellä maakunnassa. Eli, kun jossain maksua peritään, tulee kaikkien seurata perässä. Tuskin kukaan kuitenkaan vielä tietää, mikä tulee olemaan sosiaali- ja terveydenhuollon maksupolitiikka sitten joskus, kun sote toteutuu. Siitä meillä sen sijaan on ihan tutkittua tietoa, miten maksut vaikuttavat pienituloisten sairaiden hoitoon hakeutumisessa. Ja kun ei ajoissa lähdetä liikkeelle, kustannukset kasvavat niin yhteiskunnalla kuin yksilöllä. Siksi perusterveydenhuollon tulisikin olla maksutonta kaikille.

Edellä esittämilläni perusteilla teen budjettiin seuraavat viisi muutosehdotusta:

Hippos-kappale pois kokonaan
100 000 euroa henkilöstöpalveluihin terveydellisistä syistä tapahtuvaan uudelleen sijoittamiseen
Rallirahan korotus 50 000 euroa pois
Sairaanhoitajamaksu (10 euroa/käynti) pois
Iltapäivähoidon maksun korotus pois

Muutosesityksiäni ei kannatettu, joten ne raukesivat. Muut valtuutetut olivat siis valmiita hyväksymään mm. sairaanhoitajamaksun käyttöönoton, jota vielä edellisen kerran terveydenhuollon maksuista päätettäessä mm. muu vasemmisto vastusti.

Tämän valtuustokauden viimeisin budjetti nuijittiin läpi 10 minuutissa vain SKP:n ryhmäpuheenvuoron ja esitysten kera.

____________________________________________________________________

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 31.10.2016

Asia n:o 78 Lausunto hallituksen esitysluonnoksesta maakuntauudistuksesta ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisuudistuksesta ja niihin liittyvistä laeista

Ryhmäpuheenvuoro/Riitta Tynjä/SKP

Sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksen lähtökohtana on ollut se, että perustason terveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palveluketju ei toimi ja että ihmiset eivät saa aikoja terveyskeskuslääkärille.

Näiden ongelmien ratkaisemista varten meillä on nyt suunnitteilla vuosisadan uudistus, jossa myllätään koko julkinen sektori niin kuntatasolla kuin valtionhallinnossakin. Jotta asia eteni, keskustan piti saada maakuntauudistus ja kokoomuksen valinnanvapaus. Kansalaisille olisi vähempikin riittänyt.

Sote-uudistuksen alkuperäiset tavoitteet ovat jääneet muiden tavoitteiden jalkoihin, mm. 3 miljardin säästötavoite sekä maakuntauudistus. Sote-integraatiosta puhutaan, mutta esillä on vain terveydenhuolto.

Nyt kuntien pitäisi ottaa kantaa hallituksen lakiesityksiin, joita toisaalta on luettavissa satoja sivuja, mutta toisaalta yksi merkittävä osa – eli valinnanvapautta koskeva – puuttuu täysin. Uudistusta viedään eteenpäin sammutetuin lyhdyin. Vaikka tieto hallituksen linjauksista vielä uupuukin, on päivänselvää, että valinnanvapaus yhdistettynä markkinaistamiseen muuttaa koko hyvinvointimallimme. Uudistukseen sisältyy monia sosiaali- ja terveyspoliittisia riskejä.

Sote-uudistus on alistettu elinkeinopoliittisille tavoitteille ja sote-markkinoiden luomiselle. Yhtiöittämisvelvoite monimutkaistaa rakenteita ja rikkoo palvelukokonaisuuksia. Se suosii suuria, kansainvälisiä yrityksiä meidän verovaroillamme. EU ei velvoita yhtiöittämään, vaikka näin yritetään väittää. Järjestämisen ja tuottamisen erottamisen taustalla ovat myös elinkeinopoliittiset tavoitteet. Kyseessä ei ole asiakas- ja tarvelähtöinen vaan organisaatiolähtöinen malli. Sosiaali- ja terveyspoliittisia perusteluja ei löydy kummallekaan esitykselle.

Esitys tuo vaaleilla valitun maakuntavaltuuston, joka sinänsä on hyvä, vallankin kun sen alaisuuteen kootaan nykyistä hajanaista valtion aluehallintoa ja kuntayhtymiä. Mutta se ei alkuunkaan riitä turvaamaan demokratian toteutumista riittävällä tavalla. Demokratian sijasta korostuu yhtäältä yhtiövalta palvelujen tuottamisessa ja toisaalta valtion tiukka ohjaus budjettiraameineen. Palvelujen yhtiöittäminen ja yksityistäminen rajoittaa päätöksenteon julkisuutta ja asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia. Kansanvaltaisuuden vahvistamiseksi pitää luopua yhtiöittämisvelvoitteesta ja mallista, jossa tilaaja ja tuottaja erotetaan toisistaan. Päätöksenteon tulee olla avointa ja julkista.

Asukkaiden osallistumisoikeudet eivät toteudu esityksessä riittävällä tavalla. Kuten kaupungin lausunnossa todetaan, päätöksenteko siirtyy yhä kauemmaksi ja palvelujen järjestämisen koneisto näyttäytyy sekavana. Osallistumista ja vaikuttamista tulisikin edistää mm. määrittelemällä maakunnan tehtäväksi lähidemokratian edistäminen, mahdollisuus muodostaa alueellisia lautakuntia ja delegoida niille päätösvaltaa sekä kehittää osallistuvaa budjetointia.

Esitys ei turvaa peruspalvelujen järjestämistä lähellä eikä palvelujen yhdenvertaista saatavuutta ja saavutettavuutta. Palvelujen keskittäminen suurempiin yksiköihin yhdessä menojen säästötavoitteiden kanssa johtaa lähipalvelujen heikentymiseen ja eriarvoisuuden lisääntymiseen. Maakunnan palvelulupaus ei saa lieventää perusoikeuksien tulkintaa vaan perusoikeudet pitää taata sitovalla lainsäädännöllä.

Kaupunginhallituksen vastaus lausunnoksi lakiesityksiin on monelta osin oikeansuuntainen, mutta riittämätön. Se on sisällöltään kovin köykäinen. Joiltain osin SKP ei voi yhtyä vastauksiin ja siksi

SKP:n valtuustoryhmä esittää, että kaupunginhallituksen esitys Jyväskylän kaupungin lausunnoksi hyväksytään muilta osin paitsi kohtien 1, 7, 14, 15, 26 ja 27 osalta ja niiden tilalle SKP esittää vaihtoehtoiset vastaukset.

- - - -

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 31.10.2016

Vuoden 2017 talousarvioesityksen lähetekeskustelu

SKP:n valtuustoryhmä/Riitta Tynjä

Vuosi sitten taisin kehua kaupunginjohtaja Koiviston ensimmäistä budjettiesitystä edeltäjiään helppolukuisemmaksi. Totesin myös, että aiempina vuosina oli tottunut lukemaan budjetista, mitä kaikkia tarpeita olisi, mutta että niihin ei nyt ole rahaa. Tästä budjettiesityksestä saa hakemalla hakea tällaisia mainintoja. Koska lautakuntien tiukkoihinkin esityksiin kuitenkin tuli karsintaa, olen huolissani, että meille valtuutetuille ei avata selkeästi, mihin leikkuri tulee kohdentumaan. Toivon, ettei vuoden vaihteessa tarvitse käydä samanlaista keskustelua kuin vuosi sitten siitä, että valtuusto ei tiennyt päättäneensä, että budjetti pakottaa perusturvalautakunnan nostamaan terveydenhuollon maksut tappiin.

Syyskuun valtuustossa tein valtuustoaloitteen, että ensi vuoden budjettiin varattaisiin 100 000 euroa käytettäväksi henkilöstön terveydellisistä syistä tapahtuvaan uudelleensijoittamiseen. Tällainen keskitetty raha on monissa pienemmissäkin kaupungeissa käytössä jopa suurempanakin summana. Rahan avulla voitaisiin tehdä paljon nykyistä enemmän se eteen, että ihmiset eivät jäisi työkyvyttömyyseläkkeelle, mistä aiheutuu kaupungille ns. varhemaksuja. Niiden määrä vuodelle 2015 oli 2,4 milj. ja tälle vuodelle arvio on 2,5 milj. Eli kasvua tuo 100 000 euroa, jolla satsauksella saataisiin menojen kasvu taittumaan.

Työllisyyden hoidossa kaupungin omia toimia ei ole vara supistaa kuten nyt esitetään: oma toiminta laskee 14,8 % ja palkkatuettu työllistäminenkin 2,5 %. Maan hallituksen esityksen mukaan työttömyyskorvausta leikataan, jos työtön ei ole 3kk:n aikana 18 tuntia työssä tai toimenpiteessä. Onko kaupunki varautunut mitenkään, että tällaisia töitä löytyisi?

Erilaisissa elinkeinopoliittisissa hankkeissa summat pysyvät ennallaan paitsi Ralleille esitetään 50 000 euroa aiempaa enemmän. SKP ei näe tälle mitään perustetta.

Perusturvan toimialueella on paljon hyviä muutoksia: lapsiperheiden kotipalvelun lisääntyneeseen tarpeeseen vastataan lisähenkilöstöllä ja toimeentulotuen kelasiirron jälkeen alkuarviotiimi aikuissosiaalityössä on enemmän kuin tarpeen. Jo vuosi sitten budjetissa oli esitys, että ”runsaasti hoitoa ja tukea tarvitseville sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisille asiakkaille muodostetaan toimintamalli, jossa palveluohjauksella ja moniammatillisella työskentelyllä parannetaan vaikuttavuutta ja vähennetään kustannuksia.” Tämä sama esitys sisältyi jo syksyllä 2013 hyväksyttyihin Palvelulinjauksiin. Ilmeisesti mitään ei ole tapahtunut, koska tavoite toistetaan taas. Pahoin pelkään, että mitään ei tapahdukaan tällä saralla soten valinnanvapauskokeilun alettua ensi vuoden alusta. Kyllä tällaiset hyvät esitykset jäävät sen jalkoihin.

Peruspalveluiden psykologityöhön tarvitaan lisäresurssia, koska asiakasmäärien kasvaessa jonot kasvavat ja jonossa ongelmat vain pitkistyessään mutkistuvat ja kasvattavat lopulta erikoissairaanhoidon kustannuksia.

SKP ei näe viisaana leikata vanhuspalveluissa päiväkeskusverkostoa eikä myöskään ottaa käyttöön sairaanhoitajamaksua avoterveydenhuollossa. Päinvastoin, terveyskeskusmaksusta olisi luovuttava kokonaan. Sen sijaan hyväksi koetun kotisairaalatoiminnan vakinaistamisen näemme kaikin tavoin järkevänä ja tarpeellisena, etenkin tilanteessa, jossa sairaalapaikkoja ollaan edelleen vähentämässä. Kotihoidossa oman toiminnan kasvu asiakasmäärissä ja tunneissa on ilahduttava suuntaus. Mutta huoli nousee, että otetaanko tämä kaikki työntekijän selkänahasta, kun mainintoja henkilöstön lisäyksestä ei näy.

Vuosi sitten oikeiston johdolla tehty päätös subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisesta aiheuttaa varmasti hurjia haasteita varhaiskasvatuksessa. Soisimme, että Jyväskylällä olisi viisautta purkaa tällaisia tyhmiä päätöksiä. Sama koskee iltapäivätoiminnan maksuja, joita kaupunki ei viime vuonna korottanut vielä maksimiin, mutta aikoo sen nyt tehdä. Tämä ei saa SKP:ltä kannatusta. Oppilashuollon resurssilisäys on tarpeen, jotta laissa määritellyt aikarajat palvelun piiriin pääsemiseksi toteutuvat.

SOS-hallitus on tehnyt ennätysmäisiä leikkauksia sivistykseen kaikilla tasoilla. Kuntatasolla niiden jälkien paikkaaminen on lähes mahdotonta. SKP:ssä olemme kuitenkin sitä mieltä, että lukioiden tilanne on jo nyt niin paha ja vielä pahemmaksi menossa, että kaupungin on osaltaan otettava vastuuta ja tultava apuun. On kuitenkin kyettävä vaikuttamaan, että kaupungin tuki menee nimenomaan opetukseen ja että kuntayhtymässä ryhdytään tekemään rakenteellisia ratkaisuja mm. hallinnon keventämiseksi.

Ja vielä lopuksi sananen Altekista. Budjettiesityksessä todetaan, että liikelaitokselta puuttuu tulevaisuuden kuva, mikä heikentää henkilöstön motivaatiota. No, sehän on päivänselvä asia. Siksi ei riitä, että pyritään luomaan liikelaitoksen pitkäntähtäimen visio. Sellainen on luotava!

---------------------------

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 3.10.2016

Asia n:o 70 Miguel Lòpezin (SKP) ym. valtuutettujen valtuustoaloite Jyväskylän kaupungin perintätoiminnan ottamiseksi takaisin omaan haltuunsa

Puheenvuoro/Riitta Tynjä

Viime valtuustossa kävimme hyvän ja monipuolisen keskustelun tämän aloitteen tiimoilta. Harmi, että valtuuston nauhoituksesta puuttui ääni, eivätkä kuntalaiset laajemmin voineet kuulla keskustelua.

Nyt meille on työstetty laaja aineisto perintäprosessista sekä vastauksia viimeksi esitettyihin kysymyksiin. Kiitos siitä. Kuitenkin vielä jäi uupumaan tieto siitä, kuinka paljon rahaa siirretään taskusta toiseen eli maksetaan toimeentulotukena sen sijaan, että kaupunki myöntäisi sosiaali- ja terveydenhuollon maksuista maksualennusta - tai vapautusta tilanteessa, jossa asiakkaalla ei ole maksukykyä.

Kovin kankealta kuulostaa, jos kahteen maksumuistutukseen siirtyminen vaatisi koko perintäprosessin muuttamista. Epäilen myös, että kaupungin maksuvalmius horjuisi, jos maksuaikaa pidennettäisiin tilanteissa, joissa vaihtoehtona on maksun siirtyminen perintäyhtiölle.

Jo viime kokouksessa kaupunginjohtaja toi esille, että perintätoimen ottaminen kaupungin tehtäväksi lisäisi kustannuksia ja että nämä kulut tulisi kattaa tältä asiakasryhmältä. ”Olisihan kohtuutonta maksattaa näitä kuluja asiansa ajoissa hoitavilla asiakkailla” – todetaan meille asian esittelytekstissäkin. Tämän logiikan mukaan esim. päivähoito- tai opetuspalvelujen kustannuksia ei saisi periä meiltä, jotka emme näitä palveluja käytä. Maksammeko siis veroja vain niistä kaupungin palveluista, joita käytämme? Mietin myös, mihin kaupungin lähettämän ensimmäisen laskun ja maksumuistutuksen aiheuttamat kulut kohdennetaan. Tuskin ne asiakkaalle lähetettävään terveyskeskusmaksulaskuun sisältyvät.

Liitteissä kerrotaan kuinka huikean kalliiksi perintätoimi omana työnä tulisi. Tarvitaan 3-4 työntekijää ja lisäksi vielä lakimies ja järjestelmän hankinta, siis monta sataa tuhatta. Muistatte varmaan, että kun perintä ulkoistettiin 16 vuotta sitten, niin säästimme ihan huikean summan seuraavan vuoden budjetissa ja siitä eteenpäin vuosittain. Eikö niin?

Uskon, että kaupungin nykyisistä lakimiehistä löytyy oppivaista väkeä, ja perintäasioihin perehtyminen ja niiden hoitaminen sujuu jatkossa omana työnä ihan mallikkaasti.

Viimeksi nostin esiin, että kaupungilla esim. toimeentulotuen kela-siirron takia voi henkilöstöä jäädä työttömäksi. Olisi viisasta henkilöstöpolitiikkaa kouluttaa ihmisiä uusiin tehtäviin sen sijaan, että omilla toimilla lisätään työttömyyttä. Viime kerralla valtuutettu Björk puhui myös työllisyydestä. Hän vakuutti, että pitkäaikaistyöttömistä ei löydy sellaisia, jotka kykenisivät perintätoimen hoitamiseen. Tällainen puhe on loukkaavaa ja pitkäaikaistyöttömiä leimaavaa. Meillä on vaikka kuinka paljon osaavaa työvoimaa, jolla on paljon hyvää työkokemusta, mutta työllistymisen esteenä vain ikä ja asenteet.

Nykytilanteella on monenlaisia kerrannaisvaikutuksia. Maksun siirtyminen perintään aiheuttaa velkaantumiskierteen. Luottotietojen menettäminen vaikuttaa mm. nykypäivänä lähes välttämättömien verkkopankkitunnusten saamiseen. Ulosoton asiakkaaksi joutunut on pysyvässä tuloloukussa. Kun vaikeuksissa ollut ihminen on kuntoutunut ja pyrkii hoitamaan asioitaan, se on tehty niin vaikeaksi, että kaupungin ei ainakaan omilla toimillaan sitä pitäisi entisestään vaikeuttaa.

Mikäli kaupunki itse hoitaisi perintätehtävän, ei maksuvaikeuksissa oleva kuntalainen joutuisi perintäfirman asiakkaaksi, ja edellä kuvaamiltani ongelmilta vältyttäisiin. Tässähän on tämän aloitteen ydin.

Annetussa vastauksessa todetaan, että kaupunki ei näe tarvetta muuttaa nykyistä käytäntöä. Tällainen vastaus ei SKP:n valtuustoryhmää tyydytä. Siksi esitän asian palauttamista sillä evästyksellä, että seuraavan kerran vastauksessa kerrotaan, että kaupunki alkaa hoitaa perintää itse.

---------

Palautusta kannattivat valtuutettu Mauno Vanhala (ps) ja Irma Hirsjärvi (vas).

Äänin 52 – 14 – 1 tyhjä asia ei palautunut. Palautuksen puolesta skp:n Riitta Tynjän lisäksi äänestivät Jorma Holmstedt, Kauko Isomäki, Tapani Mäki, Minna Mäkinen, Juha Tuikkanen (Kauko Tuupaisen vara), Mauno Vanhala ja Jorma Uski perussuomalaisista, Paul Abbey ja Irma Hirsjärvi vasemmistoliitosta, Simo Halttunen ja Jukka Hämäläinen demareista, Eino Lahtinen keskustasta ja Raija Sipinen kristillisistä. Tyhjää äänesti Kirsi Knuuttila keskustan ryhmästä.

_______________________________________________________________________________

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 29.8.2016/ Asia n:o 64 Miguel Lòpezin valtuustoaloite Jyväskylän kaupungin perintätoiminnan ottamisesta takaisin omaan haltuunsa/ Riitta Tynjä/SKP

Miguel Lòpezin ja 11 muun valtuutetun tammikuussa 2016 jättämässä aloitteessa esitetään, että kaupunki ottaisi perintätoimen takaisin omaksi tehtäväkseen. Aloitteessa korostetaan, että maksuvaikeuksissa oleva ihminen tarvitsee kaupungin tukea sen sijaan, että hänet sysätään perintäfirman asiakkaaksi.

Mutta mitä vastaa kaupunki? Inhimillisyyden sijasta tulee kylmää ja kovaa tekstiä siitä, kuinka nykyinen järjestelmä on kustannustehokas. Ja kuinka näin taataan kuntalaisten tasapuolinen kohtelu. Eli - kun köyhä ei kykene maksamaan ajallaan ja hänen laskunsa menee perintään ja sen myötä hänen vaikeutensa ja kustannuksensa vain kasvavat. Ja toisaalta - kun parempituloinen kykenee selviytymään maksuista eräpäivänä, niin se on siis tasapuolista! Kyllähän fakta on niin, että esim. terveydenhuollon tasamaksut kohtelevat pienituloisia paljon rankemmin ja kasvattavat näin osaltaan eriarvoisuutta.

Tasapuolisempaa ja inhimillistä olisi ensiksikin se, että Jyväskylä noudattaisi maksuasetusta, jonka mukaan sosiaali–ja terveydenhuollon maksujen alentaminen tai niistä vapauttaminen ovat ensisijaisia toimenpiteitä silloin kun henkilöllä ei ole maksukykyä. Nythän näin ei ole. Osa laskuista maksetaan toimeentulotukena eli kaupungin toisesta taskusta toiseen. Mutta on myös iso joukko maksuvaikeuksissa olevia ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta kykene hakemaan toimeentulotukea. Harva myöskään jaksaa olla aktiivinen ja ottaa yhteyttä ja sopia maksusuunnitelmasta. En ole perillä siitä, onko kaikissa kaupungilta lähtevissä laskuissa jokin puhelinnumero, jonne voi ottaa yhteyttä ja tehdä maksusuunnitelmaa. Mutta sairaanhoitopiirin laskuissa ei ainakaan ole. Jo ensimmäisessä laskussa on vain Intrumin numero. Ja siinä vaiheessa, kun lasku on Intrumilla, tulee perintäkuluja vähintään 60 euroa, vaikka perittävä summa ei olisi kuin euron. Tämä on kerrassaan törkeää.

Vastauksessa kerrotaan maksumuistutuksina laskutettavien euromäärät sekä perintäfirman kautta saadut korkotulot. Mutta, minkä verran perintäfirmalla on laskutettavaa tällä hetkellä ja millaisia summia sen kautta on saatu perityksi? Saatuja lukuja on mahdoton suhteuttaa, kun kokonaisuutta ei avata.

Vastauksessa väitetään, että omana toimintana perintä merkitsisi kustannusten huomattavaa kasvua. Siitä ei kuitenkaan esitetä mitään todisteita. Varmaankin olisi saatavissa tietoa siitä, mitä kulut olivat ennen perinnän ulkoistamista ja mikä on tilanne nyt. Ovatko kustannukset kaupungilta siirtyneet loppupelissä kuntalaisten maksettaviksi?

Aiemmassa työssäni sosiaalitoimessa huomasin, miten monenkirjavaa laskutus kaupunkiorganisaatiossa on ja miten sävyltään toisistaan poikkeavia laskut voivat olla. Tässä tarkoitan myös kaupungin tytäryhtiöiden laskutusta. JVA uhkaa aika nopealla aikataululla häädöllä, kun taas JE neuvoo maksuvaikeuksissa olevaa ottamaan yhteyttä sosiaalitoimistoon. Joissain laskuissa maksuaikaa on hädin tuskin kahta viikkoa, toisissa reilusti enemmän. Ja jo ensimmäisen maksumuistutuksen jälkeen saatavat siirtyvät perintäfirmalle. Aina ei kuntalainen ole edes ehtinyt sairaalasta kotia, kun lasku on jo mennyt perintään.

Perintäpalvelujen tuottajan kilpailuttamista kerrotaan parhaillaan selvitettävän. Jo on aikakin. Nykyinen sopimus on ollut voimassa 16 vuotta. Vanhusten asumistakin meillä kilpailutetaan paljon tiheämmin. Tarkemmasta aikataulusta emme kuitenkaan saa tietoa. Olisi mielenkiintoista kuulla, mitkä ovat kriteerit palveluntuottajaa valittaessa, kuka niistä päättää? Jos perintä edelleen säilyy ulkoistettuna, on syytä uudessa sopimuksessa olla kuntalaisten kannalta kohtuullisemmat ehdot.

Mielestäni vastauksessa ei ole huomioitu lainkaan aloitteen ydinasiaa; vaikeuksissa olevaa kuntalaista ja hänen kohtaamistaan. Vastaus on perin kamreerimainen ja siitä puuttuu sosiaalinen aspekti tyystin. Siinä ei ole pohdittu tosissaan esitettyä vaihtoehtoa eli perinnän ottamista takaisin kaupungin omaksi tehtäväksi. Mikäli kaupunki itse hoitaisi perintää, kuntalainen selviytyisi ilman perintäfirman kohtuuttomia kuluja ja aloitteessa esitetty tavoite voisi toteutua.

Esitän, että asia palautetaan uudelleen valmisteltavaksi.

- - - -

Asia palautui yksimielisesti uudelleen valmisteltavaksi.

________________________________________________________________

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 30.11.2015/Vuoden 2016 talousarvio

SKP:n ryhmäpuheenvuoro/Riitta Tynjä

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja muut läsnäolijat

SKP:n valtuustoryhmässä ollaan ilahtuneita siitä, että sosiaali- ja terveyspalveluissa vuosikausia vallalla olleesta alibudjetoinnista ollaan pääsemässä eroon. Etenkin terveydenhuollon sijaismäärärahat ovat olleet riittämättömät, mikä on nyt vihdoin huomioitu budjetissa. Myös esim. uuden sosiaalihuoltolain mukaisiin lisätarpeisiin on budjetissa varauduttu. Tämäkin ilahduttaa. Onhan tähän saakka totuttu lukemaan, mihin kaikkeen lakisääteiseen budjetissa ei ole varaa.

Jo kaksi vuotta sitten hyväksytyissä palvelulinjauksissa päätettiin, että ”runsaasti hoitoa ja tukea tarvitseville sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteisille asiakkaille muodostetaan toimintamalli, jossa palveluohjauksella ja moniammatillisella työskentelyllä parannetaan vaikuttavuutta ja vähennetään kustannuksia”. Kun tämä on kirjattu ensi vuoden budjettiin, lienee lupa odottaa, että jotain alkaa vihdoin tapahtua. Me tarvitsemme sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisten asiakkaiden osalta nykyistä tiiviimpää yhteistyötä. Kaiken kaikkiaan tarvitsemme eri palvelualueiden rajat ylittävää yhteistyötä. Meneillään olevien kehittämishankkeiden kautta odotan siinäkin edettävän. Yhteisen toimintamallin rakentaminen mielenterveys- ja päihdetyön asiakkaille yhdessä sairaanhoitopiirin kanssa kuuluu sarjaan soten plussat budjetissa. Se, että kukin tekee työtä omissa poteroissaan vahtien oman yksikön rahapussia, pitäisi olla mennyttä aikaa. Tai – oikeastaan, vanhaan hyvään aikaanhan sitä osattiinkin katsoa kokonaisuutta.

Jotain tämän kaupungin terveydenhuollossa silti mättää pahan kerran. Ei saada palkattua johtajaa, ei saada rekrytoitua lääkäreitä, pitkäaikaiset, pätevät lääkärit lähtevät. Säynätsalo on ollut vailla lääkäriä vaikka kuinka kauan, eivätkä kuntalaiset saa vastausta, milloin tilanne ratkeaa. Jonotusajat lääkäreille ja hoitajille ovat kohtuuttoman pitkät. Kun tilanne ajautuu tarpeeksi heikoksi, pelastajaksi yllättäen löytyy palvelujen yksityistäminen. Ettei tämä vain ole ollut tarkoitushakuista toimintaa kaupungissamme?

Toinen huolenaihe SKP:n ryhmän mielestä on vanhuspalvelut, jossa palvelurakennetta jatkuvasti muutetaan vähentämällä pitkäaikaishoidon laitospaikkoja ja hillitsemällä tehostetun palveluasumisen kasvua. Sana ”laitos” on iskostettu kaikkien mieliin pahana ja negatiivisena, kun sen sijaan ”koti” on paikka, jossa kuvitellaan kaikkien haluavan asua mahdollisimman pitkään. Kuitenkin varmasti kaikki olemme kuulleet vanhuksista, jotka kokevat olevansa kotona yksin turvattomina ja peloissaan. He haluaisivat laitokseen, jossa olisi muita ihmisiä ympärillä ja apu lähellä. Kun vanhukset asuvat mahdollisimman pitkään kotonaan, kunta säästää. Sekö on kaiken tarkoitus? Eikö inhimillisyys paina vaakakupissa mitään? SKP:n mielestä tälle jatkuvalle palvelurakenteen muuttamiselle on aika laittaa piste.

Budjetissa esitetään” yhden laajan kotihoidon alueen ja mahdollisten muiden iäkkäiden hyvinvointia ja toimintakykyä tukevien palvelujen ulkoistamisen selvittämistä ja siitä päättämistä ensi keväänä”. Päätöksen tästä tekisi kaiketi lautakunta. SKP ei tätä kannata. Muutoinkin ryhmämme on huolissaan siitä, että sekä säännöllisessä kotihoidossa että tehostetussa palveluasumisessa oman toiminnan lisäykset ovat mitättömiä verrattuna ostopalveluihin ja palveluseteleihin.( Säännöllisessä kotihoidossa oma toiminta + 2,3 %, ostopalvelut + 9,1 % ja palvelusetelit + 25 %. Tehostetussa palveluasumisessa on oma toiminta +9,5 %, ostopalvelut + 12,4 % ja palvelusetelit + 46,4 %. )Ensi vuodelle palveluseteleihin esitetään lisää rahaa peräti 600 000 euroa.

Jyväskylässä palvelusetelitoiminta on runsaudessaan maan huippua. Koska toiminta on niin mittavaa, olisi tärkeää saada kattava puolueeton selvitys kaikesta kaupungin harjoittamasta palvelusetelitoiminnasta. Nyt vain hammashoidon osalta kerrotaan setelitoiminnan kustannukset verrattuna omaan toimintaan. Siellä seteli tulee 5 % kalliimmaksi.

Työllisyyden hoitoon budjetissa on paneuduttu, kun mm. kuntakokeilun toimia aiotaan vakiinnuttaa kunnan omaksi toiminnaksi lisähenkilöstön avulla. Vaikka työttömyyden nujertaminen ei tapahdu yksin kunnan omin toimin, silti kunta voi omilla toimillaan vaikuttaa. Työllistettyjen määrän laskemisen sijasta SKP esittää määrän hienoista nostamista. Kuntouttavan työtoiminnan määrän nostaminen vaikuttaa epärealistiselta, mikäli sitä on tarkoitus käyttää vain tilanteissa, joissa ihminen tarvitsee nimenomaan kuntouttavaa työtoimintaa eikä kyse ole vain työn puutteesta.

Tämä budjetti sisältää kahden yhteispalvelupisteen lakkauttamisen. SKP katsoo, että Säynätsalon osalta sitä ei tule tehdä. Säynätsalo on Tikkakosken ja Korpilahden tapaan etäällä kaupungin keskustasta ja kalliimman bussitaksan takana. Budjettikirjaan tehty lisäys, että ”toimipisteitä käyttäneille asiakkaille tiedotetaan korvaavista palvelumuodoista”, ei riitä, jos nuo muodot ovat pelkkiä sähköisiä palveluja. Yhteispalvelupistettä käyttävät ihmiset ovat juuri niitä, jotka tarvitsevat palvelua paikan päällä kasvotusten.

Asiakasmaksuista budjetissa todetaan iltapäivätoiminnan maksujen korotus. SKP ei sitä hyväksy. Muista kerrotaan tässä vaiheessa olevan vasta arvio. Juuri olemme mediassa saaneet kuulla, että sosiaali- ja terveyspalvelumaksuihin esitetään peräti 30 % korotusta ensi vuoden alusta. Oletan, että lautakunta tulee nostamaan sosiaali- ja terveydenhuollon maksut tappiin. Nämä kaikki tulevat nostamaan toimeentulotukimenoja, koska Jyväskylässä ei noudateta sosiaalihuoltolakia. Sen mukaan maksun alennus tai maksuvapautus on ensisijainen toimenpide, ellei ihmisellä ole maksukykyä. Kun toimeentulotuki siirtyy vuoden kuluttua kelalle, saa nähdä, miten kaupungin käy. Kela nimittäin on tottunut siihen, että lakia noudatetaan.

Vaikka tämä budjettikirja on aiempaa selkeämpi ja ymmärrettävämpi, niin silti näin rivivaltuutettuna jää pohtimaan, onko kirjan sisältöön perehtyminen ollut täysin turhaa. Lautakunnathan käyttösuunnitelmassa kuitenkin päättävät, mitä päättävät, miltei riippumatta siitä, mitä me täällä esitämme ja päätämme. Vain loppusummat sitovat. Ja vain tuosta loppusummasta valtuusto päättää.

Budjetin yksityiskohtaisessa käsittelyssä tulen tekemään jotakin muutosesityksiä tässä esiin nostamieni asioiden tiimoilta. Subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta käytän erillisen puheenvuoron myöhemmin.

_______________________________________________________________

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 30.11.2015/Riitta Tynjä

Subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta

Maan hallitus mahdollistaa kunnille useita säästökeinoja, joilla kunnan talouden kuntoon laittamista maksatetaan lapsiperheillä. Päivähoitomaksujen korottamisen lisäksi tällaisia ovat ryhmäkokojen kasvattaminen sekä subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen.

Olette varmasti kaikki perehtyneet huolella eri asiantuntijoiden arvioihin siitä, mitä subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen tulee merkitsemään - niin eriarvoisuuden kasvun, perheiden jaksamisen kuin tulevaisuudessa kasvavien kustannustenkin kannalta. En lähde niitä toistamaan. En myöskään paneudu asiaan lapsen oikeuksien näkökulmasta, vaikka se onkin tämän kysymyksen ydinasia.

Sen sijaan kysyn Sinulta, hyvä valtuutettu, joka haluat rajata päivähoito-oikeutta, miksi? Millä perustelet sitä, että päivähoito-oikeus ei kuulu kaikille?

Onko kyse rahasta? Oletko perillä siitä, miten tuo rajaaminen käytännössä toteutetaan? Tuleeko siitä säästöjä ja jos, niin mistä säästöt tulevat? Tarvitaanhan työntekijöitä selvittelemään ja seuraamaan vanhempien työmarkkina-asemaa, ettei vain kukaan työtön pääse tuomaan lastaan kokoaikaiseen päivähoitoon. Eikö tämäkin työpanos tarvita lasten parissa toimimiseen? Onnistuvatko tilasäästöt tilanteessa, jossa lapsia tulee ja menee ja tilatarpeet muuttuvat kaiken aikaa?

Tänä pätkätyöläisyyden aikakautena lapsen hoitoryhmä saattaa muuttua tiuhaan tahtiin. Aikamoista palapeliä joudutaan hoitopaikoissa tekemään osa-aikaisten lasten määrän kasvaessa. Ja kun onni potkaisee ja työtä löytyy, onko tutussa ryhmässä kokoaikapaikkaa? Tiedät varmaan, miten tärkeä vakaat olosuhteet ovat lapsen kehitykselle. Toivon todellakin, että jos perustelusi on raha, olet selvillä, syntyykö todellisia säästöjä ja kenen kustannuksella. Onko subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen sen arvoista?

Vai onko päätöksesi taustalla jotain muuta, esim. näkemyksesi, että lapsen ei kuulu olla ainakaan kokoaikaisen päivähoidon piirissä, jos vanhempi on kotona? Kenties olet itse hoitanut kaikki lapsesi kotona ollessasi vanhempainvapaalla, etkä ymmärrä, miksi kaikki eivät voi toimia kuten Sinä? Kyse ei liene kateudesta? Mutta olen todella huolestunut, jos taustalla oleva ajatus siitä, että ”kun en itse tarvitse jotain palvelua, niin ei sitä pidä muillekaan suoda”, alkaa yleistyä päätöksenteon perusteluna. Tämä johtaa hyvin nopeasti loppujenkin rippeiden murtamiseen siitä, mitä meillä hyvinvointivaltiosta vielä on jäljellä.

Kun perheesi arvioi, ettei tarvitse kokoaikaista päivähoitoa, ei sitä suinkaan ole pakko käyttää. Mutta miksi et soisi kullekin perheelle mahdollisuutta päättää itse sitä, mikä on heille parasta? Sinun valintasi on teidän perheelle hyvä, mutta jollekin toiselle ei.

Nykyään korostetaan kaikessa valinnanvapautta. Miksi perheille ei päivähoidon suhteen suoda valinnanvapautta? Eivätkö perheet ole itse oman elämänsä parhaita asiantuntijoita, joiden pitää saada päättää ilman, että täytyy avata perheen asioita kunnan virkamiehen arvioitavaksi ja anoa päivähoitopaikkaa sosiaalisin perustein? Näin tapahtui vielä 70-luvulla. Sen jälkeen eduskunnan naisjärjestöjen yhteistyöllä saatiin aikaan subjektiivinen oikeus päivähoitoon, joka on tuonut paljon hyvää, mm. vahvistanut naisten asemaa työelämässä ja lisännyt sukupuolten välistä tasa-arvoa.

Eikö lasten ja perheiden palvelujen heikentäminen toimi juuri hyväksymiemme strategisten tavoitteiden vastaisesti? Miten subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen Jyväskylässä vaikuttaa kaupungin imagoon ja vetovoimaisuuteen etenkin lapsiperheiden keskuudessa? Miksi Sinä haluat olla romuttamassa suomalaista laadukasta varhaiskasvatusta täällä Suomen Ateenassa?

______________________________________________

Talousarvion lähetekeskustelu 26.10.2015

SKP:n valtuustoryhmä/Riitta Tynjä

Maan hallitus suoltaa päätöksiä, joilla se kertoo helpottavansa kuntien taloudellista tilannetta. Toteutuessaan nämä päätökset kohdistuvat rankimmin kaikkein heikompiosaisiin: lapsiin, vanhuksiin, sairaisiin ja työttömiin. Ryhmäkokojen kasvu päivähoidossa ja koulussa, subjektiivisen päivähoito-oikeuden purku, päivähoitomaksujen korotus – näillä toimilla toistetaan 90-luvun laman virheitä. Niitä virheitä, joiden hintaa maksetaan tänäkin päivänä. Eläkeläisten asumistuen lopettaminen ja terveydenhoitomaksujen korottaminen osuvat paljolti samoihin ihmisiin. Nämä toimet lisäävät kunnissa toimeentulotuen tarvetta. Se merkitsee rahan siirtämistä taskusta toiseen ja lisätyötä jo muutenkin uupuneille köyhille ja ylityöllistetyille virkailijoille. Toimeentulotuen tarvetta kasvattaa myös ansiosidonnaisen päivärahakauden leikkaaminen.

Maan hallitus tietysti pesee kätensä ja toteaa, että kuntien ei ole pakko tehdä näitä toimia. Mutta tässä kaupunginjohtajan budjettiesityksessä todetaan selvästi, että ”valtion päätösten mahdollistamat taloutta korjaavat toimenpiteet tullaan toteuttamaan täysimääräisesti heti, kun tarvittavat päätökset on valtion toimesta tehty ja tiedossa.” Varhaiskasvatuksen osalta budjettikirja sisältääkin jo arvioita euromääristä, joilla lapsiperheet pannaan tämän kurimuksen maksajiksi.

Valtakunnan tason päätöksiin pitää toki kaikin keinoin pyrkiä vaikuttamaan. Mutta jos eduskunnan oppositiopuolueet täällä kuntatasolla suostuvat toimiin, jotka kohdistuvat kaikkein heikompiosaisiin, niin ei voi muuta sanoa kuin, että kääntyy ne takit oppositiossakin. Toivottavasti täällä ei käy näin.

Tämä budjettiesitys sisältää monia positiivisia asioita. Se on aiempiin verrattuna helpommin luettava, se ei juuri sisällä ympäripyöreää kapulakieltä vaan sujuvaa suomea ja konkreettisia asioita. Strategian kolme kärkeä: 1. Aktiiviset ja hyvinvoivat asukkaat, 2. Vaikuttava elinkeinopolitiikka, 3. Resurssien viisas käyttö on fiksusti eritelty kunkin toimialan kohdalla omine konkreettisine toimenpide-ehdotuksineen. Poikkeuksen tästä tekee kaupunkirakenteen toimiala, jossa jaottelu ei ole yhtä selkeä.

Aiempien vuosien budjeteissa olemme tottuneet lukemaan, että ”laki vaatisi toteutuakseen x työntekijää lisää, mutta raami ei sitä mahdollista”. Nyt etenkin perusturvassa viitataan useaan otteeseen uuteen sosiaalihuoltolakiin ja sen mukanaan tuomiin lisätarpeisiin, joihin on varauduttu. Yhteisen toimintamallin rakentaminen mielenterveys- ja päihdetyön asiakkaille yhdessä sairaanhoitopiirin kanssa on asia, jonka toteutumista ilolla tervehtivät niin työntekijät kuin asiakkaat. Terveyshyöty- kanavamallissa on tarkoitus paljon palveluja käyttävien potilaiden parempi haltuunotto. Tällaisesta mallista päätettiin jo toissa syksynä hyväksytyissä palvelulinjauksissa. Sellaista olen kovasti odottanut jo toteutuvaksi. Kotihoidossa turvapalvelut siirtyivät viime kesänä kaupungin omaksi toiminnaksi, jonka myötä asiakasmaksut alenivat keskimäärin 45 %. Tällaisia uutisia on ilo lukea.

Vaikka jonotusajat hoitoon lyhenevät, niin ne ovat edelleen liian pitkät: ensi vuonna sairaanhoitajalle 5 viikkoa ja lääkärille 7 viikkoa. Puhelinpalvelun vastausprosentti on tänä vuonna 76 ja ensi vuonna 80. Mikäli tämä pitää sisällään takaisinsoittopalvelun, niin senhän pitäisi olla lähes 100. Ei kukaan uskalla jättää soittopyyntöä, jos 20 %:lle ei edes pyritä vastaamaan.

Työttömyyden hoitoon budjetissa paneudutaan selvästi tosissaan, kun työllisyyden kuntakokeilun hyviä toimia vakiinnutetaan kunnan omaksi toiminnaksi lisähenkilöstön avulla. Sen sijaan työllistettyjen määrän vähentäminen sekä omissa että ostopalveluissa molemmissa n. 20 %:lla, ei ole oikea suunta. Ei myöskään se, että kuntouttavan työtoiminnan määrää nostetaan yli 50 %. Tästä on selvästi luettavissa, että kunta pyrkii pois kelan sakkomaksuista ilman lisäkustannuksia. Kun työtön, joka ei ole erityisen kuntoutuksen tarpeessa, joutuu tekemään työtä 9 euron päiväkorvauksella, kyseessä on palkaton orjatyö. Siihen en toivo Jyväskylän joidenkin muiden kuntien tapaan luisuvan.

Budjetissa tunnustetaan, että Total korjausrakentamisen alasajo tuli ennakoitua kalliimmaksi. Kustannuksia joudutaan maksamaan vielä ensi vuonnakin. Miltä mahtavat näyttää Altekissa viime vuonna tehtyjen rajujen toimien vaikutukset pitkässä juoksussa? Kaupunkirakennepalveluissa on ulkopuolinen suunnittelu tullut kalliiksi ja onkin nähty tarpeelliseksi vahvistaa omaa toimintaa yhdellä uudella suunnitteluinsinöörillä.

Kaupunkirakennepalveluihin vastikään siirretyistä yhteispalvelupisteistä aiotaan välittömästi lakkauttaa kaksi. Säynätsalossa tästä seuraa, että kunnantalolla viime keväästä alkaen toiminut sosiaaliohjaajan vastaanotto joudutaan lopettamaan. Vastaanotolle on ollut kova kysyntä ja saadun palautteen perusteella siellä on voitu tehdä juuri sitä ennalta ehkäisevää työtä, mistä tässäkin budjetissa paljon puhutaan.

Budjettiesityksessä kerrotaan paljon eri toimialojen uusista hankkeista. Odotin, että kulttuuri- ja liikuntapalveluissa olisi kerrottu vuoden alussa aloittaneesta Kipinästä. Sehän tarkoittaa toimeentulotuen asiakkaiden mahdollisuutta päästä kulttuuri- ja liikuntapalveluihin ilmaiseksi tai tavanomaista edullisemmin. Viime keväänä Kipinän piirissä oli lähinnä kansalaisopiston ja kulttuurin palveluja. Laajennusta liikunnan piiriin tavoiteltiin. Olisi kiinnostavaa tietää, minkä verran Kipinän piirissä on ollut asiakkaita tänä vuonna ja mikä on arvio ensi vuodelle sekä onko liikuntatoimi saatu paremmin mukaan.

Mikäli maan hallituksen toimet, jotka kohdistuvat kaikkein rankimmin yhteiskunnan heikompiosaisiin, aiotaan toteuttaa myös kuntatasolla, ei SKP voi olla sellaista hyväksymässä. Muistuttaisin, että kaupunkistrategiassamme puhutaan hyvinvointierojen kaventamisesta, ei kasvattamisesta.

_________________________________________________________________________________________

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 28.9.2015 asia n:o 113

Osallisuusohjelma Riitta Tynjä/SKP:n valtuustoryhmä

Nyt käsittelyssä oleva osallisuusohjelma on kyetty tiivistämään muutamaan liuskaan. Teksti ei ole kankeaa, ympäripyöreää kapulakieltä vaan selkeää ja konkreettisia asioita sisältävää. Siitä iso kiitos kaikille asianosaisille!

Ohjelma on jaettu kolmeen osaan, joista ensimmäisessä kuvataan jo nyt käytössä olevia vaikuttamisen muotoja. Siihen on myös koottu palautteissa tulleita ehdotuksia, joista osa on päässyt mukaan II-osan kehittämisehdotuksiin. Niiden toteuttamiseenhan kaupunki sitoutuu nyt ohjelman hyväksyessään. Toivon, että ne ehdotukset, jotka eivät tässä vaiheessa edenneet, eivät joudu romukoppaan vaan tulevat myöhemmin toteutettaviksi. Tällaisia ovat mm. osallistuva budjetointi sekä esitys hallituksen ja lautakuntien kokousten verkkolähetyksistä. Viime mainittua koskeva valtuustoaloite odottaa jo kolmatta vuotta ilman vastausta.

Osallistuminen ja vaikuttaminen päätöksentekoon - osiossa (s. 6) todetaan päätöksentekoon liittyvien dokumenttien löytyvän kaupungin nettisivuilta. Viime kesäkuussa tehdyn muutoksen jälkeen esim. valtuuston listat löytyvät kuitenkin aiempaa hankalammin. Tästä on tullut runsaasti kuntalaispalautetta ja niissä on jopa epäilty, että näillä toimin halutaan estää kuntalaisia seuraamasta asioita. On ihmetelty, miksi muutos on tehty ja toivottu, että entiseen hyvin toimivaan käytäntöön voitaisiin palata. Esitän, että tämä asia selvitetään ja siitä tiedotetaan kuntalaisille.

II-osan kehittämistoimenpiteet, joihin kaupunki sitoutuu tämän ohjelman hyväksyessään, ovat kauttaaltaan hyvin harkittuja ja perusteltuja. Erityisesti vaikutusten ennakkoarviointi on erityisen tärkeä. Toivon kuitenkin, että sille keksitään osuvampi lyhenne kuin tekstissä vilahteleva EVA.

Tilojen käyttö nousee tärkeänä asiana esiin. Toivon, että tässä osattaisiin käyttäjinä hahmottaa muutkin kuin vain viralliset yhdistykset. Esim. hetkellinen spontaani toiminta jonkin asian tiimoilta tarvitsee tilaa elääkseen yhtä lailla kuin säännöllisesti kokoontuva kerho.

Jotta tämä hyvä ohjelma konkreettisine toimenpiteineen pysyy meillä hanskassa, on arviointi ja seuranta myös syytä muistaa. Koska me täällä valtuustossa hyväksymme tämän ohjelman, pidän tärkeänä, että ohjelman päivittäminen tehdään yhtä laajalla kokoonpanolla. Ei meillä täällä valtuustossa ole liiaksi asioita. Ja sitä paitsi, jos me tässä ohjelmassa korostamme asukkaiden vaikuttamismahdollisuuksia, niin miksi me tältä osin luovuttaisimme sen itseltämme pois?

Olin varautunut tekemään muutosesityksen, että ohjelman päivitys vahvistetaan valtuustossa eikä vain hallituksessa. Mutta ryhmäpuheenjohtajien palaverissa saadun yhteisymmärryksen jälkeen on hienoa todeta, että voimme hyväksyä ohjelman yksimielisesti niin, että päätämme, että päivitetyn osallisuusohjelman vahvistaa kaupunginvaltuusto eikä pelkästään kaupunginhallitus.

_______________________________________________________________________

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 15.6.2015

Tuloveroprosentin määrääminen vuodeksi 2016

SKP:ssä olemme sitä mieltä, että meidän ei tule vielä nyt lyödä lukkoon ensi vuoden tuloveroprosenttia. Perusteluna ei ole se, että haluttaisiin jättää keinovalikoimiin mahdollinen veronkorotusmahdollisuus. Niin kauan kuin kuntavero ei ole kunnolla progressiivinen, eivät kommunistit voi kannattaa verojen korottamista. Päinvastoin, näissä oloissa meidän olisi voitava laskea kunnallisveroa.

Mutta nykyhallituksen linjaukset ovat sen verran sekavia, että odotettavissa voi olla mitä vain, minkä seuraamuksista kuntatasolle pitäisi olla paremmin perillä ennen päätöksen tekoa.

Ja toisaalta, kun Soini vastikään väläytti pääomaverojen kiristämismahdollisuutta, niin voihan olla, että pitkäaikaisen kaupunginvaltuutetun, ex- kansanedustaja Kauko Tuupaisen sekä Suomen kommunistisen puolueen jo pitkään esittämä kunnallisveron progressiivisuus vihdoin toteutuisi. Kun sen piiriin vielä saadaan mukaan pääomatulot, niin jo vain kommunistitkin voi esittää ja kannattaa kunnallisveron korotusta.

- - -

Kannatin Kauko Isomäen (ps) tekemää esitystä, että veroprosentista päätetään vasta marraskuun kokouksessa.

Asiasta äänestettiin ja äänin 52 -15 hallituksen esitys meni läpi, toisin sanoen vuoden 2016 veroprosentiksi päätettiin jo nyt 20,0 prosenttia. Hallituksen esitystä vastaan äänesti lisäkseni 5 demaria, 4 vassaria ja 5 perussuomalaista.

_____________________________________________________________________________

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 15.6.2015

Jyväskylän terveyspalveluverkoston tarkistaminen ja toteuttaminen

Käsiteltävänä olevan asian päätösesitys on, että ”kaupunginvaltuusto päättää lykätä 26.1.2015 hyväksymänsä Vaajakosken terveysaseman hankepäätöksen toimeenpanoa”. Miksi asian otsikko ei ole se, vaan paljon laajempi? Kun asian liitteenä on koko terveyspalveluverkostoa koskeva selvitysraportti, niin ainakin itselläni herää epäilys, että hyväksytetäänkö meillä tässä saman tien kaikki raportissa tehdyt esitykset.

Budjettivaltuustossa hyväksyttiin lause ” Keskustan terveysasema jatkaa toimintaansa ennallaan ja mahdollisista muutoksista päätetään vasta kun tarvittavat selvitykset palvelujen järjestämiseksi on tehty.” Kuinka moni meistä ymmärsi tuolloin tarkoittaneensa terveyspalvelujen kokonaisselvityksen tekemistä?

Tähän saakka on puhuttu Kuokkalan ja Keskustan terveysasemien siirtymisestä uuden sairaalan yhteyteen valmistuvan uuden terveysaseman tiloihin. Mutta tässä raportissa tuodaan esiin mahdollisuus luopua Keskustan terveysaseman tiloista heti, kun Kyllön ja Palokan toimipisteissä on tehty muutostyöt, jotka mahdollistavat uuden toimintamallin mukaisen työskentelyn. Siis sen saman toimintamallimuutoksen, joka on yhtenä perusteluna Vaajakosken terveysasemalle tarvittavien tilojen pienentämisellä yli 60 %.

Vaajakosken terveysaseman on sanottu olevan yksi kolmesta pääterveysasemasta. Ainakaan sen toimitiloja Kyllöön ja Palokkaan vertailtaessa ei sellaista kuvaa kyllä saa. Avosairaanhoidon käytössä on Palokassa 20, Kyllössä 35 ja Vaajakoskella 9 hoitohuonetta. Hammashoidon osalta vastaavat luvut ovat: Palokka 27, Kyllö 20 ja Vaajakoski 4.Raportista saa kuvan, että Vaajakoskelta halutaan siirtää Kyllöön useita toimintoja, jotka hyväksytyssä hankesuunnitelmassa olivat Vaajakoskella (aikuisten hammashoito, päivystys, röntgen, labra). Väestöpohjaa pienennetään, kun mm. halssilalaiset ohjataan Kyllöön, vaikka Vaajakoski olisi heitä lähempänä. Kyllä Vaajakoski on aiemmista lupauksista huolimatta tässä kolmen koplassa jäämässä lapsipuolen asemaan.

Vaajakosken terveysaseman tilaohjelman tarkistaminen merkitsee hankkeen lykkääntymistä sekä palvelujen saatavuuden ja tason heikentymistä kuten 4500 jyväskyläläistä on vetoomuksessaan todennut. Kaikki kahden vuoden aikana yhdessä tehty suunnittelutyö valuu hukkaan - kuten henkilöstö kirjeessään ilmaisee. Johtamistyyli, jossa henkilöstö saa lehdestä lukea, että heidän työtapaansa ollaan muuttamassa, ei pitäisi olla nykypäivänä voimassa missään työyhteisössä – vähiten julkisella sektorilla. Ei ihme, jos luottamus omaan johtoon ja päätöksentekijöihin on vähissä. Työntekijöiden mukaan ottaminen työn suunnitteluun sekä avoimuus, luovat tilanteen, jossa saadaan työhönsä sitoutuneita työntekijöitä ja sen seurauksena myös tehokkuutta, jota niin kovasti perään kuulutetaan.

Päätöksentekijänä koen jonkinasteista väheksyntää, kun meille tuodaan tammikuussa päätettäväksi tietynlainen esitys, vaikka jo samaan aikaan terveyspalveluverkostoa selvittävä työryhmä on aloittanut työskentelyn. Sitä ei tosin meille kerrota, milloin ja kuka keksi tuon uudenlaisen toimintatavan, joka nyt näyttää olevan kaiken autuaaksi tekevä mantra.

Sen osalta esitän kyllä laitettavan jäitä hattuun. Ei riitä, että insinööri pöydän takana suunnittelee, kuinka useampi lääkäri ottaa vastaan potilaitaan samassa huoneessa. Sen toimivuudesta osaa kertoa terveysaseman arkea pyörittävä henkilöstö, jota todella kannattaa kuunnella.

- - -

Kannatin Jorma Holmstedtin tekemää esitystä, että Vaajakosken terveysaseman hankepäätös 25.1.2015 pannaan täytäntöön.

Asiasta käytiin pitkä keskustelu ( yli 30 puheenvuoroa) ja lopuksi äänestettiin. Äänestyksen tulos: 39 – 28, jolla hallituksen esitys meni läpi, toisin sanoen 26.1.2015 valtuuston yksimielisesti hyväksymän Vaajakosken terveysaseman hankepäätöksen toimeenpanoa päätettiin lykätä kunnes tarvittavat selvitykset ja mahdolliset tarkennukset hankesuunnitelmaan on tehty, jonka jälkeen asia tuodaan uudelleen päätettäväksi. Lisäksi päätettiin, että Jyväskylän kaupungin terveyspalveluverkko raportoidaan hallitukselle ja valtuustolle syyskuussa 2015.

__________________________________________________________________________

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 15.6.2015

Jyväskylän kaupungin Jyväskylän Energia Oy:lle myöntämän heikomman etuoikeuden omaavan lainan muuttaminen sijoitukseksi yhtiön sijoitetun pääoman rahastoon (SVOP)

Kun Keljonlahden voimalaa aikoinaan alettiin suunnitella, hankkeen puuhamiehet perustelivat, että kyseessä tulisi olemaan kaupungille kultamunia muniva laitos. Haluttiin myös saada päätösvalta täysin omiin käsiin. Aikoinaanhan piti kyetä yhteistyöhön pörssiyhtiö Fortumin kanssa. Nyt voi sanoa, että ihan itse saadaan nyt kyllä päättää tästä ihanuudesta. Mutta täytyy myös sanoa, että munittu kyllä on, mutta ei mitään kultamunia. Keljonlahdesta Jyväskylä on saanut ikioman Talvivaaransa.

Meille kerrotaan, että JE:n heikkoon tuloksentekokykyyn vaikuttavat polttoainekulut ja veroluonteiset maksut. Tällaisia kuluja on muillakin energiayhtiöillä. Ja silti moni niistä on omistajalleen kuin kruunun jalokivi.

Sijoituspaikkapäätöksestä lähtien kuntalaisten tekemiä valituksia pidettiin syypäinä kustannusten nousuun jopa siinä määrin, että tässäkin salissa pidetyissä puheissa kuntalaisten perusoikeuksia oltiin valmiita rajoittamaan. Ne eivät kuitenkaan johtaneet yhtiön hallitsemattomaan tilaan vaan sen teki itse investointi. Valitusoikeus kuuluu kuntalaisen perusoikeuksiin, ja on osa demokraattista järjestelmää. Valmisteilla olevassa osallisuusohjelmassakin on ylevä maininta kuntalaisten mahdollisuuksista vaikuttaa päätöksiin niiden valmistelusta lähtien.

Olin itse aikoinaan Keljonlahden voimalaitosinvestointia vastaan mm. siitä syystä, että SKP:ssä näimme suunnitteilla olevan laitoksen olevan tarpeisiin nähden ylimitoitetun. Mutta kun suurvoimalaa haluttiin viedä jääräpäisesti eteenpäin, niin se valmistuttua olemme olleet tilanteessa, jossa meillä on ylikapasiteettia. Ja kukas sen maksaa muu kuin kuluttaja ja omistaja?

Esitimme aikoinaan, että savukaasupesurilla Rauhalahden käyttöikää olisi voitu pidentää. Varoittelimme myös päästökauppariskeistä, koska voimalan suunniteltiin käyttävän puuta ja turvetta. Nyt Rauhalahteen on tehtävä mittava investointi, jotta täytetään ensi vuonna voimaan astuvan teollisuuspäästödirektiivin vaatimukset savukaasujen puhdistuksesta.

Nyt kyseessä oleva toimenpide (SVOP) ei ole ensimmäinen laatuaan. Edellisen kerran näin tehtiin vuonna 2013. Eikä tämä tule jäämään myöskään viimeiseksi. Mm. leutojen talvien myötä ylisuuren kapasiteetin ylläpitäminen ei tule koskaan olemaan kannattavaa.

Suuri joukko tässä valtuustossa - taitaa olla suurin osa - on päättäjiä, joilla ei ole osaa eikä arpaa tuon virhe-investoinnin tekemisessä. Silti tämä joukko joutuu kantamaan vastuun, sillä aiemmat päättäjät ovat aikoinaan saaneet vastuuvapauden.

Valtuuston on tehtävä se, mikä valtuuston on tehtävä. Ja tässä tapauksessa meillä ei ole muita vaihtoehtoja kuin hyväksyä hallituksen esitys.

_______________________________________________________________________

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 15.6.2015

Tarkastuslautakunnan arviointikertomus vuodelta 2014 sekä Vuoden 2014 tilinpäätöksen hyväksyminen ja vastuuvapauden myöntäminen tilivelvollisille

Kuntalaisten näkökulmasta vuotta 2014 kuvaa palveluverkoissa tapahtuneet muutokset. Viime vuonna lakkautettiin kolmen päivähoitoryhmän lisäksi Kuokkalan ja Kypärämäen kirjastot. Kypärämäen kirjaston osalta piti selvittää kirjastopalvelujen sijoittuminen kaupungin omiin tiloihin, esim. Kypärämäen koulun tiloihin. Tehtiinkö näin, se ei selviä meille jaetusta materiaalista.

Eri elimissä tehdyt päätökset monipalvelupisteistä ovat hämmentäneet kuntalaisia etenkin terveyspalvelujen osalta. On epäselvää, kuka sanoo viimeisen sanan; asiantuntijalautakunta, kaupunginhallitus vai Tilapalvelu? Esimerkiksi Säyntäsalossa kaivataan tietoa ja varmuutta siitä, mitä terveyspalveluja jatkossa saadaan lähipalveluna.

On tavallaan ymmärrettävää, että tehtyjen päätösten taloudelliset vaikutukset kaupungin budjettiin nousevat ylitse muiden. Mutta on syytä ottaa käyttöön myös päätösten ennakkoarviointi, aivan kuten viime valtuuston käsittelyssä olleessa kd-ryhmän aloitteessa esitettiin. Eikä sukupuolivaikutusten arviointi päätöksenteossa olisi myöskään pahitteeksi.

Henkilöstön näkökulmasta vuotta 2014 kuvaavat koko vuoden jatkuneet yt:t, joiden johdosta esim. hallinnon henkilöstö on joutunut roikkumaan löysässä hirressä koko vuoden ajan. Altekissa pantiin toimeksi jo viime vuoden lopulla, kun 39 henkilöä irtisanottiin ja 19 osa-aikaistettiin. Altek teki viime vuonna kuitenkin 1,5 miljoonan ylijäämän, joten herää kysymys, olivatko tehdyt henkilöstösaneeraustoimet tarpeellisia. Ja missä määrin kustannukset siirtyivät sitten sosiaalitoimen piikkiin. Kuluneelta talvelta on kilpailutettujen alueiden hoidosta tullut runsaasti negatiivista palautetta niin, että jopa kaupunkirakennelautakunnan puheenjohtaja Aimo Asikainen esitti 21.1. Wessmannissa, että ”palattaisiin entisen kaltaiseen, hyvään talvikunnossapitoon silläkin uhalla, että se maksaa muutaman satatuhatta nykyistä enemmän”.

Henkilöstömenojen- ja määrän vähentäminen ei välttämättä merkitse kokonaismenojen vähenemistä. Tämä on oivallettu lastensuojelussa, jossa parin viimeisen vuoden aikana on panostettu oman toiminnan kehittämiseen. Omat uudet yksiköt ovat luonnollisesti tarvinneet uutta henkilöstöä. Mutta silti tällä ratkaisulla on saatu aikaan parin miljoonan säästöt ilman että toiminnan laatu on kärsinyt, kun on voitu vähentää kalliita ostopalveluja. Myös sosiaalisen isännöinnin laajentaminen aikuissosiaalityössä on vaikuttanut vähentävästi ostopalvelujen tarpeeseen.

Tällaisista voitaisiin ottaa mallia kaupungin muissakin toiminnoissa sen sijaan, että jatkuvasti ulkoistetaan ja yksityistetään ja jätetään tyystin panostamatta oman toiminnan kehittämiseen.Palvelutarpeen kasvaessa ja työttömyyden huidellessa huippuluvuissa on nurinkurista, että kaupunki vain vähentää väkeä. Jos kaikki lisätarve esim. päivähoidossa ja vanhuspalveluissa ostetaan ulkoa, ollaan kohta myyjien armoilla.

Tarkastuslautakunta on kiinnittänyt huomiota tavoitteiden asettamiseen ja kehottaa miettimään tavoitteiden uudistamista, ainakin silloin jos tavoitteet ovat vuodesta toiseen samoja eivätkä sisällä lukuarvoja, ja joiden mittaaminen ja arvioiminen on vaikeaa.

Mutta vaikka mittaaminen olisikin helppoa, ei aina voi sanoa, että mittari mittaisi juuri sitä asiaa, mikä on asetettu tavoitteeksi. Esimerkiksi sosiaalipalveluiden toinen tavoite on: ”Toimeentulotukiasiakkaiden aktivointia tehostetaan aikuissosiaalityön, työvoiman palvelukeskuksen, työ- ja elinkeinotoimiston sekä muiden toimijoiden kanssa”. Mittarina tässä on toimeentulotukea saaneiden määrä väestöstä. Tavoite on toteutunut, mikäli toimeentulotukiasiakkaiden määrä on alle 10 % väestöstä. Tietysti aktivoinnilla ja sitä kautta jossain määrin työttömyyteen vaikuttamalla vaikutetaan myös toimeentulotukimenoihin. Mutta ei se ihan noin yksinkertaista ole, toimeentulotuen tarpeeseen vaikuttavat lukuisat muutkin syyt. Esim. kun maan hallituksen päätöksellä eläkeläisten asumistukea heikennetään ensi vuoden alusta, se tulee nostamaan toimeentulotukimenoja. Voidaanko silloin väittää, että emme ole onnistuneet aktivoinnissa?

Yhteen, mielestäni hyvin tärkeään yksityiskohtaan on tarkastuslautakunta kiinnittänyt huomiota; Sovatek-säätiön tilanteeseen. Vaikka säätiö ei juridisesti kuulukaan kaupunkikonserniin, niin kyllä kaupungilla on vähintäänkin moraalinen vastuu sen toiminnasta. Niin asiakkaiden kuin yhteistyökumppaneidenkin näkökulmasta tilanne on sekava. Kun ihminen tarvitsee maksusitoumusta hoitoon, hänen pitäisi silloin olla tosi vahva, jotta hän selviäisi siinä byrokratian pyörityksessä, mihin hän joutuu. Sama koskee mielenterveyspalvelujen tarvitsijaa. Ja auta armias, jos ja kun samalla ihmisellä on kumpaakin problematiikkaa – silloin hän vasta pompoteltavaksi joutuu. On todella hyvä, jos näiden palveluprosessien sujuvuuteen ihan oikeasti kiinnitetään huomiota.

Tarkastuskertomuksessa usein kiinnitetään huomioita asioihin, jotka eivät ole toimineet toivotulla tavalla. Nyt tarkastuslautakunta kiinnittää ihan oikeutetusti huomiota myös hyviin käytäntöihin, joiden soisi leviävän. Yhtenä esimerkkinä kerrotaan kuinka Kylän Kattauksen henkilökunta otettiin mukaan suuren rakennemuutoksen suunnitteluun. Kokemus oli, että henkilöstöltä tuli erittäin hyviä ehdotuksia ja henkilökunta myös sitoutui muutokseen, kun oli itse saanut olla vaikuttamassa asiaan. Tällaisia esimerkkejä tarvitsemme lisää.

___________________________________________________________________________

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 25.5.2015

asia n:o 72 Kaupungin viranhaltijoiden ja työntekijöiden yhteisestä virkistyspaikasta tehdyn päätöksen kumoaminen/Riitta Tynjä/SKP:n valtuustoryhmä

Aika tarkkaan 68 vuotta sitten Jyväskylän kaupunginvaltuusto päätti varata Könkkölän torpan ympäriltä alueen kaupungin työntekijöiden virkistyspaikaksi. Nyt esitetään, että tämä valtuusto peruisi tuon päätöksen. Muistan, kuinka keskustelu Könkkölä-asian tiimoilta kävi kuumana keväällä 2012, kun Tilapalvelu oli mennyt vuokraamaan päärakennuksen ulkopuoliselle yrittäjälle ja mm. rantasaunoihin pääsy oli estetty. Ilmassa liikkui huhuja ja epäilyjä siitä, että paikka oltaisiin vuokraamassa tai jopa myymässä ja ties millaista ökyrakentamista tuolle mahtavalle paikalle Köhniöjärven maisemiin olisi tulossa. No, hallitus päätti palauttaa asian uudelleen valmisteltavaksi eikä sitä siis tuotu lainkaan valtuustoon.

Asiaa on valmisteltu reilut pari vuotta. Mutta suunnitelmista saamme lukea lähinnä Keskisuomalaisen palstoilta: 18.5. lehdessä otsikolla ”Könkkölästä toimintakeskus” kerrotaan kuinka tarkoitus on kehittää ja laajentaa kaupungin työllistämistoimintaa. Suunnitelma pohjaa kolmen toimijan perustamaan yhdistykseen ja kaupungin taloudelliseen tukeen, jota tämän hetkisen arvion mukaan tarvitaan 600 000 euroa. Pitkäaikaistyöttömien työllistämisestä saatava säästö ns. sakkomaksuissa on arvioitu tuottavan 150 000 euroa vuositasolla. Lehtijuttu oli todella mainio pohjustus sille, että kukaan ei kehtaisi vastustaa noin mainiota suunnitelmaa. Green Care-toiminta, ihmisten työllistäminen ja Könkkölän kunnostaminen – kuka niitä nyt voisikaan vastustaa?

Itsekin innostuin jo ideoimaan ja laajentamaan Könkkölää kaikkien kaupunkilaisten virkistyspaikaksi. Eihän se olisi kaupungin työntekijöiltä pois, jos siellä muutkin kaupunkilaiset voisivat viettää aikaansa. Tosin tässä vaihtoehdossa ei olisi reilua kohdentaa kustannuksia henkilöstöpalveluiden määrärahaan.

Toisaalta mietin myös, että kun kaupungin työntekijöitä on viime vuodet lyöty kuin vierasta sikaa, niin tarvitseeko vielä viedä tuhkatkin saunan pesästä?

Kunnes sitten iski ikävä realismi: miten muka kaupunki, joka lopettaa leikkipaikkoja ja uimarantoja, soisi tällaisen uuden ja tosi ihanan paikan kuntalaisten käyttöön? Ei mitenkään.

Ja sitten kun kunnolla paneuduin listatekstiin Keskisuomalaisen jutun sijasta, niin tajusin, että eihän tässä päätöksessä luvata yhtään mitään työllistämisestä sun muista hyvistä asioista. Tässähän sanotaan vain, että ”RIIPPUEN PÄÄTÖKSISTÄ ALUEEN JA RAKENNUSTEN OMISTAJUUDESTA JA JATKOKÄYTÖSTÄ ” – esim. henkilöstöjärjestöt voivat sopia saunojen käytöstä mahdollisen uuden toimijan kanssa. Eli siis tällä päätöksellä vain perutaan henkilöstön käyttöoikeus, mutta kaikki muu jää auki. Ilmeisesti tuo samainen Tilapalvelu, joka oli mennyt vuonna 2012 vuokraamaan päärakennuksen yksityiselle yrittäjälle, voisi mennä vaikka myymään koko paikan tämän päätöksen jälkeen kelle vaan.

Kaupunginhallitukselle suunnitelmia on esitelty seminaarissa, meille valtuutetuille ei. Me kuitenkin teemme lopullisen päätöksen asiassa. Minä en voi tehdä päätöksiä pelkästään keskisuomalaisen lehtijutun perusteella vaan tarvitsen tarkempia tietoja ihan virallista tietä siitä, mitä jatkoon on tulossa. Nyt tekisimme blanko-päätöksen ja antaisimme valtuudet tehdä Könkkölälle ihan mitä Tilapalvelu päähänsä saa.

Näistä syistä esitän asian palauttamista uudelleen valmisteltavaksi.

Muistutan vielä lopuksi valtuustoryhmille osoitetusta osallisuusohjelmaa koskevasta kyselystä. Siinä mm. kysytään, miten kuntalaisten ja päättäjien vuoropuhelua pitäisi kehittää. Minä ehdotan miettiväksi myös, miten valtuutettujen tiedon saantia jo valmisteluvaiheessa sekä vuoropuhelua virkamiesten kanssa voitaisiin parantaa.

_________

Palautusehdotustani kannatti Kari Yksjärvi (vas). Asiasta äänestettiin. Äänin 49- 18 palautusehdotus ei mennyt läpi. Palautuksen kannalla oli lisäkseni kuusi perussuomalaista, neljä vasemmistoliittolaista, kolme vihreää, kaksi kristillistä ja kaksi demaria.

_________________________________________________________________________

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 30.3.2015

§ 52 Keskeneräiset valtuustoaloitteet

”Avoimen yhteiskunnan tunnuspiirteisiin kuuluu tiedon avoimuus ja julkisuus. On tärkeää, että asioista kiinnostuneet kansalaiset voivat seurata päätöksentekoa joko paikan päällä tai esimerkiksi netistä suorana lähetyksenä tai jälkeenpäin tallenteina. Nyt tällainen on mahdollista vain valtuuston kokousten osalta.

Kuntalain 57 §:n mukaan muun toimielimen kuin valtuuston kokoukset ovat julkisia vain, jos niissä ei käsitellä asiaa tai asiakirjaa, joka on lailla säädetty salassa pidettäväksi, mikäli toimielin näin päättää. Laki siis mahdollistaa toimielinten avoimet kokoukset muiden kuin salassa pidettävien asioiden osalta.”

Yhteensä 14 valtuutettua viidestä eri valtuustoryhmästä esitti jo kaksi vuotta sitten, että kaupunginhallituksen, lautakuntien ja johtokuntien kokousten julkisuudesta päättäminen käsitellään ko. toimielimissä.

Jotain on pahasti pielessä, kun meille kerrotaan, että asia on 25.3.2013 lähetetty valmisteltavaksi kaupungin lakimiehelle. Ja lienee siellä edelleen.

Aloitteet hankintojen julkisuudesta saivat asialliset vastauksensa jo reilussa kuukaudessa. Onko päätöksenteon julkisuus jotenkin vaikeampi asia? Asioidenhan pitäisi jo valmisteluvaiheessa, toisin sanoen lautakuntakäsittelyissä olla kuntalaisten mahdollisimman hyvin seurattavissa. Vuorovaikutteisuus päättäjien ja kuntalaisten välillä on nykyaikaa.

”Yhdessä tekeminen ja osallisuus lisäävät luottamusta. Ne liittyvät luontevasti asioiden valmisteluun, päätöksentekoon ja toiminnan toteuttamiseen. Toimimme avoimesti ja vastuullisesti. Jyväskylä on rohkeasti aikaansa edellä.” – Näin todetaan vasta hyväksytyssä kaupunkistrategiassamme.

Viime syksynä käsittelimme nuorisovaltuuston aloitetta saada edustajansa eri lautakuntiin. Kulttuuri- ja liikuntalautakunta sekä kaupunkirakennelautakunta olivat edistyksellisesti päättäneet ottaa nuorten edustajan mukaan kaikkiin kokouksiin. Jospa nämä lautakunnat olisivat tässäkin asiassa aloitteellisia ja edistyksellisiä.

Kuntalaisaloitteiden osalta meillä todetaan hallintosäännössä, että aloitteeseen tulee vastata viimeistään 12 kuukauden kuluttua sen jättämisestä. Pitääköhän minun jättää valtuustoaloite, että myös valtuustoaloitteita kohdeltaisiin yhtä hyvin?

Aikanaan jättämäni aktiivipassialoite saatiin käsiteltyä vajaassa kahdessa vuodessa. Tässä mennään jo siitäkin yli. Tosin täytyy tässä yhteydessä mainita, että kun hallitus marraskuussa 2013 päätti, että kulttuuri- ja liikuntatoimen tulee omalla toimialueellaan järjestää kokeilu aktiivipassista, niin vasta viime vuoden lopulla hallintokunnassa ryhdyttiin toimiin. Ja se vähä, mitä Kipinä-nimellä toteutettava hanke pitää sisällään, on edelleen sen kummemmin tiedottamatta julkisuuteen. Kokeilusta ei taida olla paljon lapsille kerrottavaa…

________________________________________________________________________________

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 30.3.2015

§ 48 valtuustoaloite sähköisen valtuustolistan käyttöönotosta

Minua saa ihan rauhassa haukkua vanhanaikaiseksi, kehityksen jarruksi tai ihan miksi vain, mutta minä haluan valtuuston listan jatkossakin paperisena.

Ymmärrän kyllä, että sähköiseen postitukseen siirtyminen säästää paperia ja henkilöstökuluja. Mutta toisaalta, eikö meidän tulisi huolehtia, että paperiteollisuuden tuotteilla on kysyntää? Myöskään työllisyydestä huolehtiminen ei ole huono asia.

Kaiken siirtyminen vain sähköiseen muotoon kasvattaa ainakin energiakustannuksia. Netti toimii välillä hyvin, välillä hyvin huonosti. Mitä, jos sähköisesti lista ei tulekaan 100 %:lla varmuudella perille valtuutetulle? Posti sentään melkein aina on toiminut.

Moni meistä joutuu työssään jatkuvasti tuijottelemaan tietokoneen ruutua jo ihan liikaakin. Itse en halua tehdä sitä yhtään enempää kuin on pakko. Se rasittaa silmiä ja kroppaakin, ellei ole olemassa laadukkaita ja ergonomisia vempeleitä kotonaan.

Paperisen valtuuston listan voi ottaa vaikka sänkyyn iltalukemiseksi. Mutta kovaa ja painavaa kaupungin konetta en viereeni halua. Paperinen versio on monella muullakin tapaa paljon kätevämpi kuin nyt käytössä olevat painavat tietokoneet.

Aloitteessa ehdotetaan, että valtuutetut voivat valita haluavatko materiaalin paperisena kuten tähänkin asti. Kuitenkin vastauksessa aloitteeseen todetaan, että niiltä valtuutetuilta ja varavaltuutetuilta, joilla on kaupungin kone käytössään, edellytetään sähköisen listan käyttöä. Missäs se paljon puhuttu valinnanvapaus tässä yhteydessä on?

Päivällä ryhmäpuheenjohtajien palaverissa vakuutettiin, että me kaikki valtuutetut voimme valita haluamamme vaihtoehdon. Jos näin todella on, hyväksyn vastauksen aloitteeseen. Mutta jos vastaus merkitsee meille osalle pakkoa, joudun esittämään asian palauttamista uudelleen valmisteltavaksi.

Toivon siis, että joku virkamies selventää tarkoittaako tämä vastaus aloitteeseen sitä, että me kaikki voimme valita jommankumman vaihtoehdon.

____________________________________________________________________________

Kaupunginvaltuusto 15.12.2014/asia n:o 123

Luottamushenkilöiden palkkiosäännön tarkistaminen/SKP:n valtuustoryhmä/ Riitta Tynjä

Palkkiosääntökeskustelussa on poliitikkojen palkallisuuden perusteluna viime aikoina nostettu tikun nokkaan vaatimus, että ”muidenkin kuin eläkeläisten ja pääomatuloilla elävien on kyettävä hoitamaan keskeisiä luottamustehtäviä.”

1. On totta, että ihmisen työmarkkina-asemalla on vaikutusta siihen, millaiset ovat hänen mahdollisuutensa osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Työssä oleva tai eläkeläinen saa kokouspalkkiot säännöllisten työ- tai eläketulojensa lisäksi. Sen sijaan esim. toimeentulotuen piirissä olevalta kokouspalkkio vähentää suoraan toimeentulotuen määrää. Hän ei käytännössä saa osallistumisestaan yhtään mitään lisää. Mikäli pienituloinen luottamushenkilö on asumistuen piirissä, hän joutuu arvioimaan etukäteen, minkä verran tulee saamaan kokouspalkkioita vuoden mittaan. Ne huomioidaan hänelle bruttomääräisenä, niistä ei vähennetä puolue- eikä mitään muitakaan veroja. Jos hän ei sitten syystä tai toisesta pystykään osallistumaan vuoden mittaan lautakunnan kokouksiin, hänen saamansa kokouspalkkiot ovat arvioitua pienemmät. Silti Kela ei tee asumistukeen tarkistusta kesken kauden, ellei tulojen pudotus kuukautta kohden ole huomattava. Tällaisessa tilanteessa pienituloisen luottamushenkilön taloudellinen tilanne saattaa siis jopa heikentyä verrattuna tilanteeseen, jossa hän ei ole mukana kunnallisissa luottamustoimissa. Mikäli luottamistoimia on useita, saattavat kokouspalkkiot nousta sen verran suuriksi, että työttömällä ne vaikuttavat esim. työmarkkinatuen määrään.

Arvelen, että eri lautakuntien, jaostojen ym. työssä on mukana pienituloisia ihmisiä, joita edellä kuvaamani ongelmat koskettavat. Jostain syystä ne eivät ole nousseet julkiseen keskusteluun.

Jotta ihmisillä olisi tasaveroinen mahdollisuus osallistua yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, tarvitaan muutoksia nykytilanteeseen. Mutta palkkiosääntöön ehdotettu muutos ei korjaa näitä ongelmia. Tarvitaan valtakunnan tason ratkaisuja.

SKP on ehdottanut, että uuteen kuntalakiin tehtäisiin tarvittavat muutokset epäkohdan poistamiseksi. Myös työttömyysturvalaki, asumistukilaki ja toimeentulotukilaki vaatisivat muutoksia, joilla turvattaisiin kansalaisten tasavertaiset mahdollisuudet yhteiskunnalliseen osallistumiseen.

Mutta on myös asioita, joihin kaupunki voi vaikuttaa. Tiedän suuria taloudellisia ongelmia koituneen vaalitoimikunnassa työskennelleelle työttömälle. Kun EU-vaalit olivat toukokuussa ja kaupunki maksoi palkkiot vasta heinäkuun lopussa, joutui työtön olemaan kaksi kuukautta vailla tuloja. Kela ei maksa päivärahaa ennen kuin saa tositteen maksettavan vaalilautakuntapalkkion määrästä. Tähän ongelmaan kaupunki voisi tuoda helpotusta maksamalla luottamuspalkkiot kuukausittain.

2. Perusteluksi poliitikkojen palkkaukselle on esitetty myös ajankäytöllisiä syitä. Totta on, että viime vuosina hommat ovat keskittyneet niin, että varmasti on vaikea ehtiä kunnolla perehtyä kaikkeen tarpeelliseen. Kun suunnitelmissa on vielä vähentää lautakuntien määrää nykyisestä, voi vain kysyä, miten lautakuntien jäsenetkään ehtivät perehtyä tehtäviinsä. Kohta varmaan vaaditaan palkallisia poliitikkoja joka tasolle.

Sen sijaan, että keskitämme tehtäviä ja päätösvaltaa vain muutamille, tulee tehdä täyskäännös ja mahdollistaa nykyistä laajemman kuntalaisjoukon osallistuminen päätöksentekoon. Lautakuntien vähentämisen sijasta tarvitsemme enemmän lautakuntia ja muita kuntalaisten osallistumismahdollisuuksia.

Keskittämispyrkimysten takana on tavoite saada päätöksenteko nopeaksi ja jouhevaksi, ettei valtuustossa enää tarvitsisi keskustella asioista, eikä vallankaan palauttaa uudelleen valmisteltavaksi. Valtuustosta, joka on ainoa vaaleilla valittu elin, halutaan tehdä kumileimasin. Kommunistien mielestä vallan keskittämisen sijaan tarvitaan sen hajauttamista. Tarvitaan nykyistä enemmän asukkaiden osallistumista. Tarvitaan lisää demokratiaa.

3. Kaupunginhallitus esittää, että palkkausta ja vuosipalkkioita koskevat muutokset tulevat voimaan seuraavan valtuustokauden alusta. Mikäli SOTE-muutos menee esitetyllä tavalla läpi, olemme tuolloin tilanteessa, jossa 60 % kunnan budjetista päätetään muualla. Onko mitään järkeä nyt betonoida luottamushenkilöpalkkioiden korotukset aikaan, jolloin tehtävät tulevat huikeasti vähenemään nykyisestä?

Tarkoitukseni oli tehdä esitys, että kaupunginhallituksen esitys hylätään ja valtuusto päättää hyväksyä liitteessä esitetyt muutokset muilta osin, mutta ei § 3 esitettyjä vuosipalkkioiden korotuksia eikä § 4 osa-aikaisista luottamushenkilöistä.

Keskustan Kirsi Knuuttila ehti kuitenkin tehdä muutoin samansisältöisen esityksen, mutta esitti § 3 ja § 4 osalta palautusta. Kannatin sitä ehdotusta.

Kirsi Knuuttilan esityksestä äänestettiin ja sen takana oli yhteensä 20 valtuutettua. Kaupunginhallituksen yksimielistä esitystä vastaan äänestivät keskustan Kirsi Knuuttila, Heidi Rentola, Juha Jokitalo, Jouko Asikainen, Eino Lahtinen, Seppo Moilanen ja Vesa Koskinen, perussuomalaisten Matti Björk, Mauno Vanhala, Minna Mäkinen, Jorma Holmstedt, Jorma Uski, Kauko Isomäki, Tapani Mäki, Ari Saxberg ja Heli Kupari, vasemmistoliiton Paul Abbey, Irma Hirsjärvi ja Matti Pöppönen sekä kommunistien Riitta Tynjä.

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 15.12.2014

Asia n:o 122 Kaupunkistrategia/ SKP:n valtuustoryhmä/Riitta Tynjä

Vertaillessani nykyistä strategiaa ja uutta ehdotusta toisiinsa yllätyin, että voimassa olevaa strategiaa on toteutettu monelta osin. Kun päätöksenteossa ei erikseen todeta, että nyt tämä päätös on sen ja sen strategian kohdan mukainen, niin asia jää rekisteröimättä. Ennakkokäsitykseni, että strategia on paperi, joka jää hyllyyn pölyttymään, ei pitänytkään paikkaansa.

Strategia on tarkoitettu noudatettavaksi. Siksi on tärkeää olla perillä siitä, mitä se sisältää. Strategia ohjaa toimintaa, siis päätöksentekoamme. Niinpä kävimme tovereiden kanssa läpi nämä pari liuskaa hyvin tiheällä kammalla.

Uudessa ehdotuksessa toistuvat sanat: elinkeinopolitiikka, yritystoiminta, elinkeinoelämä, kilpailukyky, elinvoima, yritykset, elinkeinotoimijat, yritysvaikutusten arviointi. Emme vastusta yritystoimintaa, mutta tässä lyhyessä esityksessä sen osuus on ylikorostunut kunnan muihin tehtäväkokonaisuuksiin nähden.

Nyt voimassa olevassa strategiassa puhutaan peruspalvelujen turvaamisesta kuntalaisille, kuntalaisten hyvinvoinnin edistämisestä eri elämänvaiheissa, sosiaalista oikeudenmukaisuutta toteuttavasta hyvinvointipolitiikasta sekä kuntalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien parantamisesta. Miksi nämä eivät ole kelvanneet uuteen ehdotukseen?

Uudessa esityksessä mainitaan sana ”palvelu” yhden ainoan kerran. Puhutaan aktiivisista ja hyvinvoivista asukkaista, omasta kunnosta ja terveydestä huolehtimisesta. Nykyisessä strategiassa oleva maininta yhteiskunnallisesti heikommassa asemassa olevien aseman parantamisesta lienee liian vanhakantainen sanonta nykypäivän Jyväskylään. Uutta esitystä selatessa tulee sellainen olo, että osa jyväskyläläisistä ei löydä tästä itseään, ei koe itseään tervetulleeksi ”Rohkeasti aikaansa edellä olevaan Jyväskylään”, jossa on vain aktiivisia ja hyvinvoivia asukkaita ja vaikuttavaa elinkeinopolitiikkaa.

Olisin kuvitellut, että puhuttaessa hyvinvointierojen kaventamisesta, mainittaisiin jotain muuta kuin omasta terveydestä huolehtiminen ja aktiivinen osallistuminen. Kyllä esim. hyvin toimivat, riittävästi resurssoidut julkiset peruspalvelut, jotka järjestetään lähipalveluina, ovat ainakin asiantuntijoiden mukaan keino ehkäistä eriarvoisuuden kasvua.

Resurssiviisaus- kappaleessa puhutaan kestävästä kehityksestä ja vieressä on kuva, jossa hävittäjät kiitävät taivaalla. Aika ristiriitaista. Tuo kuva tulee ehdottomasti poistaa ja korvata vaikkapa uusilla vihreillä linkeillä. Hiilineutraali kaupunki on hieno tavoite, mutta mitenkähän realistista siihen on päästä tehtyjen hiilikattilainvestointien myötä?

Tiedän, että monen mielestä tätä uutta strategiaa on työstetty jo ihan liian kauan. Mutta jos siihen hieman lisättäisiin tässä esiin tuomaani kuntalaisnäkökulmaa, niin eiköhän sellainen esitys saataisi valmiiksi jo seuraavaan valtuuston kokoukseen.

Esitän siis, että asia palautetaan uudelleen valmisteltavaksi.

Palautusta ei kannatettu, joten se raukesi.

Keskustelussa alan asiantuntijat kertoivat, että kuvassa ei ole hävittäjiä. Joten korjataan siltä osin. Mutta joka tapauksessa lentokoneet ja kestävä kehitys eivät kuulu yhteen.

___________________________________________________________________________________

Vuoden 2015 talousarvio Jyväskylän kaupunginvaltuusto 1.12.2014

SKP:n valtuustoryhmä/Riitta Tynjä

Liekö löytynyt rahasäkki Kompassilta vai vaalien läheisyyskö syynä, mutta onneksi kaupunginhallitus lisäsi rahaa kaupunginjohtaja Markku Anderssonin (kok) viimeiseen budjettiesitykseen, jossa hän tuttuun tapaan esitti reippaita leikkauksia peruspalveluihin. Hallitus kertoi julkisuuteen vain könttäsummat, vaikka sillä varmasti oli selkeä käsitys rahojen kohdentamisesta. Tähän saattaa sisältyä riski, että käy kuten pari vuotta sitten: Valtuutetut luulivat lisärahojen riittävän, kunnes lautakunnan käyttösuunnitelmassa ilmeni, että omaishoidontuen toteuttamiseen ei ollutkaan riittävästi rahaa.

Terveyskeskukset

Verkkoratkaisut tehtiin vuosi sitten ja ne aiheuttivat silloin kovasti huolta. Eikä huoli ole mihinkään poistunut. Yrittihän Andersson vielä viime töikseen pika pikaa lakkauttaa keskustan terveysaseman jo ensi heinäkuusta alkaen. Kun Tikkakosken terveysasema sulkeutuu ensi kevääksi remontin takia ja väki ohjataan Palokkaan, ja kun Vaajakosken terveysasemaakin vasta aletaan rakentaa ensi keväänä, niin ehkä lamppu syttyi jonkun päässä ja havaittiin, että keskustan alueen asiakkaat eivät mahdu minnekään.

Hallituksen tekstissä ei enää puhuta 3-5 terveysasemasta vaan kolmesta pääterveysasemasta, jotka ovat Vaajakoski, Palokka ja Kyllö. Lisäksi mainitaan monipalvelupisteet, joina luetellaan Korpilahti, Tikkakoski ja Huhtasuo ja Säynätsalo. Kuokkalan ja keskustan terveysasemia ei mainita missään. Monipalvelupisteiden osalta ei kukaan tunnu tietävän, millaisia terveyspalveluja niissä on jatkossa saatavissa. Vuosi sitten tehdyn päätöksen mukaan ei ainakaan nykyisen laajuisia. Mistä alueen asukkaat sitten saavat ne terveyspalvelut, joita oman alueen monipalvelupisteessä ei ole saatavilla?

Muistatte varmaankin ne ponnet, jotka Palvelulinjausten yhteydessä päätettiin? Mm. kuinka on esitettävä suunnitelma korvaavista palveluista sekä käyttäjävaikutusten arviointi.

Palvelujen keskittämisen järkevyys ja edullisuus on kyseenalaista. Suuri ei aina ole kaunista. Vaajakosken uuden terveysaseman väestöpohjaksi on kaavailtu 25 000 asukasta. Tällaista väkimäärää sanotaan optimaaliseksi yhden terveysaseman väestöpohjaksi. Nyt kuitenkin pyritään lakkauttamaan terveysasema, jonka väestöpohja on 33 000 asukasta.

Kommunistien mielestä Jyväskylässä ei pidä lakkauttaa yhtään nykyistä terveysasemaa. Niitä tulee kehittää, muttei vähentämällä nykyisiä palveluja kuten monipalvelupisteissä kaavaillaan tapahtuvan.

Tänään on valtuustolle luovutettu yli 4500 nimen adressi, jossa vastustetaan keskustan terveysaseman lakkauttamista. Huoli palvelujen saatavuudesta on yhteinen. Reuna-alueiden palveluista on huolehdittava, mutta yhtälailla keskustassa asuvat tarvitsevat julkiset terveyspalvelunsa. Kaupungin keskustassa asuu paljon väkeä ja vallankin iäkästä väkeä, joille terveyspalvelujen saatavuus on tärkeää. Yllätyin, kuinka moni oli täysin tietämätön terveysaseman lakkautussuunnitelmista. Mietinkin, että eikö palvelujen käyttäjiä tule informoida ja kuulla heitä koskevissa asioissa? Ja nimenomaan valmisteluvaiheessa? Meillä on kansalaisraadit sun muut. Mutta edes vanhusneuvoston jäsen ei tiennyt näistä suunnitelmista.

Johtosäännön mukaan palveluverkosta päättää lautakunta. Vaikka keskustan terveysaseman lakkauttamista koskeva lause on budjettikirjasta poistettu, ei se estä lautakuntaa tekemästä moista päätöstä. Meidän yli 4000 allekirjoittajan lisäksi varmasti moni muukin toivoo, että lautakunta ei lakkautuspäätöstä tekisi. Keskusta tarvitsee oman terveysasemansa.

Luottamuspalkkiot

Kaupunginhallitus esittää yksimielisesti 66 000 euron lisämäärärahaa kaupunginhallituksen- ja valtuuston puheenjohtajien palkkauksen mahdollistamiseen. Viime keväänä kartoitettiin puolueiden kantoja ns. pormestarimalliin. Tuolloin asia melko yksimielisesti tyrmättiin. Nyt ollaan kuitenkin käytännössä menossa sitä kohden ilman, että asiasta on tehty päätöstä. Asia on ollut valmistelussa keväästä lähtien, mutta vieläkään ei palkkiosäännön muutosta ole tuotu valtuustolle. Sen sijaan muutoksen mahdollistava rahasumma on nyt sisällytetty budjettiin, mikä on aika erikoinen järjestys.

Johtavien poliitikkojen palkallisuus jakaa luottamushenkilöt entistä enemmän kahden kerroksen väkeen ja vahvistaa pienen piirin vallankäyttöä. Se ei poista niitä ongelmia, joita esim. työttömälle tai toimeentulotukiasiakkaana olevalle luottamustoimen hoitamisesta koituu. Niitä ei ratkaista yksittäisen kunnan palkkiosääntömuutoksilla. Ne ovat kysymyksiä, joihin pitäisi pureutua tulevan kuntalain muutoksilla.

Kommunistien mielestä nykyjärjestelmä, jossa maksetaan kokouspalkkioiden lisäksi ansionmenetyksen korvausta ja johtaville poliitikoille vuosipalkkioita, on täysin riittävä. Ennemminkin tulisi mielestämme tukea asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia ja luottamushenkilöiden yhteydenpitoa asukkaisiin.

Esitys poliitikkojen palkallisuudesta tuntuu pöyristyttävältä etenkin tilanteessa, jossa Altekista on irtisanottu väkeä ja hallinnon YT-prosessi on päätöksiä vailla. Vaatimukset ratkaisujen kustannusneutraalisuudesta lyövät tässä korvalle. Ellei sitten leikitä mikkihiirirahalla ja väitetä, että toteutumattomasta laajakaistahankkeestahan säästyi rahaa tähän tarkoitukseen.

Opetus ja varhaiskasvatus

Opetuksessa lisärahat tulee kohdentaa niin, että koulunkäynninohjaajia ei vähennetä eikä oppituntien määriä supisteta. Oppilashuollossa esitetty tavoite laissa säädettyjen aikarajojen saavuttamisesta tulee toteuttaa. Vaikka varhaiskasvatukseen saatiin lisää rahaa, näyttää edelleen siltä, että loma-aikojen järjestelyjä ei kyetä toteuttamaan lapsen edun mukaisesti. Esitys, että virikepaikkoja ei myönnetä kesäkaudelle lainkaan tuo minimaalisen pienen säästön ja silti kyse voi olla perheiden ennalta ehkäisevästä tuesta.

Vanhuspalvelut

Lisärahasta huolimatta huoli rahan riittävyydestä on myös vanhuspalveluissa. Talousarvio ei mahdollista kaikille tarvitseville ympärivuorokautista palveluasumista. Moni omainen on huolissaan, kun laitospaikkojen alas ajamisen seurauksena vanhukset kokevat olonsa turvattomaksi, sillä kotona asumisen tukeen on aivan liian vähän resursseja. Kaupunginhallituksen esityksen mukaan 25 ympärivuorokautisen paikan tarvitsijaa jää ilman paikka. Siinäkin on 25 liikaa.

________________________________________________________________________________

Talousarvion 2015 lähetekeskustelu 10.11.2014

SKP:n ryhmäpuheenvuoro/Riitta Tynjä

Terveyspalvelut

Tämä budjettiesitys sisältää terveyspalveluissa mittavia supistuksia, joiden toteuttaminen ei tuo todellisia säästöjä vaan viime kädessä jopa lisää kustannuksia.

Jo nyt päivystyskäynnit keskussairaalassa ovat lisääntyneet, koska perusterveydenhuolto ei vedä. Mikäli Keskustan terveysasema lakkautetaan ensi kesänä, tulee tällaisten päivystyskäyntien määrä varmasti kasvamaan. Ja se ei ole kaupungille halpaa lystiä. Jos taas päivystykseen pääsyä ryhdytään rajaamaan samalla kun perusterveydenhuolto ei vedä, sairaudet jäävät ajoissa hoitamatta. Pitkässä juoksussa niin kustannukset kuin inhimilliset kärsimyksetkin kasvavat.

Keskustan terveysaseman lakkauttamisesitys on kerrassaan käsittämätön. Alueen väestöpohja on 33 000 asukasta ja aseman henkilöstö 70 työntekijää. Suunnitelmat hajauttaa keskustan terveysaseman toiminta Kyllön, Palokan ja Kuokkalan terveysasemille, joissa ei ole yhtään tilareserviä, on täysin absurdi. Jo nyt on vaikeuksia toteuttaa lakisääteisiä määräaikoja hoitoon pääsystä. Terveysaseman lakkauttamisesta saatava tilasäästö tulee varmasti moninkertaisina kustannuksina niin kaupungille kuin kuntalaisille, joiden kulkeminen kauemmaksi lähiterveysasemalta vaikeutuu.

Kuntalaiset ovatkin jo aktivoituneet puolustamaan omaa terveysasemaansa. SKP:n Kypärämäen osaston liikkeelle polkaisema nimienkeräys aseman lakkauttamista vastaan on saanut hyvän vastaanoton. http://www.adressit.com/jyvaskylan_keskustan_terveysaseman_lakkauttamista_vastaan

Myös Korpilahdella puolustetaan oikeutetusti omia julkisia terveyspalveluja. Ulkoistamispyrkimysten taustalla ei ole kuntalaisten etu vaan yksityisten firmojen pyrkimys riittävän suurten voittojen maksimointiin.

Terveydenhuolto on kaupungin budjetissa iso menoerä. Silti me kommunistit emme kannata päätöksiä, joilla rikotaan lakia tai aiheutetaan lisäkustannuksia toisaalle. Tai kasvatetaan yritysten voittoja.

Vanhuspalvelut

Vanhuspalvelulain ajatus, että lähes kaikki vanhukset hoidetaan kotona kotipalvelujen turvin, on nykyisillä resursseilla täysi kupla. Virkamiehet eivät tietysti voi sitä myöntää, mutta monen omaisen kertomus vahvistaa, että suoranaisesta heitteille jätöstä on kyse.

Kun ympärivuorokautisen hoidon lisäpaikkatarpeeksi ensi vuodelle arvioidaan 100, ja budjetti mahdollistaa vain 40 paikan ostamisen, tyhmempikin ymmärtää, että asiat ovat huonolla tolalla. Kommunistien mielestä valtuusto ei saa hyväksyä tällaista esitystä.

Kun kaupunki lopettaa omia paikkoja ja muuttaa niitä ostopalveluiksi, tärkeintä näyttää olevan, että oman henkilöstön määrää saadaan pudotettua. On kuitenkin hyviä kokemuksia esim. lastensuojelusta, jossa on saatu kustannuksia painettua alas, kun ostopalveluja on muutettu omaksi toiminnaksi. Mielestämme tästä kannattaa ottaa oppia.

Mistä rahat?

Vuodesta toiseen SKP on tuonut esiin, että pelkkä kunnan omalla hiekkalaatikolla leikkiminen ei riitä. Tarvitaan valtiovallan vastuunottoa. Nythän tilanne on se, että kunnat joutuvat vastaamaan palveluista ja valtio vähentää rahoitusosuuttaan kaiken aikaa.

Mutta omillakin toimenpiteillä kunta voi paljon. Esim. Altekin irtisanomisilla ja koulunkäynnin ohjaajien vähentämisellä kaupunki itse lisää työttömyyttä, joka on huikeasti kasvanut vuoden takaisesta.

Tiukassa taloudellisessa tilanteessa, YT-neuvottelujen keskellä esitys 66 000 euron lisämäärärahasta valtuuston ja hallituksen puheenjohtajiston palkallisuuden mahdollistamiseen ei ole tätä päivää. Ylimpien luottamushenkilöiden palkallisuuteen siirtyminen vie kohti pormestarimallia. Se myös jakaa luottamushenkilöt entistä enemmän kahden kerroksen väkeen ja vahvistaa pienen piirin vallankäyttöä. Se ei tule saamaan kommunistien kannatusta - ja tokkopa muidenkaan kuntalaisten!

_________________________________________________________________________________

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 29.9.2014/Riitta Tynjä

asia n:o 78 Lausunto sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain hallituksen esityksen luonnoksesta

Eduskuntapuolueiden puheenjohtajien viime keväänä tekemä yksimielinen sopimus sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen periaatteista ja viiden suuren erva-alueen muodostaminen merkitsee käytännössä, että yli puolet kuntien budjeteista päätetään muualla. Kunnille jää vain maksuautomaatin rooli. Lakiehdotus merkitsee dramaattista kunnallisen äänioikeuden ja kuntien itsehallinnon kaventamista. Palveluista päätettäisiin kuntayhtymien johdossa, jota ei valita demokraattisilla vaaleilla. Uusien yhtymävaltuustojen kokoonpanoa ennakoitaessa on selkeästi nähtävissä ”piirisihteeridemokratian uusi nousu”- kuten kuntalainsäädännön pitkäaikainen asiantuntija lakimies Kari Prättälä eilen osuvasti kuvasi.

Sote, lähipalvelut ja demokratia- seminaarissa viikonloppuna puhuessaan hän totesi, ettei ole koskaan ennen nähnyt lakiesitystä, jonka valmistelijat epäilevät niin vahvasti sen perustuslainvastaisuutta kuin tämän esityksen kohdalla. Pelkästään tästä syystä pitäisi hälytyskellojen soida ja päätöksentekijöiden ymmärtää pysäyttää koko onneton hanke. Esitys sisältää runsaasti avoimia kysymyksiä, jotka jäävät ratkaistaviksi toimeenpanovaiheessa, mikäli lakiesitys etenee nykyiseltä pohjalta. Perusvalmistelun puutteellisuus heijastuu tässä, kuten se tekee kuntalain uudistuksessakin.

Sote-lakia perustellaan sosiaali- ja terveydenhuollon integraation parantamisella. Sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteys on eittämättä tärkeä asia. Mutta lakiehdotuksessa on tarkastelukulma yksipuolisesti erikoissairaanhoidon ja vieläpä yliopistollisten sairaaloiden näkökulma. Palvelun käyttäjien kannalta ensiarvoisen tärkeä on yhteyden toimiminen perustasolla. Perustason palvelujen parantaminen ja ennalta ehkäisevän toiminnan kehittäminen ovat jääneet isojen keskitettyjen hallintomallien jalkoihin.

Lakiehdotuksessa on myös sivuutettu sote-palvelujen yhteys kunnan muihin palveluihin ja muun muassa uuden sosiaalihuoltolain korostama alueellisen sosiaalityön merkitys. Sote-uudistuksen myötä kuntien vastuulle jää palveluja, joiden yhteys sosiaali- ja terveyspalveluihin tulee katkeamaan ja siitä aiheutuu tulevaisuudessa kasvavia kustannuksia sosiaali- ja terveydenhuollolle. Esim. kulttuuri- ja liikuntapalveluiden ennalta ehkäisevä vaikutus ihmisen hyvinvointiin ja terveyteen on kiistaton. Kun koko palvelujen kirjo on kunnan omalla vastuulla, on ainakin teoriassa mahdollista huomioida eri palvelujen vaikutus toisiinsa ja estää osaoptimointi.

Sote-uudistuksen tavoitteena on saada aikaan säästöjä. Se ei onnistu ilman, että palveluja keskitetään. Lähipalvelujen karsiminen ja palvelujen siirtyminen kauemmaksi lisää eriarvoisuutta palvelujen saamisessa. Pitkät matkat vaikeuttavat etenkin keskusten ulkopuolella asuvien, vähävaraisten ja autottomien mahdollisuuksia saada tarvitsemiaan palveluja. Tätä eriarvoisuutta voimistaa monilla alueilla joukkoliikenneyhteyksien heikentyminen.

Esitys sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaiksi on syytä hylätä, koska se johtaa lähipalvelujen karsimiseen, lisää eriarvoisuutta palvelujen saatavuudessa, siirtää sote-palvelujen järjestämistä koskevan päätösvallan pois asukkaiden vaaleilla valitsemilta edustajilta eikä tuo korjausta rahoituksen ongelmiin.

Sote-uudistus tulee aloittaa uudelta pohjalta niin, että kaikissa kunnissa järjestetään asukkaiden kuulemistilaisuuksia ja nettikyselyjä uudistuksen tavoitteista ja konkreettisista ehdotuksista palvelujen kehittämiseksi.

Teen seuraavanlaisen ehdotuksen :

Jyväskylän kaupunginvaltuusto esittää, että esitys sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaiksi nykymuodossaan tulee hylätä.

En saanut kannatusta esitykselleni. Jätin asiakohtaan eriävän mielipiteeni.

___________________________________________________________________________

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 1.9.2014/asia n:o 67 Kaupungin lausunto uudesta kuntalakiesityksestäRiitta Tynjä/SKP

Lausuntopyyntö on tullut kuntiin 8.5.2014. Hyvällä tahdolla ja ripeällä valmistelulla lausunto olisi voitu käsitellä valtuustossa ennen sen jättämisen määräaikaa, joka oli viikko sitten. Hallintosäännön mukaan hallituksella on oikeus antaa lausuntoja, mutta asian merkittävyyden vuoksi olisi ollut paikallaan, että valtuusto olisi antanut lausunnon. Toivottavasti uuden sotelain osalta näin toimiaan.

Kuntalain osalta voimme täällä vain keskustella, emme päättää lausunnosta. Ehkä monella kuitenkin on ollut mahdollisuus osallistua omien puolue-elintensä kautta annettujen lausuntojen sisältöihin. Tässä roolissa olen itse tutustunut lakiesitykseen ja tuon tässä muutaman huomion esille.

Lain tavoitteena kerrotaan olevan erityisesti kunnan asukkaiden itsehallinnon vahvistaminen sekä osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien lisääminen. Tämä on totaalisessa ristiriidassa päätettyjen viiden suuren sotepiirin kanssa, jossa ratkaisussa päätösvalta karkaa myös nykyisiltä kunnilta ja päättäjiltä puhumattakaan kunnan asukkaista.

Kaupunginhallituksessa tulleet lisäykset koskien vaalikelpoisuutta sekä otto-oikeutta ovat paikallaan. Etenkin isoissa kunnissa virkamiehille on delegoitu paljon valtaa. On paikallaan, että otto-oikeus säilyy lautakunnilla. Otto-oikeus tulisi mielestämme laajentaa myös valtuustolle, koska on ilmennyt tapauksia, joissa valtuusto ja hallitus ovat keskenään erimielisiä.

Vasemmistoliiton Marjukka Huttusen esitys valtion rahoitusvastuusta sekä kuntalaisten perusoikeuksien takaamisesta on kannatettava. Kunnilta tulee kieltää tahallinen alibudjetointi eli menojen tahallinen arvioiminen liian pieniksi suhteessa palvelujen tarpeeseen ja kunnan velvoitteisiin.

Kunnanhallituksen puheenjohtajaksi tai varapuheenjohtajaksi ei esityksen mukaan voisi enää valita kunnan tai kunnan määräysvallassa olevan yhteisön työntekijää. Tämä asettaisi kuntalaiset keskenään eriarvoiseen asemaan ja rajoittaisi kunnan työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia. Jääväämismenettely riittää mielestämme intressiristiriitojen vaikutuksen ehkäisemiseen.

Esitys eräiden luottamushenkilöiden päätoimisesta tai osa-aikaisesta palkasta johtaa siihen, että luottamushenkilöt eivät ole silloin keskenään tasavertaisessa asemassa ja luottamushenkilöiden piiriin syntyy jako kahden kerroksen väkeen. Ammattimaisten luottamushenkilöiden sijaan SKP esittää kunnille velvoitetta tukea asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia ja luottamushenkilöiden yhteydenpitoa asukkaisiin.

Kuntalain uudistamisen yhteydessä olisi paikallaan tehdä sellaiset lainsäädäntömuutokset, että myös sosiaaliturvan varassa elävillä kuntalaisilla on mahdollisuus osallistua luottamustehtäviin ilman, että kokouspalkkiot leikkaavat perusturvaa tai niiden maksaminen viivästyttää toimeentuloturvan maksamista.

Kuntalakiin tai siihen liittyen tehtävään erillislakiin tulee sisällyttää säädökset maakuntahallinnosta ja vaaleilla valittavasta maakuntavaltuustosta. Aluehallinnon kokoaminen maakuntavaltuustojen alaisuuteen yhtenäistäisi hallintoa ja vähentäisi erilaisia hallintohimmeleitä. Se vahvistaisi demokratiaa asioissa, jotka nyt ovat siirtyneet kuntayhtymiin ja uhkaavat siirtyä kaavaillun sotemallin mukaisille erityisvastuualueille.

Kuntien toimintojen yhtiöittäminen johtaa aina merkittävään kunnallisen demokratian kaventumiseen. Siksi toimintojen yhtiöittäminen tulee nähdä harvinaisena poikkeuksena kunnan normaalista toiminnasta. Kuntien tulee tuottaa palvelut pääsääntöisesti itse, eikä kuntalakiin ole tarvetta sisällyttää säädöksiä ns. palvelualoitteesta. Sen sijaan kunnat tulisi laissa velvoittaa huolehtimaan harmaan talouden torjunnasta.

_________________________________________________________________________________

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 1.9.2014/asia n:o 72 Aloite nuorisovaltuuston ja lautakuntien edustajien vuosittaisista tapaamisista Jyväskylässä

Riitta Tynjä/SKP

Esillä olevan valtuustoaloitteen yhteydessä saimme tietoomme Nuorisovaltuuston esityksen, jossa esitetään pysyviä edustajia nuorten näkökulmasta tärkeimpiin lautakuntiin, joita ovat sivistys-, kulttuuri- ja liikunta-, perusturva – sekä kaupunkirakennelautakunta. Ko. lautakunnat ovat ottaneet kantaa esitykseen. Oli mielenkiintoista lukea lautakuntien vastauksia ja verrata niitä toisiinsa.

Kulttuuri- ja liikuntalautakunta ilmoitti selkeästi ja yksimielisesti, että nuoret voivat lähettää edustajansa lautakunnan kokouksiin entiseen tapaan.

Sivistyslautakunnalle esittelijä Timo Koivisto ehdotti, että nuoria kutsutaan erikseen vain sellaisiin kokouksiin, joissa käsiteltävien asioiden arvioidaan vaativan nuorten näkökulmaa. Tästä poiketen lautakunta päätti kutsua nuorten edustajan peräti yhteen kokoukseen syksyllä ja yhteen keväällä. Päätös oli yksimielinen.

Kaupunkirakennelautakunnalle esittelijänä Koivisto teki samanlaisen ehdotuksen kuin sivistyslautakunnalle. Esityksestä poiketen lautakunta päätti äänestyksen jälkeen, että nuoret saavat edustuksensa lautakunnan kokouksiin. Tätä vastaan olivat lautakunnassa perussuomalaisten ja kristillisten edustajat sekä yksi kokoomuksen ja yksi keskustan edustaja.

Perusturvalautakunnalle esittelijä Pekka Utriainen ehdotti, että nuorten edustaja kutsutaan yhteen iltakouluun syksyllä ja yhteen keväällä. Tämä esitys meni äänestyksessä läpi. Ja yllätys, yllätys; vasemmiston ( sdp ja vas) edustajat, jotka kaupunkirakennelautakunnassa olivat avoimuuden kannalla, olivatkin perusturvalautakunnassa ihan päinvastaisella kannalla. Keskustan ja kokoomuksen edustajat hajaantuivat. Perussuomalaisten edustaja oli nuorten säännöllisen kutsumisen kannalla. Kristillisten edustaja oli pois.

Mielestäni on kovin outoa, että sivistyslautakunta ja perusturvalautakunta eivät halua nuorten säännöllistä osallistumista kokouksiinsa. Kyse on nuorten näkökulmasta ehkä tärkeimmistä lautakunnista. Mitä pelättävää nuorisovaltuuston edustajan läsnäolossa olisi?

Eikö tosiaankaan toivota nuorten osallistuvan yhä enemmän tänä aikana, kun puolueet ja järjestöt kärsivät nuorisopulasta ja puhutaan siitä, että nuoria ei politiikka kiinnosta?

Ihmettelen, mitä pelättävää kaiken kaikkiaan on kunnallisen päätöksenteon avaamisella nykyistä enemmän kuntalaisille? On jo 1,5 vuotta siitä, kun jätin yhdessä 13 muun valtuutetun kanssa valtuustoaloitteen siitä, että muidenkin toimielinten kuin valtuuston kokouksen olisivat avoimia siltä osin kuin niissä ei käsitellä salassa pidettäviä asioita. Missähän vaiheessa tämän aloitteen käsittely mahtaa olla?

Uskon, että avoimuus on yksi asia, jolla kuntalaisten kiinnostusta kunnalliseen päätöksentekoon saadaan viritettyä. Kaikenlainen salamyhkäisyys vie pohjaa asialliselta tiedottamiselta. Toivon, että sivistys- ja perusturvalautakunta voisivat tulla muiden lautakuntien linjoille ja ottaa nuorisovaltuuston pysyvän edustuksen kokouksiinsa.

____________________________________________________________________________________

Tuloveroprosentin määrääminen vuodelle 2015

kv. 9.6.2014/Riitta Tynjä/SKP

Valtionosuusleikkausten johdosta Jyväskylältä jää saamatta ensi vuonna valtionosuuksia yhteensä 35, 3 miljoonaa euroa – toteaa talousjohtaja Ari Hirvensalo viikonlopun Keskisuomalaisessa. Kun tällainen leikkauslinja valtion taholta jatkuu vuodesta toiseen ja kaiken aikaa vain kovenee, ei ihme, että kunnissa velkamäärä kasvaa, vuosikate heikkenee ja veroprosentit nousee.

Myös viimeaikaiset veroratkaisut mm. varallisuusveron poisto heikentävät julkisen talouden tilaa. Kokoomuksen esitykset perintöveron poistosta ym. jatkavat hyväosaisten suosimista, joka on ollut selkeästi nykyhallituksen linja. Kokoomus on vienyt ja muut vikisseet, mutta silti hyväksyneet päätökset, joilla epäsolidaarista talouspolitiikkaa on harjoitettu.

Eikö tähän nyt vihdoin olisi aika tulla muutos?

Jos kuntien valtionosuudet palautettaisiin lamaa edeltäneelle tasolle, ei täällä tarvitsisi pohtia nostaako veroprosenttia vai ei. Kuntien keinovalikoimat ovat nyt kuitenkin kovin vähäiset.

Koska kunnallisvero ei ole lähimainkaan progressiivinen, ei SKP periaatteessa hyväksy kuntaveron korottamista. Sehän iskee suhteessa kovimmin pienituloisiin, mistä kokoomus on täällä tänään kovin huolta kantanut. Pääomatulojen saaminen kunnallisveron piiriin ja sen muuttaminen progressiiviseksi ovat olleet kommunistien vaatimuksia iän kaiken.

Kuntapäättäjänä kuitenkin joutuu pohtimaan, mitä esim. 10 miljoonan euron leikkaus käyttötalouteen merkitsisi kuntalaisille, kun jo nyt monin osin palvelut ontuvat. Millaiset jonot terveyskeskukseen, toimeentulotuen saamiseen, millaiset matkat kirjastoon, kouluun, päivähoitoon ja kuinka suuriin ryhmiin?

Pienituloiselle ovat toimivat julkiset peruspalvelut ensiarvoisen tärkeä asia. Verokysymyksessä periaatteellinen ja pragmaattinen linja joutuvat puntariin keskenään. Tiedän hyvin, että rahat eivät ole korvamerkittyjä, mutta silti olen tarvittaessa valmis pitkin hampain hyväksymään myös veronkorotuksen.

Tällä hetkellä talousarvion laadintaan liittyy niin paljon epävarmuustekijöitä, että päätökset tuloveroprosentista tulee tehdä mahdollisimman tuoreilla tiedoilla vasta ensi syksynä normaalissa aikataulussa.

_________________________________________________________________________

Tarkastuslautakunnan arviointikertomus vuodelta 2013, vuoden 2013 tilinpäätöksen hyväksyminen ja vastuuvapauden myöntäminen tilivelvollisille

Kv 9.6.2014/Riitta Tynjä/SKP

Uusi kaupunginvaltuusto aloitti työnsä monella tapaa haasteellisessa tilanteessa. Valtakunnan tasolla on ollut valmisteilla useita kuntia koskevia uudistuksia, joiden keskeneräisyys on heijastunut kuntatason päätöksentekoon. On odoteltu sote-ratkaisua, kuntarakenteen muutosta, valtionosuusuudistusta.

No, nyt on päätökset saatu. Mutta ei voi kehua, että ne helpottaisivat kuntien ja kuntalaisten oloja. Viiden ison erva-alueen myötä päätösvalta karkaa kauas pois. Kun päätös on tehty erikoissairaanhoidon näkökulmasta, voi vain kuvitella, millaisen mopen osan esim. kuntien sosiaalitoimi saa jatkossa.

Kuntauudistuksesta Jyväskylän osalta tilinpäätöskirjassa todetaan, että VM:n asettaman erityisen kuntajakoselvittäjän työ päättyy 30.3.2014. Näillä näkyminhän se kestää kuitenkin vielä ensi syksyyn. Paljonko siihenkin on haaskattu niin selvittäjien kuin kuntien luottamushenkilöiden ja virkamiesten aikaa, kun kuitenkaan mikään kunta ei vapaaehtoisesti halua liittyä velkaiseen Jyväskylään, ja pakkopykälä saatiin torpattua?

Valtionosuusleikkausten jatkuva kasvu sekä rakennepoliittisen ohjelman mukaiset säästötavoitteet kunnille aiheuttavat kasvavia haasteita selviytyä peruspalvelujen järjestämisestä kuntalaisille myös Jyväskylässä.

Kaupungin heikon taloustilanteen johdosta kaupunginhallitus päätyi viime syyskuussa YT-menettelyn aloittamiseen. Se, että kaupungin talous saataisiin kuntoon henkilöstöä vähentämällä, on nurinkurinen lähtökohta. Asukasmäärän kasvaessa ja väestön ikääntyessä palvelutarve kasvaa. Kun kunnan on kuitenkin järjestettävä palvelut, niin onko tarkoitus hoitaa kaikki palvelujen lisätarve ostopalveluilla? Tällöinhän kaupungin työntekijämäärä ei tietysti kasva. Sekö on ainoa tavoite? Entäpä kustannukset?

Meillä on hyvä esimerkki lastensuojelusta, jossa oltiin paljolti ostopalvelujen varassa ja kustannukset kasvoivat vuosi vuodelta. Mutta kun päätettiin panostaa omiin palveluihin, saatiin mm. viime vuonna 1,4 milj. euron säästöt aikaan. Lautakunta kyllä toteaa summaa mainitsematta säästöt, mutta puhuu virheellisesti Palokan nuorisokodista, jonka laajennus on vasta vireillä. Sen sijaan vuonna 2013 Hovilan nuorisokoti ja Lotilan avotyö ovat jo saaneet aikaan mainitut säästöt. Työntekijämäärä on toki noussut, mutta kustannukset sen sijaan laskeneet. Ei ole järkevää, että tuijotetaan pelkkää nuppilukua miettimättä kokonaiskustannuksia.

Tarkastuslautakunta on aiheellisesti kiinnittänyt huomiota siihen, että kaupungin toimet pitkäaikaistyöttömyyden hoidossa ovat olleet riittämättömät. Hölmöläisten touhultahan vaikuttaa, kun siirretään painopistettä yhteen ryhmään (nuorisotakuun vuoksi nuoriin), niin toisen ryhmän tilanne heikkenee. Kun jatkossa ns. sakkomaksu alkaa juosta jo 300 päivää työttömänä olevista, niin haastetta riittää ja uusia keinoja kaivataan.

Yksi keino voisi olla sosiaalisten kriteerien (työllisyysvaikutus) lisääminen tarjouspyyntöihin enenevässä määrin. Lisätietoa olisin kaivannut siitä, miten kaupungin omiin hallintokuntiin työllistämistuella palkattujen työntekijöiden määrä on kehittynyt. Tekemätöntä työtä on, ja lisää käsipareja kaivataan.

Lautakunta totesi työttömistä nuorista kahdella kolmasosalla olevan ammatillisen koulutuksen. Tarkastuslautakunnan kysymys ”miten pystyttäisiin motivoimaan nuoria, jotka ovat jo hankkineet koulutuksen eivätkä silti saa työtä” sai minut ihmettelemään, että näiden nuorten motivoitumattomuusko onkin ongelma? Eikä työn puute?

Viime vuonna päätetty Palvelulinjauspaperi sisälsi liian monta kohtaa, joita SKP ei voinut hyväksyä ja niin jätimme päätökseen eriävän mielipiteen.

Aika pian päätöksenteon jälkeen alkoi kuulua eri tahoilta puheita siitä, että ei olisikaan pitänyt hyväksyä sitä eikä tätä kohtaa. Myös käsitykset siitä, mitä palvelulinjauksissa tuli päätettyä esim. palveluverkoista ja monipalvelupisteistä olivat monenkirjavia. Jos päätöksentekijät eivät tienneet, mitä olivat päättäneet, niin kuntalaiset olivat vielä suuremman epätietoisuuden vallassa tulossa olevista palveluiden leikkauksista.

Päätöksentekijöiden tietämättömyys omien päätöstensä seurauksista ilmeni viime vuonna omaishoidontukiprosessissa. Osa päätöksentekijöistä varmasti tiesi, että budjetoitu raha ei tule riittämään ilman kriteerien tiukentamista. Mutta osa ei joko tiennyt tai ymmärtänyt. Mm. tällaisten väärinkäsitysten välttämiseksi on tärkeää, että kaikki mahdollinen tieto on kaikkien saatavilla. Siksi aloitteeni koskien toimielinten kokousten julkisuutta soisi etenevän myönteiseen suuntaan. Onhan aloitteen jättämisestä kulunut jo toista vuotta.

Ulkoiseen tarkastukseen viime vuonna saatu lisäresurssi (kaupunginreviisori) näkyy lautakunnan työskentelyssä. Jo aiemmin on esitetty, että vastaukset lautakunnan kysymyksiin pitäisi saada nopeammin kuin seuraavana syksynä. Ja nyt se on toteutunut. Hienoa.

Lautakunta kiinnitti aiheellisesti huomioita opetusryhmien keskikoon ilmoittamiseen, pyysi ja sai tiedot vaihteluvälistä, joka olikin melkoinen (alakoulussa 7- 31, ka 17,5). Monessa muussakin palvelussa olisi aiheellista selvittää keskiarvojen lisäksi vaihteluvälit. Esim. ajan saamisesta sosiaalityöntekijälle tai sosiaaliohjaajalle kerätään jatkuvasti keskiarvolukua. Tämähän ei anna oikeaa tietoa siitä, onko asiakas saanut ajan 7 työpäivän kuluessa kuten pitää.

Tarkastuslautakunta on ansiokkaasti tarkastellut tavoitteita ja niiden toteutumista. Jäin kuitenkin kaipaamaan, että lautakunta olisi nostanut esiin kuinka sivistyslautakunta ylitti toimivaltansa päättäessään vuosi sitten Hurttian koulun lakkauttamisesta. Kouluverkoista päättäminen delegoitiin lautakunnalle vasta tämän vuoden tammikuussa – ja silloinkin äänestyksen jälkeen. Viime vuonna valtuustossa tehty päätös pienten kouluyksiköiden muodostamisen kriteereistä tunnuttiin sivistyslautakunnassa myös unohdetun, kun uusia koulujen lakkautuspäätöksiä tehtiin. Kaupunginhallitus päätti loppuvuodesta, että aktiivipassista tulee kulttuuri- ja liikuntalautakunnan järjestää kokeilu omalla toimialueellaan. Mutta asian etenemisestä ei ole toistaiseksi minkäänlaista tietoa.

En tiedä, kuuluuko tehtyjen päätösten oikeellisuuden ja toimeenpanon seuraaminen tarkastuslautakunnalle vai onko se vain kuntalaisten valppauden varassa. Joka tapauksessa kyseessä on tärkeä asia meidän kaikkien huomioitavaksi.

________________________________________________________________________

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 24.3.2014/ asia nro 28 Lausunto luonnoksesta kuntarakennelain muuttamisesta/Riitta Tynjä/SKP

Jyrki Kataisen hallituksen yhtenä kunnianhimoisena tavoitteena on viedä läpi kuntauudistus, jolla kuntien määrää reilusti vähennetään ja kokoa kasvatetaan. Jos ei hyvällä, niin sitten pakolla. Käsittelyssämme oleva lakiluonnos sisältää ns. seudullisen kansanäänestyksen. Käytännössä se merkitsisi, että esim. Jyväskylän ja Muuramen kuntaliitoksesta päätettäisiin käytännössä Jyväskylän äänillä. Tällaista menettelyä on runsaasti kritisoitu, ja sitä pidetään perustuslain vastaisena. Akatemian professori Kaarlo Tuori on osuvasti verrannut tätä tilanteeseen, jossa Saddam Hussein olisi esittänyt kansanäänestystä Kuwaitin liittämisestä Irakiin.

Kun Jyväskylän kaupungilta pyydettiin lausuntoa lakiluonnoksesta, joka sisältää perustuslain vastaisia osia, odotin, että kaupungin lausunnossa kommentoitaisiin tätä kohtaa. Mutta turhaan.

Kaupunkiseutuperusteet lakiluonnoksessa ovat yksipuoliset. Puhutaan vain työssäkäyntiin liittyvistä seikoista. Lähipalvelujen ja lähidemokratian merkitys on tyystin sivuutettu. Suurimmat kuntien palveluja käyttävät ryhmät ovat muita kuin työssäkäyviä. He ovat lapsia, nuoria, opiskelijoita, vanhuksia, sairaita, työttömiä. Toisaalta työssäkäyvien kohdalla pendelöinti paheena tuntuu oudolta. Kun paikassa A asuva käy työssä paikassa B, niin hän pendelöi, jos siihen väliin sattuu kunnan raja. Mutta kun tuo raja poistetaan, niin pendelöintikin poistuu. Vaikka ihan yhtäläisen matkan ihminen edelleen kulkee autollaan. Liikennöinti haitallisine ympäristövaikutuksineenhan tässä oli se pahe, johon piti puuttua!

Muussakin mielessä kuntarajan ja keskustaajamaperusteen merkitys ylikorostuu. Kuntarakenteen kehityksessä on monia tekijöitä, esimerkiksi korkeakoulu- ja ammatillisen koulutuksen keskittyminen, valtionhallinnon palvelujen keskittyminen, joukkoliikenneyhteyksien kehitys ja kaupan keskittyminen, jotka vaikuttavat keskustaajaman roolia korostavasti. Alueellisen rakenteen kehitykseen vaikuttavat monet kuntarakenteesta riippumattomat tekijät, joita ei kuntarajojen siirtelyllä ratkaista. Sen sijaan kuntien välisellä hyvällä yhteistyöllä on päästy ja voidaan päästä eteenpäin esim. maankäytön, asumisen ja liikenteen suunnittelussa. Ei siihen pakkoa ja liitoksia tarvita.

Lakiesityksen perusteluissa viitataan ikärakenteen vanhenemisen aiheuttamaan kustannusten kasvuun ja verotulojen pienentymiseen. Miten kuntarajojen poistaminen tämän ongelman poistaisi? Olisiko isommassa kunnassa helpompi unohtaa osa vanhuksista suurkunnan laitamille omiin oloihinsa? Viittaus siihen, että isompi kunta on vähemmän riippuvainen valtionosuuksista, kertoo aikeista jatkaa valtionosuuksien leikkaamista. Toisaalta perusteluissa todetaan, että palvelutuotannon tehokkuuden kannalta kunnan koko ei ole oleellista. Silti itsepäisesti pyritään suurkuntia kohden.

Vaikutusten arvioinnissa todetaan Jyväskylän kaupungin kehitykselle olevan positiivista, jos työssäkäyntialueen muuttajien tulokertymä olisi aidosti käytettävissä kaupunkiseudun kehittämiseen. Tätä lausetta luetaan naapurikunnissa varmasti suurennuslasilla ja muistutetaan, kuinka nykyisen Jyväskylän reuna-alueiden kehityksen on käynyt. Sinne ovat mukaan tulleiden tulokertymät menneet Lutakon tunneleihin ja kaupungintalon peruskorjaukseen. Kun vielä pariin otteeseen toistellaan voimakkaan johtamisen sekä päätöksenteko-ja toimeenpanokyvyn merkitystä, ei lainkaan ihmetytä, että Jyväskylään juuri nyt halutaan pormestaria – vahvaa poliittista johtajaa.

Vaikka nyt annammekin lausuntoa kuntarakennelain muuttamisesta, en voi olla viittaamatta eilen tehtyyn soteratkaisuun, jolla päätösvalta kuntien sosiaali- ja terveyspalveluista keskistetään viidelle erva-alueelle. Noissa jättikokoisissa hallintohimmeleissä päätösvalta painottuu asukasluvun mukaan isoihin kaupunkeihin. Ratkaisussa sivuutetaan niin kunnat, sairaanhoitopiirit ja maakunnat kuin valtuutetut ja asukkaat. Ihmettelen kovin, miten tähän saatiin mukaan keskusta ja perussuomalaiset.

SKP ei ole tyytyväinen kaupunginhallituksen ehdotukseen lausunnoksi luonnoksesta kuntarakennelain muuttamisesta ja tekee sen sijaan oman ehdotuksensa.

_________________________________________________________________________

Vuoden 2014 talousarvio/2.12.2013

Riitta Tynjä/SKP

Aluksi haluan kiittää kaupunginhallitusta ja etenkin sen tarmokasta puheenjohtajaa. Vuosia on puhuttu hallinnon keventämisestä ja epämääräisestä konsernihallinnosta, johon kukaan ei ole kyennyt tarttumaan. Tiukassa taloudellisessa tilanteessa kaikki on voitava ottaa tarkasteltavaksi. Olen iloinen, että hallitus on rohjennut puuttua mm. tapahtuma- ja suhdetoimintarahoihin sekä erilaisiin kehittämishankkeisiin. Osaamis- ja elinkeinopolitiikassa Skp katsoo olevan mahdollista leikata avustuksista esitettyä reippaammin. Omaa esimerkkiä puolueet voimme näyttää leikkaamalla ns. ryhmärahasta.

Hallinnon tarkastelussa on kuitenkin pidettävä huoli, ettei lapsi mene pesuveden mukana. Tehdyn hallintoselvityksen tulokset tulee tuoda päättäjille tiedoksi. Kun kerrotaan, mikä on hallinnon osuus menoista, on tärkeää selkiyttää, mitä kaikkea hallintoon luetaan kuuluvaksi.

Säästöjä etsittäessä Skp:n mielestä on kaupungin ostopalvelut myös rohjettava ottaa kriittisen tarkastelun alle. Vertailun vuoksi todettakoon, että rakennemuutosohjelman laskennallinen osuus Jyväskylälle on 50 miljoonaa euroa ja kaupungin ostopalvelut ovat yhteensä 75 miljoonaa euroa.

Tänä syksynä kaikki puolueet ovat päässeet aiempia vuosia paremmin mukaan talousarvion käsittelyprosessiin. Siitä kiitos - kelle kiitos kuuluu. Tiedon jakaminen jo valmisteluvaiheessa tuskin maksaa mitään. Itse olen saanut vastauksia sellaisiin kysymyksiin, joita aiemmin olen voinut esittää vasta budjettikokouksessa. Toivottavasti viimekeväinen Skp:n valtuustoaloite toimielinten julkisuudesta etenee ja osaltaan antaa kiinnostuneille vaikutusmahdollisuuksia jo asioiden valmisteluvaiheessa.

Ensi vuoden budjettia on laadittu haasteellisessa tilanteessa YT-neuvottelujen keskellä. Irtisanomisuhan alla luottamusmiehet ovat vedonneet päättäjiä hyväksymään kaupunginjohtajan budjettiesityksen, jolla kaupungin talous tulisi tervehdyttää. Ollaan aika erikoisessa tilanteessa, kun luottamusmiehet vaativat päättäjiä leikkaamaan kuntalaisten palveluista ja palveluverkoista. Pääluottamusmiehet on pakotettu valitsemaan ruton ja koleran välillä. Kaupungin henkilöstö ja palveluja tarvitsevat kuntalaiset on keinotekoisesti asetettu vastakkain.

Juuri ne palvelut, joihin palveluverkkoratkaisuilla puututaan, ovat kuntalaisten hyvinvoinnin kannalta elintärkeitä lähipalveluja. Niistä ei kommunistien mielestä pidä leikata. Päiväkoti, koulu, terveysasema, neuvola ja kirjasto ovat lähipalveluja. EU:n kestävän kehityksen suosituksen mukaan niiden tulee olla taajamissa kävelyetäisyydellä. Lähipalveluista leikkaaminen osuu kaikkein pahimmin heikompiosaisiin. Heihin, joilla ei ole varaa käyttää yksityisiä palveluja. Heihin, joilla ei ole voimia eikä rahaa kulkea etäälle keskitettyjen palvelujen piiriin. Jo nyt käy niin, että ihmiset eivät pääse tarvitsemansa hoidon piiriin. Viemällä palveluja kauemmaksi vahvistamme tätä kehitystä. Palvelulinjauksissa hyväksytyt ennalta ehkäisyn ja varhaisen tuen periaatteet eivät toteudu. Miten alueellisten terveysasemien lakkauttaminen vähentää erikoissairaanhoidon menoja?

Sen sijaan, että vaaditaan uskallusta leikata palveluverkkoja, tulee vaatia rohkeutta olla toistamatta 90-luvun laman virheitä. Niiden laskuja maksamme nuorten aikuisten kohdalla tänä päivänä. Työssäni tapaan alle 25-vuotiaita ilman ammatillista koulutusta olevia tulottomia nuoria, joita tulisi aktivoida työhön ja koulutukseen. Budjettitavoitteeksi on asetettu, että yli 35 nuorta kuukausittain siirtyy pois toimeentulotuelta. Tällaista ei ole realistista odottaa niin kauan kuin päihde- ja mielenterveyspalvelumme ovat nykyisessä jamassa. Tarvitaan myös sosiaalityöntekijäresurssin suuntaamista asiakastyöhön, ei toimeentulotukiruuhkien purkamiseen. Laskuja ei pidä siirtää lapsille. Mutta mitä muuta lasten ja perheiden palveluista leikkaaminen on?

Jyväskylän kaupunki ei ole yksin taloudellisissa vaikeuksissa. Eikä se yksin siitä suosta nouse. Niin kuin ei mikään muukaan kunta. On turha kuvitella, että palveluverkkoratkaisuilla kaupungin talous saataisiin kuntoon. Siksi ei pidä tyytyä leikkimään vain omalla hiekkalaatikolla. Tarvitaan valtakunnallisia ratkaisuja. Mutta ei suinkaan Kataisen hallituksen rakennepaketin kaltaisia ratkaisuja. Tarvitaan ratkaisuja, joilla esim. verotuksen painopistettä muutetaan oikeudenmukaisempaan suuntaan.

Pääsyynä kuntien talousongelmiin ovat kuntien valtionosuuksien ja yhteisövero-osuuksien leikkaamiset sekä suurituloisille, pääomanomistajille ja suuryrityksille annetut lukuisat verohelpotukset. Ilman valtionosuusleikkauksia kunnilla olisi noin 6 miljardia enemmän rahaa palveluihin. Mikäli pääomaverotuksemme olisi EU-maiden keskitasolla, se toisi vuositasolla 4 miljardia enemmän rahaa palveluihin. Nyt veronkorotusten toteuttaminen tapahtuu kunnissa, missä verotus ei ole progressiivista eivätkä pääomatulot ole verotuksen piirissä.

SKP kantaa muiden tavoin huolta kaupungin talouden tasapainottamisesta. Säästämisen nimissä tapahtuvan lyhytnäköisen lähipalvelujen alasajon sijaan vaadimme kuntapalvelujen rahoituksen turvaamista oikeudenmukaisella tavalla. Kalliiksi käyvän yksityistämisen sijaan painopiste tulee siirtää ennaltaehkäiseviin toimiin, työllisyyteen ja kaupungin omien palvelujen määrätietoiseen kehittämiseen.

_________________________________________________________________________________

Palvelulinjaukset 2013 – 2016

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 30.9.2013

Palvelulinjausten käsittelytapa, jossa eri tahot ovat voineet antaa palautetta, on ollut hyvä. Mutta lopputulosta tarkastellessa on kysyttävä, miten kansan ääni kuuluu. Kun tärkeimmiksi huomioitaviksi näkökulmiksi palautteessa todettiin mm. hyvinvoinnin tukeminen, ennalta ehkäisevä toiminta ja palveluiden saatavuus, niin miten ne näkyvät tässä esityksessä? Palveluverkkojen karsimisena ja palvelujen yksityistämisenä! Ei ihme, jos ihmiset kokevat kuulemisen muodollisena ja vaikutusmahdollisuudet olemattomina.

Esitys on muuttunut edellisestä versiosta huonommaksi; tahallisen ympäripyöreäksi. Aiempien selkeiden lukumääräisten esitysten sijaan on nyt papukaijamaisesti toisteltu ”mikäli se on taloudellisesti ja toiminnallisesti perusteltua.” Enää ei uskalleta suoraan linjata, että kehitetään omaa toimintaa ja lisätään sen osuutta. Yhteys YT:n ja tulossa olevan budjettiesityksen kanssa on ilmiselvä.

Halaistua sanaa ei esityksessä mainita valtion toimenpiteiden vaikutuksesta kuntatalouteen. Ikään kuin Jyväskylän kaupungin hiekkalaatikolla oltaisiin irrallisia valtakunnan politiikan seuraamuksista. Vaatimukset valtionosuusleikkausten perumisesta, kunnallisveron muuttamisesta progressiiviseksi ja pääomatulojen saamiseksi kunnallisveron piiriin ovat entistä ajankohtaisempia.

Palvelulinjausten ydinasia on linjata, mitä kaupunki tuottaa itse ja mitä hankitaan ostopalveluna tai muilla tavoin. Periaatteiden mukaan palvelut tulee järjestää talouden kannalta kestävällä tavalla. Tämä on syytä muistaa, kun tarkastellaan lähemmin, mitä ehdotus pitää sisällään.

Paperissa todetaan faktinen palvelutarpeen kasvu. Henkilöstösuunnitelman mukaan työntekijöiden määrä vuodesta 2013 vuoteen 2015 kasvaa kuitenkin vain kymmenellä. Ja viime päivien luvuthan ovat miinusmerkkisiä ja huikean paljon suurempia. Ei ole vaikea vetää johtopäätöstä, miten kunnan järjestämisvastuulla olevat palvelut tuotetaan. Tämä esitys on selkeä palvelujen yksityistämispaperi.

Kyse ei ole taloudellisten säästöjen hakemisesta, joita kipeästi tarvitsisimme. Tässä linjataan osin peitellysti, osin hyvinkin suoraan, että palvelujen lisätarve katetaan yksityisten palvelujen osuutta lisäämällä. Se on poliittinen linjavalinta, jonka takana SKP ei ole.

Jonkinlaista mittasuhtaa asioille antavat luvut, joiden mukaan ostopalveluihin käytetään tällä hetkellä 75 miljoonaa euroa, mikä merkitsee 1500 henkilötyövuotta. YT:n tavoitteenahan on 50 miljoonaa ja noin 1000 henkilötyövuotta.

Omassa palautteessaan SKP esitti, että kaupungin oman toiminnan osuus tulisi nostaa kaikissa palveluissa vähintään 80 prosenttiin. Tätä olemme perustelleet laajasti ja seikkaperäisesti käyttäen esimerkkinä lastensuojelua, jossa oman toiminnan laajentamisella on kyetty vähentämään kaupungin menoja lisääviä ostopalveluja. Jo nyt on saatu raju kustannusten nousu pysäytettyä. Miksi tämä ei toimisi myös muissa palveluissa? Miksi emme anna mahdollisuutta oman toiminnan kehittämiseen ja vahvistamiseen myös muissa palveluissa?

Palveluiden jatkuva yksityistäminen johtaa myös eriarvoisuuden kasvuun. Kaupungin ei pidä olla omilla linjauksillaan tukemassa sitä. Vanhus- ja vammaispalvelujen linjaus, jossa ”Vähäisen ja tilapäisen tarpeen asiakkaat ohjataan yksityisille palveluntuottajille”, lyö korvalle ennalta ehkäisyn ja varhaisen tuen periaatetta. Köyhä, jolla ei ole varaa yksityisiin palveluihin, jää ilman palvelua ja tarvitsee sitten jonkin ajan kuluttua raskaampia ja kalliimpia palveluja. Tai sitten hän hakee toimeentulotukea yksityisen palvelun kustannuksiin. Se taas on osaoptimointia, jota linjausten mukaan pitää välttää.

Palvelujen tuottamisen linjausten rinnalla tärkeänä asiana paperissa kulkee palveluverkkojen periaatteet. Tämä asia on tarkentunut kaiken aikaa. Liitteenä olevista kartoista voi havaita, että esim. Kuokkalassa ei tule olemaan terveysasemaa eikä kirjastoa, ei edes sitä kuuluisaa monipalvelupistettä. Kirjastot näyttävät häviävän vanhan kantakaupungin lähiöistä miltei tyystin. Sinänsä on hienoa, että monipalvelupisteeet aiotaan sijoittaa kevyen liikenteen väylien ja joukkoliikenteen varrelle. Mutta palveluverkko on liian harva, jos monipalvelupisteitäkin on vain Korpilahdella, Säynätsalossa, Tikkakoskella, Huhtasuolla ja Vaajakoskella.

Kun palvelulinjauksilla haetaan säästöjä, niitä ei saada palveluja yksityistämällä. Niitä saadaan palveluverkkoja karsimalla, mikäli käytössä olevista tiloista voidaan luopua. Tällöin kustannukset siirtyvät palvelunkäyttäjille. Monen autottoman kulkeminen esim. terveysasemalle etäämmälle tulee paitsi kalliimmaksi, myös vaikeammaksi ja hoitoon pääsy saattaa viivästyä, vaivat pahentua ja kustannukset kasvaa. Palvelujen kehittämisperiaatteissa todetaan, että ”Myös palvelunkäyttäjälle aiheutuvat kustannukset ja joukkoliikenneyhteyksien toimivuus otetaan huomioon.” – Mitähän tämä käytännössä mahtaa tarkoittaa? Se varmasti kiinnostaa monia, joiden asuinalueelta palvelut ovat lähtemässä.

Palvelulinjausten toteuttamisen seurannasta on kokonaan poistettu vaikutusten arviointi paitsi talouden, myös asiakkaiden ja henkilöstön näkökulmista. Eikö siihen riitä rohkeutta? Asiakaspalautettahan tulisi pikemminkin systemaattisesti kehittää ja kerätä. Palvelun käyttäjiä tulee rohkaista ja ottaa heidät mukaan palvelujen kehittämiseen. Heitä tulee myös aidosti kuunnella.

Ehdotus palvelulinjauksiksi on huono niin asukkaiden, kunnan henkilöstön kuin kunnankin näkökulmasta. Siihen olisi tehtävä niin paljon muutoksia, ettei sellaisten esitysten tekeminen ole tässä vaiheessa järkevää.

Siksi esitän, että kaupunginhallituksen ehdotus palvelulinjauksista vuosille 2013 -2016 hylätään kokonaan.

___________________________________________________________________________

Tarkastuslautakunnan arviointikertomus vuodelta 2012, vuoden 2012 tilinpäätöksen hyväksyminen ja vastuuvapauden myöntäminen tilivelvollisille

Kv 10.6.2013/Riitta Tynjä/SKP

Talouden tunnusluvuilla kuvattuna Jyväskylän tilanne oli viime vuonna heikossa jamassa, ja se on sitä edelleen. Mitä muuta se voisi ollakaan, kun valtiovalta lisää kunnalle velvoitteita ja samanaikaisesti vähentää omaa vastuutaan rahoituksesta? Vuoden 2012 valtionosuusleikkausten siivu merkitsi Jyväskylälle 15,4 milj. euroa vähemmän rahaa käytettäväksi kuntalaisten kipeästi tarvitsemiin palveluihin.

Talouden tilaan vaikuttavat tietysti myös kaupungissa tehdyt ennätysinvestoinnit. Ne ovat kuitenkin kokonaisuudessaan positiivinen asia. Niiden myötä on saatu terveitä tiloja. Ja tällä kertaa investoinnit ovat kohdistuneet kokonaisuudessaan peruspalveluihin. Mihinkään Lutakon tunneleihin ei ole enää rahaa haaskattu.

Moneen kertaan todettu fakta on, että Jyväskylässä asuu pääosin pienituloisia ihmisiä. Tällöin ei veroprosentin nostaminenkaan kovin paljon tuo kassaan rahaa. Vaatimukset pääomatulojen saamiseksi kunnallisveron piiriin ja kuntaveron muuttaminen kunnolla progressiiviseksi sen sijaan olisivat toteutuessaan meilläkin oiva lisäkeino talouden tasapainottamisessa.

Tarkastuslautakunnan arviointikertomuksessa nostetaan esiin kuinka sosiaali -ja terveyspalveluissa käyttöön otetut palvelusetelit ovat lisänneet asiakkaiden valinnanvapautta ja että niiden käytöstä on saatu myönteistä palautetta. Totta kai tyytyväisiä ovat ne, joilla on varaa seteleihin, ja jotka niiden avulla pääsevät nopeammin palvelun piiriin kuin kunnan omaan palveluun jonottavat. Ihmettelen, ettei tarkastuslautakunta ole tarkastellut seteliproblematiikkaa kokonaisvaltaisesti. Siis sitä, kuinka seteleiden kautta yhteisillä verovaroilla eriarvoistamme kuntalaisia. Onko tämä tarkastuslautakunnan mielestä hyväksyttävää verovarojen käyttöä? Saman kysymyksen osoitan kaupunginhallitukselle ja perusturvalautakunnalle.

Jyväskylä on tässä maassa johtava kaupunki palveluseteleiden käytössä. Ja kuten aiemmin totesin, että täällä asuu pienituloista väkeä, niin eikö tässä ole pienoinen ristiriita? Eikö tällöin pitäisi nimenomaan panostaa kunnan omiin palveluihin, jotta pienituloisillakin olisi mahdollisuus päästä palveluun eikä pelkkään jonoon?

Olisin odottanut, että tarkastuslautakunta olisi kiinnittänyt huomiota mm. siihen, kuinka paljon euroja menee yhä kasvavassa määrin palveluseteleihin, keikkalääkäreihin ja muihin ostopalveluihin. Onko tällainen kehitys kestävällä pohjalla ja mikä sen lopputulema mahtaa olla? Ettei vain kävisi niin kuin meillä kävi lastensuojelussa, että kun omaa toimintaa ei kehitetty, ostopalveluihin meni aina vain enemmän ja enemmän rahaa. Kunnes lopulta uskottiin, että omaan toimintaan panostaminen kannattaa. Ja nyt on lastensuojelussa täysin päinvastainen linja palvelujen tuottamisessa kuin vaikkapa vanhus- ja vammaispalveluissa. Kysynkin, onko muualla pakko toistaa samat virheet?

Toivon, että taloustoimikunta ottaa tämän asian työlistalleen ellei se jo ole siellä.

Tarkastuslautakunta toteaa, että sisäisessä tarkastuksessa on noussut esiin vakavia ongelmia sosiaali- ja terveyspalveluiden johtamisjärjestelmässä ja vaatii niiden välitöntä korjaamista. Sama asia on viimeisen vuoden aikana noussut keskusteluun valtuustoa myöten. Eikö kukaan osaa ja uskalla ottaa vastuuta asian korjaamisesta?

Tilinpäätöksessä viitataan terveydenhuollon palvelujen viime vuoden ylitykseen ja kuinka se aiheuttaa tälle vuodelle entistä suuremmat säästövelvoitteet. Tälle vuodelle rahaa on varattu vähemmän kuin mikä on ollut vuoden 2012 toteuma. Ilmeisesti kuvitellaan, että meillä on töissä taikureita, jotka muuttavat maksutkin saataviksi. Vai onko tarkoitus, että julkisten palvelujen jonossa olevat kuolevat pois, kun eivät pääse ajoissa hoitoon? Tässä, jos missä voi puhua alibudjetoinnista.

Oma lukunsa oli viime vuoden omaishoidon tuen farssi, jossa rahaa hoitajille löytyi vasta kuntavaalien aikaan, siis loppuvuodeksi. Tänä vuonnahan tuo farssi on jatkunut, vain hieman toisessa muodossa.

Lopuksi kiinnittäisin huomiota muutamaan konkreettiseen asiaan, joilla varmasti kustannuksiakin saataisiin kuriin. Lastensuojelun avohuollossa asiakasmäärä kasvoi seitsämän prosenttia ja lastensuojeluilmoitusten määrä miltei 20 prosenttia. Kaikkia ilmoituksia ja selvityksiä ei kyetty käsittelemään lakisääteisessä ajassa. Psykologipalvelujen kohdentamisessa lapsiperheiden varhaiseen tukeen asetettu tavoite ei toteutunut osin, koska lisäresursseja kohdennettiin opiskelijoiden psykologipalveluihin. Neuvolatoimintaa, koulu- ja opiskelijaterveydenhuoltoa sekä lasten ja nuorten ehkäisevää suun terveydenhuoltoa koskevan asetuksen mukaisia palveluja ei pystytty tuottamaan kattavasti, koska taloustilanteen vuoksi ei voitu rekrytoida henkilöstöä riittävästi. Siis vaikka valtuusto oli päättänyt tarpeellisista lisävakansseista, eivät virkamiehet antaneet täyttölupaa.

Kuinka paljon kustannukset ovat kasvaneet, kun ennalta ehkäisevistä palveluista on säästetty? Arvioin, että tästä löytyy yksi syy toimintamenojemme kasvuun. Esim. perheiden varhainen tukeminen on niin taloudellisesti kuin inhimillisesti järkevää. Mielestäni olisi syytä paneutua tähän kokonaisuuteen ja tutkia asiaa perusteellisesti ja kokonaisvaltaisesti. Kun aihe ei ole tarkastuslautakuntaa kiinnostanut, niin toivon taloustoimikunnan tästä kiinnostuvan. Jos siis todella on aikomus hakea todellisia ja kestäviä ratkaisuja menojen hallintaan saamiseksi.

Me varmasti kaikki tunnistamme kaupungin talouden vakavan tilanteen. Keinot asiantilan korjaamiseksi vaihtelevat puolueittain, mikä on täysin luonnollista. Arvelen kuitenkin yksituumaisuutta löytyvän taloustoimikunnan esitykselle, jonka mukaan kaupungin organisaatiota tulee keventää ja päätösvaltaa delegoida alaspäin. Tämä tuo varmasti säästöjä, mutta myös mielekkyyttä työntekijöille oman työn kehittämiseen.

_______________________________________________________________________________

Kv. 20.5.2013

Omaishoidon tuki 2013

Omaishoidon tuen käsittely kuluneen kevään aikana on ollut melkoinen farssi. Jopa kokeneet päättäjät toivat julki, etteivät ymmärtäneet miten vakavia seurauksia budjettivaltuuston päätöksistä tulisi. Osa päättäjistä vaati asian korjaamista ja aiemman tilanteen ennallistamista. Jo helmikuulla virkamiehet kertoivat, että aiemmat tukiluokat, aiemmat kriteerit sekä kriteerit täyttävien uusien omaishoitajien mukaan ottaminen maksaisi 1,8 milj. euroa.

Tässä vaiheessa alkoi takkien kääntäminen. Lautakunta totesi, että vanhoihin tukisummiin ei ole paluuta, koska se tulisi liian kalliiksi. Lautakunta, joka on valmis huippupalkan maksamiseen uudelle vastuualuejohtajalle, hakee säästöjä pudottamalla omaishoitajien jo muutoinkin pieniä palkkoja. Tiukennetut myöntämiskriteerit pidettiin myös voimassa ja näillä toimin osa omaishoitajista tiputettiin kokonaan pois.

Omaishoidon tukea on käsitelty useaan kertaan ja useissa eri toimielimissä. Lautakunnassa oli esillä eri vaihtoehtoja: A, B, C ja D. Lisäksi lautakunta polkaisi viime metreillä ihka oman, esittelijän esityksestä poikkeavan esityksen. Oman, lautakunnan esityksestä poikkeavan esityksen keksi myös kaupunginjohtaja. Kuinka moni meistä osaa arvioida, mikä näistä lukuisista esityksistä on omaishoitajien kannalta paras? Tunnustan rehellisesti, että en minä ainakaan.

Sen sijaan ymmärrän, että nämä kaikki vaihtoehdot ovat heikennyksiä aiempaan tilanteeseen. En pidä oikeudenmukaisena, että omaishoitajien kustannuksella kaupungin taloutta yritetään laittaa kuntoon.

Kun asia palautettiin 4.3. valtuustossa, evästyksenä oli tuoda asia lautakunnan ja hallituksen valmistelemana lisätalousarviona valtuustoon. Sellaista esitystä ei ole tuotu, joten emme tälläkään kertaa voi päättää mitään omaishoidon tuesta. Voimme vain keskustella. Lisätalousarvio ei tietysti ole mikään itseisarvo, mutta ei ole kyllä mitenkään uskottavaa, että vanhus - ja vammaispalvelujen määräraha alittuisi miljoonalla. Kun sellaiseen perustuen asiaa esitellään, niin liitetiedoissa olisi ehdottomasti pitänyt olla asiaan kuuluva raportti selitysten kera.

Epäilen, että tässä on tarkoitus aikaa pelaamalla saada 1.7. voimaan hallituksen mukaiset päätökset. Kaiken kaikkiaanhan tässä on oivallisesti taktikoitu; kun aikaa kuluu riittävästi, ihmiset alistuvat eivätkä jaksa enää tapella oikeuksistaan. Ja valtuustolle tuodaan sellaisia esityksiä, joista voi vain keskustella.

Tämä prosessi tuo selkeästi esille sen tarpeen, että omaishoidon tuesta tulisi olla valtakunnalliset summat ja kriteerit, ja kunnilla niihin riittävä rahoitus. Nyt omaishoitajat joutuvat elämään jatkuvassa epävarmuudessa sen suhteen, jatkuuko tuki seuraavana vuonna ja jos, niin minkä suuruisena. Vertailukaupunkiaineistossa on nähtävissä, että Jyväskylä ja Vantaa ovat ainoat kaupungit, joissa asiakasmäärä laskee tänä vuonna. Miltei samankokoisessa Oulussa asiakasmäärä on yli kaksinkertainen.

Omaishoidon tuesta osa on erilaisia tukitoimia joiden osuutta pyritään lisäämään. Omaishoitajan jaksamisen kannalta erilaiset palvelut ovat varmasti hyvä asia. Mutta moni joutuu miettimään, onko varaa ottaa tarvitsemaansa palvelua vastaan, koska siitä joutuu maksamaan ja lisäksi tietyn tuntimäärän ylittävä palvelu myös vähentää palkkion määrää.

Nyt esitetyt tukitoimet kertovat, että omaishoidon tuen ajatellaan olevan pelkästään osa vanhustenhoitoa. Kuitenkin Jyväskylässä on yli 200 lastensa omaishoitajaa. Heidän tarpeensa ovat kovasti toisenlaiset. Heille on tarjolla lapsiperheiden tilapäistä kotipalvelua, jonka kesto on kuitenkin enintään 3 kk, kun tarve pitkäaikaissairaan ja vammaisen lapsen kanssa olisi jatkuvaa. Omaishoitajan vapaaseen voi saada 300 euron palvelusetelin/kk, mutta ei sillä hinnalla saa palkattua setelifirmoista viikonlopun ajaksi sijaista vanhemmalle. Siinäpä ne tukitoimet sitten ovatkin.

Kaupunginhallituksen päätöksessä esitetään, että loppuosa rahasta kohdennetaan perusturvalautakunnan myöhemmin tehtävän päätöksen mukaan tukitoimien lisäämiseen. Toivon, että näitä tukitoimia suunnitellessaan perusturvalautakunta huomioi myös pitkäaikaissairaiden ja vammaisten lasten perheiden tarpeet.

_____________________________________________________________________________

Kv 25.3.2013/Riitta Tynjä

Vuoden 2013 talousarvion muutokset

Esitys vuoden 2013 talousarvion muutoksista koostuu viime vuoden tilinpäätöksen perusteella tehtävistä uudelleenbudjetoinneista sekä teknisistä muutoksista ja siirroista. Se ei sisällä 1,8 miljoonan euron lisämäärärahaesitystä, jonka turvin omaishoidontuki voitaisiin maksaa entisillä kriteereillä ja summilla kaikille kriteerit täyttäville omaishoitajille. Miksi näin?

Viime valtuustossa – paitsi, että asiasta ei saatu keskustella, siitä ei virkamiesten mukaan olisi voinut myöskään tehdä määrärahaesitystä. Palautus oli ainoa vaihtoehto.

Virkamiehet ovat jo helmikuun puolivälissä mediassa kertoneet, että asian kuntoon saattamiseksi tarvittava summa on tuo 1,8 milj. euroa. Silti ei asiaa ole haluttu tuoda valtuustolle päätettäväksi sellaisella aikataululla, että heikennykset eivät astuisi voimaan ensi kuun alusta. Miksi näin?

Viime marraskuun valtuustossa käsiteltiin vuoden 2012 talousarvion muutoksia. Kaupunginjohtajan esitys ei tuolloin sisältänyt perusturvalautakunnan esittämää 200 000 euron lisämäärärahaa omaishoidontukeen. Valtuuston kokouksessa hallituksen silloinen puheenjohtaja Ulla Lauttamus esitti hallituksen nimissä myös tuota 200 000 euron lisärahaa omaishoidontukeen. Esitys hyväksyttiin yksimielisesti. Miksi silloin toimittiin näin? Miksi nyt ei ole toimittu samoin? Olivatko annetut vaalilupaukset silloin vielä tuoreessa muistissa? Mutta nyt niistä on kulunut aikaa ja ne ovat unohtuneet? Toivottavasti tällaiset seikat eivät vaikuta tämän valtuustoon työskentelyyn.

Esitän, että kaupunginhallituksen esitys hyväksytään sillä muutoksella, että lisäksi vanhus- ja vammaispalveluiden menoarvioon lisätään 1,8 miljoonaa euroa käytettäväksi omaishoidontukeen ja tämä katetaan lisävelanotolla.

_ __ __ _

Esitystäni kannatti varavaltuutettu Harri Nieminen (vas), joka myöhemmin veti kannatuksensa pois puheenjohtajan ilmoitettua, että ei aio antaa äänestää tästä asiasta, koska se on teknisesti mahdotonta. Kaupungin lakimies Tiina Mikkola kävi todistamassa, että koska esityksellä on talousvaikutuksia budjettiin (juuri sellainenhan otsikko olikin), niin ilman hallituksen valmistelua ei asiasta voi päättää. Ilmaan jäikin leijumaan kysymykseni, eikö valtuutetuilla ole oikeutta tehdä lainkaan omia esityksiä, ellei hallitus ole niitä valmistellut.

Esitykseni siis raukesi kannattamattomana.

__________________________________________________________________________

Kv 25.3.2013/Riitta Tynjä

Kuntalaisten tekemät aloitteet vuonna 2012

Kaupunginhallituksen ja valtuuston toimivaltaan kuuluvista asioista on jätetty vuonna 2012 peräti neljä aloitetta. Mistähän näin vähäinen aloitteiden määrä mahtaa kertoa? Siitäkö, että asiat ovat Jyväskylässä hyvin vai siitä, ettei aloitteilla uskota voitavan vaikuttaa asioihin?

Varavaltuutettu Esa Mutanen varmaan voisi kertoa, onko olo turhautunut, kun hänen 5.3.2012 jättämänsä aloite on 6.3.2012 lähetetty henkilöstöjohtaja Pertti Malkille valmisteltavaksi ja on sillä tiellä edelleen.

Kansalainen Mikko Merikivi on ollut todella aktiivinen tehdessään lukuisia esityksiä koskien kaupungin päätöksenteon avoimuutta. Esitykset, joiden mukaan muidenkin toimielinten kuin valtuuston kokousten tulisi olla julkisia siltä osin kuin niissä ei käsitellä asiaa tai asiakirjaa, joka on lailla säädetty salassa pidettäväksi, ovat avoimessa yhteiskunnassa perusteltuja. Nyt hänelle vastataan, että toimielimet eivät ole tehneet tällaisia päätöksiä ja että kokoustilat eivät mahdollista yleisön osallistumista. Kuitenkin Merikivi esittää myös mahdollisuutta, että kokoukset olisivat katsottavissa suorana lähetyksenä ja jälkeenpäin tallenteina internetissä. Tällaisessa vaihtoehdossa tilakysymys ei voi olla ongelma.

Käydyssä omaishoidontukikeskustelussa on noussut esiin, että joillakin on ollut tietoa, mutta se ei ole kulkenut. Virkamiehet väittivät antaneensa kaupunginhallitukselle riittävät tiedot. Mutta kaikki me valtuutetut, jotka kuitenkin budjetista päätämme, emme ole hallituksessa, emmekä ole saaneet kaikkea tietoa.

Itse yritän ajoittain saada selville, mitä jostakin asiasta hallituksessa tai lautakunnissa keskusteltiin ja miksi päätettiin, niin kuin päätettiin. Eiväthän kaupungin tiedotteista sellaiset asiat selviä. Vastaukseksi saan, ettei niistä asioista saa kertoa ulkopuolisille - siis toisille päättäjille, saatikka sitten kaupunkilaisille. Mitä salaseurameininkiä me oikein harrastamme?

Valtuuston kokousten videoinnilla on päästy hyvään alkuun siinä, että yhä useampi kuntalainen voi seurata päätöksentekoa. Selvää kiinnostusta on olut havaittavissa. Tämä ei kuitenkaan saa jäädä tähän. Kaiken sellaisen tiedon, jota ei laissa ole säädetty salassa pidettäväksi tulee olla meidän kaikkien ulottuvilla.

Koska kuntalaisaloitteet tulevat valtuustolle vain tiedoksi ja koska toimielinten ei ole pakko ottaa käsiteltäväkseen kokoustensa julkisuutta, haluan auttaa tämän asian etenemistä päätöksentekoelimissämme jättämällä asiaa koskevan valtuustoaloitteen.

____________________________________________________________________________

Kv 25.3.2013/Riitta Tynjä

Keskeneräiset valtuustoaloitteet

Reilu vuosi sitten jättämääni aloitetta aktiivipassin käyttöönotosta käsiteltiin viime vuonna useassa lautakunnassa ja useaan otteeseen. Silti valtuusto suurella enemmistöllä päätyi palauttamaan aloitteen uudelleen valmisteltavaksi. Vaikka rahaa tälle vuodelle ei aloitteen toteuttamiseen tullutkaan, niin tahtoa asian kunnolliseksi selvittämiseksi löytyi.

Aktiivipassin ideana on, että matala tulotaso ei saisi olla esteenä ihmisen monipuoliselle osallistumiselle ja aktiiviselle elämälle. Liikenteen ja liikunnan ohella se koskee monissa maissa myös terveys- ja kulttuuripalveluja. Suomessa aloite on ollut esillä ainakin Espoossa, Tampereella ja Helsingissä.

Viime vuonna kaupunkirakennelautakunta totesi, että aloite on hyvä, mutta siitä on vaikea lausua enempää, koska sen käyttöönotosta ei ole tehty tarkempia selvityksiä. Myös kultuuri-liikunta-ja nuorisolautakunta totesi, että olemassa olevat palvelut olisi syytä kartoittaa. Miksi jo viime vuonna ei tehty kartoitusta siitä, mitä aktiivipassin käyttöönotto käytännössä merkitsisi? Sitähän aloitteessa esitettiin. Vastauksen lähtöasetelmana oli, ettei tähän kuitenkaan ole rahaa ja sitten pyrittiin perustelemaan, miksi aloitetta ei voida toteuttaa. Mielestäni lähtökohdan tulisi olla positiivinen ja asiakaslähtöinen. Niin, että selvitettäisiin, miten tuon passin käyttöönotto olisi mahdollista ja mitä toiminnallisia ja taloudellisia satsauksia se vaatisi.

Jos tarkastellaan passin käyttöönotosta aiheutuvia kustannuksia, niin bussilippujen saaminen alennettuun hintaan vaatii rahallista subventiota, koska julkinen liikenne ei ole kaupungin omaa toimintaa. Sen sijaan kaupungin omien palvelujen käyttö aktiivipassilla alehintaan esim. kulttuuri- ja liikuntapalveluissa ei ymmärtääkseni aiheuta lisäkustannuksia – ellei sitten veden kulutuksen lisääntymistä uimahallissa. Jos vaihtoehtona on, että köyhä maksaa teatterilipusta alehinnan tai ei käy siellä ollenkaan, niin kumpi tuo rahaa kaupungin kassaan?

Vaatimus, että tulojen menetys tulisi kompensoida palvelun järjestäjälle, on outo. Vallankin, että sosiaalitoimen tulisi korvata vaikkapa köyhän käyminen teatterissa. Eihän valtuutettujen ilmaislipuistakaan kuulemma mitään lisäkuluja ole tullut.

USO-ajattelun mukaisesti meidän ei tulisi tarkastella asioita kapeasti vain yhden hallintokunnan näkökulmasta. Aktiivipassi on hyvä esimerkki siitä, miten kaikki kaupungin hallintokunnat voivat ottaa vastuuta toimista, joilla ehkäistään syrjäytymistä ja edistetään hyvinvointia. Nehän eivät ole vain sosiaali- ja terveystoimen vastuulla olevia asioita.

Toivon, että uudet päättäjät – ja miksei vanhatkin – tarkastelisivat asiaa ennakkoluulottomasti uudella otteella. Ja jos siihen liikenteen lipputukeen ei rahaa löydy, ei aloitetta tarvitse kategorisesti tyrmätä vaan voi esittää sen toteuttamista muilta osin. Sekin on jo monelle pienituloiselle iso asia.

Lisää tietoa palautuksen perusteluista löytyy budjettivaltuustossa pitämästäni puheenvuorosta, joka on kiinnostuneiden luettavissa nettisivuillani www.riittatynja.net

_____________________________________________________________________________

SKP:n valtuustoryhmä/Riitta Tynjä/ Jyväskylän kaupunginvaltuusto 4.3.2013

Asia 43 Vastaus valtiovarainministeriön lausuntopyyntöön kuntarakennelakiluonnoksesta sekä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämis- ja palvelurakennelinjauksista

Edellisen hallituksen aloittaman Paras-hankkeen tavoitteiksi totesi silloinen kuntaministeri Mari Kiviniemi, että kun kunta - ja palvelurakenneuudistuksella saadaan kuntasektorille isompia yksiköitä, niin kunnat voivat ostaa enemmän palveluja yksityisiltä markkinoilta. Paras-hanke on osoittautunut kuntalaisille todelliseksi kupruksi: palveluja on keskitetty, lähipalveluja leikattu, asukkaiden vaikutusmahdollisuudet heikentyneet, kilpailuttaminen ja markkinaehtoisuus lisääntynyt.

Kataisen sixpack-hallitus puhuu eri termeillä. Puheet vahvoista peruskunnista merkitsevät kuitenkin käytännössä kuntaliitoksia ja suurempia kuntakokoja. Peruspalvelujen vahvistaminen ja väestön yhdenvertaisuus palveluihin pääsemisessä ovat kauniita ajatuksia, mutta ellei puututa todellisiin syihin, ne jäävät pelkiksi puheiksi. Miten esim. neljä vuotta sitten toteutettu kuntaliitos on vahvistanut peruspalveluja Jyväskylässä? Päinvastoin; palvelujen keskittäminen ja kunnallisdemokratian kaventaminen ovat helpottaneet oikeiston ajamaa julkisten palvelujen karsimista ja yksityistämistä.

Keskeinen ongelma on kuntien palvelujen rahoitus. Sitä ei kuntaliitoksilla ratkaista. Palvelurakenneuudistuksen peruslinjaus siitä, että sosiaali- ja terveydenhuollon sekä järjestämis-, että rahoitusvastuu on kunnilla, on jo lähtökohtaisesti tuhoon tuomittu. Vaikka meillä olisi kuinka vahvat ja suuret peruskunnat, ei niiden avulla tasa-arvo tässä maassa tule toteutumaan. Valtionosuudet ovat olleet ja olisivat edelleen se keino, jolla kuntien välisiä eroja voidaan tasata niin, että kansalaiset olisivat tasa-arvoisessa asemassa palvelujen saannin suhteen eri puolilla maata.

Puheilla kestävyysvajeesta ja huoltosuhteen muutoksesta hämätään kansalaisia, myös päättäjiä. Miten huoltosuhde paranee, jos monta heikkoa kuntaa liitetään toisiinsa? Väestömäärä ei sinänsä ratkaise, ei myöskään pelkästään ikärakenne. Tärkeintä on saada kokonaistyöllisyys nousuun. Kuntien kestävyysvaje palvelujen järjestämisessä johtuu valtion toimenpiteistä. Tänä vuonna valtion toimet kiristävät kuntien taloutta 193 milj. eurolla verrattuna viime vuoteen, ja lisää leikkauksia on odotettavissa. Kataisen johdolla kuntataloutta kiristäen hallitusvasemmisto on pakottamassa kuntia liitoksiin.

Hallituksen tavoitteet säästöjen aikaan saamiseksi eivät voi tapahtua muutoin kuin palveluja heikentämällä. Suurkunnissa on odotettavissa palveluverkkojen karsimista, mikä kolahtaa kaikkein rankimmin siihen väestöryhmään, jolla ei ole varaa ja mahdollisuuksia liikkua palvelujen perään keskustaajamiin. Toinen tapa saada säästöjä aikaan, on kuntien henkilöstön vähentäminen. Kuntaministeri Henna Virkkusen puheet siitä, kuinka 10 % kuntien henkilöstöstä on jäämässä lähivuosina eläkkeelle, tarkoittavat käytännössä 40 000 kuntatyöntekijää vähemmän tilanteessa, jossa palvelutarve mm. vanhuspalveluissa kasvaa huikeasti.

Kataisen hallitus on moittinut edeltäjäänsä hallintohimmeleistä, mutta on itsekin luomassa, vain hieman toisenlaisia himmeleitä. Nykyisen kaltaisissa kuntayhtymissä tai isänkuntamalleissa on demokratian toteutuminen kaukana.

Jyväskylän kaupunkia lukuun ottamatta Keski-Suomen kuntien lausunnoissa yksi toisensa perään tuomitaan kuntarakennehanke, joka pakottaa kuntarakenneselvityksiin asettamalla asukasluku- tai muita kriteereitä. Lausunnoissa kysellään kunnallisen itsehallinnon perään ihan aiheesta. Yhdistymisselvitysten tavoitteena on esitys kuntien yhdistymisestä ja siihen liittyvä yhdistymissopimus. Kun muut kunnat yksituumaisesti ilmoittavat vastustavansa kuntaliitoksia, niin eikö tällaisten selvitysten tekeminen ole ajan ja rahan haaskaamista? Lausunnoissa todetaan, että vahva peruskunta ei sellaisenaan ratkaise kuntatalouden – ja palvelujen järjestämisen ja tuottamisen ongelmia. Iso kunta ei tutkimusten mukaan ole pientä taloudellisempi. Päinvastoin; isommissa kunnissa byrokratia ja hallintokustannukset kasvavat herkästi. Maaseudun näkökulmasta on jo havaittavissa, että kuntaliitosten seurauksena maaseutualueiden palvelut alkavat näivettyä ja kansalaiset joutuvat eriarvoiseen asemaan keskuskuntien kansalaisiin verrattuna.

Lukuisat asiantuntijat tyrmäävät kuntauudistuksen, joka lähtee aivan muusta kuin kunnallisen itsehallinnon näkökulmasta. Selvitystyötä pidetään turhana, koska niin moni kunta on jo päättänyt jättäytyä liitoksista, sanoi selvitys mitä hyvänsä. Valtio-kunta-suhteen ongelmiin ei ole selkeästi pureuduttu.

Vaikka kaupunginhallitus palautuksen jälkeen hieman lievensi kantaansa mm. pakon käyttämiseen, on lausunto kuitenkin peruslähtökohdiltaan sellainen, että Skp ei voi olla sen takana. Esim. Muuramen liittäminen Jyväskylään vastoin kunnan omaa tahtoa ei ole perusteltua. Kahden suurkunnan muodostaminen Jyvässeudulle ei perustu mihinkään muuhun kuin joidenkin tahojen itsepintaisiin uskomuksiin suurkuntien autuudesta. Olisin odottanut kaupungin lausunnossa esitettävän oikeutettua kritiikkiä kuntauudistusta kohtaan sen sijaan, että vain kiltisti vastataan annettuihin kysymyksiin. Tämä vahvistaa käsitystä, että hallituspuolueiden edustajat Jyväskylän kaupunginvaltuustossa toimivat Kataisen hallituksen etäispäätteinä. Vaikka oman kunnan parhaaksihan meidän täällä tulisi toimia.

Kaupungin vastauksessa viitataan 10.4.2012 annettuun lausuntoon ja ilmoitetaan, että uudistetaan siinä esitetyt näkemykset. Skp ei tuolloin yhtynyt niihin vaan esitti omansa. Ja niinpä Skp uudistaa pääosin nuo 10.4.2012 esittämänsä näkemykset ja esittää seuraavaa:

Kuntien rahoitusta on vahvistettava

Jyväskylän kaupunginvaltuusto toteaa, että keskeinen ongelma on kuntien palvelujen rahoitus. Sitä ei kuntaliitoksilla ratkaista. Valtuusto edellyttää, että valtiovalta ryhtyy toimiin kuntien rahoituksen vahvistamiseksi mm. perumalla valtionosuusleikkaukset, saattamalla pääomatulot kuntaverolle, nostamalla kuntien osuutta yhteisöveron tuotosta ja parantamalla kuntien mahdollisuuksia kehittää tuloa tuottavaa kunnallista liiketoimintaa.

Kunnallista itsehallintoa on kunnioitettava

Jyväskylä katsoo, että kuntien hallinnon tulee perustua asukkaiden itsehallintoon. Kuntarakenteiden muutoksilla ei pidä kaventaa asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia vaan niitä on kehitettävä osallistuvan lähidemokratian keinoin.

Seudullisten kysymysten järjestämiseksi tarvitaan kunnanvaltuustojen lisäksi kansanvaltaisempaa aluehallintoa. Jyväskylä esittää nykyisistä epädemokraattisista kuntayhtymistä luopumista. Tilalle tarvitaan suorilla vaaleilla valittava maakuntavaltuusto, jonka tehtäviin kuuluisi mm. erikoissairaanhoito.

Jyväskylä kunnioittaa naapurikuntien tahtoa ja toteaa, ettei ole syytä ryhtyä erityisten kuntajakoselvitysten tekemiseen.

Jyväskylä ei kannata sellaista lainsäädäntöä, joka sisältää kunnille velvoitetta liitoksiin tai antaa valtioneuvostolle valtuudet toteuttaa pakolla kuntaliitoksia.

Lähipalvelut on turvattava

Kuntauudistuksen keskeisenä lähtökohtana tulee olla lähipalvelujen turvaaminen ja lähidemokratian kehittäminen.

Perusterveydenhuolto ja sosiaalipalvelut tulee jatkossakin olla kaupungin omana toimintana. Kaupungin vastuuta ei tule rajata vain palvelujen järjestämiseen vaan sen tulee tuottaa peruspalvelut pääosin itse. Siihen on turvattava riittävä ja osaava henkilöstö. Kuntaministerin esittämä tavoite henkilöstön vähentämisestä eläköitymisen kautta 10 prosentilla tulee hylätä.

____________________________________________________________________________

Omaishoidontuesta/ puheenvuoro 4.3.2013 valtuustossa/Riitta Tynjä

Jyväskylä on noussut viime aikoina valtakunnallisesti ikävään maineeseen omaishoidontukeen liittyvillä asioilla. Viime syksynä ilmeni, että omaishoidontuen kriteerit täyttäville ei ollut tehty päätöksiä, koska ei olisi ollut rahaa laittaa maksuun noita päätöksiä. Kun asia tuli tietoon, valtuusto korjasi asian, mutta vasta marraskuun kokouksessa, jossa myönnettiin loppuvuodelle 200 000 euron lisäraha. Tuolloin sopimukset tehtiin määräaikaisina vuoden loppuun. Määräaikaisuuden perusteen tulisi olla hoitajan tai hoidettavan edun mukainen ratkaisu ja tässähän se ei ole ollut sellainen. Tietoinen alibudjetointi, kirjallisten päätösten tekeminen vasta pyyntöjen jälkeen, sopimusten yksipuolinen irtisanominen ilman toisen osapuolen kuulemista – tässä muutamia seikkoja, joissa kaupunki selvästi rikkoo lakia. Perustuslain yhdenvertaisuuskohtelu edellyttää myös, että omaishoidontuen myöntämiskriteereissä ei saa olla ikärajoja eikä siten alle 3-vuotiaan kotihoidontuen piirissä olevan kohtelu saa olla muista poikkeavaa. Myöskään vammaistuen saaminen ei saa vaikuttaa omaishoidontuen määrään. Vammaistuki on vammaiselle tarkoitettu etuus, kuten eläke on ikääntyneelle tarkoitettu etuus. Omaishoidontuki sen sijaan on hoitajalle maksettava palkkio hänen työstään. Kuinka moni meistä hyväksyisi, että sopimuksessa mainittua palkkaa pudotettaisiin jopa satasia? Onko Jyväskylässä pakko tehdä päätöksiä ja soveltamisohjeita, joista asiakkailla ei ole muuta mahdollisuutta kuin kannella AVI:iin ja Eduskunnan Oikeusasiamiehelle?

Kun Jyväskylä on nyt pienentänyt maksettavia palkkioita ja tiukentanut niiden saamiskriteereitä, virkamiehet kertovat, että rahallisen tuen sijasta on mahdollista saada tukea palvelujen muodossa. Ne ovatkin varmasti monelle todella hyvä asia. Mutta kun palveluja ottaa vastaan, vähenee tuo pienennetty palkkio ja lisäksi palveluista pitää vielä maksaa. Tämähän menee jo reippaasti miinukselle ja osoittaa kaupungilta erikoista logiikkaa. Jos alimmassa maksuluokassa oleva saa neljä viikkotuntia muuta palvelua, omaishoidontuki putoaa 100 euroa! Siinä on hoitajalla miettimistä, mitä on viisaampaa tehdä. Ottaako omaa jaksamista tukeva neljän tunnin apu vastaan vai venyä, jotta saa maksettua laskut ja ostettua ruokaa. Vaikka joidenkin virkamiesten puheiden mukaan omaishoidontuella ei ole ihmisten toimeentulon kannalta merkitystä, niin tuo 100 euroakin on toisille tosi iso raha. Omaishoidon tuen jatkokehittelyihin on syytä ottaa mukaan ennen kaikkea asiakasnäkökulma.

Omaishoidon uusia tukipalveluita kerrotaan olevan mm. vanhusten perhehoito, päiväkeskuspaikkojen lisääminen ja Kortepohjan toimintakeskuksen paikat kehitysvammaisille. Omaishoidontuen piirissä on 800 hoitajaa ja heistä 200 on pikkulapsiperheissä. Heistä ei tässä omaishoidontukikeskustelussa kuule mainittavan juuri sanaakaan. Eikä lisäpalveluissa ole heille mitään tarjottavaa. En halua vähätellä omaishoidontuen merkitystä ikäihmisille, mutta tuntuu kuin lapsiperheet jäisivät tässä kokonaan jalkoihin.

Jos kaikki lastensa omaishoitajat lähtisivät takaisin työhön, mitä mahtaisivatkaan olla kustannukset kunnalle? Tavalliseen päiväkotiin lapsia ei voitaisi ottaa heidän tarvitsemansa erityishoidon vuoksi. Kun kotiin pitäisi palkata hoitaja, tulisi se monin verroin kalliimmaksi kuin vanhemmalle nyt maksettava omaishoidontuki.

Kuntien valtionosuuksia on lisätty tälle vuodelle 10 milj. euroa tarkoituksena lisätä omaishoidon tukipalveluja. Täytyyhän tällä olla merkitystä myös Jyväskylän omaishoidon tuen kehittämisessä.

Vaikuttaa siltä, että tämän kaupungin talous vaarantuu, jos omaishoitajille palautettaisiin aiemmin maksetut summat ja myöntämiskriteerit pidettäisiin ennallaan ja varauduttaisiin vielä uusiinkin asiakkaisiin niin, että viime vuotisen kaltaista laitonta jonoa ei syntyisi. Virkamiesten laskelmien mukaan siihen tarvittaisiin 1,8 milj. euroa lisää tälle vuodelle. Väitän, että kaupungin talous kyllä kestää tämän. Väitän myös, että ellei lisämäärärahaa myönnetä, nykyinen tilanne tulee niin taloudellisesti kuin inhimillisesti kaikille kalliimmaksi.

- -

Olin valmistautunut tekemään esityksen, että

omaishoidontukeen myönnetään vuodelle 2013 1,8 miljoonan euron lisämääräraha niin, että vuonna 2012 voimassa olleet myöntämiskriteerit ja tukisummat voidaan pitää ennallaan ja lisäksi ottaa uudet omaishoidontukikriteerit täyttävät tuen piiriin.

Mutta kun kokouksen aikana jo edellisen asian käsittelyn yhteydessä ilmeni, että kun hallitus oli tehnyt esityksen ”merkitään tiedoksi”, silloin ei valtuusto voi muuta kuin hyväksyä KHn ehdotuksen tai esittää asian palauttamista uudelleen valmisteltavaksi, niin tein esityksen, että:

asia palautetaan uudelleen valmisteltavaksi niin, että KH tuo 25.3. valtuustoon päätösesityksen lisämäärärahasta, jolla voidaan vuonna 2012 voimassa olleet myöntämiskriteerit ja tukisummat pitää ennallaan ja lisäksi ottaa uudet omaishoidontukikriteerit täyttävät tuen piiriin.

Esitin, että ko. hallituksen kokoukseen osallistuneista joku kertoisi, miksi eivät tehneet esitystä määrärahasta, koska silloin olisimme nyt valtuustossa voineet päättää määrärahasta.

Puheenvuoroni jälkeen sdp:n Jari Blom teki myös palautusesityksen, joka ei ollut sidottu aikarajoihin. Hänen esitystään ehdittiin kannattaa, jonka jälkeen kukaan ei saanut enää puheenvuoroa. Eivät edes ne valtuutetut, jotka olisivat halunneet kannattaa nimenomaan minun palautusesitystäni.

Oli pöyristyttävää, että puheenjohtaja ei antanut enää yhtään puheenvuoroa (joita ehdittiin jo pyytää 16), joissa valtuutetut olisivat voineet antaa palautukselle evästystä.

Myös itseltäni jäi toinen valmisteltu puheenvuoro pitämättä. Siinä oli aikeeni paneutua tiedonkulun ongelmiin, joista tämän asian yhteydessä on syytetty yhtä sun toista.

Blomin palautusesitys meni läpi ja joskus tämä asia siis tulee uuteen käsittelyyn. Todennäköisesti vasta kesäkuussa.

___________________________________________________________________________

Vuoden 2013 talousarvio/ 3.12.2012 kaupunginvaltuusto/ SKP:n ryhmäpuheenvuoro

Valtion budjettiesitys kiristää kuntataloutta VM:n arvion mukaan ensi vuonna 160 miljoonaa euroa tähän vuoteen verrattuna. Suurin yksittäinen leikkaus on kuntien peruspalvelujen valtionosuuksiin tehtävä 125 miljoonan euron lisäleikkaus, josta Jyväskylän osuus on noin 3 miljoonaa. Hallituksen muodostamisen yhteydessä päätetty 631 miljoonan euron leikkaus toteutettiin kokonaisuudessaan kerralla vuoden 2012 valtionosuuksien pohjiin ja siten ne kertautuvat jatkossa joka vuosi. Näillä Kataisen hallituksen toimilla on välittömät kuntia kuristavat vaikutukset. Siksi on käsittämätöntä, että samat tahot kuntatasolla valittavat kunnan heikkoa taloudellista tilannetta ja ovat sitten eduskunnassa tekemässä päätöksiä, jotka johtavat kohtuuttomiin tilanteisiin kunnissa. Mikään kunta ei pysty omalla tulorahoituksella selviämään kunnialla palveluvelvoitteistaan. Hallitusohjelmassa kuitenkin esitetään, että pääosin näin tulisi tapahtua.

Olen lukuisia kertoja vedonnut, että te, joilla on vaikutusmahdollisuuksia valtakunnan tasolla, tekisitte osaltaan voitavanne kuntien tilanteen helpottamiseksi. Budjettiesityksen strategioissa todetaan, että Jyväskylä on aloitteellinen kuntauudistuksen tavoitteiden edistämisessä. Eivät kuntaliitokset kuntien taloudellista tilannetta helpota, jos ei peruskysymyksiin puututa. Tällä hetkellä ainoa tapa vähentää kunnan menoja, on heikentää kuntalaisten palveluja. Se ei ole kommunistien mielestä oikea tapa. Monelta osin se pitkässä juoksussa vain lisää kustannuksia.

SKP lähti viimeksi pitkin hampain mukaan verojen korottamiseen. Näimme tämän toimen tilapäisenä ratkaisuna, jolla edes jotenkin turvataan kuntalaisten peruspalvelut. Siksi mielestämme veronkorotuksesta kertyvä 9,5 miljoonaa euroa tulee käyttää kokonaisuudessaan palveluihin. Pienituloiselle ihmiselle peruspalvelujen toimivuus ja lähipalvelut ovat ensiarvoisen tärkeitä.

Tulen myöhemmin tekemään yksityiskohtaisempia esityksiä lisärahan kohdentamisesta. Tiedämme kuitenkin kaikki, että suurimmat kipukohdat ovat sosiaali- ja terveystoimessa, etenkin terveyspalveluissa. On häpeällistä, että meillä ei vieläkään ole saatu koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon resursseja asetuksen vaatimalle tasolle. Lisäresurssit oman toiminnan vahvistamiseen kotihoidossa – kuten monissa muissakin palveluissa – ovat taloudellisesti järkevää toimintaa. Yksityistäminen, ostopalvelut ja palvelusetelit ovat ideologisia ratkaisuja. Niin kauan kuin meille päättäjille ei avata ja anneta tietoja oman toiminnan ja yksityisten palvelujen kustannusten vertailukelpoisuudesta, päätökset tehdään mututuntumalla. Kaupungin taloutta voidaan hoitaa vastuullisesti tuottamalla peruspalvelut pääsääntöisesti itse. Siksi esitämme lisäresurssien käyttämistä oman toiminnan vahvistamiseen.

SKP:n vaaliteemana oli ”Tekoja lähipalveluiden ja oikeudenmukaisuuden puolesta”. Olemme myös vaalien jälkeen puolustamassa lähipalveluja kuten Kuokkalan ja Kypärämäen kirjastoja, Tikkakosken uimahallia ja kyläkouluja. Aktiiivipassin käyttöönotto olisi askel kohti oikeudenmukaisempaa Jyväskylää, jossa myös pienituloiselle luotaisiin mahdollisuus liikkua ja harrastaa.

Budjettiesityksessä on mielestämme myös kohtia, joista voidaan leikata. Voimme katsoa peiliin ja kysyä, meneekö oma kunnallisjärjestö konkurssiin, jos luovumme ryhmärahasta? Tällä toimella säästäisimme verovaroja yli 20 000 euroa. KIHUlle esitettävä vuokrakompensaatio on käsittämätön esitys, jota ei voi hyväksyä. Jos kaupungin omat hallintokunnat saavat tarvitsemiaan lisätiloja, kyllä Tilapalvelu niistä laskuttaa. Ei se myönnä vuokrankorotuksen vertaa lisäavustusta. Miksi siis KIHUlle tulisi myöntää? Paviljongin avustaminen ei myöskään voi olla automaatio. Ja rallirahat on monessa suhteessa järkevämpää kohdentaa joukkoliikenteen lipputukeen, jotta bussitaksojen korotuksilta voidaan välttyä.

Totesin jo budjetin lähetekeskustelussa, että tässä budjettiesityksessä on todella niukasti tietoa päätöksenteon pohjaksi. Eikä esitys ole aiemmasta versiosta siltä osin juurikaan parantunut. On totta, että lautakunnat käyttösuunnitelmissa päättävät tarkemmin määrärahojen kohdentamisesta. Mutta valtuusto on ylin päättävä elin ja budjetti on vuoden tärkein päätösasia. Kun me valtuutetut päätämme budjetin summista, täytyy meillä olla riittävät tiedot sen arvioimiseen, mihin nuo rahat riittävät. Nyt voimme tietämättämme syyllistyä alibudjetointiin. Päätösten seurauksia voi tietysti yrittää arvioida käymällä läpi eri lautakuntien esitykset ja vertaamalla niitä kaupunginjohtajan sekä kaupunginhallituksen esityksiin. Mutta luulen kyllä, että harvalla meillä on siihen käytännössä mahdollisuuksia. Kyllä virkamiesten velvollisuus on avoimesti ja rehellisesti kertoa päättäjille, mitä esitetyistä summista seuraa: mikä palvelu lakkaa, mikä heikkenee ja miten, mikä pysyy ennallaan ja paraneeko jokin.

Toivottavasti uudet päättäjät saavat uudet tuulet puhaltamaan myös virkamiehiin niin, että meidän valtuutettujen puheilla olisi jotain vaikutusta käytännön toimiin.

______________________________________________________________________________

Tuloveroprosentin määrääminen vuodelle 2013

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 5.11.2012/SKP/Riitta Tynjä

Veronkorotus on laastariratkaisu

Jyväskylän taloudellinen tilanne on surkea. Se oli sitä jo vuosi sitten, eikä se ole siitä paremmaksi muuttunut. Ei vaikka nostettiin veroprosenttia kuten vasemmisto esitti. Ei vaikka puututtiin rakenteisiin kuten oikeisto esitti. Päinvastoin – palveluiden yksityistäminen, keikkalääkärit ja palvelusetelit ovat kasvattaneet kunnan menoja. Tätä linjaa Skp ei kannata.

Kunnan talouden heikkoon tilaan on niin globaaleja, kansallisia kuin ihan kotikutoisia jyväskyläläisiä syitä. Kokoomuksen johtama kuuden puolueen hallitus on jatkanut kuntien kurjistamislinjaa leikkaamalla kuntien rahoitusta. Jyväskylänkin talousvaikeudet ovat suoraa seurausta Kataisen hallituksen politiikasta. Esimerkiksi kuntien valtionosuusleikkauksista ( 631 miljoonaa euroa) Jyväskylän siivu on 15,4 miljoonaa, joka on suurin piirtein saman verran kuin käyttötalouden arvioidut ylitykset tänä vuonna. Niin kauan kuin valtio lisää kunnille tehtäviä osallistumatta niihin riittävällä rahoituksella, ei kuntien taloustilanteeseen kuntatasolla ole kuin laastariratkaisuja. Tällaisena ratkaisuna Skp näkee esitetyn veronkorotuksen. Kun kahdesta pahasta on valittava toinen, näemme KH:n esittämän puolen prosentin veronkorotuksen pienempänä pahana.

Jatkuvaan laastaroimiseen ei meidän kuitenkaan ole syytä mennä. On ryhdyttävä toimiin, jotta saadaan eduskuntatasolla ratkaisuja, jotka ovat kuntia kohtaan reiluja. Sillä kunnathan vastaavat palvelujen järjestämisestä ihmisille. Valtion on osaltaan kannettava rahoitusvastuu ja palautettava valtionosuudet 90-luvun lamaa edeltäneelle tasolle. On myös saatettava pääomatulot kunnallisverotuksen piiriin ja lisättävä kunnallisveron progressiivisuutta. Esitän vakavan vetoomuksen kaikille valtuutetuille, etenkin veronkorotuksen kannalla oleville hallituspuolueiden edustajille: vaikuttakaa kaikin mahdollisin tavoin, että saamme pikaisesti oikeudenmukaisempia veroratkaisuja tähän maahan.

Pienituloisille ihmisille peruspalvelujen toimivuus on ensiarvoisen tärkeä asia. Jotta tällä puolen prosentin veronnostolla kertyvä vajaa 10 miljoonaa euroa ei mene Lutakon tunnelin ja sen aukion väriasfalttien kaltaisiin turhakkeisiin tai palvelujen ulkoistamisen kautta veroparatiiseihin, vaaditaan tulevalta kaupunginhallitukselta –ja valtuustolta valppautta. SKP edellyttää myös linjakkuutta ensi vuoden talousarvion laadinnassa niin, että tehdään päätöksiä, joilla ihan oikeasti saadaan taloutta tasapainoon. Paniikkijarrutukset ja leikkaukset lakisääteistä sekä ennalta ehkäisevistä sosiaali- ja terveysmenoista eivät ole sellaisia. Kaupungin taloutta voidaan tasapainottaa vastuullisesti hylkäämällä palvelusetelit ja kalliit ostopalvelut ja tuottamalla peruspalvelut pääsääntöisesti itse.

______________________________________________________________________________

Talousarvion 2013 lähetekeskustelu

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 5.11.2012/ SKP/Riitta Tynjä

Vaalien alla toin puheenvuorossani ”Arkijärkeä kuntatalouden hoitoon” esille niin suuria kuin pieniäkin linjauksia, joilla tämän kaupungin taloutta saataisiin pikkuhiljaa oikeille raiteille.

Linja ei ole vaalien jälkeen muuttunut. On lukuisia esimerkkejä siitä, että järjestämällä peruspalvelut kunnan omana toimintana saadaan säästöä verrattuna siihen tilanteeseen, että esim. sote-palveluja jatkuvasti yksityistetään ja ulkoistetaan. Vaikuttaakin siltä, että oikeisto on yksityistämässä palveluja nimenomaan ideologisista, ei taloudellisista syistä. Lääkärivajauksen poistamiskeinona palvelusetelin laajentaminen on liian helppo ratkaisu. Se tulee kunnalle kalliiksi. Ja sen myötä ei pureuduta todellisiin ongelmiin esim. johtamisessa. Toimintakyky ja arjen sujuvuus- palvelukokonaisuudessa ei ole enää juurikaan mainintoja palveluseteleistä, vaikka kaikella todennäköisyydellä niitä siellä lisätään. Tosin siivouspalvelun seteli lakkautetaan kokonaan, mikä merkitsee kokonaan ilman apua jäämistä niille, joilla ei ole varaa maksaa yksityisen taksoja. Mihin johtaa pitkässä juoksussa se, että nyt vähän apua tarvitsevilta lopetetaan apu kokonaan? Ja että omaishoidontuen kriteerejä tiukennetaan niin, että sitä myönnetään vain, jos se on vaihtoehto laitoshoidolle. Miten realistista on löytää Matilda-kodin nykyisille asukkaille paikat, kun omia palveluja muutoinkin supistetaan? Ihmetyttää, miten tähän saakka ympärivuorokautista hoitoa tarvitsevista tulee vuosien myötä niin hyväkuntoisia, että he selviävät palveluasumisessa. Kotihoidon alueiden ulkoistaminen esitetään yhtenä säästökeinona. Päättäjänä en ole vieläkään saanut vastausta julkisuudessa esittämiini kysymyksiin koskien kotihoidon hintojen vertailukelpoisuutta yksityisen ja kunnan oman palvelun välillä. Päättäjinä meillä tulee olla oikeus saada vastaukset virkamiehiltä riippumatta ryhmän koosta ja poliittisesta väristä. Ja nimenomaan ennen päätöksentekoa.

Olen vuosien ajan esittänyt, että Jykesin, Paviljongin, Kihun, Likesin ja rallien tukeminen ei ole kaupungin perustehtävä. Nyt osaan näistä pyhistä lehmistä on uskallettu koskea. Paviljongin 900 000 euroa ei ollutkaan itsestäänselvyys. Mutta käsittämätöntä on, että kun kaupunki laajensi Kihun pyynnöstä sen tarvitsemia tiloja, jonka myötä heidän vuokrakustannuksensa nousivat, kaupunki nostaa Kihun avustusta tuon vuokran nousun verran. Tätä ja rallien 260 000 euroa en voi ymmärtää ja hyväksyä. Rallirahan voisi käyttää joukkoliikenteen lipputukeen, jotta taksoja ei tarvitsisi nostaa ensi vuoden alusta. Myös poliittisille puolueille maksettavan ns. ryhmärahan ( 300e/valtuutettu) voisi lopettaa.

Budjettiesitys sisältää lähipalveluiden leikkaamista. Tämä merkitsee palvelujen heikkenemistä niille, joilla on vaikeuksia liikkua kauas palvelujen ääreen. Esim. lähikirjasto kävelyetäisyydellä on lapsille, vanhuksille ja kotona lapsiaan hoitaville ensiarvoisen tärkeä. SHL-kuljetuspalvelujen lakkauttaminen on heikentänyt monen pienituloisen vanhuksen kotona selviytymismahdollisuuksia. Jatkuva bussitaksojen kohoaminen heikentää pienituloisten pääsemistä keskitettyjen palvelujen ääreen. Vähin, mitä voitaisiin tehdä, olisi ottaa käyttöön aloitteeni mukainen aktiivipassi ja maksuttomat palautuskuoret toimeentulotukiasiakkaille.

Ennalta ehkäiseviin palveluihin panostaminen tuo säästöä pitkässä juoksussa. Siksi ei ole millään lailla järkevää leikata lapsiperheiden kotipalvelusta ja neuvolan perhetyöstä. Neuvola- ja kouluterveydenhoitoon tulee palkata asetuksen vaatimat terveydenhoitajat täysimääräisesti. Ei voi olla niin, että tämä kaupunki säästää jatkuvasti niin, ettei se noudata lakia.

Työllisyydenhoidossa näyttäisi nyt olevan hyvä suuntaus, mutta esim. koulunkäynninohjaajien vähentäminen lyö taas korvalle pyrkimystä vähentää meidän jo muutoinkin suurta työttömyysastettamme.

Ja lopuksi vielä yksi asia, joka ei maksa muuta kuin virkamiehille vaivan.

Tässä budjettiesityksessä on aivan liian vähän tietoa siitä, mitkä ovat esitettyjen euromäärien vaikutukset toimintaan. Meille kyllä kerrotaan, että lautakunta päättää käyttösuunnitelman hyväksyessään tarkemmin menojen ja tulojen sitovuudesta. Mutta kun valtuusto kuitenkin päättää ne euromäärät, joiden sisällä käyttösuunnitelmat tehdään, niin kyllä meilläkin pitää olla tarpeelliset tiedot sen arvioimiseen, johtaako esitys laittomiin tilanteisiin – onko kyse alibudjetoinnista. Etenkin nykyisen soten osalta teksti on kovin niukkaa. Toimintakyky ja arjen sujuvuus- palvelukokonaisuuden osalta tulisi esittää myös toiminnan kuvaukset pääprosesseittain. Lehdestä luin, että odotusajat sosiaalityöntekijälle ja lastenvalvojalle pitenevät. Mutta tästä budjettiesityksestä en sellaista osannut mistään löytää. Onkohan tästä pumaskasta olemassa katekismuksen tapaan erillinen selitysosa, jota ei ole kaikille jaettu?

_______________________________________________________________________________

Vuoden 2012 talousarvion muutokset

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 5.11.2012/Riitta Tynjä

Ei liene yllätys, että tämän vuoden talousarviomuutoksissa päähuomio kiinnittyy sosiaali- ja terveystoimeen ja siellä etenkin vanhus- ja vammaispalveluihin. Kun tämän vuoden budjettiin on varattu rahaa vähemmän kuin edellisenä vuonna kului ja kun vammaispalvelulakiin tuli muutoksia ja asiakasmäärät kasvoivat, ei liene ihme, että menot ylittyvät. Ainakin, jos lakia aiotaan noudattaa.

Tosin nyt on tullut ilmi omaishoidontuen osalta, että tukeen oikeuttaville ei ole tehty päätöksiä, koska ei ole ollut rahaa panna niitä toimeen. Tämä on kerrassaan uskomatonta.

Tämähän olisi miltei sama kuin toimeentulotukeen oikeutetulle sanottaisiin, että ” Sulla olis kyllä oikeus toimeentulotukeen, mutta sorry vaan, me ei voida tehdä päätöstä, kun ei ole varaa laittaa päätöstä maksuun”.

Tiedän tapauksia, joissa ihminen hoitaa iäkkäitä vanhempiaan, eikä voi sen takia ottaa työtä vastaan eikä siten ole siis oikeutettu edes työttömyysturvaan. Mutta omaishoidontukea ei myönnetä, vaikka kriteerit täyttyisivät, koska ei ole rahaa maksaa sitä. Onko oikein, että täysin vailla tuloja oleva ihminen, joka työkseen siis hoitaa vanhempiaan joutuu hakemaan toimeentulotukea elääkseen?

Onneksi perusturvalautakunta onkin 25.10.2012 kokouksessaan tehnyt 200 000 euron lisäysesityksen, jolla tämä laiton tilanne saadaan korjattua.

Muita ylityksiin johtaneita syitä ovat mm. keikkalääkäreiden käyttö ja työmarkkinatuen sakkomaksut. Ensi vuoden budjettia laadittaessa on syytä tehdä sellaisia toimia, että vuoden päästä emme samoilla syillä joudu myöntämään ylityksiä.

Sosiaali- ja perhepalveluiden hyvinä säästötoimina kannattaa huomioida kuinka omien nuorisokotien hoitopäivät ovat olleet edullisempia kuin vastaavien ostettujen palveluiden keskiarvohinnat. Sama pätee myös perheiden tuettuun asumiseen, joka on omana toimintana edullisempaa kuin ostettuna. Tämä vain pienenä vinkkinä ensi vuoden budjetin laadintaan.

Koska oli jo tehty esitys, että talousarviomuutoksiin lisätään perusturvalautakunnan esittämä 200 000 euroa vanhus- ja vammaispalveluihin, kannatin tehtyä esitystä.

Valtuusto hyväksyi esityksen yksimielisesti.

______________________________________________________________________________

Sosiaaliasiamiehen selvitys vuodelta 2011/kv. 24.9.2012

Sosiaalihuollon asiakkaan asemaa ja oikeuksia turvaava asiakaslaki on ollut voimassa kymmenkunta vuotta. Sen myötä asiakkailla on ollut jokin taho, mihin ottaa yhteyttä, jos kokee saaneensa huonoa kohtelua, vääriä päätöksiä tai puutteellista tietoa. Kokemuksesta tiedän, että myös alan työntekijät joutuvat ajoittain kääntymään sosiaaliasiamiehen puoleen. Entistä useammin he kokevat auttamistyössä olevansa puun ja kuoren välissä. Ylemmältä johdolta tulevat ohjeet ja määräykset lyövät korvalle työntekijän näkemystä asiakkaan avun tarpeesta.

Viime vuodelta laaditussa selvityksessä nostetaan aiheellisesti esiin sosiaalialan eettiset ohjeet ja niiden noudattaminen. Sosiaalialan ammattilaisen on kyettävä kriittisesti arvioimaan myös toimintaorganisaatiotaan ja sen toiminnan tavoitteita ja perusteita. Ammattilaisen ei tarvitse suostua laittomiin toimintakäytäntöihin, vaikka työnantaja sitä edellyttäisi. Sivulla 90. luetellaan erityisiä ristiriitatilanteita. Osa niistä on ratkaistavissa esim. työnohjauksen avulla, mutta osa niistä vaatii silkkaa rahaa.

Sosiaaliasiamiehen toimenpidesuosituksista yhdessä ehdotetaan, että ”luottamushenkilöt pyrkivät turvaamaan resurssit kuntalaisten lakisääteisiin palveluihin.” Virkamiesten valmistelemassa ja lautakunnan hyväksymässä vastauksessa ei tähän kohtaan vastata mitään. Tekisi mieli ehdottaa tähän kohtaan vastausta, joka kuuluisi seuraavasti : ”Lopetetaan soten tietoinen alibudjetointi”.

Selvityksen lopussa tuodaan oivallisesti esille, kuinka tärkeää myös luottamushenkilöiden on tutustua alan lainsäädäntöön ja eettisiin ohjeisiin. Kun puhutaan kunnan heikosta taloudellisesta tilanteesta ja säästämisen tarpeesta, on todellakin tarve vaaleista toiseen säntäilevää puoluepolitiikkaa pidemmälle katsovalle yhteiskuntapolitiikalle. Mutta pahaa pelkään, että lautakunnan rohkeasta linjasta huolimatta ensi vuoden budjettiin ollaan suunnittelemassa leikkauksia sellaisiin ei-lakisääteisiin palveluihin, joiden kuitenkin tiedämme tuovan säästöjä pitkässä juoksussa. Kyllä nyt tarvitaan niitä pitkiä valoja. Paniikkijarrutukset tulevat kaikille kalliiksi.

Selvityksen mukaan tyytymättömyyden määrä on viime vuonna kasvanut. Palaute kertoo palvelurakennemuutoksesta, kuntien tiukentuneesta taloudesta ja asiakkaiden aseman huononemisesta. Toisaalta asukasmäärältään hieman suuremmassa Oulussa yhteydenottojen määrä on miltei kaksinkertainen. Johtopäätös, että asiat olisivat meillä paremmalla tolalla, on kuitenkin liian suoraviivainen. Voihan olla, että ihmiset eivät enää jaksa tai osaa pyytää apua.

Yhtenä konkreettisena asiana selvityksessä tulee esiin asiakkaiden tyytymättömyys siihen, että he eivät voi hoitaa asioitaan sähköpostilla. Isolle osalle ihmisiä sähköinen asiointi on tätä päivää ja helpottaa elämää monella tapaa. Esim. kotona pienten lasten kanssa olevalle vanhemmalle voi tuottaa suuria vaikeuksia soittaa virastoon tiettynä puhelinaikana. Mutta jos sähköpostilla kysyy asiaa, ei viranomainen Jyväskylässä annettujen ohjeiden mukaan voi siihen vastata. Kuitenkin apulaisoikeuskanslerin ratkaisun mukaan toimeentulotukea on voitava hakea myös sähköisesti. Tiedän, että joissakin kaupungeissa tätä on tapahtunut jo vuosikausia. Miksi se ei ole mahdollista Jyväskylässä?

Omalla työpaikallani puolivuosittain suoritettavassa mobiilikyselyssä asiakkaat, etenkin opiskelijat ovat antaneet palautetta tästä samaisesta asiasta. Kun palautetta on työyhteisössä käsitelty, on vain levitelty käsiä ja todettu ” tämän asian perään on kysytty, mutta vastausta ei ole saatu”. Ei siis tiedetä, mistä asia kiikastaa. Toivon, että asianomaiset virkamiehet ottavat nyt asian selvittääkseen ja asia etenee. Muussa tapauksessa täytynee tehdä asiasta valtuustoaloite. Siihen ainakin on pakko vastata.

Mutta kaikilla asiakkailla ei ole nettiä, ei edes puhelin- tai postimerkkirahaa. Ja he toivovat edelleen näissä asiakaspalautteissa niitä maksuttomia palautuskuoria, joihin tällä kaupungilla ei kuulu olevan rahaa.

Sosiaaliasiamiestä mietityttää asiakkaan asema ja toiminnan valvonta, kun esim. päivähoito on siirtynyt pois sosiaalitoimesta. Toiminnan pirstoutuminen tulee esiin myös siinä, että päihdehoito on sairaanhoitopiirin järjestämisvastuulla. Näin kaupunki voi kuntoutustarpeita koskevaan kysymykseen vastatessaan siirtää vastuun pois itseltään. Mitä mahdolliset suuret sotepiirit tullenevat jatkossa merkitsemään sosiaaliasiamiestoiminnan ja nykyisen asiakaskunnan kannalta? Sitäkin kannattaa miettiä ratkaisuja tehtäessä.

________________________________________________________________________________

KymppiR-ohjelmasta ja asunnottomuudesta
Riitta Tynjä

Jyväskylän kaupunginvaltuustossa 27.8.2012

KymppiR-ohjelma on ollut meillä käytössä useiden vuosien ajan. Se on hyvä ja monipuolinen, tarpeeksi konkreettinen asiakirja. On tärkeää, että yhteistyö toimii asuntotuotannosta vastaavien ja palveluja järjestävien tahojen välillä. On hyvä, että myös tiedostetaan ja tiedotetaan hyvissä ajoin niistä kustannuksista, mitä kunnallistekniset investoinnit merkitsevät.

Mutta ennen kuin meillä oli nämä KymppiR-ohjelmat, Jyväskylän kaupunginvaltuustossa käsiteltiin vuosittain asunto-ohjelma. Se oli näitä ohjelmia suppeampi, mutta asunto-ohjelmassa linjattiin mm. kaupungin omaa vuokra-asuntotuotantoa. Lisäksi siinä selvitettiin Jyväskylän ja Jyvässeudun asunnottomien määrä sekä toimenpiteitä asunnottomuuden vähentämiseksi. Nyt meille valtuutetuille ei näistä asioista tuoda minkäänlaista selvitystä edes tiedoksi.

Asunnottomuus ei kohdistu vain johonkin suppeaan päihdeongelmaisten ryhmään. Esim. korkeat asumiskustannukset, työttömyys, taloudellinen ahdinko ja erilaiset perhetilanteet ovat monesti asunnottomuuden taustalla. Vaikka erilaisia tukitoimiakin moni tarvitsee, niin monelle riittäisi se, että olisi tarjolla riittävästi kohtuuhintaisia pieniä vuokra-asuntoja. Mutta käytännössä jopa JVA:n asuntojen vuokrat ylittävät toimeentulotuessa hyväksyttävien asumiskulujen ylärajan.

En tiedä, onko asunnottomuus minkään lautakunnan asialistalla. Jos ei ole, niin syytä olisi. Ja paikallaan olisi tuoda myös meidän valtuutettujen tietoon muitakin kuin vain Äijälänrannan asuntomessuja ja Kankaan projektin suunnitelmia. Siis koko asumisen kirjoa tässä kaupungissa.

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 4.6.2012
SKP:n valtuustoryhmä/Riitta Tynjä

Tarkastuslautakunnan arviointikertomus vuodelta 2011, vuoden 2011 tilinpäätöksen hyväksyminen ja vastuuvapauden myöntäminen tilivelvollisille

Vuodesta toiseen saamme lukea kaupungin tilinpäätöksestä kuinka Jyväskylä on taas kerran menestynyt kuntien imagotutkimuksessa erinomaisesti, kuinka kaupungin väestönkasvu on ollut voimakasta ja uusia yrityksiäkin on syntynyt. Luulisi, että asiat ovat meillä hyvin. Mutta ei. Työttömyysprosentilla emme voi kehuskella.

Pitkäaikaistyöttömien määrä kasvoi viime vuonna 10 %. Asumiskustannukset ovat meillä korkeat. Ja asukaskohtaisissa verotuloissa emme päihitä vertailukaupunkeja. Missä syy? Miksi kaikenlaisiin imagojuttuihin satsaaminen ei työllistä pitkäaikaistyöttömiä, eikä tuo tänne äveriäitä veronmaksajia? Mielestäni nyt pitäisi vakavasti paneutua tämän yhtälön toimimattomuuden analysointiin. Mihin ne työpaikat syntyvät, mihin niistä veroja maksetaan – vai maksetaanko minnekään? Harmaa talous ei varmasti ole meilläkään tuntematon ilmiö.

Toinen vuodesta toiseen tilinpäätöksen käsittelyssä toistuva aihe on sosiaali- ja terveyspalvelumenojen kasvu. Tikun nokkaan ne on nytkin nostettu, aiempaa voimallisemmin. Lehtiotsikot tuntuvat tarkoitushakuisilta ja vaihtelevat niin, että lukija tuskin tietää, mihin voi luottaa. Välillä sanotaan Jyväskylän terveydenhuoltomenojen olevan suurista kaupungeista kalleimpia. Välillä saamme kuulla menojen olevan keskitason alapuolella. Kun kuntaliitossopimuksen mukaan piti päästä suurten kaupunkien keskitasolle, niin miksi perusturvalautakuntaa moititaan, kun se yrittää päästä tähän tavoitteeseen!

Viime vuodelle tehtiin hyviä päätöksiä mm. terveydenhoitajien lisäämiseksi. Henkilöstölisäykset tietysti tuntuvat budjetissa. Ei kai me sentään edellytetä ihmisten tekevän töitä palkatta? Omaan toimintaan panostaminen on todettu taloudellisesti järkeväksi. Viime vuoden menojen kasvun yhtenä merkittävänä syynä on ostopalvelujen kasvu, joka tämän vuoden ensimmäisen kolmannesvuosiraportin mukaan näyttää jatkuvan. Miksi jatketaan kalliiksi tiedettävää linjaa ja joka paikkaan esitetään ratkaisuksi palveluseteleitä? Miksi Jyväskylän hyvä imago ei houkuta lääkäreitä ja hammaslääkäreitä kaupungille töihin? Olisiko aiheeseen syytä paneutua syvällisemmin – missä valuvika piilee?

Sotea syytetään myös budjettinsa reippaasta ylittämisestä. Oltakoon mitä mieltä tahansa alibudjetointi- sanan käytöstä, mutta kaikki me tiedämme, että budjetista päätettäessä ei soten osalta olla oltu realisteja. Pikemminkin on pantu pää pensaaseen ja kuviteltu, että ihmisten pahoinvointi ja avuntarve sillä poistuu. Lakisääteiset tehtävät on hoidettava, ja niiden osalta ei viime vuonna olla päästy tavoitteisiin. Sote vie budjetista leijonan siivun, mutta niin sen pitää tehdäkin. Sen tehtävänä on järjestää kuntalaisten tarvitsemat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut.

Lakisääteisten palvelujen lisäksi on viisasta panostaa myös ennalta ehkäiseviin toimiin kuten esim. lapsiperheiden tilapäinen kotiapu ja neuvolan perhetyö. Se tuo säästöä pitkässä juoksussa. Niiden tarve näyttää viime vuodesta kasvaneen tämän vuoden alkuun yli 10 %, mikä selvästi osoittaa piilossa ollutta tarvetta. Tässä ei missään nimessä ole juustohöylän paikka.

Investointitahti kaupungilla on ollut kiivas ja sillä on selkeä vaikutus velkaantumisen lisääntymiseen. Investoinnit perustuvat pitkälti kuntaliitossopimukseen ja kohdistuvat pääosin peruspalveluinvestointeihin. Terveiden tilojen saaminen on perusteltua, sillä ihmisten sairastumisellakin on hintansa. Sen sijaan Lutakon tunneli ja paviljonkiaukion väriasfaltit ovat olleet tuhlausta, jonka kannalla enemmistö valtuutetuista on aikanaan ollut. Seuraukset kaatuvat kuitenkin kaikkien kaupungin veronmaksajien niskaan.

Tarkastuslautakunta kiinnittää huomiota kaupungin heikkoon taloustilanteeseen ja toteaa mm. valtionosuuksien supistuneen. Maan hallituksen valtionosuusleikkaukset tälle vuodelle merkitsevät Jyväskylälle 15,4 miljoonan euron leikkausta. Aiheellisesti tarkastuslautakunta on huolissaan ja kysyy, mitä kaupunki aikoo tehdä tilanteen korjaamiseksi.

Lopuksi lyhyesti henkilöstöstä. Sairauspoissaolojen määrä ja kasvu nostetaan herkästi otsikoihin. Sijaisten palkkaaminen kasvattaa kustannuksia. Ajatellaan, että ongelmasta päästään, kun kielletään sijaisten ottaminen. Mutta on päivänselvää, että jo muutenkin ylikuormitetut työntekijät uupuvat joutuessaan tekemään sairaana olevan työkaverinkin työt. On aivan oikein kiinnittää huomioita työhyvinvointiin. Mutta se ei saisi jäädä sanahelinäksi vaan työpaikoilla pitäisi saada aikaiseksi avointa ja rehellistä vuorovaikutusta. Avainasemassa ovat lähiesimiehet. Henkilöstöraportissa todetaan aivan oikein, että ”hyvinvoivan työyhteisön energia suuntautuu kuntapalvelujen tuottamiseen, keskinäisen välienselvittelyn tai muun häiriökäyttäytymisen sijasta”. Ikävä kyllä meillä on työpaikkoja, joissa näitä häiriötekijöitä on ihan liiaksi.

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 19.3.2012
SKP:n valtuustoryhmä/Riitta Tynjä

Hyvinvointikertomus 2011

Nyt valmistuneessa hyvinvointikertomuksessa on runsaasti erilaista hyvinvointiin liittyvää tietoa. Mutta – kuten parin lautakunnan lausunnoissakin todetaan – tässä ei esitetä lainkaan toimenpidesuosituksia siitä, miten terveyttä ja hyvinvointia voitaisiin edistää. Tietysti nuo lautakunnat olisivat voineet omalta osaltaan tehdä näitä esityksiä sen sijaan, että esim. yksi lautakunta toteaa; ”Kertomuksen kautta paljastuu ne tärkeimmät ongelmat, joita kaupunkimme toimenpitein olisi syytä ryhtyä yhdessä ratkomaan.”

Siis kuka toteaa ne tärkeimmät ongelmat, kuka esittää toimenpiteitä niiden ratkaisemiseksi ja milloin? Arvelen, että eri poliittiset ryhmät painottavat eri asioita, ja näkemykset tärkeimmistä ongelmista ovat erilaisia. Perinteisessä poliittisessa järjestelmässä suurimpien ryhmien näkemykset vievät voiton ja etenevät. Pelkään, että heikoimmassa asemassa olevien kuntalaisten ääni ei kuulu. He kun usein eivät kykene edes tuomaan sitä esille.

Aivan kuten sosiaaliasiamies tekee kertomuksensa pohjalta lopuksi toimenpide-ehdotuksia, olisi mielestäni tämän hyvinvointikertomuksen laatijaporukka voinut laatia sellaisia meille päätöksentekijöille. Ja me sitten ottaisimme niihin kantaa päätöksenteossamme.

Tai olisiko tätä kertomusta voinut työstää niin, että faktojen kokoamisen jälkeen olisimme vaikkapa jossain valtuustoseminaarissa ryhmätöinä käyneet tätä läpi. Kukin ryhmä sitten olisi heittänyt 2-3 tärkeintä asiaa, joita pitää edistää - ja vaikka siihen vielä keinoja lisäksi. Sitten olisi koottu eniten kannatusta saaneista lopullinen ehdotus, jota tällä porukalla yhdessä päätettäisiin viedä eteenpäin – siihen sitten sitoutuen.

Nyt tämä kertomus herkästi jää paperiksi muiden joukkoon, eikä johda mihinkään käytännön toimiin.

Muutaman yksittäisen huomion haluan kertomuksesta nostaa tässä kuitenkin vielä esille:

Osassa lukuja erotellaan kuntaliitoksen vaikutus ja todetaan, että luvut eivät ole vertailukelpoisia. Väestörakenteesta todetaan Jyväskylän väestönkasvun olleen voimakasta, ja esimerkkinä kerrotaan vuonna 1995 jyväskyläläisiä olleen 108 103 henkeä ja vuonna 2010 asukasmäärän olleen 130 816. Tuo erotushan on suurin piirtein kuntaliitoksen vaikutus. Moni ehkä arvelee syyn olevan siinä. Itse päättelin, että vuoden 1995 luvun täytynee olla noiden kolmen kunnan yhteinen väkimäärä tuolloin, sillä ei se ainakaan vanhan Jyväskylän osalta muuten pidä paikkaansa. Asia olisi mielestäni pitänyt tuoda selkeämmin esille.

Asuntopolitiikan haasteina todetaan erityisryhmien asuntotarpeeseen vastaamisessa onnistuminen. Viime valtuustossa saimme laajat kuvaukset Kankaan alueen ja Asuntomessualueen tilanteista. Mielestäni yhtä tärkeää on, että meille päättäjille tuodaan laajempi kuvaus asunnottomuudesta ja toimenpiteistä sen vähentämiseksi kuin mitä tässä kertomuksessa on tehty. Asunnottomuus ei koske vain päihdeongelmaisia kuten usein ihmiset leimaamalla tätä ongelmaa pyritään vähättelemään. Asunnottomien joukko, ja syyt asunnottomuuteen ovat hyvin moninaiset. Kaupungilla on hyviä toimia, joilla asunnottomuutta pyritään ehkäisemään. Mutta esim. sosiaalisen isännöinnin tarve on huikean paljon suurempi kuin mihin nykyisellä henkilöstömäärällä pystytään vastaamaan. Yksi toimenpide-ehdotukseni onkin lisäresurssien saaminen sosiaalisen isännöinnin toteuttamiseen. Tällä estämme pahoinvointia ja sen myötä kasvavien kustannusten nousua.

Korkeat asumiskustannukset Jyväskylässä ovat tosiasia. Ne yhdistettynä työttömyyteen ja sitä kautta köyhyyteen saavat aikaan jopa asunnottomuutta. Raportin mukaan Kelan yleistä asumistukea sai vuoden 2010 lopussa 6400 jyväskyläläistä, joista työttömiä ruokakuntia oli vajaat 4000. Siis n. 2500 ruokakuntaa oli muun syyn kuin työttömyyden takia oikeutettu asumistukeen. Tämä osaltaan kertoo työssäkäyvien ihmisten pienituloisuudesta. Kelan peruspäivärahalla olevia kerrotaan olleen vuoden 2010 lopussa 843 jyväskyläläistä. Mutta miksi ei kerrota työmarkkinatuella olevien määrää, mikä on huomattavasti suurempi joukko? Vuonna 2009 heitä oli 3890.

Köyhäksi määritellään asuntokunta, jonka käytettävissä olevat tulot jäävät alle 60 prosenttia kaikkien asuntokuntien mediaanitulosta. Vuonna 2009 Jyväskylässä tällaisia asuntokuntia oli 19 % väestöstä kun koko maan vastaava luku oli 15 %. Kyllähän me vuosittain budjettiesityksestä saamme lukea, että Jyväskylässä asuu köyhää väkeä. Mutta miten me huomioimme sen päätöksenteossamme? Alibudjetoimalla soten budjetin ja lisäämällä palveluseteleitä, joiden käyttöön köyhällä ei ole varaa.

Päivähoitoa koskevissa tilastoissa ihmetytti, miksi kunnan kustantamassa päivähoidossa olevien prosenttiosuus ilmoitettiin 1-2- vuotiaista lapsista ja yksityisessä päivähoidossa olevien prosenttiosuus 0-6 vuotiaista. Terminologia muutenkin tuntui oudolta, sillä kyllähän kunta omalla tavallaan kustantaa myös yksityistä päivähoitoa.

Perusturvalautakunta oli kiinnittänyt huomiota ajantasaisen tiedon saamiseen ja todennut, että mm. kouluterveyskyselystä on jo valmistunut tiedot vuodelta 2011. Itse kiinnitin huomiota siihen, että raportissa käytetään termiä ”kuntouttava sosiaalityö”, vaikka jo vuosikausia olemme tässä kaupungissa tehneet aikuissosiaalityötä, jonka pääasiallisin kohdejoukko on alle 25-vuotiaat ilman ammatillista koulutusta olevat tulottomat nuoret.

Esityksen mukaan valtuusto merkitsee tiedoksi vuoden 2011 hyvinvointikertomuksen, joka kuitenkin sisältää vuodelta 2010 tai sitä vanhempia tietoja. Olisikohan oikeampaa puhua siis vuoden 2010 hyvinvointikertomuksesta? Kaupunginhallitus sentään pitää hyvinvointipolitiikan terävöittämistä tärkeänä ja edellyttää lautakunnilta selkeitä toimenpiteitä. Toivottavasti seuraavassa hyvinvointikertomuksessa saamme niistä ja niiden toteutumisesta lukea.

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 28.11.2011
SKP:n valtuustoryhmä/Riitta Tynjä

Vuoden 2012 talousarvio ja taloussuunnitelma vuosille 2012-2014

Emme elä lintukodossa täällä Jyväskylässä. Globaalit maailman myrskyt heijastuvat myös tänne. Ja kylmä viima Arkadianmäeltä piiskaa myös Jyväskylää. Kuntatalouden erikoistukija Heikki Helinin mukaan valtio on omilla toimillaan ajanut kunnat ahdinkoon. Lipposen hallitus heikensi kuntien veropohjaa vuosina 1997 -2003. Veronkevennykset kavensivat veropohjaa yli 800 miljoonaa euroa vuodessa ja tämä kertautui lähes vuosikymmenen ajan. Ilman leikkauksia kunnilla ei olisi nykyistä rahoitusvajetta. Tämä kaikki koskee myös Jyväskylää, jossa tutkitusti elää köyhää kansaa.

Millaisia johtopäätöksiä tästä voisi vetää kaupungin budjetin tekoon? Kun talous on tiukoilla, on keskityttävä olennaiseen, elämisen kannalta välttämättömään. Rönsyt on leikattava ja turhuudet jätettävä. Köyhien kannalta julkisten peruspalvelujen toimivuus on olennaisin asia.

Vaikka kaupunginhallitus lisäsi budjettiesitykseen rahaa, se ei mahdollista omien peruspalvelujen vahvistamista. Päinvastoin. Esimerkiksi vanhus- ja vammaispalveluissa ollaan lakkauttamassa omia palveluja ja asukkaille markkinoidaan tilalle palvelusetelipaikkoja. Kun hammashoidon jonoja puretaan palveluseteleillä, se merkitsee eriarvoistumiskehityksen kasvattamista kaupungin omin toimin.

Palvelusetelitoimintaa ja palvelujen yksityistämistä perustellaan mm. sillä, että niillä on paikallisia yrityksiä työllistävä vaikutus. Viime aikoina esiin nousseet esimerkit kuitenkin vahvistavat käsitystä, että ulkoistamisella on monia arveluttavia vaikutuksia esim. palvelun laatuun liittyen. Valvontaa tulisi vahvistaa, mikä taas lisää kunnan kustannuksia. Verottaja ja poliisi ovat havainneet sosiaali- ja terveyspalveluyritysten toiminnassa harmaan talouden piirteitä. Ei ole itsestään selvää, että palvelujen yksityistäminen lisää yritysten maksamia verotuloja. Terveysaseman yksityistäminen voi pahimmillaan johtaa siihen, että verorahojamme häviää Mehiläisen pääomasijoittajille Jerseyn veroparatiiseihin.

Mitä sitten olisivat ne rönsyt, joita voisimme budjetista leikata pois?

Kunnallisjärjestöt eivät varmasti kuole, jos ns. ryhmäraha leikataan kokonaan pois. Jos rallit eivät tule toimeen ilman kaupungin tukea, kuolkoot pois. Kun konserttisaliin ei ole rahaa, miksi sen suunnittelemiseen sitä osoitettaisiin. KIHU esitti kaupungille, että sille pitäisi rakentaa lisää tilaa. Kaupunki teki työtä käskettyä. Kun vuokrakustannukset sitten tietysti nousivat, KIHU sanoi, ettei se pysty maksamaan lisävuokraa vaan tarvitsee siihen lisää avustusta. Mielestäni sitä ei pidä myöntää. Mutta jos se myönnetään, olisi loogista myös kaupungin omien peruspalvelujen osalta tehdä niin. Nythän joudutaan sisällöstä leikkaamaan, jotta kyetään maksamaan kasvavia vuokria Tilapalvelulle. Jykesin perusrahoituksen lisääminen 350 000 eurolla, jotta lentoyhteydet voidaan turvata, ei auta köyhiä kaupunkilaisia. Budjetissa esitetään tytäryhteisöjä koskevat toiminnalliset ja taloudelliset tavoitteet. Paviljonkisäätiön tavoitteena on pitkällä aikavälillä toimia taloudellisesti kannattavasti. Kuinkahan pitkää aikaväliä tällä mahdetaan tarkoittaa, kun vuodesta toiseen esitetään, että ”Paviljonkisäätiön vuotuinen avustustarve vuonna 2007 tehdyn periaatteen mukaan on 900 000 euroa”? Vaikka monien sote- palvelujen osalta lain noudattaminen vaatisi enemmän rahaa kuin on budjetoitu, ei siellä silti tehdä niin härskejä esityksiä kuin mitä esim. KIHU ja Paviljonkisäätiö tekevät.

Henkilöstöpolitiikan osalta budjettiin on sisäänrakennettu outoja epäloogisuuksia: lyhytaikaisten sairauspoissaolojen tulee sotessa pudota puoleen ja näihin poissaoloihin käytettävien sijaisten määrän tulee pudota samassa suhteessa. Keinona käytetään kannustavaa palkkapolitiikkaa. Sijaisiahan tarvitaan nimenomaan perustason asiakastyössä, missä ihmisiä ei voida jättää hoitamatta. Siellä työpaineet ovat erittäin kovat. Kuvitellaanko, että ihmiset jaksavat lisärahan avulla hoitaa omien asiakkaidensa ohella myös sairastuneen työtoverin asiakkaat? Viiden miljoonan euron säästötavoite henkilöstömenoissa on täysin epärealistinen. Se merkitsee käytännössä 125 henkilötyövuotta. Palvelutarpeen kasvun on laskettu aiheuttavan 250 työntekijän lisätarpeen. Ilmeisesti yhtälö aiotaan hoitaa niin, että omia palveluja leikataan ja palveluseteleitä lisätään. Ei ole väliä, jos kunnan menot ja asiakkaan kustannukset kasvavat. Joillakin tahoilla tärkein tavoite on saada kaupungin työntekijöitä vähennettyä mahdollisimman paljon.

Mutta jos oikeasti halutaan saada säästöjä aikaan, oikeaa politiikkaa on vahvistaa kaupungin omaa toimintaa. Se merkitsee EI palveluseteleille ja EI omien palvelujen yksityistämiselle. Katu – ja viheralueiden ylläpidon ja yhdyskuntarakentamisen avaaminen kilpailulle on päänavaus oman toiminnan lopettamiselle. Jo nyt taivastellaan rakentamisen kalleutta, ja ihan oikeutetusti. Investointien kohdistuminen pääsääntöisesti peruspalveluihin on hyvä asia. Mutta jotain on pielessä, jos esim. isohkoa omakotitaloa vastaavan uuden nuorisokodin kustannusarvio on 1,7 miljoonaa euroa. Kun kaupungin oma rakentaminen on ajettu alas, ei ole enää vertailukohtaa. Julkisesta rakentamisesta on tullut rahastusautomaatti, jossa voitot päätyvät yksityisten taskuihin. Pikkuhiljaa näin käy myös sote-palveluissa, mikäli nykyinen linja jatkuu.

Tampere ja Helsinki ovat esittämässä ns. aktiivipassin käyttöönottoa toimeentulotukiasiakkaille. Se ei olisi huono asia Jyväskylässäkään. Mutta jospa aloittaisimme toimeentulotukiasiakkaiden elämän helpottamisen ottamalla maassa ensimmäisenä käyttöön maksuttomat palautuskuoret. Aiemmin esittämistäni leikkauskohteista voisi rahaa siirtää myös joukkoliikenteen lipputukeen ja näin estää bussitaksojen nousun. Pieni, mutta tärkeä asia on sosiaalihuoltolain mukainen kuljetuspalvelu, joka esitetään lakkautettavaksi kokonaan. Jo nyt sitä myönnetään erittäin tiukoilla kriteereillä syrjäkylillä asuville pienituloisille eläkeläisille. Mikä on heidän kohtalonsa jatkossa, kun Kyytiveikon reitit eivät heitä auta?

Skp ei voi hyväksyä kaupunginhallituksen budjettiesitystä vaan tulee myöhemmin tekemään siihen yksityiskohtaisia muutosesityksiä.

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 28.11.2011
SKP:n valtuustoryhmä/Riitta Tynjä

Palveluseteleistä

Vuosi sitten päätimme, että palveluseteleiden käytön kohdentamisesta ja laajuudesta päättää perusturvalautakunta. Mutta kun lautakunnan päätös ei miellyttänyt, kaupunginjohtaja käytti otto-oikeutta. Kaupunginhallitus päätti, että ”Mikäli pilottikokeilu säännöllisessä vanhusten kotihoidossa ei onnistu niin, että hinnat pysyvät sekä kaupungin että asiakkaan kannalta kohtuullisina ja laatu hyvänä tai mikäli palvelusetelit eivät helpota kaupungin kotihoidon työpainetta, palataan lisähenkilöstön tarkasteluun kaupunginhallituksessa viimeistään syksyllä 2011.” Tästä budjettiesityksestä ei ilmene, onko näin tapahtunut.

Selvitykset siitä, että tuntihinnat kaupungin omana toimintana olisivat huomattavasti suurempia kuin setelitoimintana, eivät ole uskottavia. Eiväthän yritykset tietenkään anna käyttöömme tietoja, joista voisi päätellä, miten vertailukelpoisia luvut ovat keskenään. Uskottavuudelta vievät pohjaa myös uutiset, joiden mukaan sosiaali- ja terveyspalveluyritysten tarkastuksissa on löytynyt huomautettavaa yli puolessa tarkastetuista kohteista. On veronkiertoa, pimeitä palkkoja ja peiteltyä osingonjakoa. Viime aikoina negatiivista julkisuutta saanut Mehiläinen näyttää olevan kaupungin palvelusetelintuottajana ainakin hammashoidossa ja terapiapalveluissa.

Mistään en ole onnistunut saamaan käsiini tietoa, millainen on hintakehitys ollut asiakkaiden kannalta. Asiakkaille tehdyissä kyselyissä tulee esiin kommentteja, että ”pitäisi saada enemmän apua, mutta rahat eivät riitä”, ”palvelusetelin arvo on liian pieni”. Kysely on kohdistettu niille, jotka ovat palvelua käyttäneet. Niiltä, joilla ei ole ollut varaa ottaa setelipalvelua, ei ole edes kysytty. Vastausprosentti käyttäjienkin osalta oli alle 50 %. Kyselyn luotettavuus johtopäätösten tekemiselle on kyseenalainen.

Budjettiesitys sisältää mm. pitkäaikaishoidossa ja palveluasumisessa kaupungin omien paikkojen lakkauttamista. Asukkaille kerrotaan tarjottavan vaihtoehtona palveluseteliä tai hoitopaikkaa muista yksiköistä. Kuinka todellista mahtaa olla asiakkaan valinnanvapaus, jos omat paikat ovat täynnä. Kotihoidon asiakaskyselyn mukaan puolet vastaajista ei tiennyt oikeudesta valita kunnallisen palvelun ja palvelusetelillä tuotetun yksityisen palvelun välillä.

Toisaalta hammashoidon osalta kerrotaan selkeää ja uskottavaa faktaa. Kaupungin tiedotuslehdessä palveluyksikön johtaja kertoi, että kaupungille palvelusetelin käyttäminen on noin 15 % kalliimpaa kuin oma toiminta. Kerrottiin myös, että asiakas maksaa palvelusetelillä hammashoidosta enemmän kuin terveyskeskuksessa. Se, kenellä on tähän varaa, pääsee hoitoon heti. Kenellä varaa ei ole, jää jonoon. Tällaista eriarvoistumista verovaroista maksettavilla palveluseteleillä tuetaan. Tätä en voi hyväksyä.

Jostain syystä tästä budjettiesityksestä on poistettu terveydenhuollon palvelujen kuvauksesta lause: ”Palveluissa korostuvat vaikuttavuus, oikea-aikaisuus, jatkuvuus, tarkoituksenmukainen työnjako sekä yhteistyö muiden terveyden ja hyvinvoinnin eteen työskentelevien kanssa”. Tällainen toteutuisi varmasti parhaiten, kun panostaisimme työolosuhteisiin niin, että saisimme omat vakituiset virkalääkärit hoitamaan kuntalaisia. Keikkalääkäreillä, palveluseteleillä ja terveysasemien yksityistämisellä emme tällaisiin hyviin tavoitteisiin pääse.

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 14.11.2011
SKP:n valtuustoryhmä/Riitta Tynjä

Tuloveroprosentin määrääminen vuodelle 2012

SKP:n valtuustoryhmä ei kannata tuloveroprosentin nostamista 19.50:een. Perustelumme ovat tyystin toiset kuin kokoomuksella ja keskustalla. Kokoomuksen hokema valinnanvapaudesta merkitsee hyvätuloisten valinnanvapautta, jota tuetaan palveluseteleillä ja palveluiden yksityistämisellä. Kokoomuksen tavoite julkisen sektorin heikentämisestä on oiva peruste vaatia ”rakenteellisia muutoksia”. Tässä keskusta myötäilee kokoomuksen linjaa. Tosin kunnallisneuvos Jukka Juusela (kesk) nosti vastikään (Ksml 10.11.2011) esiin sen tosiasian, että ”kunnallisveron korotus rasittaa eniten pienituloisia ja eläkeläisiä, sillä se kohdistuu heihin täysimääräisesti kun taas valtion tuloveron korotus ei kohdistuisi lainkaan pienituloisiin.” Juusela ei kuitenkaan nähnyt kuntatasolla muita vaihtoehtoja kuin menojen kiristämisen toimintaa tehostamalla.

Keskisuomalaisen päätoimittaja Pekka Mervola väittää ( Ksml 1.11.2011), että ”Kuntavero ei ole enää tasavero”. Puheet tasaverosta ovat hänen mukaansa harhakuvitelmia tai valheellista propagandaa. Otsikosta huolimatta ymmärsin jutun ytimen olevan siinä, että erilaisista vähennyksistä johtuen harva maksaa ns. nimellistä veroprosenttia. Toisin sanoen veronkorotus ei sellaisenaan nosta kunnan tuloja. Tämä on totta. Mutta Mervolaa enemmän uskon itse Verohallinnon tilastoja. Vuonna 2009 toteutunut kunnallisveroprosentti ansio - ja pääomatuloista oli yli 100 000 euroa ansaitsevilla 11 %, kun se jo 15 000 euron vuosituloilla oli enemmän, 12.5 %. Keskituloisilla veroprosentti oli 15 %:n luokkaa. Kunnallisvero ei ole progressiivinen vaan isommissa tuloluokissa jopa regressiivinen. Veroprosentin nosto kolahtaa siis suhteessa eniten pieni- ja keskituloisiin. Siksi luulisi salin oikealla laidalla olevan sille kannatusta ja vasemmalla vastustusta muidenkin kuin kommunistien taholta.

Perussuomalaisten linjasta ei oikein ota selvää. Viime kokouksessa he esittivät vastustavansa veron korotusta. Valtuutettu Tuupainen kirjoitti vastikään (Sjkl 9.11.2011), että heidän veropolitiikkansa perustuu sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle, jossa tulojen kasvaessa verotuksen tulee kiristyä. Mutta kun kaupunginhallitus lisäsi ensi vuoden budjettiin rahaa, Tuupainen jatkaa samassa kirjoituksessa olevansa veronkorotuksen kannalla. Siis, jotta pienituloisten tarvitsemia peruspalveluja ei tarvitse heikentää, voidaan heidän verotustaan perussuomalaisten mielestä kiristää. Takki kääntyy tullen mennen.

Kommunistien verolinja on johdonmukainen, eikä takki käänny tuulten mukana. Verotus on saatava
oikeudenmukaiseksi. Kunnallisverosta on tehtävä progressiivinen ja pääomatulot on saatava sen piiriin. Mm. tällä toimenpiteellä Mervolan kaltaisia tuloja (200 000 e/v)saavat maksavat myös kunnallisveroja enemmän kuin 15 000 euron vuosituloilla kitkuttelevat. Me emme täällä valtuustossa päätä tällaisesta, mutta teitä Sixpack-hallituksessa olevien puolueiden edustajia on täällä runsaasti. Te voitte vaikuttaa omissa taustaryhmissänne, että verotuksen linja muuttuu. Te voitte vaikuttaa myös siihen, että valtion ensi vuoden budjettiesityksen sisältämät, kuntiin kohdistuvat heikennykset perutaan. Vai onko niin, että hallituksessa olemalla unohtuvat aiemmat puheet ja kritiikki siitä, kuinka valtio kurittaa kuntia mm. siirtämällä kunnille lisää tehtäviä antamatta niihin kuitenkaan riittävää rahoitusta? Nykyhallituksen budjettiesitys merkitsee mm. valtionosuuksien ja yhteisöveron tuottojen leikkauksia Jyväskylälle n. 18 milj. euroa. Tällä summalla kyettäisiin turvaamaan kaupungin sosiaali- ja terveyspalvelujen vähimmäisresurssit ilman kuntaveron korotusta.

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 19.9.2011
SKP:n valtuustoryhmä/Riitta Tynjä

Jyväskylän kaupungin luottamushenkilöorganisaation toimielinrakenne vuonna 2013

Tätä Usoa on nyt pyöritelty reilusti toista vuotta. Ensimmäiset päätökset valtuustossa tehtiin, kun viime toukokuussa päätettiin palvelukokonaisuudet ja johtajat näille alueille. Nyt ollaan päättämässä luottamuselinrakenteesta näille palvelukokonaisuuksille. Päätämme nyt siis lautakuntien määrästä. Niiden jäsenmäärästä päättäminenhän on lykätty vuoden vaihteeseen.

Olen itse mukana Uso-toimikunnassa. Prosessia on siellä pitkään viety niin, että Toimintakyky ja arjen sujuvuus- palvelukokonaisuudella sekä Terveys ja sosiaalinen turvallisuus-palvelukokonaisuudella on kummallakin omat lautakunnat. Se on minusta tuntunut järkevältä ja tuntuu edelleen.

Olen kahden lautakunnan kannalla monista eri syistä. Demokratia-ulottuvuus on mielestäni tärkeä. Jo nyt käsillä olevassa esityksessä vähennetään lautakuntia. Uuden kunnan aloittaessa toimintansa perustettiin uusina Maaseutulautakunta, Korpilahden aluelautakunta sekä Tulevaisuus- ja kaupunkisuunnittelulautakunta. Nyt ne kaikki lakkautetaan. Mitä vähemmän meillä on luottamushenkilöpaikkoja, sitä pienemmäksi käy kuntalaisten mahdollisuus olla mukana päätöksenteossa. Jotkut heittävät tähän, että ”ei se määrä vaan laatu”. Mutta ei se kyllä ihan niinkään ole, että mitä pienemmäksi päättäjäjoukko käy, sen laadukkaammaksi toiminta kävisi.

Toisen keskustelun paikka tulee myöhemmin olemaan lautakuntien koko, jota sitäkin jotkut tahot haluavat radikaalisti vähentää. Siihen siis palataan. Minun mielestäni ei riitä, että kuntalaisia tarvitaan vain neljän vuoden välein äänestämään. Tarvitsemme valtuuston ja hallituksen lisäksi muitakin toiminnan paikkoja vaikuttamisesta kiinnostuneille kuntalaisille.

Kun ajatellaan perusturvalautakunnan toimintakenttää, niin se on todella suur. Se vie kaupungin budjetistakin leijonan osan. Muistan aiempia keskusteluja, joissa korostettiin, että tulisi saada enemmän keskenään tasavahvoja lautakuntia nykyiseen verrattuna. Jos mennään hallituksen esityksen mukaisesti, näin ei käy.

Vanhustenhuollon kenttä tulee laajenemaan ja käsiteltävien asioiden määrä kasvamaan. Jos meillä olisi kaksi lautakuntaa, olisi tuplasti enemmän ihmisiä jakamassa tätä työmäärää. Silloin yhden lautakunnan ihmisten ei tarvitsisi uupua työtaakan alle. Toisaalta yhden ison lautakunnan mallissa on myös se vaara, että virkamiesvalta kasvaa entisestään. Toivottavasti se ei ole tässä tarkoitus.

On esitetty, että kahden lautakunnan mallissa kokonaisnäkemys häviäisi ja byrokratia kasvaisi. Nykyiseen malliin verrattuna tulisi virkamiehelle tuplavalmistelut. En oikein ymmärrä, miten apulaiskaupunginjohtaja Lepistö kykenee esittelemään asiat kahdelle eri lautakunnalle mutta Pekka Utriainen ei siihen kykenisi. Totta kai hän siihen pystyy. Sehän on vain järjestelykysymys. Ja toisaalta; mehän olemme tekemässä nimenomaan jotain uutta – vai kuinka? Virkamieheltä ei ainakaan kokonaisnäkemys voi hävitä, koska sama esittelijä esittelisi asiat noille kahdelle eri lautakunnalle. Ei kai hän voi esitellä asioita toiselle lautakunnalle tietämättä toisen palvelualueen tilanteesta. Uskon myös, että molempiin lautakuntiin löytyy päteviä ihmisiä, joilla on kokonaisnäkemys koko soten tilanteesta. Mutta kahden lautakunnan mallissa heillä olisi mahdollisuus paremmin paneutua osaan tuosta kokonaisuudesta. Ja toisekseen nämä kaksi lautakuntaa varmasti toimisivat tiiviisti yhdessä.

Minusta parasta kahden lautakunnan mallissa olisi se, että ison soten asioista vastattaisiin leveämmillä hartioilla, jotka kaksi lautakuntaa yhdessä muodostaisivat.

Jyväskylän kaupungivaltuusto 6.6.2011
SKP:n valtuustoryhmä/Riitta Tynjä

Tarkastuslautakunnan arviointikertomus vuodelta 2010, vuoden 2010 tilinpäätöksen hyväksyminen ja vastuuvapauden myöntäminen tilivelvollisille

Vuosi 2010 oli Uuden Jyväskylän toinen toimintavuosi. Erilaisten toimintakulttuurien yhteentörmäyksiltä ei vältytty, ja tavoite ottaa käyttöön eri kuntien parhaat käytänteet on edelleen saavuttamatta. Vanhan Jyväskylän raskas ja hierarkinen toimintatapa puskee sitkeästi päälle. Saa nähdä, pääsemmekö uuden sukupolven organisaation myötä siitä, vai sorrummeko uusiin hallintohimmeleihin.

Kaupungin talous toteutui viime vuonna ennakoitua paremmin. Yhtenä syynä tähän oli verotulojen kasvu, joka taas osaltaan johtui veroprosentin nostamisesta. Koska kunnallisvero ei ole progressiivinen vero, tämän kaupungin köyhät osallistuivat näihin taloustalkoisiin suhteettoman suurella panoksella verrattuna maksukykyynsä. Osa joutui tuon veron maksun takia hakemaan toimeentulotukea, jonka hakeminen alueellisten sosiaaliasemien lakkauttamisen takia oli tehty aiempaa hankalammaksi ja kalliimmaksi.

Eri yhteyksissä, mm. tässä tilinpäätösasiakirjassa hehkutetaan Jyväskylän kaupungin imagoa ja erinomaista menestymistä. Mutta miten käytännössä kannetaan huolta jyväskyläläisten menestymisestä tai edes hyvinvoinnista? Tarkastuslautakunta toteaa pitkäaikaistyöttömien määrän kasvun olevan huolestuttavan suurta, ja että siihen olisi kiinnitettävä erityistä huomiota. Mutta, mitä se on ollut ja on käytännössä? Kaupungin omat työllistämistoimet ovat hävettävän pienet.

Talousarvion yleisperusteluista olemme vuosi toisensa jälkeen saaneet lukea jyväskyläläisten keskimääräisten tulojen olevan reilusti alle 10 suurimman keskiarvon. Täällä asuu siis köyhää väkeä. Silti olemme heikentäneet kaupungin omia julkisia palveluja ja esim. sosiaali- ja terveyspalveluissa lisänneet yksityisiä ostopalveluja. Palvelusetelibuumilla ollaan selkeästi jakamassa kuntalaisia kahden kerroksen väkeen. Niihin, jotka saavat yhteiskunnan setelin ostaakseen yksityistä, laadukasta palvelua. Ja niihin, jotka jäävät entistä heikommin resurssoitujen julkisten palvelujen varaan. Kuten tarkastuslautakunta loppuyhteenvedossaan toteaa; hyvinvointiyhteiskunta on rapautumassa.

Vuosi sitten tarkastuslautakunta esitti toiveen, että henkilöstökertomus olisi käytettävissä yhtä aikaa tilinpäätöstietojen kanssa. Tämä toive on toteutunut. Mutta mielestäni nopeus ei ole suinkaan lisännyt laatua tämän asian käsittelyssä. Vaikka tekstin pituus ei sinänsä takaa sisällön merkittävyyttä, niin kyllä jostain kertoo se, että tarkastuslautakunnan arviointikertomus on 13 sivua pidempi kuin tilinpäätöksen liitteenä oleva henkilöstöraportti. Olisin kaivannut mm. tarkempia tilastotietoja eri asioiden kehitystrendeistä pidemmältä ajanjaksolta (esim. sairastuvuus, eläköityminen, uusien työntekijöiden rekrytointi).

Moneen otteeseen tuodaan esiin kaupungin vakituisen henkilöstön eläköityminen, korkeahko keski-ikä ja suuri sairastavuus ikään kuin irrallisina asioina, vaikka niillä on selkeä asiayhteys keskenään. Eläköitymisen kautta katsotaan voitavan vähentää henkilöstön määrää. Varmasti tätä osin voidaan tehdäkin ilman, että kuntalaisten palvelut siitä heikkenevät. Hallinnosta on voitu näin tehdä hyvinkin onnistuneesti.

Mutta, jos kuntaorganisaatiota ei ole tarkoitus tyystin näivettää ja supistaa pelkäksi palvelujen osto- ja myyntiliikkeeksi, niin kyllä on syytä nostaa kuntatyön imagoa. Muuten häviämme reilusti kilpailun osaavista ja motivoituneista työntekijöistä. Vaikka henkilöstöstä puhutaankin kauniisti ”tärkeimpänä voimavarana”, niin käytännössä tuntuu, että me kunnan työntekijät olemme ”suurin rasite”, josta ei ole muuta kuin kustannuksia. Henkilöstölle tehtiin viime syksynä työhyvinvointikysely, jossa jälleen kerran nousivat esiinongelmat työyhteisöjen esimiestyössä. Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta. Ongelma tiedetään, mutta mitä sille tehdään ja milloin? Vaikeiden tilanteiden käsittely ja varhainen puuttuminen nousivat myös esiin ja vaativat kehitystoimenpiteitä. Työntekijät odottavat myös palautetta työstään. Ja ennen kaikkea he odottavat, että heidän kuulemisensa ei olisi vain muodollista lainpykälät täyttävää kuulemista vaan aitoa, tasavertaista huomioon ottamista ja päätösten aikuismaista perustelemista.

Sen toteaminen, että vanhuspalveluissa, kotihoidossa työntekijöiden sairaspäivien keskiarvo on yli
kuukausi/vakituinen henkilö, ei auta kotihoidon työntekijöitä, jotka niska limassa painavat asiakkaan luota toisen luo, paikkaavat sairaana olevan töitä, kun sijaisia ei saada. Työntekijöiden epäily ja syyllistäminen heikentää tilannetta entisestään. Ilman että raskaaseen työhön resurssoidaan riittävästi, kukaan ei jaksa sitä, eikä halua tulla sinne. Tällä perusteella sitten voidaan lisätä yksityisten palvelujen käyttöä. Tämäkö onkin perimmäinen tarkoitus?

Jos Jyväskylän kaupungin tahtotila on julkisten palvelujen yhä voimakkaampi yksityistäminen, on se syytä tuoda selkeämmin esiin kaupungin strategiassa, jotta tänne muuttavat ja täällä sinnittelevät ihmiset tietävät, miksi meillä tehdään ihmisten välistä eriarvoisuutta kasvattavia ratkaisuja.
Tällaiseen strategiaan SKP ei ole valmis sitoutumaan.

Kaupunginvaltuusto 6.6.2011
SKP:n valtuustoryhmä/Riitta Tynjä

Jyväskylän kaupungin ilmasto-ohjelma

Kaupungin ilmasto-ohjelman laatimisessa on tehty perusteellista ja hyvää työtä. Ilmastonmuutokseen vastaaminen ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen ovat tärkeitä asioita myös kuntatasolla. Tässä asiakirjassa keskitytään kaupunkikonsernin toimenpiteisiin, koska kuntalaisen käyttäytymiseen voidaan vaikuttaa lähinnä vain asennekasvatuksella ja hyvällä esimerkillä. Silti ilman kuntalaisten osallisuutta merkitys jää aika vähäiseksi. Mutta – ei pidä unohtaa, että kaupungin työntekijöistä suurin osa lienee jyväskyläläisiä, joten välillisesti vaikutamme myös kuntalaisiin!

Ohjelma on käytännönläheinen ja sisältää paljon konkreettisia, toteuttamiskelpoisia ehdotuksia. Siitä pidän tässä kovasti. Ainoa, mitä pelkään on, että kauniista puheista ja päätöksistä huolimatta ehdotettujen toimenpiteiden toteutumista ei seurata. Kun vastuutaho on nimetty hyvin yleisellä tasolla, vastuu ei ole käytännössä kenelläkään. Toisaalta työntekijöiden motivoitumista vaikkapa energian säästämiseen auttaisi tietyin väliajoin saatava tieto säästön tuottamasta taloudellisesta hyödystä. Ja vielä enemmän se, jos tuosta tuloksesta saisi vaikka pienen siivun työpaikan TYHY (työhyvinvointi)-toimintaan sen sijaan, että kaikki menee Tilapalvelun pohjattomaan kassaan.

Näen, että monista pienistä asioista työpaikoilla saadaan yhdessä aikaan isoja puroja. Esimerkkinä tietokoneiden sammuttaminen, kaksipuoleinen tulostaminen, jätteiden lajittelu. Mutta usein nämä asiat eivät lähde liikkeelle itsestään. Tarvitaan joku aktiivinen, joka nostaa asian esille ja muistuttaa siitä aika ajoin. Entä jos työpaikalla ei ole ketään, kuka kantaisi vastuuta siitä, että vaikkapa kahviossa jätteet löytävät oikeat paikkansa? Olisiko ympäristötoimen taholta mahdollista tehdä työpaikkakäyntejä ja tsekata, miten asiat kullakin työpaikalla käytännössä ovat?

Usein on myös niin, että energiaa säästävät toimet aiheuttavat kustannuksia toiseen paikkaan, ja varsinaiset säästöt korjataan toisaalla. Tällä hetkellä tämäkin voi estää, ettei säästötoimiin ryhdytä. Mutta Uson myötä varmaan tällaiset ongelmat karisevat – mehän katsomme jatkossa vain kokonaisuuksia, eikö totta?

Ehdotus, että päätöksenteossa kirjattaisiin esittelijän näkemys siitä, onko esiteltävä asia ilmasto-ohjelman tavoitteiden mukainen, neutraali vai ilmasto-ohjelman tavoitteiden vastainen, on mielestäni loistava ehdotus. Näin me päätöksiä tehdessämme tekisimme tietoisina ilmastonäkökulmasta niitä päätöksiä, mitä sitten teemmekin. Minusta tämä ehdotus on verrattavissa YRVAan (yritysvaikutusten arviointi) ja toivoisin sille yhtä painavaa käsittelyä päätöksenteossa.

Mielestäni tämä ohjelma koskee kuntalaisiakin monelta osin hyvinkin paljon. Esimerkkinä tästä julkinen liikenne, jonka korkeat taksat estävät ihmisiä sitä käyttämästä. Aloite siitä, että lastenrattaiden kanssa kulkija pääsee bussissa maksutta, olisi vihdoin syytä viedä myönteiseen lopputulemaan. Monissa kaupungeissa on myös mahdollista liikkua muulloin kuin ruuhka-aikaan edullisemmalla bussilipulla. Miksi tällainen ei olisi mahdollista meilläkin? Toinen asia, mikä merkittävästi koskee kuntalaisia ja heidän liikkumistarvettaan, ovat meidän palveluverkkopäätöksemme. EU:n suosituksen mukaan lähipalveluiden tulisi olla kävelyetäisyydellä.

Olen ymmärtänyt, että kun me nyt hyväksymme tämän ilmasto-ohjelman, me hyväksymme samalla siihen liittyvät toimenpide-ehdotukset, joita on todella runsaasti. Yksi hyvä ehdotus siellä on, että julistaudutaan savuttomaksi työpaikaksi vuoden 2011 aikana. Jos tämän asian edistämiseksi ei ole vielä tehty mitään, asialla alkaa olla jo kiire.

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 16.5.2011
SKP:n valtuustoryhmä/Riitta Tynjä

Aloite maksuttomista palautuskuorista toimeentulotukiasiakkaiden käyttöön

Aloite maksuttomista palautuskuorista toimeentulotukiasiakkaiden käyttöön lähti liikkeelle asiakkaiden tarpeista, heidän esittämistään toiveista kuin myös työntekijöiden havaitsemista epäkohdista nykykäytännössä. Aloitteen taustalla on myös oivallus siitä eriarvoisuudesta, mikä vallitsee, kun hyvätuloinen kansalainen yksityislääkärillä käydessään saa mukaansa kelan palautuskuoren sairasvakuutushakemusta varten. Mutta köyhän on löydettävä bussi- tai postimerkkiraha voidakseen hakea viimesijaista etuutta, toimeentulotukea.

Vastaus aloitteeseen on hyvin viranomaiskeskeinen, siitä puuttuu tyystin asiakasnäkökulma. Vastauksessa luetellaan päätösten ja asiakkaiden lukumäärät ja todetaan näiden pohjalta kirjekuorten kustannuksen olevan 63 500 euroa. Mistä tuo summa on saatu, se ei selkeästi ilmene vastauksessa. Pienen selvitystyön jälkeen ilmeni, että kuorten määräksi on arvioitu päätösten lukumäärä(50 000 kpl/vuosi). Ja sehän ei ole ollenkaan sama asia. Yhteen hakemukseen voidaan tehdä eri syistä monta eri päätöstä. Asiakkaita käy sosiaaliasemalla käyntiajalla, jolloin voidaan tehdä päätös ilman erikseen lähetettyä hakemusta. Asiakkaita asuu myös kaupungin keskustassa ja ihmiset voivat tuoda hakemuksen sosiaaliasemalle asioidessaan muuten kaupungilla. Eivät suinkaan kaikki 50 000 päätöstä vaadi samaa määrää hakemuskirjekuoria. Tosin aloitteessa puhuttiin myös ns. vakuuslomakkeiden palauttamisesta ja kirjekuorista niitä varten. Tarvetta tähän ei ole lainkaan selvitetty.

Se, että asiakkaat voivat jättää hakemuksia myös yhteispalvelupisteisiin Vaajakoskella ja Palokassa, on totta. Mutta ko. pisteet eivät ole auki joka päivä. Käytännössä saattaa kestää viikonkin, että asiakkaan hakemus kirjataan saapuneeksi pääsosiaaliasemalle siitä, kun hän on hakemuksensa jättänyt. Tuo aika on asiakkaan näkökulmasta odotusaikaa, vaikka toimeentulotukihakemusten käsittelyaikaa (7vrk) laskettaessa se ei sitä olekaan. Mm. tästä syystä erilaiset palautuslaatikot kaupungin eri toimipisteissä eivät ole toimivia. Esim. lähikirjastoista posti kerätään pääkirjastoon, josta se sitten jaetaan eteenpäin. Kyllä minä ainakin pelkäisin jättää tärkeitä papereitani tällaisiin laatikoihin.

Viittaus Kelan päätöksiin ei liity asiaan mitenkään. Omassa viittauksessani kyse oli asiakkaan postista kelan suuntaan, kun esim. työtön lähettää kelalle neljän viikon välein työtön-työtön-lomakkeita saadakseen työmarkkinatuen maksuun. Nykypäivänä myös esim. asumistuen tarkistuksia tehdään hyvin tiheään, ei vain kerran vuodessa, sillä ihmisten tilanteet vaihtelevat paljon.

Hannikaisenkadun sosiaaliasemalla on tehty asiakastyytyväisyyskysely sekä viime että tänä keväänä. Sen avoimissa vastauksissa on tuotu esiin toivetta maksuttomista palautuskuorista. Outoa, että edes tätä ei tuotu esiin viranomaisen vastauksessa aloitteeseeni.

Vuosi 2010 oli Köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen vuosi. On sanottu, että se sisälsi paljon puhetta, mutta vähän tekoja köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämiseksi. Näin myös meillä Jyväskylässä. Voisimmekohan vaihteeksi profiloitua niin, että olisimme edelläkävijöitä tässä asiassa? Sen sijaan, että kaupungin köyhimmät maksavat tuon 63 500 euroa postimaksuina, se raha löytyisi viimeistään ensi vuoden budjettiin?

Esitän, että asia palautetaan uudelleen valmisteltavaksi niin, että tarvittava kustannus otetaan vuoden 2012 talousarvioon.

Äänin 6 – 58, 2 tyhjää, 9 poissa aloite palautui uudelleen valmisteltavaksi.

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 16.5.2011
SKP:n valtuustoryhmä/Riitta Tynjä

Jyväskylän kaupungin palveluorganisaation palvelukokonaisuudet 2013

Tätä uuden sukupolven organisaatiomuutosta on pyöritetty kaupunkiorganisaatiossa jo tovi. Ainoa asiaan liittyvä päätös on tehty, kun kuntaliitospäätöksessä päätettiin aloittaa uuden sukupolven organisaation valmistelu niin, että se astuisi voimaan vuoden 2013 alusta. Viime keväänä muistan puhutun, että syksyllä tehdään asiaa koskeva päätös valtuustossa. Jostain syystä mitään päätöstä ei tehty. Ja nytkin jahkataan päätösten kanssa. En toisaalta ihmettele, että asian parissa töitä tekevät virkamiehet tuskastuvat. Toisaalta ihmettelen, mistä tällainen prosessointi johtuu. Oliko tuo kuntaliitospäätökseen liitetty sopimus vain jokin koukero, jolla liitoshankkeen taakse saatiin epäileviä tuomaita? Onhan selkeästi ollut havaittavissa, että entisessä maalaiskunnassa organisaatio on ollut paljon matalampi, eikä niin hierarkinen kuin kaupungissa, jota varmasti moni jo ennakkoon vieroksui. Tavoitteenahan ymmärtääkseni on ollut ottaa parhaat puolet eri kuntien käytännöistä. Mutta onko näin käynyt?

Nyt me siis päätämme palvelukokonaisuuksista, mutta emme tarkemmin niiden sisällöistä. Niiden hiomista etenkin rajapintojen osalta jatkavat virkamiehet ja organisaatiotoimikunta. Aika hassulta kyllä kuulostaa, että päätämme nyt noiden kuuden laatikon nimet tietämättä, mitä ne sisältävät. Mutta tähänastisella työskentelyllä emme kykene enempään. Vaikka tässä esitänkin kritiikkiä, en itsekään ole valmis sanomaan, että jonkin palvelun oikea paikka on juuri siellä, missä se liitepapereissa nyt esitetään. Toinen vaihtoehtohan olisi, että tuo hiominen tehtäisiin ensin ja tätä päätöstä lykättäisiin syksyyn.

Toisaalta, kun keskustelee kuntalaisten tai kaupungin työntekijöiden kanssa, niin tulee palautetta, että ”ihan sama, missä laatikossa sitä ollaan – pääasia, että palvelua on saatavilla”. Vallankin, kun tarkastelee palveluja, joilla on saumakohtia toistensa kanssa, huomaa, että jos palvelu siirretään toisaalle, niin johonkin toiseen tärkeään palveluun rajapinta katkeaa. Oikeastaan meillä pitäisi olla vain yksi toimiala: ”kunnan palvelut”.

Viimeistään siinä vaiheessa, kun uusi uljas Uso astuu voimaan, pitäisi olla tilanne, että kaupungin kotisivuilta löytyy helposti se, mitä etsii. Nyt se on välillä ihan toivotonta. Vaikka olen itse kaupungin työntekijä, en tahdo löytää etsimääni. Minulta kesti kauan ennen kuin löysin vanhuspalvelut sanan ”ikääntyvien palvelut” alta.

Näin luottamusmiehen näkökulmasta pidän tärkeänä, että Uson lopputuloksena meillä budjetin valmistelussa otetaan huomioon päätösten kokonaisvaikutukset. Ettei omassa hallintokunnassa tehdä ns. ”säästöpäätöksiä”, jotka aiheuttavat kasvavia kustannuksia toisaalla.

Vaikka me emme nyt vielä päätäkään luottamusmiesorganisaatiosta, niin haluan jo nyt korostaa, että ennen sitä päätöstä on oltava selkeästi ja konkreettisesti tiedossa, miten yhteys kuntalaisiin toimiin. Ollaanko käytännön toimilla kaventamassa vai lisäämässä kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia? Kuntalaisten osallisuus ja vaikuttaminen ovat nyt Elinvoima, kilpailukyky ja konsernihallinto- palvelukokonaisuuden sisällä, jota johtaa kaupunginjohtaja ja kaiketi kaupunginhallitus. Kovin tuntuu etäiseltä tavallisesta kuntalaisesta, joka omalla asuinalueellaan haluaisi osallistua lähiönsä kehittämiseen.
Kaiken kaikkiaan on nyt tähänastista enemmän panostettava siihen, miten erilaiset käyttäjädemokratian käytänteet tulevat olemaan vuoden 2013 alusta. Esim. nuorisovaltuuston aloite saada läsnäolo- ja puheoikeus valtuustoon evättiin ja viitattiin uso-prosessiin. Sen jälkeen ei asiasta ole edes organisaatiotoimikunnassa puhuttu halaistua sanaa.

Näillä evästyksillä olen valmis hyväksymään päätösesityksen ja jatkamaan työskentelyä. Mutta edelleen kaino pyyntö – kiitos, vähemmän kapulakieltä!

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 16.5.2011
SKP:n valtuustoryhmä/Riitta Tynjä

Huhtasuon koulujen ja päiväkodin toteuttaminen ja hankinta elinkaarimallilla

Kun tämä hanke oli tammikuussa 2010 valtuuston käsittelyssä, sen toteuttamista elinkaarihankkeena perusteltiin mm. kaupungin investointiraamin niukkuudella. Hankkeen tarpeellisuus ja kiireellisyys (mm. Huhtasuon ja Päiväharjun koulujen huonokuntoiset kiinteistöt) tiedostaen suurin osa valtuutetuista oli hankkeen takana. Itse olin jo tuolloin sitä mieltä, että hanke on tarpeellinen, mutta sitä ei pidä toteuttaa elinkaarimallilla.

Muutama viikko sitten (20.4.) julkistetussa esityksessä hanke esitettiin toteutettavaksi elinkaarimallina, mutta kaupungin omaan taseeseen ja rahoitettavaksi kaupungin omassa investointiohjelmassa vuosina 2012- 2015. Ko. esitys oli todettu kaikkein edullisimmaksi vaihtoehdoksi. Nyt ei enää puhuttu, että esteenä olisi investointiraamin niukkuus. Mutta, mitkä lienevät sitten todelliset syyt ja perustelut? Viimeisin esitys – ilman sen kummempia perusteluja - meille onkin nyt sitten tätä varten perustettava kaupungin omistama kiinteistöosakeyhtiö, jonka kautta homma hoidettaisiin ja jolle kaupunki takaisi lainan.

Mielenkiintoinen ja kysymyksiä herättävä on myös päätösesityksen viimeisin kappale, jossa esitetään, että hanketta koskevat muut asiat päätetään toimivallan mukaisesti Tilapalvelun johtokunnassa ja kaupunginhallituksessa. Halutaanko tällä korostaa sitä, että tämä asia ei tule enää meille valtuustoon millään tavalla. Vai onko tässä kaupungissa jostain erityistä syytä korostaa, että päätökset tehdään toimivallan mukaisesti?

Jo aiemmin nousivat esiin mm. Espoon kokemukset huonona esimerkkinä elinkaarimallista, joka käy kunnalle kalliiksi. Tässä esitetään viisaasti rahoituksen hoitamista taloudellisesti edullisempana kunnan kautta. Virkamiesten mukaan Espoon sopimukset ovat olleet kalliita, koska ne ovat sisältäneet ”kaikenlaisia hienouksia”. Pelkään, että Jyväskylän sopimus on köyhän miehen sopimus, joka sisältää hienouksien sijasta huonouksia.

Liitemateriaalissa on laaja aineisto tarjousten arvioinnista ja vertailusta. Hinnan osuus arvioinnissa on 70 % ja laadun osuus 30 %. Laatukokonaisuuksia ja niiden tarkempia sisältöjä tarkastellessani kiinnitin huomioita, että monissa osatekijöissä Lemminkäisen pistemäärät olivat muita korkeampia. Koska valittavaksi esitetään YIT:n tarjousta, tutkin sitä erityisen tarkasti ja tein mm. seuraavia huomioita: ”Välituntipihojen varusteita on esitetty niukasti. Viheralueita ja istutuksia on niukasti.”. Olen toiminut vaikuttajakummina Huhtasuon Lasten parlamentissa ja siellä juuri nämä asiat ovat nousseet lasten toimesta esiin. Nykytilanteeseen ollaan tyytymättömiä ja pihoihin halutaan enemmän nurmikkoja ja erilaisia välineitä. Kuinka tulevat käyttäjät voivat vaikuttaa näihin asioihin, jos sopimuksen hinnalla jo suljetaan tiettyjä vaihtoehtoja pois? Päiväkodin saattoliikenteen toimimattomuus ja toisaalta päiväkodin huono liittyminen luonnonympäristöön sekä liikennetilojen niukka mitoitus yhtenäiskoulussa nousivat liitemateriaalista esiin, samoin muutamat maininnat luokkatilojen epäkohdista. Päiväkodin ja alakoulun yksiköt sijaitsevat etäällä toisistaan, mikä ei tue parhaalla mahdollisella tavalla integraatiotavoitetta – todetaan liitteessä myös osuvasti. Riskien hallinnan osalta YIT:n suunnitelmien todetaan olevan melko yleisiä, mutta kuitenkin uskottavia. Uskottavuutta ei ainakaan minun silmissäni nosta se, että liitteessä mainitaan olevan mukana Tekes-suunnitelma, ja kuitenkin viitataan täysin toiseen hankkeeseen.

Mikä on se syy, miksi perinteisen mallin sijasta tulisi valita elinkaarimalli? Virkamiesten laskelmien mukaan se tulee 4-5 miljoonaa edullisemmaksi. Kuinka pitäviä laskelmia päättäjille on esitetty? Keskustan ryhmäpuheenjohtaja Jari Colliander totesi, että ”pitää kokeilla uusia malleja, vaikka elinkaarimalli tuleekin pitkässä juoksussa kaupungille kalliimmaksi”. Meille kerrotaan, kuinka nykymallilla rakennettaessa Tilapalvelu joutuu toimitilan elinkaaren aikana tekemään kymmeniä, jopa satoja sopimuksia, vastaamaan kustannuksista ja kantamaan riskit. Vaikuttaa siltä, että Tilapalvelu haluaa ulkoistaa itseltään tällaisen ikävän ja hankalan työn. Nythän se saa syyn niskoihinsa kaikista sisäilmaongelmista tässä kaupungissa. Kieltämättä tulee mieleen, onko kyse osaamattomuudesta, haluttomuudesta vai mistä, kun vastuu halutaan siirtää muulle taholle. Tuo riskin siirto ei ole ilmaista. Sopimuksen on oltava yrittäjälle edullinen, ei kukaan sellaista tappiokseen tee – tuottoa on saatava.

Eikö vaihtoehto voisi olla, että kaupungin omaa asiantuntemusta sopimusten tekemisessä ja etenkin valvonnassa lisättäisiin. Eihän lähtökohta voi olla se, että kaupunki saa sutta syliinsä. Parasta tietysti olisi, että palattaisiin kaupungin oman rakentamistoiminnan elvyttämiseen. Ihmettelen Kuntaliiton rakentamistalousinsinööri Jorma Ruokojoen tavoin, eikö muulla tavoin kunnat enää saa kunnollista rakentamista kuin sitomalla kunnossapito rakentamiseen. Luulisi itseään kunnioittavien rakennusyritysten loukkaantuvan väitteistä, joiden mukaan ne eivät tee kunnollista jälkeä, ellei niitä ole sidottu nykyistä paremmin vastuuseen rakennus- ja suunnitteluvirheistä.

Jyväskylä on aiemmin pyrkinyt eroon ulkopuolisista vuokratiloista, koska ne tulevat kalliiksi. Miksi nyt sitten esitetään sitoutumista 20 vuoden sopimukseen, josta tuskin kovin helpolla pääsee eroon, jos se käytännössä huonoksi todetaan? Jos tällaista suuntausta tässä kaupungissa jatketaan, on syytä hankkia lisää sopimusjuridiikkaa hallitsevia lakimiehiä.

Ja lopuksi, ei suinkaan vähäisin huomio tässä asiakokonaisuudessa. Tämän myötä on rakentumassa noin tuhannen lapsen keskittymä: päiväkoti-ikäisestä ysiluokkalaiseen ja lisäksi henkilökuntaa muutama sata samalle campukselle. Tällaisen ison yksikön muodostumisesta olen yhtä huolissani kuin esitettävästä elinkaarimallista.

Tässä esittämilläni perusteilla en voi kannattaa kaupunginhallituksen esitystä ja esitän sen hylkäämistä.

16.5.2011 Jyväskylän kaupunginvaltuuston seminaari
SKP:n valtuustoryhmä/Riitta Tynjä

Talousarvion 2012 lähetekeskustelu

SKP:n valtuustoryhmä

Olen toiminut viime talven ajan Huhtasuon alueen Lasten parlamentin vaikuttajakummina. Lapset ovat pohtineet asioita, joihin he haluavat vaikuttaa ja saada aikaan muutosta. Huhtasuolaisten aloitteesta Lasten Parlamentin suuristunnossa 27.4. esitettiin aloitteet erityisopetuksen ja tukiopetuksen lisäämisestä kouluille. Myös kouluavustajien määrään on toivottu lisäystä. Toisessa aloitteessa kiinnitettiin huomiota terveydenhoitajien ja koulukuraattorien määrään ja mahdollisuuteen olla kouluilla nykyistä enemmän. Lapset tekivät esityksiä myös kouluruokaa ja koulujen pihojen välineitä koskien. Täytyy sanoa, että lapset ovat nähneet olennaisen tärkeät asiat. Näitä esityksiä kannatan lämpimästi ensi vuoden talousarvioon.

Lisäksi SKP kannattaa nykyisen investointiohjelman toteuttamista aiempien suunnitelmien mukaisesti, mutta ei millään elinkaarimallilla toteutettuna. Kaupungin omaan osaamiseen ja valvontaan on syytä panostaa aiempaa enemmän. Mittava investointiohjelma ei kuitenkin riitä kaupungin panostukseksi työllistämiseen. Etenkin pitkäaikaistyöttömyys vaatii kaupungin omien työllisyysrahojen tuntuvaa nostamista.

Muutenkin SKP painottaa kaupungin oman palvelutuotannon vahvistamista ja resurssien suuntaamista siihen. Palveluseteleihin mätetyt rahat on saatava omien palvelujen kehittämiseen. Palveluseteleitä perustellaan valinnanvapaudella. Mutta kyse on vain rikkaiden valinnanvapaudesta. Julkisen sektorin tulee omilla toimillaan ehkäistä eriarvoisuuden kasvua, kun se vain suinkin on mahdollista. Tässä se on meidän omilla päätöksillämme mahdollista. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tulee olla kaikkien saatavilla ja siksi esim. mahdollisia maksujenkorotuksia ei tule hyväksyä. Heikompiosaisten ihmisten huomioiminen tulee olla päätöksenteossa punainen lanka. Siksi esim. aloitteeni mukaiset maksuttomat palautuskuoret toimeentulotukiasiakkaille on mahdutettava viimeistään ensi vuoden budjettiin. Myös alueellisten lähipalvelujen säilyttäminen ja kehittäminen on tärkeää.

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 11.4.2011
SKP:n valtuustoryhmä/Riitta Tynjä

Vuoden 2011 talousarviomuutokset

Vuoden 2011 talousarvion muutokset koostuvat pääosin vuoden 2010 tilinpäätöksen perusteella tehtävistä uudelleenbudjetoinneista. Esim. Tilapalvelun keskeneräisistä talonrakennusinvestoinneista on viime vuonna jäänyt käyttämättä yli 9 miljoonaa, mikä on järkevää siirtää tälle vuodelle. Sen sijaan KIHUn (= Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen) toimitilojen laajennukselle ei rahoitusta ole esitetty vuoden 2010 talousarviossa, joten logiikka sen osalta ei ole sama. Sitä esitetään tässä täysin uutena hankkeena, johon rahat kuulemma ovat säästyneet jostain muista hankkeista.

Talousarvion investointiosassa Hipposhallin laajennushanke on vasta vuosilla 2014- 2015 johtuen kiireellisimmistä sosiaali-terveys- ja sivistyspalvelurakennushankkeista. Ihmetyttää miksi sille nyt kesken kaiken on tullut niin kiire, että se pitää ajaa läpi ilman normaalia talousarviokäsittelyä?

Liitepaperista selviää tarkemmin, mistä KIHUn hankkeessa on kyse. KIHU toimii tällä hetkellä kaupungin vuokratiloissa. Se haluaa vuokrata lisätilaa ja esittää laajennushanketta nykyisten tilojen yhteyteen. Investointi olisi toteutettava kaupungin rahoituksella. Kustannusarvio on 1,9 milj. euroa.

Laajennuksen jälkeen KIHUn tilat kasvaisivat 519 neliötä, mistä KIHU on ilmoittanut pystyvänsä maksamaan vastaavan lisäneliövuokran 45 028 euroa/vuosi. Mutta kun hanke toteutetaan kaupungin investointirahoituksella, tulisi vuokralla kattaa myös tuo nettoinvestoinnin (1,4milj.) aiheuttama pääomavuokra. Liitetiedoissa ei kerrota, kuinka pitkälle ajalle investointimeno on laskettu. Mutta siellä kerrotaan, että pääomavuokran osuus olisi 103 000e/vuosi, mikä pitäisi vuoden 2012 alusta alkaen myöntää KIHUlle vuosittaisena toiminta-avustuksena.

Kysynkin; merkitseekö tämän esityksen hyväksyminen sitä, että samalla hyväksymme KIHUlle 103 000 euron vuosittaisen avustuksen ensi vuoden alusta alkaen hamaan hautaan asti? Ja hyväksymme myös sen periaatteen, että meillä on vapaamatkustajia, joiden ei tarvitsekaan maksaa vuokrien kokonaiskustannuksia kuten esim. kaupungin omien hallintokuntien?

Kaupunki tekee tällä hetkellä runsaasti peruspalveluinvestointeja päiväkoteihin, kouluihin ym. On sekä peruskorjauksia että uudisrakennushankkeita. Hallintokunnat joutuvat kaivamaan budjeteistaan sekä investoinneista aiheutuvat pääomavuokrat että ylläpitovuokrat. Eivät ne voi sanoa, että ” me pystytään maksamaan vain ylläpitovuokra, ei me pystytä maksamaan pääomavuokraa, me tarvitsemme sen verran avustusta”. Tai tietysti ne voisivat sen tehdä ja jos KIHUlle tällainen avustus myönnetään, niin kaikkien pitäisikin niin tehdä – siis lakata maksamasta pääomavuokria ja maksaa vain ylläpitovuokrat. Saisi Tilapalvelu miettiä strategiansa uusiksi!

Nykysysteemissä kaupungin sisäisillä vuokrilla kaupungin omat peruspalvelut saadaan näyttämään hintavilta. Mutta KIHUn ja Paviljongin kohdalla vuokria annetaan anteeksi myöntämällä niihin avustuksia. Tämä ei ole missään nimessä oikeudenmukaista eikä hyväksyttävää.

Niin kauan kuin KIHUn osallisuus doping-sotkuissa on selvittämättä, ei kaupungin tule tukea sen toimintaa yhtään nykyistä enempää.

Esitän, että talousarviomuutokset hyväksytään muilta osin, mutta ei investointiosassa esitettyä KIHUn tutkimushallia.

Esitykseni ei saanut valtuustossa kannatusta ja raukesi. Jätin asiaan eriävän mielipiteen puheenvuorossa esittämilläni perusteilla.

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 13.12.2010
SKP:n valtuustoryhmä/Riitta Tynjä

Valkeamäen osayleiskaava

Valkeamäen aluetta koskeva kaavatyö on ollut keskeytyksissä mm. koska nähtiin järkeväksi tehdä ensin taloudellisesti edullisempi täydennysrakentamisen osayleiskaava. Myös kuntaliitokset uusine maa-alueineen toivat tarpeen tarkastella kokonaisuutta uudelta pohjalta. Kunnallistekniikan tiedossa olevat suuret kustannukset ovat nekin osaltaan hillinneet intoa alueen rakentamista kohtaan.

Kaavatyö on pitkäjänteistä ja pitkäkestoista, joten nyt on aika alueen osayleiskaavan käsittelylle ja hyväksymiselle. Muutama sana, jolla haluan jatkotyötä evästää.

Koska alue on pääosin kaupungin omistuksessa, lähtökohta suunnittelulle ja rakentamiselle on hyvä. Aluetta suunnitellaan nyt alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen enemmän pientalovaltaiseksi alueeksi. Tällaiselle varmaan on kysyntää. On kuitenkin muistettava pitää huoli alueen monipuolisesta asukasrakenteesta. Jyväskylässä on huutava pula kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista. Siksi esim. Jyväskylän Vuokra-asuntojen tulisi aloittaa uudistuotantoaan Valkeamäen alueella. Myös opiskelija-asuntojen rakentamista alueelle tulisi edistää.

Jos pientalovaltainen alue tarkoittaa omakotitaloja, joiden pihassa nököttää kaksi autoa, on todella haasteellista saada alueelle toimiva ja kannattava joukkoliikenne. Suunniteltu asukasmäärä ja yhteydet lähialueille (mm. Mustalampi) kuitenkin luovat sille hyvän pohjan.

Alueesta ei pidä rakentaa nukkumalähiötä, jossa ei ole palveluja ja josta käydään omilla autoilla hakemassa palvelut kauempaa. Tarvitaan päiväkotia, koulua, kauppaa ja montaa muuta palvelua. Järkevällä suunnittelulla ja rakentamisella voidaan parantaa myös läheisen Mustalammen alueen asukkaiden palvelutarjontaa.

Omat haasteensa rakentamiselle asettaa alueen maasto ja maaperä; korkeat kalliot ja alueella sijaitsevat suot. Mutta jospa rakentajat jo osaisivat ottaa huomioon kaikki ne tekijät, mitä esim. suon läheisyyteen rakentaminen vaatii. Alueen luontoarvojen vaaliminen lienee jatkosuunnittelussa itsestään selvä asia.

Kaupunginvaltuusto 29.11.2010
SKP:n valtuustoryhmä/Riitta Tynjä

Vuoden 2011 talousarvioesitys

On hienoa, että ensi vuoden budjettiesityksessä jatketaan rohkeasti mittavaa investointiohjelmaa. Mikä parasta, investoinnit kohdistuvat pääosin peruspalveluihin; päiväkoteihin, kouluihin, terveysasemiin. Uuden nuorisokodin valmistumisen myötä omat palvelut vahvistuvat ja ulkopuolisten ostojen vähentäminen tuo todellisia säästöjä. Lutakon tunnelin kaltaisia turhakkeita en esityksestä havainnut. Ison riskin kylläkin sisältää Huhtasuon koulukampus, joka aiotaan toteuttaa elinkaarihankkeena. Ajatushan on päinvastainen tähänastiselle järkevälle linjalle, jossa ulkopuolisista vuokratiloista on pyritty eroon.

Hienoa on myös, että vihdoinkin kaupunki tunnustaa kolmannen sektorin tärkeyden tukemalla niin monikulttuurikeskus Gloriaa kuin Kansalaistoiminnan keskusta. Ilahduttavaa on myös, että kovasta sanelupolitiikasta huolimatta lähikirjastomme eivät joutuneet lahtipölkylle.

Budjetin lähetekeskustelussa vallitsi liikuttava yksimielisyys siitä, että perusturva- ja sivistyslautakuntien yksimielisiä esityksiä tulee kunnioittaa ja palauttaa niiltä leikatut rahat takaisin. No, näinhän suurin piirtein kävikin. Ja niin me kai sitten voimme vähin puhein yksimielisesti tämän budjetin hyväksyä, vai kuinka?

Ikävä kyllä niin hyvin asiat eivät tässä kaupungissa ole, etteikö aihetta kritiikkiin ja muutosesityksiin ole. Jo perusturvalautakunnan esityksestä todettiin, että olisi tarvittu vielä 6,3 milj. lisää, jotta kasvavan ja ikääntyvän väestön kasvava palvelutarve olisi optimaalisesti huomioitu.

Toin lähetekeskustelussa esille, kuinka Jyväskylässä asuu köyhää väkeä. Kymmeneen suurimpaan kaupunkiin verrattuna keskimääräiset tulot meillä ovat pienimmät ja taas työttömyysprosentti suurin. Nämä asiat eivät kyllä ole olleet mielessä niillä, jotka ovat ripotelleet palveluseteleitä budjettikirjassa vähän sinne sun tänne. Köyhien asiaa ei myöskään edistä se, että budjettiesitykseen ei ole mahdutettu rahaa maksuttomiin palautuskuoriin toimeentulotukiasiakkaille. Rallit ja Paviljonki sen sijaan ovat saaneet pitää tukirahansa. Viime keväänä tekemäni valtuustoaloitteen maksuttomista palautuskuorista allekirjoitti noin puolet valtuutetuista. Aloitetta ei ole käsitelty edes lautakunnassa kuin budjetin liitteenä, ei siis tekstiasiana ollenkaan, mikä sentään on normaali valtuustoaloitteen käsittelytapa. Nyt meille esitetään tämän ja monen muun aloitteen toteamista loppuun käsitellyksi – joukossa jopa muutama valtuustossa palautettu aloite. Tällaista esitystä en voi hyväksyä.

Viimeisimmän tilaston mukaan nuorten työttömyys on aavistuksen verran laskenut. Sen sijaan pitkäaikaistyöttömien kasvutrendi on todella synkkä. Tästä ei päästä eteenpäin ilman, että kaupunki reippaasti nostaa työllisyysrahoja ja kohdentaa ne ennen muuta pitkäaikaistyöttömien työllistämiseen. Työllistettyjen määrää omissa palveluissa tulee vähentämisen sijaan lisätä. Esim. soten palveluihin tarvitaan lisää käsipareja. Myös kolmannen sektorin merkitys pitkäaikaistyöttömien työllistämisessä on kiistaton. Sen sijaan verorahojen heittäminen palveluseteleihin ei pure pitkäaikaistyöttömyyteen. Kun kaupunki itse päättää työllistämistoimista, niillä saadaan aikaan kustannustehokkuutta ja ns. sakkomaksujen alenemista. Se on järkevää, jos mikä.

Vanhuspalvelujen tarve kasvaa voimakkaasti. Jyväskylän vastaus tuntuu olevan ratkaista tämä kysymys pääsääntöisesti palveluseteleillä. Niitä on jo käytössä vanhusten tilapäisessä kotihoidossa ja nyt on tarkoitus laajentaa ne myös säännöllisen kotihoidon tarpeeseen. Uutena esitetään palveluseteliä vanhusten palveluasumiseen. Voi vain kuvitella, kuinka mummot ja papat etsivät netistä palveluntuottajia, vertailevat hintoja, laskevat omavastuuosuuksia ja valitsevat mieleisensä palvelun! Jota sitten kunta valvoo, miten valvoo. Kuka vastaa, mihin vanhus joutuu, jos firma menee konkurssiin seuraavassa kuussa?

Akatemiatutkija Teppo Kröger Jyväskylän yliopistosta toteaa yksityisen hoidon lisääntyneen nopeasti ja julkisen kotihoidon puolittuneen Suomessa. Muualla Euroopassa kehitys on ollut päinvastaista. Krögerin mukaan tällainen täysimittainen muutos hyvinvointivaltion tärkeissä palveluissa on tapahtunut ilman todellista poliittista keskustelua. Ja niinhän näyttää meillä Jyväskylässäkin tapahtuvan. Budjettikirjaan on lisätty palveluseteleitä koskevia lauseita sinne sun tänne. Emme ole käyneet kunnon keskustelua yksityistämisestä, sen perusteista ja seurauksista mm. eriarvoisuuden kasvulle yhteiskunnassamme. Yksityistämistähän palvelusetelit ovat, vaikka virkamiehet eivät sitä suoraan myönnä edes kysyttäessä.

Perustelut palvelusetelien lisäämiselle ovat yksipuoliset ja niukat. Asiakkaan valinnanmahdollisuuksia korostetaan. Mutta kustannusvertailuista ei löydy halaistua sanaa. Kuitenkin on kyse talousarviosta! Voiton tavoitteluun pyrkivän yksityisen yrityksen ja voittoa tavoittelemattoman kunnallisen palvelun hintojen puolueeton ja avoin tarkastelu on päätöksenteon pohjana välttämätöntä.

Viimeisimmässä kaupungin tiedotuslehdessä kerrotaan lapsiperheille tarkoitetuista palveluseteleistä, joihin ollaan lisäämässä rahaa reippaasti. Jutussa kerrotaan kuinka palveluseteli kasvattaa hoivayritysten liikevaihtoa. Ei ihme, että yrittäjien kokemukset ovat positiivisia, kun kunta takaa asiakkaita. Mutta onko kunnan tehtävänä luoda yrityksille palvelumarkkinoita? Mielestäni ei. Mutta, jos joku on sitä mieltä, että kunta voi näin tehdä, niin eikö tasapuolisuuden nimissä pitäisi seteleillä tukea muitakin palveluyrityksiä; jalkahoitajia, kampaajia, kosmetologeja jne., jotka myös tarvitsevat lisää liikevaihtoa.

Kuulin kerran erään yrittäjäpoliitikon sanovan, että yhteiskunnan tulee luoda yritystoiminnalle edellytyksiä kaavoituksella, mutta siinä se sitten onkin. Kaikki muu on kiinni yrityksestä, sen ideoista ja osaamisesta, muuta ei yhteiskunnalta pidä anoa eikä saada, se vain laiskistaa yritystä.

Me päätämme täällä valtuustossa raamibudjetista, mikä merkitsee, että emme tiedä, mihin kaikkiin konkreettisiin asioihin päätöksemme vaikuttaa. Niistä päättävät lautakunnat ja virkamiehet osaltaan. Toivon kuitenkin, että sotessa nähtäisiin, kuinka tärkeää olisi riippumattoman ja ammattitaitoisen sosiaaliasiamiestoiminnan jatkaminen Keski-Suomen Sosiaalialan osaamiskeskuksen kanssa. Tässä, jos missä osoitettaisiin, että otetaan huomioon köyhän ja heikompiosaisen näkökulma, eikä sieltä ensimmäiseksi leikattaisi.

Ja lopuksi.

Ihmettelen kovin, että budjettiesityksessä ei mainita sanallakaan, että luottamusmiespalkkioita on aikomus nostaa ensi vuoden alusta. Palkkiosääntö ollaan siltä osin tuomassa joulukuun valtuustoon. Miksi tietoa pihdataan? Rahathan on oltava jo tämän budjetin sisällä. SKP ei näe palkkioiden nostolle mitään perusteita vaan rahat voitaisiin käyttää vaikkapa niihin toimeentulotukiasiakkaiden palautuskuoriin.

Budjetin yksityiskohtaisemman käsittelyn yhteydessä tulen tekemään muutamia muutos- ja lisäysesityksiä mm. tässä puheenvuorossa viittaamiini asiakohtiin.

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 25.10.2012
SKP:n valtuustoryhmä/Riitta Tynjä

Talousarvion 2011 lähetekeskustelu

Budjettiesityksessä todetaan kaupungin väestörakenteesta ja yleisestä palvelutarpeesta mm. kuinka taloudellisella huoltosuhteella mitattuna Jyväskylä on huonossa asemassa muihin suuriin kaupunkeihin verrattuna. Keskimääräiset vuositulot v.2008 olivat Jyväskylässä noin 23 000 euroa, kun 10 suurimman kaupungin keskiarvo oli miltei 26 000 euroa. Työttömyysaste oli meillä pari prosenttia vertailukaupunkeja korkeampi. Sen sijaan toimeentulotukea meillä oli myönnetty asukasta kohden 10 euroa vertailukaupunkeja vähemmän. Meillä asuu siis köyhää väkeä; opiskelijoita ja työttömiä, eläkeläisiä sekä pieni- ja keskituloisia palkansaajia. Akateemisesti koulutettujen työttömien määrä on suuri, samoin nuorten ja pitkäaikaistyöttömien.

Miten tämä budjettiesitys sitten vastaa köyhien ja pienituloisten kuntalaisten palvelutarpeisiin? Lakkauttamalla lähikirjastoja. Nostamalla julkisen liikenteen taksoja. Tarjoamalla palveluseteleitä parisuhdeongelmiin, kotiavun tarpeeseen, palveluasumiseen – miltei mihin vain. Kuntalaisten tarpeisiin vastataan mm. rahoittamalla ralleja, Paviljonkisäätiötä ja kansallista ruokakulttuurikeskus Raparperia.

Budjettiin ei ole mahtunut valtuustoaloitteessa esittämiäni maksuttomia palautuskuoria toimeentulotukiasiakkaille. Niiden kustannukseksi oli arvioitu 63 500 euroa. Sen sijaan Raparperille irtoaa ensi vuonna 50 000 euroa. Molemmat ovat ns. lisätarpeita. Näitä ei tietysti tarvitse asettaa vastakkain. Mutta voi kysyä, mitä arvoja edustaa päättäjä, joka ei näe kaikkein köyhimpien kuntalaisten arjen ongelmia. Tai, kun joudumme priorisoimaan, niin onko 160 000 euroa kuntien historiateosten kirjoittamiseen tärkeämpää kuin Tuulikki Väliniemen aloitteen pohjalta lapsiperheiden kotipalveluun esitetyt kaksi uutta kodinhoitajaa, josta kustannuksen on arvioitu olevan 90 000 euroa.

Tuottavuuden parantaminen on yksi mantra, jota kunnissa tänä päivänä hoetaan. Palvelujen järjestämisen linjausten asettamisen tavoitteena kerrotaan olevan, että palvelujen määrä ja laajuus ainakin osittain supistuvat sekä palvelu- ja laatutaso muuttuvat. Toisaalta sitten kerrotaan suunnattavan toimintaa kuntalaisten hyvinvoinnin edellytysten vahvistamiseen ja sosiaalisen turvallisuuden parantamiseen. Mitähän se käytännössä pienituloisen kuntalaisen kannalta tarkoittaa, kun päättäjille samassa yhteydessä kerrotaan palveluverkkojen tiivistämisestä ja palveluseteleiden lisäämisestä? Ennalta ehkäisevien palvelujen saamiseen uskovat ne, jotka uskovat joulupukkiin.

Tuottavuusohjelman tavoitteena on parantaa tuottavuutta väkeä vähentämällä. Se on hyvin yksioikoinen ja kaavamaisesti yrityselämästä kopioitu toimintatapa. Tuottavuutta voidaan nimittäin kuntapuolella nostaa jopa henkilöstöä harkiten lisäämällä. Esimerkiksi Lotilan nuorisokodissa on kahden henkilötyövuoden lisäämisellä voitu nelinkertaistaa asiakasmäärä ja siten vähentää kalliiden ostopalveluiden käyttöä. Vastaava panostus toimisi varmasti myös muualla ja siksi kannattaisi ennakkoluulottomasti miettiä omaan toimintaan panostamista säästöjen hakemisessa.

Perusturvalautakunta esitti yksimielisesti raamiin lisää 18,2 milj., jotta lakisääteiset palvelut voitaisiin turvata ja vastata palvelutarpeen kasvuun. Tästä ei olisi ollut vara leikata yhtään miljoonaa, kuten kaupunginjohtajan esityksessä kuitenkin on tehty. Jälleen kerran ollaan tekemässä tietoista alibudjetointia soteen – asia, josta kaupunginjohtajan muissa yhteyksissä kiittelemä tarkastuslautakuntakin on useaan kertaan huomauttanut. Esityksessä ei hoitotakuu täysin toteudu mm. välittömän yhteyden saamisessa terveysasemille, eikä suun terveydenhuollossa. Uuden asetuksen edellyttämistä terveydenhoitajista saadaan vain puolet. Vanhus- ja vammaispalveluissa ei ministeriön laatusuosituksen mukaista hoitotyöntekijöiden mitoitusta kyetä kaikin osin noudattamaan. Jos oikein ymmärrän, niin esityksen mukaan Jyväskylä rikkoo lakia. Lautakunnan yksimielinen esitys poikkeaa n. 4 miljoonaa kaupunginjohtajan esityksestä ja siihen tulee mielestäni päästä. Siihen, että palveluiden lisäykset tapahtuvat suurelta osin palveluseteleiden kautta suhtaudun kriittisesti. Kun asiakkaalla ei ole maksukykyä omavastuuosuuteen, hän tarvitsee enemmän seteleitä ja näin palvelun hinta tulee kalliimmaksi kuin omana toimintana.

Opetustoimessa leikkurin vaikutukset näkyvät mm. ryhmäkokojen kasvamisena ja koulunkäyntiavustajien vähenemisenä. Näiden toimien kerrannaisvaikutus voi olla katastrofaalinen ja on turha puhua kuntalaisten hyvinvoinnin edellytysten vahvistamisesta. Molemmilla toimilla on kaupunki lisäämässä työttömyyttä, joka muutoinkin on meillä ennätyskorkea. Väen vähentämisen sijasta kaupungin tulisi panostaa esitettyä enemmän työllistämiseen. Tietojeni mukaan työllisyysbudjetin sisällä ollaan siirtämässä painopistettä nuoriin. Koska rahaa ei tule lisää, toimien seurauksena pitkäaikaistyöttömien tilanne vastaavasti heikkenee. Ei ole oikein, että eri ryhmät työttömissä asetetaan vastakkain. Lisäraha työllistämiseen tulee moninkertaisesti ja monella tapaa takaisin. Yli 6 miljoonan sakkomaksu ei ole Jyväskylän imagolle hyväksi.

Jyväskylässä on aina ollut mielenkiintoinen tapa nostaa esiin slogan ”seinistä sisältöön”. Kouluverkkopäätöksen yhteydessä vuonna 2005 vedottiin, että näin saadaan rahaa opetukseen. Nyt meillä rakennetaan uusia seiniä ja siksi ei ole rahaa opetukseen!

Sivistystoimessa kirjastoverkon kohdalla lie käytetty tätäkin slogania. Lisäksi on nostettu esiin, kuinka kamalaa on, kun meillä on tiloja enemmän kuin vertailukaupungeissa. Olisimme ylpeitä, kun jossain olemme edellä muita! Lautakunta rohkeasti kieltäytyi lakkauttamasta tiloja ja teki uusia visioita. Suunta, jossa meillä olisi jopa nykyistä enemmän monipuolisia palvelukeskuksia lähiöissä, on oikea ja kehittämisen arvoinen. Mutta en kyllä ymmärrä, mikä kirjasto sellainen on kuin esim. Kypärämäkeen on kaavailtu, että on vain lehtilukusali ja joku automaatti.

Kirjastotoimessa on etsitty säästöjä ja keksitty mm. että luovutaan Minnansalin ja pienen luentosalin hallinnoinnista. Jossain tuo homma on kuitenkin hoidettava, joten siinä kustannus vain siirtyy toisaalle. Samoin käy, kun kaupunkirakennepalveluista osa liikenteen menoista siirtyy sivistystoimen ja soten maksettaviksi. Eiväthän tällaiset ole kokonaisuuden kannalta säästöjä.

Mutta kun joukkoliikenteen lippujen hintoja nostetaan, niin siinä kyllä lyödään korvalle kaupunkistrategiaa, jossa puhutaan autoriippumattomuuden edistämisestä sekö ekologisen ja kestävän kehityksen mukaisen toiminnan varmistamisesta.

Lopuksi kiitos siitä, että rohkeutta riittää jatkaa mittavaa päiväkoti- ja koulurakentamista, omaa uutta nuorisokotia unohtamatta. Aktiiviselle kansalaistoiminnalle varmasti osaltaan kuuluu kiitos siitä, että Glorian ja Kansalaistoiminnan keskuksen rahoitus on viimein saatu kestävälle pohjalle.

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 11.10.2010

SKP:n valtuustoryhmä/Riitta Tynjä

Uuden sukupolven kaupunkiorganisaation valmistelua ohjaava järjestämistason perusrakenne

Mikäli kuntaliitoksen järjestämissopimuksessa ei olisi ollut mainintaa uuden sukupolven organisaatiouudistuksesta, olisimmeko nyt käsittelemässä koko asiaa? Yksi sun toinen on todennut, että emme tarvitse muutoksia muutosten itsensä vuoksi. Itse olen kysellyt sen perään, että mitkä muut syyt - kuin tuo kuntaliitossopimuksessa oleva toteamus - ovat tämän organisaatiomuutoksen taustalla. Kovin selkeitä ja konkreettisia vastauksia en ole saanut. ”Koska yhteiskunta muuttuu, tulee meidän muuttua sen mukana”. Tämä tuntuu pitävän sisällään ajatuksen, että myös palvelujärjestelmän tulee muuttua ihan vain sen takia.

Kuntalaisille ymmärrettävämpää ja omasta mielestäni kaikin puolin järkevää olisi tämän kamalan kapulakielen sijasta puhua siitä, mikä nykyjärjestelmässä toimii huonosti. Ja kun se on todettu, mietitään, mitä tarvitaan, jotta tilanne muuttuu paremmaksi. Tarvitseeko sen takia pistää kaikki uusiksi? Miksi myös nyt hyvin toimivat käytännöt pitää muuttaa?

Kovin suureen ääneen ei ole toitotettu, että tavoitteena olisi säästöjen aikaan saaminen, toiminnan tehostuminen ja henkilöstövähennykset. Jossain varmaan on kuitenkin olemassa luvut näiltäkin osin, ja olisi reilua kertoa ne julki. Avoimuuttahan tässä kai tavoitellaan?

Palvelun käyttäjien ja perustason työntekijöiden näkemykset palvelujen järjestämisestä nyt uudessa tilanteessa tulee ottaa huomioon myös käytännössä, ei vain puheissa. Kun asiakas kokee, että hän joutuu apua saadakseen kulkemaan luukulta toiselle, on istuttava alas ja rauhassa mietittävä palveluketjujen sujuvuutta. Ja ennen kaikkea on muistettava rajapinnat, joita aina tulee olemaan, järjestettiin palvelut miten tahansa. Jos lapsiperheiden palvelut kootaan yhteen, mitä kaikkia palveluja sieltä saa? Joutuuko lapsiperhe kuitenkin hakemaan tarvitsemansa lääkäriavun ja toimeentulotuen toisesta yksiköstä? Milloin liikkuu asiakas, milloin työntekijä? Minkä kaikkien palvelujen yhteen kokoaminen tuo synergiaetua ja on järkevää?

Pidän erittäin tärkeänä jo nyt alkuvaiheesta lähtien kysyä kuntalaisilta, mikä nykyisessä palvelujärjestelmässä toimii ja mikä ei ja miten he toivovat asioiden olevan. Tiedän, että palautemahdollisuus on kaiken aikaa esim. netissä, mutta ei homma siten toimi. On koottava tietoa monin eri tavoin, kansalaiskeskusteluin, asiakasryhmissä jne.

Uuden sukupolven organisaatiomuutoksen tarkastelussa lähtisin itse myös miettimään, miten asiat toimivat vuonna 2013 - mikä silloin toimii nykyistä paremmin ja miten?

Kun virkamiehet valmistelussaan ja me päättäjät päätöksenteossa käsittelemme vaikkapa ensi vuoden budjettia, lähtökohta usein on, että katsotaan vain sen oman hallintokunnan raamien sisään. Leikataan tästä ja säästetään, mutta ei oteta huomioon, että toimenpide aiheuttaakin kustannusten nousua toisessa hallintokunnassa. Jos me tämän organisaatiomuutoksen lopputuloksena osaamme katsoa koko kaupungin kokonaisuutta, niin silloin olemme mielestäni onnistuneet.

Nythän meillä on tilanne, että pienehkön hallintokunnan menoja ollaan ns. ”säästämässä” lakkauttamalla lähikirjastoja, koska meillä on ”liikaa seiniä kirjoja varten”. Kehottaisin nyt siltä osin painamaan jarruja ja katsomaan uuden sukupolven organisaation mahdollisuuksiin ja näköaloihin. Luomalla eri kaupunginosiin alueiden omia lähipalvelukeskuksia monipuolisine palvelukokonaisuuksineen, me katsomme yli hallintokuntien raja-aitojen ja näemme kuntalaiset kokonaisvaltaisesti oman asuinalueensa toimijoina.

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 20.9.2010

SKP:n valtuustoryhmä/Riitta Tynjä

Tehdaskiinteistön etuosto-oikeuden käyttäminen ja muutos vuoden 2010 talousarvioon

SKP kannattaa etuosto-oikeuden käyttämistä Kankaan tehdasaluetta koskien. Kun alue on kaupungin omistuksessa, on aivan toisenlaiset mahdollisuudet vaikuttaa alueen kehittämiseen ja esim. asuinalueen hintatasoon kuin sen ollessa grynderien hallussa. Jyväskylässä on ihan liikaa purettu vanhoja alueita maan tasalle ja rakennettu rumia laatikoita tilalle. Maakuntakaavaan tämä alue on merkitty arvokkaaksi tehdasmiljööksi ja toivon, että ainakin osa rakennuskannasta säilytetään. Alueen sijainti on yhdyskuntarakenteen kehittymisen kannalta merkittävä; on mahdollista rakentaa monipuolinen asumisen, työpaikkojen ja palvelujen alue kävelyetäisyydelle ydinkeskustasta. Ja sokerina pohjalla: virkistysreitin aikaansaaminen Tourujoen varteen Jyväsjärveltä Palokkajärvelle on asia, jota ei pidä unohtaa.

Ei tietysti voi ajatella sinisilmäisesti, että kun alue on kaupungin omistuksessa, niin kaikki sujuisi kuten me haluamme ja kaupunkilaisten tarpeet tulisivat erinomaisesti huomioitua. Siihen kuitenkin voidaan, ja pitää pyrkiä. Lopputuloksessa onnistuminen riippuu mm. virkamiesvalmistelusta ja poliittisesta päätöksenteosta. Alueen ollessa yksityisen omistuksessa, vaikutusmahdollisuus on paljolti vain sen omistajilla.

Alueen hankkimiseksi kaupunki joutuu ottamaan lisää velkaa. Kuntalaisten voi olla vaikea ymmärtää, miksi otetaan lisää velkaa ja rahapulaan vedoten samalla leikataan palveluista. Mahdollisista leikkauksista emme päätä nyt, ne esitykset käsitellään budjettikokouksessa. Mutta joskus köyhänkin on viisasta ottaa vaikka pankkilainaa, jos suuhun on tipahtamassa kultamuna. Valtuutettu Tuupainen on tähän saakka kaikissa mahdollisissa tilaisuuksissa korostanut kuinka velan määrällä ei ole väliä, kun kaupungilla on myös omaisuutta. Siksi hänen toimintansa tässä vaikuttaakin puolueelleen tyypilliseltä populismilta.

Etuosto-oikeus merkitsee, että kunta asettuu ostajan tilalle kauppakirjan mukaisin ehdoin. Näin ollen hinnasta ei voida tinkiä. Entäpä nuo muut kauppakirjassa olevat ehdot, mitä kaikkea ne merkitsevät kaupungin kannalta? Näistä muutama kysymys, joihin toivon saavani vastauksen tässä kokouksessa.

Kaupan kohde (1. kohta)- kappaleessa todetaan, että ”irtain omaisuus (paperikoneet) jää myyjälle, jolla on oikeus säilyttää kyseistä omaisuutta kiinteistöllä”. Kuinka kauan tämä mahdollisuus on ja onko ostajan siitä syystä omalla kustannuksellaan pidettävä tietty lämpötila kiinteistöissä?
Muut ehdot (10. kohta) – kohdan ensimmäinen kappale on mielestäni tärkeä. Tässä vakuutetaan, että ostaja tuntee kiinteistöt hyvin, koska on omistanut ne aiemmin ennen niiden siirtymistä myyjälle. Selvyyden vuoksi vielä todetaan, että ostaja vastaa itse sellaisista vastuista, jotka ovat syntyneet aikaisemmin sen hallinnan aikana. Tässä ostajalla tarkoitetaan M-Realia. Mutta kun ostajaksi muuttuu Jyväskylän kaupunki, niin eihän tämä pidä paikkaansa tältä osin. Ei kaupunki ole ollut aiempi omistaja eikä kaupunki varmasti tunne kiinteistöjä erittäin hyvin – kuten M-real vakuuttaa tuntevansa. Kysynkin kaupungin lakimieheltä, miten tämä kohta on tulkittava ja miten vastuut menevät? Jos esim. myöhemmin ilmenee, että tehdasalueen maaperä on saastunutta ja maita joudutaan vaihtamaan, kuka vastaa kustannuksista?

Tiedän, että valtuusto ei päätä etuosto-oikeudesta, vaan lainan ottamisesta. Kuitenkin nämä asiat kytkeytyvät toisiinsa ja siksi toivon vastausta kysymykseen täällä valtuustossa.

Joka tapauksessa etuosto-oikeuden käyttäminen on monesta näkökulmasta ajatellen järkevää. On korostettu myös, että investointi on pitkällä aikavälillä taloudellisesti kannattava. Näin varmasti on. Siksi SKP kannattaa tätä esitystä, mutta haluaa muistuttaa, että mm. ennalta ehkäiseviin palveluihin satsaaminen on myös pitkällä tähtäimellä taloudellisesti kannattavaa. Tulemme kannattamaan myös sellaisia esityksiä tai tekemään niitä itse.

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 23.8.2010

SKP:n valtuustoryhmä/Riitta Tynjä

asia n:o 117

Jyväskylän kaupungin aikuispsykiatrian ja Keski-Suomen sairaanhoitopiirin aikuispsykiatrian avohoidon yhdistämisessä on kyse merkittävästä asiasta. Muutoksen kohteena on laaja asiakaskunta, henkilöstö, tilat ja määrärahat.

Kun sitten vielä hankkeen ohjausryhmä päätti ottaa mukaan seututerveyskeskushankkeessa mukana olevat kunnat, niin kokonaisuus paisui kuin pullataikina.

Miksi muutos on tarpeen? Liitematerialista saamme lukea, että ”Jyväskylän kaupungin terveyskeskuksen aikuispsykiatrian ja sairaanhoitopiirin aikuispsykiatrian avohoitopalveluita ei ole voitu yhteen sovittaa tarkoituksenmukaisella tavalla ja Jyväskylän aikuispsykiatrian kokonaiskustannukset ovat nousseet merkittävästi”. Siksi on ollut tarpeen selvitellä avohoidon yhdistämistä.

Uudistuksen tavoitteet ja periaatteet ovat hienot ja ylevät. Pahoin pelkään vain, että ne eivät toteudu pelkällä laatikkoleikillä. Toivonkin, että tämä uudistus ei käytännössä ole sitä, miltä se paperilla näyttää: henkilöstölukuja sijoitettuna eri yksiköihin. Laajasta esittelymateriaalista jäin kaipaamaan tietoa siitä, miten asiakkaita on kuultu. Onko heidän näkemyksiään esim. järjestöjen kautta huomioitu? Johtoryhmät ovat kyllä asiaa käsitelleet ja liitemateriaalin mukaan myös yhteistoimintakokouksissa asia on ollut esillä. Olisin kuitenkin kaivannut sellaisista esim. muistioita, joista olisi ilmennyt, millaisia ajatuksia työntekijöiden mielissä hankkeesta liikkuu.

Omassa työssänikin olen kyllä havainnut tuota palvelujen päällekkäisyyttä ja välillä epätietoisuutta siitä, mikä olisi oikea hoitava taho. Suurempi ongelma tosin on ollut riittämättömät palvelut tarvitsijoille.

Näin päättäjänä mietin myös, että tokkopa soten riittämättömät määrärahat nykyisiin aikuispsykiatrian palveluihin siitä kasvavat, että ne siirretään muualla päätettäväksi. Muistan kuinka toissa keväänä oli ukaasina, että asumispalveluyksiköihin ei saanut sijoittaa ketään määrärahojen riittämättömyyden takia tai kuinka psykiatrisen sairaanhoitajan tilalle ei saanut palkata uutta vaan potilaat jaettiin muiden, jo ylityöllistettyjen kesken. Ei sairaanhoitopiiri varmaankaan ilmaiseksi kaupungille tätä palvelua hoida. Tuskin soten ensi vuoden budjetissa tuo raha ”säästyy”. Mutta jos ja kun päätösvalta siirtyy, liekö se sitten asiakkaille parempi vai huonompi asia?

Päihde- ja mielenterveysongelmat usein kietoutuvat yhteen. Siksi on hyvä suuntaus, että ne hoidettaisiin samalta luukulta. Mietin vain kaupungin nykyistä käytäntöä, jossa päihdehuollon johtaja vastaa niin päihdesäätiölle osoitettavista määrärahoista kuin muualta ostettavista palveluista. Miten tämä käytännössä muuttuu? Kuka päättää ja miten asiakkaan yhteistyötahot otetaan mukaan?

Mitä enemmän tätä asiaa luki ja mietti, sitä enemmän kysymyksiä mieleen nousi. Ymmärrän kuitenkin, että päätös on tehtävä, enkä esitä palautusta lisäinformaation saamiseksi. Toivon sydämestäni, että tämä muutos olisi kuntalaisten parhaaksi.

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 7.6.2010
SKP:n valtuustoryhmä/Riitta Tynjä

Tarkastuslautakunnan arviointikertomus 2009 sekä vuoden 2009 tilinpää-töksen hyväksyminen ja vastuuvapauden myöntäminen tilivelvollisille

Kuntaliitospäätöksen toimeenpano leimasi niin viime kuin sitä edeltävää vuotta. Vuosi sitten toin esille huoleni, että ”isompi jyrää pienet” ts. toimintaa suunnitellaan vanhan Jyväskylän toimintamalleilla, eikä aidosti tarkastella, että hyviä käytäntöjä on ollut olemassa myös Korpi-lahdella ja Jyväskylän maalaiskunnassa. Tarkastuskertomuksessa kiinnitetään asiaan ihan aiheellisesti huomiota.

Uuden, laajentuneen kunnan myötä korostuu lähipalveluiden saatavuus, kattava ja toimiva palveluverkosto. Viime vuonna tehtiin lukuisia palveluverkkoselvityksiä, joista osa tähdännee tänä vuonna palvelupisteiden vähentämiseen. Viime vuonna sellainen toteutui jo sosiaaliasemien osalta, kun Korpilahtea lukuun ottamatta kaikki alueelliset sosiaaliasemat lakkautettiin ja toiminta keskitettiin kaupungin keskustaan. Vaajakosken, Palokan ja Huhtasuon köyhiltä on nyt sitten löydyttävä bussi- tai postimerkkiraha viimesijaista toimeentuloturvan, toimeentulotuen hakemiseen. Vähin, mitä voimme asian korjaamiseksi tehdä, on ottaa käyttöön maksuttomat palautuskuoret toimeentulotuen asiakkaille. Yhteispalvelupisteiden vahvistaminen ja sellaisen saaminen myös Tikkakoskelle on entistä tärkeämpää.

Kuntaliitoksesta onkin saatu uusi, oiva perustelu erilaisten lähipalvelujen lakkauttamiseen vanhan Jyväskylän eri kaupunginosissa. Esim. kun Korpilahdella tai vanhan mlk:n alueella on kirjastojen välillä matkaa niin ja niin paljon, niin on epätasa-arvoista, jos kirjasto on Kortepohjassa, Keltinmäessä tai Keljonkankaalla, kun pääkirjastoon ei matkaa ole kuin muutama kilometri!
Kannattaisi tutustua EU:n suositukseen, jonka mukaan lähipalveluiden tulisi kaupunkimaisessa asutuksessa sijaita kävelyetäisyydellä – oliko se nyt 300 vai 700 metrin päässä.

Järjestämissopimuksessa yhtenä asiana nostetaan esiin kuntalaisten vaikuttaminen ja osal-listuminen. Nuorisovaltuuston perustaminen oli ihan hyvä juttu. Jatkona voisimme päättää nuorisovaltuustolle edustuksen läsnäolo - ja puheoikeudella myös tänne valtuustoon.
Mutta uuden laajan kunnan asukkaat eivät kaikki mahdu tai voi tulla tänne valtuuston koko-uksia seuraamaan. Olisi ollut todella edistyksellistä, jos olisimme tehdyn valtuustoaloitteen mukaisesti päättäneet näiden kokousten videoinnista jo tästä vuodesta alkaen.

Tilinpäätösasiakirjassa käydään läpi tavoitteiden toteutumista. Aikuispsykiatriassa tavoittee-na oli vähentää sairaalapaikkoja 10 %, mutta käyttö lisääntyi 7.5 %. Asiakirjoista ei selviä, johtuiko tämä tarpeen kasvusta vai korvaavien avopalveluiden niukkuudesta. Lastensuojelussa aikarajat paukkuivat yli. Samoin toimeentulotuen ja aikuissosiaalityön osalta ei lainmukaisiin aikarajoihin päästy. Tiedän, että viime mainitun asian osalta on nyt ryhdytty toimiin läänin uhkasakon alla. Mutta miten on lastensuojelun laita? Lisävakansseja tarvittaisiin ehdottomasti. Tarkastuslautakunta huomauttaa, että valtuuston on huolehdittava riittävistä määrärahoista, jotta annettuihin tavoitteisiin päästään. Eikä tämä ole ensimmäinen kerta. Voisimmeko viimein sopia, että alibudjetoinnista luovutaan? Ettei vuoden kuluttua tarvitsisi lukea näitä samoja huomautuksia?

Sivistyspalveluissa tarkastuslautakunta esittää huolensa, kun päättöluokkalaisista 185 ei ottanut vastaan toisen asteen opiskelupaikkaa, hakeutunut lainkaan jatko-opintoihin tai jäi ilman päättötodistusta. Luvusta puuttuvat vielä ne nuoret, jotka aloittavat toisen asteen opin-not, mutta keskeyttävät ne viimeistään parin kuukauden kuluttua. Vanhan Jyväskylän aikana puhuttiin ns. ryhmä sadasta. On todella huolestuttavaa, että määrä on miltei kaksinkertaistunut. Kun nämä nuoret ehtivät olla pari vuotta tekemättä mitään ja 18 vuotta täytettyään tulevat hakemaan toimeentulotukea, on aikuissosiaalityössä haastetta kerrakseen nuorten aktivoinnissa työhön ja koulutukseen, kun pelkästään päivärytmin opettelusta on lähdettävä – motivoinnista puhumattakaan.

Kuntaliitoksen toimeenpanoon liittyvä ylimääräinen työ, monenlainen epävarmuus työyhtei-söissä, lomarahojen vapaaksi vaihtamisvaateet ja tiukat täyttölupamenettelyt ovat olleet omi-aan heikentämään henkilöstön työssä jaksamista. Tarkastuslautakunta kiinnittääkin aiheellisesti huomiota asiaan ja kysyy, mitä kaupunki työnantajana aikoo tehdä riittävän tuen antamisessa henkilöstölleen. Olin kovin pettynyt tärkeimmän voimavaran – henkilöstön – osuuden vähäisyyteen tilinpäätösasiakirjassa. Nythän se ei aiempien vuosien tapaan ollut edes oma erillinen opuksensa. Siinäkin varmaan säästettiin. On todella hyvä ehdotus, että henkilöstökertomus olisi tarkastuslautakunnalla käytössään jo sen tehdessä arviointikertomusta.

Valtuusto teki viime vuoden marraskuussa päätöksen, jolla se uhmasi viime elokuussa Kor-keimman hallinto-oikeuden tekemää päätöstä olla perimättä ex kaupunginjohtaja Pekka Ket-tuselle laittomasti maksettuja erorahoja. On erikoista, että tahtotila näiden rahojen maksami-seen ja perimättä jättämiseen on tässä kaupungissa niin kova, että se ajaa edelle ylimmän oikeusasteen päätöksistä. Vaikka hallinto-oikeus viimeksi käänsikin takkinsa, niin prosessi on edelleen vireillä. Siksi on loogista jättää tämän asian osalta vastuuvapaus auki, odottamaan Korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä.

Siksi katson, että kaupunginvaltuusto hyväksyessään Jyväskylän kaupungin vuoden 2009 tilinpäätöksen ei voi myöntää vastuuvapautta tilivelvollisille ex kaupunginjohtaja Pekka Kettusen erorahojen perimättä jättämistä koskevalta osin.

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 22.3.2010
Riitta Tynjä/SKP

Kaupunkistrategian ”Jyväskylän kaupungin kehitysaallot” hyväksyminen

Tätä strategiaa on työstetty toista vuotta, aikaa on kulunut ja kokouksia on pidetty. Paperi on hioutunut ajan myötä, mutta toisaalta se on myös rönsyillyt ja etenkin toimenpideluetteloon on tullut uusia yksityiskohtia. Jotta tämä on koko valtuuston hyväksyttävissä, täällä on oltava vähän kaikkea kaikille – kuin suuressa tavaratalossa. On elinkeinopolitiikkaa, ekologiaa, ekonomiaa, ennalta ehkäiseviä palveluja ja edustuksellista demokratiaa.

Onko tämä kokonaisuus tasapainossa, ja kenen arvot ja tavoitteet täältä nousevat eniten esiin – sen me tulemme ajan myötä näkemään. Joudumme tekemään strategisia valintoja ja niistä nousevat arvomme esiin.

Visio ”Jyväskylä – kilpailukykyinen kaupunki, joka tarjoaa kannustavat mahdollisuudet elämiseen, yrittämiseen ja opiskeluun” on kovin mahtipontinen ja ylevä. Tällaisia taitavat olla visiot muissakin kaupungeissa. Ellei tämä perustuisi hyväksyttyyn kuntien yhdistymissopimukseen(18.2.2008) ehdottaisin tilalle vaatimattomammin ja kansantajuisemmin visioksi: ” Jyväskylä on kaupunki, jossa kaikilla kuntalaisilla on hyvä olla ja elää”.

Kun päätösten yritysvaikutusten arviointi päätetään ottaa käyttöön, olisiko erikseen todettava myös päätösten sosiaalisten vaikutusten arvioinnin (SVA), ympäristövaikutusten arvioinnin (YVA) ja sukupuolivaikutusten arvioinnin(SUVAUS) kuuluvan automaattisesti päätöksentekojärjestelmäämme?
En nyt kuitenkaan tee mitään lisäysesitystä, mutta totean tässä mainitsemieni asioiden olevan ihan yhtä tärkeitä, ja ne eivät saisi meillä päätöksenteossa jäädä sivuun.

Tärkeintä on kuitenkin, miten nämä strategiat alkavat elää elävässä elämässä, poliittisessa päätöksenteossa. Siksi jo viime käsittelyn yhteydessä esitin päätökseen lisättäväksi maininnan, että ”toimielinten päätöksenteossa pyritään siihen, että kunkin päätöksen kohdalla todetaan, miten päätös tukee kaupungin strategioita ja erityisesti, mitä niistä”. Esitys sai myös ryhmäpuheenjohtajien palaverissa kannatusta. Kaupunginhallituksessa päätökseen on lisätty lause ” Kaupunkistrategia ohjaa palvelualueilla asioiden valmistelua ja päätöksentekoa”. Minulle on kerrottu tämän merkitsevän tekemääni esitystä. Hyvä niin. Tehtyjen päätösten seuranta ja arviointi on ensiarvoisen tärkeää. Mutta nyt on tärkeää, että päästään eteenpäin palvelualueiden omien strategioiden tekoon.

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 22.3.2010

SKP:n valtuustoryhmä/Riitta Tynjä

Keskeneräiset valtuustoaloitteet

Haluan nostaa tässä asiakohdassa keskusteluun yleisellä tasolla aloitteiden käytön ja käsittelyn, niin valtuusto- kuin kuntalaisaloitteiden.

Valtuuston työjärjestyksessä todetaan valtuutettujen aloiteoikeus ja se, että maaliskuun loppuun mennessä tulee valtuustolle tuoda tiedoksi keskeneräiset aloitteet. Sen sijaan kuntalaisten aloitteiden käsittelystä siellä ei mainita mitään. Vanhan Jyväskylän aikaan oli käytäntö, että samaiseen maaliskuun kokoukseen tuotiin valtuustolle tiedoksi myös keskeneräiset kuntalaisaloitteet. Nyt uuden valtuuston aikana näin ei ole enää jostain syystä toimittu.

Kuntalain 28§:ssä todetaan kunnan asukkaan oikeudesta tehdä kunnalle aloitteita sen toimintaa koskevissa asioissa. Samoin siellä todetaan, että valtuuston tietoon on saatettava vähintään kerran vuodessa sen toimivaltaan kuuluvissa asioissa tehdyt aloitteet ja niiden johdosta suoritetut toimenpiteet. Kysynkin, ovatko valtuutettujen aloitteet jotenkin arvokkaampia kuin kuntalaisen aloitteet, vai miksi kuntalaisaloitteita ei käsitellä valtuustossa, eikä tuoda enää edes tiedoksi.

Viime joulukuussa me käsittelimme tällä valtuustossa Jenny Lindborgin valtuustoaloitteen koskien valtuustonkokousten lähettämistä internetin välityksellä. Hallitus esitti, että asiaan palataan kahden vuoden kuluttua kaupungintalon remontin yhteydessä. Itse esitin asian palauttamista, koska videointi olisi mahdollista toteuttaa suhteellisen edullisesti ilman kiinteitä laitteita. Äänin 39-36 aloite ei palautunut.

Moniko meistä valtuutetuista on tietoinen, että samaa asiaa koskevan kuntalaisaloitteen oli 22.10.09 jättänyt yksi kuntalainen ja 27.12.09 kaksi kuntalaista. Hallituksen listan liitteestä ilmenee, että kansliapäällikkö on vastannut sähköisesti tuohon ensimmäiseen aloitteeseen 22.2.2010 ja jälkimmäiseen 20.1.2010. Vastausten sisältö ei ole liitteestä luettavissa. Minulla on käytettävissäni toinen noista vastauksista. Siinä todetaan, että ”keväällä 2010 ei valtuuston kokousten muutosvaiheesta johtuen ole mahdollista toteuttaa kokousten videointia, mutta asiassa eteneminen on mahdollista syksyllä 2010, jolloin arvioidaan toteuttaminen kustannusvaikutuksineen ja asia viedään kaupunginhallituksen päätettäväksi”. Virkamies lupaakin siis kuntalaisille enemmän kuin mitä samaa asiaa koskevan valtuustoaloitteen pohjalta valtuustolle luvattiin. Näinkin siis voi tapahtua, kun asiat kulkevat eri reittiä ja koordinointi ei ole hanskassa.

En tietenkään ole pahoillani, jos tämä kokousten videointiasia etenisi ripeämmin kuin mitä valtuustolle luvattiin. Mutta minusta tämä esimerkki kuvaa tilannetta, jollaista ei meillä saisi olla.

Kun ryhmäpuheenjohtajien palaverissa käsiteltiin uutta esitystä valtuuston työjärjestykseksi, oli meistä aika moni tyrmistynyt virkamiesten esityksestä, jonka mukaan valtuustoaloite tuotaisiin valtuuston käsittelyyn vain, jos siinä olisi yli 10 allekirjoitusta. Muut aloitteet käsiteltäisiin vain hallituksessa. Ikään kuin isomman porukan allekirjoittamat aloitteet olisivat jotenkin fiksumpia tai pienempien ryhmien valtuutetut vähempiarvoisia. No, esitystä emme hyväksyneet. Sen sijaan heitettiin esiin ehdotus ns. talousarvioaloitteista, jotka jätettäisiin 30.4. mennessä ja joilla voitaisiin evästää seuraavan vuoden budjetin valmistelua. Tämä tuntui käyttökelpoiselta idealta, ja vaikka uusi työjärjestys ei vielä olekaan voimassa, niin sitä varmaan voisi soveltaa jo tänä keväänä.

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 22.2.2010
SKP:n valtuustoryhmä/Riitta Tynjä

Lutakon aukion ja sataman yleissuunnitelman tarkistaminen

Lutakon alueen suunnittelu on alusta pitäen ollut pienen piirin puuhaa. Jyväs-Helmen kanssa tehtyjen sopimusten sisällöistä harva meistä on perillä. Mutta nyt sitten saa kuulla, että aikanaan on sovittu, että nämä ja nämä asiat ovat kaupungin kontolla, tätä ja tätä on sovittu. Asioita ei voi enää muuttaa. Olisi mielenkiintoista saada joskus tietää, mitkä tahot ja millaisia summia ovat tällä alueella voittoja tehneet.

Messu- ja kongressikeskuksen rakentaminen, messujen laajentaminen, Paviljongin tukeminen ovat asioita, joihin veroeuroja on laitettu. Nämä eivät ole mitenkään kunnan perustehtävään kuuluvia asioita ja siksi olen niitä aikoinaan vastustanut. Lutakkoa on rakennettu paljolti bisneksen ehdoilla, on perusteltu sen olevan imagotekijä kaupungille. Samoilla perusteilla nyt esitetään yleissuunnitelman tarkistamista; tarvitaan uusi näkyvä vetovoimatekijä kaupunkikuvaan. Uuden suunnitelman kiireistä aikataulua perustellaan mm. Keskimaan vaatimuksilla: aukion hotellin ympärillä tulee olla valmiina, kun hotelli valmistuu!

Vajaa kaksi vuotta sitten valtuustoon tuotiin edellinen Lutakon yleissuunnitelma, joka painottui satamaan. Silloinkin oli kiire päättää asiasta, koska ulkopuolisen rahoituksen saaminen oli kiinni aikataulusta. Kyseisen vuoden budjetissa oli hyväksytty 1,5 milj. järven täyttöön, mitä ainoana valtuutettuna vastustin. Suunnitelmissa puhuttiin tarpeesta saada lisää tilaa yleisötapahtumille, mm. ralleille. Ja niin sitten päätettiin laajentaa satamaa järveä täyttämällä. Tuossa suunnitelmassa kerrottiin, että satama-aukiolta on suunniteltu kevyenliikenteen silta yli vilkasliikenteisen Satamakadun Lutakon aukiolle. Silloin ei tähän asiaan kukaan sen kummemmin takertunut.

Mutta nyt sitten vajaa kaksi vuotta myöhemmin todetaan, kuinka tuollainen silta on karmean näköinen ja mittasuhteiltaan sellainen, että kukaan ei tule sitä käyttämään! Sujuvan ja turvallisen liikenteen ratkaisuksi ei ole löydetty mitään muuta ratkaisua kuin tien ylittävä kansi – jolla tietysti saadaan hieman laajennettua aukioita.

Ainoa asia, minkä perusteella olen ollut välillä jo valmis hyväksymään lisäkustannuksia tuovan Satamakadun laskun, on ollut liikenneturvallisuustekijät. Mutta väitteet, ettei asiaa muuten kyetä ratkaisemaan kuin kannen avulla, ovat alkaneet epäilyttämään, onko muita ratkaisuja oikein haluttu löytääkään. Haluan asiasta lisäinformaatiota. Haluan nähdä havainnekuvan tuosta kevyenliikenteen sillasta, miten kauhea se oikein on, kuinka jyrkästi ja korkealle se oikein nousee. Haluan myös tarkemmin selvitettävän mahdollisuuden ja kustannukset vaihtoehdolle, jossa kevytliikenne alittaa Siltakadun tunnelissa. Tiedän, että se vie osan aukiosta kun taas kansi lisää sitä. Mutta se ei saa olla ratkaiseva tekijä. Puheet, että ihmiset pelkäisivät kulkea tunnelissa on silkkaa pötyä. Jos näin on, niin voi kävellä seuraavaan valoristeykseen ja ylittää tien turvallisesti. Haluan myös tarkemmat perustelut sille, miksi tuohon kohtaan ei saada liikennevaloja tai muita järjestelyjä, jotka lisäävät liikenneturvallisuutta. Miksi lähdetään olettamuksesta, että liikennettä ei saada vähennettyä ja etenkin yleisötapahtumien aikana hidastettua?

Suunnitelmassa esitetään Satamakadun laskun ja aukioiden yhdistämisen tarjoavan mahdollisuuden sisään - ja uloskäynnille Lutakonaukion alle suunnitellulle pysäköintilaitokselle. Myös tällaisesta suunnitelmasta haluan ennen päätöksentekoa tarkempaa tietoa ja havainnekuvaa; mistä ajetaan sisään ja mistä ulos. Jos Satamakatu pysyy nykytasossa, eikö maanalainen pysäköinti silti ole mahdollinen? Jos ei, niin miksi ei?

Suurin nousu kustannuksissa johtuu Satamakadun laskusta ja kannesta. Sen takia ensi vuoden budjettiin tarvitaan raamin päälle 2 miljoonaa ja se on pois jostakin muusta.

Esitän asian palauttamista ja tässä esittämieni asioiden selvittämistä ennen päätöksentekoa.

Lopuksi haluaisin kiinnittää huomiota yhteen asiaan; Lutakon alueen sosiaaliseen rakenteeseen. Aluetta on kehitetty bisneksen ehdoilla, siitä on muodostumassa elitistinen alue. Kaupunkia pitäisi kuitenkin kehittää tasapuolisesti. Ei muiden asuinalueiden infraan olla tällaisia summia satsaamassa. Jotta Lutakon aukiosta saataisiin todellinen kansalaisten oma olohuone, se vaatisi lähelleen muutakin kuin messuja, hotellia ja Paviljonkia. Kun Tanssisali Lutakon viereen kaavailtu pysäköintitalo käy maanalaisen pysäköinnin myötä tarpeettomaksi, niin ehdotan, että tontille aletaan rakentaa Kansalaistoiminnan keskusta. Sellaiselle meillä on kipeä ja kiireellinen tarve. Sellainen toisi Lutakkoon toisenlaista toimintaa ja vipinää. Se olisi oiva käyntikortti ja kertoisi tämän kaupungin moninaisuudesta.

Äänin 49 -26 asia ei palautunut.

Sekä sdp:n ( 42-33) että vas:n (40- 35) hylkäysesitykset hävisivät ja KH:n esitys tuli hyväksytyksi.

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 22.2.2010
SKP:n valtuustoryhmä/Riitta Tynjä

Asmo Maanselän (KD) ynnä muiden valtuustoaloite sijaisen ottamisesta ja asemasta Jyväskylän kaupungissa

Asmo Maanselän aloite on hyvä ja paikallaan. Sijaiskysymykseen on tärkeä kiinnittää huomiota. Puheet sijaiskiellosta ovat yleisiä. Vaikka meille tässä vakuutetaan, että kaupungilla ei ole sijaiskieltoa niin käytännössä sellainen ”näkymätön” kielto toimii arjessa.

Aloitteessa tehty esitys, että lähiesimies tekee päätöksen lyhyistä sairaus- ja vuosilomasijaisuuksista on kannatettava.

Ei ole oikein, että alle 12kk:n määräaikaisen henkilöstön täyttöluvissa on palvelualuekohtaisesti erilaisia menettelyjä. Sivistyspalveluissa alle 6kk:n sijaisuuksiin esimies voi rekrytoida itsenäisesti, sosiaali- ja terveyspalveluissa alle 3kk:n sijaisuuksiin tarvitaan palveluyksikön johtajan lupa ja kaupunkirakennepalveluissa jopa vastuualuejohtajan/johtoryhmän lupa. Millä perustellaan näinkin erilaiset käytännöt eri palvelualueilla?

Täyttölupamenettely kaiken kaikkiaan on johtanut huimaan byrokratian lisääntymiseen. Ja ennen kaikkea lyhytaikaisten sijaisten palkkaamisessa ohjeet aiheuttavat tilanteita, jotka eivät arjessa yksinkertaisesti toimi. Esim. sotessa palveluyksikön johtajan tulisi olla 24h/vrk tavoitettavissa, koska sijaistarve ympärivuorokautisissa laitoksissa voi yllättää milloin vaan. Nykyiset ohjeet vaikeuttavat työn tekemistä ja palvelujen tuottamista, ne lisäävät joutavaa byrokratiaa ja hallinnointia.

Täyttölupamenettely heijastaa virkamies- ja poliittisen johdon epäluottamusta siihen, että lähiesimiehet eivät osaisi tehdä vastuullisia päätöksiä sijaisten palkkaamisessa. Minusta tällainen on häpeällistä ja mielestäni koko käytännöstä pitäisi luopua. Välittömästi pitäisi ainakin siirtyä kaikilla palvelualueilla yhtäläiseen käytäntöön, joka olisi sivistyspalveluiden nykyinen käytäntö.

Kannatan asian palauttamista uudelleen valmisteltavaksi.

Äänin 30- 43- 1 tyhjä- 1pois aloite palautui uudelleen valmisteltavaksi.

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 22.2.2010
SKP:n valtuustoryhmä/Riitta Tynjä

Riitta Tynjän (SKP) ym:n valtuustoaloite osa-aikaeläkkeen käyttämisestä kaupungin henkilöstön keskuudessa

Jätin käsiteltävänä olevan aloitteen reilu vuosi sitten. Olin juuri palannut vuorotteluvapaalta ja sain havaita, että yhden sosiaalityöntekijän jäätyä osa-aikaeläkkeelle, oli hänen työtehtävänsä jaettu meidän muiden kesken. Samaan aikaan hallinnossa osa-aikaeläkkeelle jääneelle oli järjestynyt oma pieni suunnittelijan vakanssi ja hänen aiempiin tehtäviinsä oli otettu uusi työntekijä – tiukasta täyttölupakäytännöstä huolimatta. En voinut olla tuohtumatta siitä, miten eriarvoisesti työntekijöitä kohdellaan.

Aloitteella halusin tarkempaa selvitystä koko kaupunkiorganisaatiossa siitä, miten osa-aikaeläkejärjestelyt hoidetaan. Kun meillä on nyt hienot tietojärjestelmät, niin ei luulisi olevan vaikeaa koota uuden kunnan alusta alkaen tietoja muustakin kuin osa-aikaeläkkeelle jääneiden määrästä. Sehän on tässä oikeastaan ainoa tieto, mikä meille on selvitetty. Kaipaisin tietoa siitä, minkä verran eri hallintokunnissa, erilaisissa työtehtävissä, hallinnossa vs. suorittavassa portaassa, miehiä vs. naisia, missä iässä ja millaisella työajalla osa-aikaeläkkeelle on jääty. Myös jäämisen syitä olisi kiinnostavaa kartoittaa. Ja ennen kaikkea tietoa siitä, miten työtehtävät on minkäkinlaisissa tapauksissa hoidettu. Kuinka usein ja millaisissa tehtävissä on tilanne, että ao. työntekijän tehtävät ovat eri syistä todellakin vähentyneet (tiedän sellaistakin olevan), kuinka usein tilalle on otettu sijainen ja kuinka usein mitään erityisiä järjestelyjä ei ole tehty vaan sekä ao. työntekijä että työkaverit tekevät vähemmällä työajalla entiset ja usein jopa lisääntyneet työtehtävät. Tai onko ollut tilanteita, joissa työntekijä ei ole voinut halutessaan jäädä osa-aikaeläkkeelle työnantajan kielteisen suhtautumisen vuoksi?

Vastauksessa aloitteeseen todetaan kaupungin linjana olevan, että osa-aikaeläkkeelle ei kannusteta, koska työtehtävien järjestäminen on hankalaa ja nostaa helposti henkilöstökuluja. Siinä vaaditaan työtehtävien räätälöintiä, mikä on työlästä ja vaikeaa. Kaupunginhallitus vieläpä toteaa, että tällaista linjaa jatketaan.

Siis vaikka kuinka meillä on valtakunnallisesti tutkittua tietoa ihmisten työssä jaksamiseen vaikuttavista tekijöistä, niin tässä kaupungissa ei sellaisia keinoja haluta edistää, koska ne ovat niin hankalia ja työläitä!

Jatkuvasti on mediassa esillä asiantuntijoiden kommentteja siitä kuinka eläkeiän nostovaatimukset ovat turhia, elleivät asiat työelämässä muutu. Kukaan ei komentamalla jaksa. Kenen edun mukaista on, että arvokasta tieto-taitoa omaava ikääntynyt työntekijä ei jaksa edes normaaliin eläkeikään asti, kun ikäjohtaminen tässä kaupungissa on pelkkää sanahelinää.

Vaikka osa-aikaeläkkeelle jäävän työntekijän tehtäviä hoitamaan otettaisiin sijainen ja palkkakustannukset siten jossain määrin nousisivatkin, niin uskon, että kummankin työpanos yhteensä olisi enemmän kuin 100% ja se suuresti perään kuulutettu työn tuottavuus kasvaisi huimasti. Väitän, että perustasolla esim. sosiaali- ja terveyspalveluissa tällaisilla järjestelyillä saataisiin aikaan myös palvelujen laadun kohentumista nykytilanteeseen verrattuna.

Kaupunginhallituksen vastaus aloitteeseen ei mielestäni ole riittävä ja siksi esitän asian palauttamista uudelleen valmisteltavaksi niin, että mm. tässä esiin nostamiani tietoja tuodaan valtuutetuille tiedoksi. Lisäksi kaupungin nykyinen linjaus osa-aikaeläkkeelle siirtymistä kohtaan ei ole asianmukainen ja kaipaa pikaista päivittämistä.

Äänin 37 -37 -1 pois puheenjohtajan äänen ratkaistessa asia ei palautunut.

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 18.1.2010

SKP:n valtuustoryhmä/Riitta Tynjä

Huhtasuon koulu- ja päiväkotikampuksen hankesuunnitelma

Uudet tilat nyt esitetyille päiväkoti- ja kouluhankkeille ovat tarpeelliset, mutta niitä ei tule toteuttaa lyhytnäköisellä, pidemmän päälle kalliiksi tulevalla elinkaarimalliratkaisulla.

Mallista ei Suomessa ole kovin paljon kokemuksia. Mutta mm. Espoossa on kokemuksia paljonkin ja ne eivät ole kuulostaneet kovin mairittelevilta. Virkamiehet ovat ajaneet hankkeita asettaen päätöksentekijät selkä seinää vasten. On väitetty, ettei ole rahaa toteuttaa hankkeita muilla tavoin. Ei ole myöskään otettu todesta luottamushenkilöiden epäilyjä. Ja ei ole saatu kunnon selvityksiä mallin hyödyistä ja haitoista. Kritiikki päätöksenteon jälkeen on ollut kovaa. On mm. opittu, että rahoitus on ehdottomasti irrotettava koko paketista. Kaupungithan saavat rahoitusta edullisemmin kuin yksityiset toimijat.

Ei ole mitään järkeä, että pitkäaikaiseen palvelutarpeeseen tulevia tiloja hankitaan elinkaarimallilla. Pitkäaikaiset vuokravastuut ovat lainaan verrattavia ja rasittavat kaupungin tasetta lainan tavoin. Vaikutusvalta sen sijaan on rajallisempi. Lainastakin pääsee helpommin eroon kuin huonosta sopimuksesta. Kun kiinteistö on toisen omistuksessa, on esim. muutostöiden tekeminen hankalampaa. Kunnan ei kannata taata yksityisille yrityksille voittoa päästäkseen itse irti esim. huonon rakentamisen seurauksista. Kunnan on syytä vaatia rakentajilta hyvää jälkeä ja valvoa työtä kunnolla.

KSML:ssa kerrottiin jokin aika sitten elinkaarimallista seuraavasti: ”Idean hienous perustuu siihen, että vastuu ja riskit kiinteistön kunnosta pysyvät omistajalla. Kaupunki ei tulisi missään vaiheessa esim. homeremontin maksumieheksi. Kun rakennuksen koko elinkaari suunnittelusta ja rakentamisesta kymmenien vuosien ylläpitoon on yhden toimijan hanskassa, ovat riskitkin paremmin hallussa. Kukapa suunnittelisi tai rakentaisi sutta mahdollisimman halvalla, jos joutuu sen itse myöhemmin kuitenkin omasta taskustaan korjaamaan.” Tässä annetaan ymmärtää, että kun yksityinen rakentaa kaupungille, se ei kanna vastuuta siitä, että työn jälki on hyvää. Kas kun rakentajat eivät ole tästä älähtäneet! Ihmettelen edelleen, eikö kaupunki itse valvo rakentamisen laatua.

Tähän saakka kaupungin linjana on ollut pyrkimys päästä eroon ulkopuolisista vuokratiloista. Onko jossain nyt tehty päätös linjan muutoksesta? Vai mihin perustuu tällainen suuntaus, että tietoisesti pyritään ulkopuolisiin, nykyistä kalliimpiin vuokratiloihin, joihin vielä sitoudutaan todella pitkillä vuokrasopimuksilla?

Liitepaperissa elinkaarimallia perustellaan toisaalta investointiraamin niukkuudella ja toisaalta sillä, että ”esillä on ollut suunnitelma toteuttaa investointihanke ns. elinkaarimallilla. ” – Niin, mutta miksi sellainen on ollut esillä, mikä on todellinen syy taustalla – se ei tekstistä selviä.

Budjetissa on parilla lauseella hyväksytty elinkaarimallin selvittäminen. Mutta ainahan valtuusto voi muuttaa tekemiään päätöksiä. Viime maaliskuussa valtuusto muutti jo hyväksyttyä budjettia. Se ei ollut viisas päätös. Mutta tästä elinkaarimallin selvittämisestä luopuminen olisi viisas päätös tältä valtuustolta.

Liitepaperista ja lautakuntien lausunnoistakin käy selkeästi esille, että elinkaarimallilla toteutettuna hanke tulee kaupungille paljon kalliimmaksi nykyiseen verrattuna. On tietysti itsestään selvää, että rakennuttajan ja tilan vuokraajan tulee saada voittoa. Eihän sen muuten kannata tällaiseen hankkeeseen lähteä. Rakennuskustannusten ja hoitokulujen lisäksi rakennuksen omistaja odottaa sijoittamalleen pääomalle tuottoa. Mutta onko kaupungin tehtävä maksaa yritysten voittoja? Mielestäni ei.

Elinkaarimallilla toteutettuna hanke tulee kaupungille kalliimmaksi mm. koska kaupunki saa edullisempaa lainaa, valtionosuutta rakentamiseen, eikä se tarvitse liikevoittoa. Pahimmillaan kaupunki maksaa rakennuksen kahteen kertaan; ensin rakennuttajalle 25 vuodessa korkoineen ja sitten ostaessaan rakennuksen käypään hintaan vuokra-ajan päätyttyä. Liitepaperissa on maininta lunastusoikeudesta tai jatkovuokraoptiosta palvelujakson päättyessä. Kiinteistö ei siis siirry kaupungin omistukseen kuin Manulle illallinen ilmaiseksi 25 vuoden jälkeen.

Lautakunnat ovat ottaneet periaatteessa myönteisen kannan, mutta edellyttävät, että korkeammat tilakustannukset huomioidaan tulevissa talousarvioissa. Voihan sitä tietysti toivoa, mutta mitenkähän mahtaa olla käytännössä tällaisten toiveiden kanssa? Kyllä Tilapalvelu osaa hallintokuntia laskuttaa ihan viimeisen päälle. Ksml:n jutussa Esko Eriksson väitti tilakustannusten olevan kalliimpia, koska on kyse uusista tiloista. Mutta päivänselvää on, että kyse ei ole pelkästään siitä.

Meille esitetään, että hanke hyväksytään nyt alustavasti ja että lopullisesti päätetään saatujen tarjousten pohjalta noin vuoden kuluttua. Liitepaperin mukaan päätökset tuolloin tehtäisiin Tilapalvelun johtokunnassa ja kaupunginhallituksessa – asia ei siis tulisi enää valtuustoon saakka. Me päätämme nyt periaatteesta, emme enää siitä, onko tarjolla oleva sopimusehdotus vuoden kuluttua kunnan kannalta viisas ratkaisu vai ei.

Toisaalta puheet siitä, että nyt vasta selvitetään ja jos ei malli vaikuta järkevältä, siitä voidaan luopua, ovat höpö-höpö-puhetta. Jos olemme rehellisiä, niin ei ole uskottavaa, että vuoden selvittelyjen jälkeen näin tehtäisiin. Kyllä selvittäminen käytännössä merkitsee hankkeen toteutumista. Esitystä tultaisiin perustelemaan vähintäänkin sillä, että siihen on jo mennyt niin ja niin paljon rahaa – jotka menisivät sitten ihan hukkaan.

Tällaisten 25 vuodelle tehtävien sopimusten tekemisessä olisi osattava olla aikamoinen ennustaja niiden tarpeiden osalta, mitä tulee olemaan. Jos jostain ei ole mainintaa sopimuksessa, ei se sido palveluntuottajaa. Ja niin voi jokin tarpeellinen muutos jäädä tekemättä tai sille ainakin tulee rutkasti lisää hintaa.

Kaiken kaikkiaan sopimusjuridiikkaan perehtyneitä lakimiehiä olisi tarpeen palkata lisää, jos tälle tielle lähdettäisiin. Sopimusten sitovuudesta kun ei aina voi olla kovin varma, kuinka hommassa käy. Siitähän meillä Jyväskylässä on kokemusta.

KH esittää hankesuunnitelman alustavaa hyväksymistä. Mutta koska suunnitelma sisältää tuon elinkaarimallin selvittämisen, en voi olla esityksen kannalla.

Esitän asian palauttamista niin, että Huhtasuon koulu -ja päiväkotikampuksen hankesuunnitelma valmistellaan uudelleen ilman, että sen toteuttamista kytketään elinkaarimallin selvittämiseen.

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 14.12.2009 / asia n:o 246

SKP:n valtuustoryhmä/Riitta Tynjä

Jenny Lindborgin valtuustoaloite valtuustonkokousten lähettämisestä internetin välityksellä

Oli aikamoinen yhteensattuma, että olin valmistellut tähän kokoukseen miltei samansisältöistä valtuustoaloitetta tietämättä tästä Jennin 24.8.2009 jättämästä aloitteesta.

Jennyn jättämässä aloitteessa todetaan aivan oikein, että Kuntalain 27 pykälän mukaan ”valtuuston on pidettävä huolta siitä, että kunnan asukkailla ja palveluiden käyttäjillä on edellytykset osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan”. Jyväskylä on tähän asti vastannut perinteisin menetelmin tähän velvollisuuteen. Valmisteilla oleva kaupunkistrategialuonnos tarjoaa kuitenkin uusia mahdollisuuksia kuntalaisten vaikuttamismahdollisuuksien turvaamiseksi.

Useissa kunnissa, esim. Helsingissä ja Keski-Suomessa ainakin, Viitasaarella ja Kyyjärvellä on ollut käytössä valtuuston kokousten videointi ja taltiointi kuntien verkkosivuille myöhempää käyttöä varten.

SKP:n aloitteesta on Helsingissä tämän vuoden alusta lähetetty kaikki valtuuston kokoukset suorana Helsinki-kanavan kautta. Kokouksia voi seurata osoitteessa www.helsinkikanava.fi. Videokuvan vieressä on valikko, josta näkee, mikä asia on käsittelyssä, puheenvuorolista, esityslista, äänestysten tulokset ja valtuutettujen läsnäololista. Sieltä saa oikeastaan enemmän tietoa kuin olemalla valtuustosalissa seuraamassa kokousta. Sivujen kautta voi lähettää myös ehdotuksia valtuustoryhmille.

Kokemusten mukaan taltiointi on lisännyt kuntalaisdemokratiaa. Valtuuston kokouksia on seurannut moninkertainen määrä saliyleisöön verrattuna esim. Viitasaarella, joka on Jyväskylän tavoin vesistöjen rikkoma pitkien etäisyyksien kunta. Tänä iltana on Viitasaarella menossa kokous, jota olisi mielenkiintoista seurata. Mutta kun ei voi olla paikanpäällä, sen voi tehdä netin kautta myöhemmin. Ehkäpä Tikkalan kylän asukkaista olisi ollut mielenkiintoista seurata tämäniltaista kokoustamme.

Kaupunginhallitus esittää vastauksena Jenny Lindborgin aloitteeseen mielestäni kovin tylysti, että palataan asiaan kaupungintalon remontin yhteydessä. Siis tämä yksi yritys laajentaa demokratiaa ja kuntalaisten osallistumismahdollisuuksia lykätään ainakin kahden vuoden päähän.

Nykytekniikka ei kuitenkaan vaadi kiinteitä laitteita, eivätkä vaadittavat toimet olisi edes kovin kalliita. Siksi olisi paikallaan palauttaa tämä asia sillä evästyksellä, että aloitteen esittämiin toimiin ryhdytään mahdollisimman pian, eikä jäädä odottamaan kaupungintalon peruskorjausta

Demokratian laajentaminen on aloitettava nyt, eikä kahden vuoden päästä!

Esitän siis asian palauttamista uudelleen valmisteltavaksi.

Esitystäni kannatti Jarmo Ritanen (vas). Asiasta äänestettiin ja äänin 39-36 asia ei palautunut.

Palautuksen kannalla oli lisäkseni 16 (21:stä) sdp:n valtuutettua, 7 (9:stä) vihreää valtuutettua, 2 (4:stä) kd-valtuutettua,1 kesk.valtuutettu (Sami Kettunen), kaikki 6 vas-valtuutettua ja kaikki 3 ps-valtuutettua.

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 30.11.2009
SKP:n valtuustoryhmä/Riitta Tynjä

Muutosesitykset vuoden 2010 talousarvioon

b) Käyttötalousosa

1. Konsernihallinto/kaupunginvaltuusto(s.65). Esitän, että valtuustoryhmien toimintaa tuetaan 100 eurolla vuodessa kaupunginvaltuutettua kohti.

2. Konsernihallinto/osaamis- ja elinkeinopolitiikka (s.77). Esitän, että Paviljonkisäätiölle myönnettävä avustus alennetaan 500 000 euroon.

3. Sosiaali- ja terveyspalvelut/hallinto ja kehittäminen/työllisyyspalvelut (s.93-94). Esitän, että työllisyysmäärärahaa korotetaan 5 milj. eurolla.

4. Sosiaali- ja terveyspalvelut/sosiaali- ja perhepalvelut (s.119). Esitän, että kohtaan Tuottavuusohjelma, toisen kappaleen loppuun lisätään lause: ”Sosiaaliasemien keskittämisestä aiheutuva vuokrakustannusten nousu 60 000 euroa/vuosi lisätään yksikön budjettiin.”

5. Sosiaali- ja terveyspalvelut/sosiaali- ja perhepalvelut (s.119). Esitän, että kehittämistavoitteen 1. ”Kehitetään nopeutetun palveluohjauksen malli sosiaaliasemien asiakkaille” jälkeen lisätään lause: ”Tähän järjestetään riittävä työntekijäresurssi nykyisten palvelujen ulkopuolelta.”

6. Sosiaali- ja terveyspalvelut/ sosiaali- ja perhepalvelut/lasten ja perheiden palvelut (s.123). Esitän, että ensimmäisen kappaleen toiseksi viimeiseksi lauseeksi lisätään seuraava lause: ” Tämä edellyttää neljän uuden sosiaalityöntekijän palkkaamista lastensuojelun avohuoltoon”.

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 30.11.2009
SKP:n valtuustoryhmä/Riitta Tynjä

Talousarvio 2010

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja muut läsnäolijat

Valtuusto on kunnan ylin päätöksentekoelin ja budjetti sen tärkein päätettävä asia. Onko meillä riittävästi tietoa asioista, joista tänään päätämme? Kun hyväksymme budjetin, tiedämmekö, mistä kaikesta tulimme päättäneeksi? Eri lautakunnissa mukana olevat valtuutetut ovat varmasti paremmin perillä käsiteltävänä olevan esityksen vaikutuksista kuin me muut. On kovin työlästä seurata hallintokuntien, kaupunginjohtajan ja viimein kaupunginhallituksen esitystä ja verrata niitä toisiinsa. Työtä kummasti helpottaisi, jos viimeisimpään versioon olisi tehty muutokset vahvennetulla tai erilaisella kirjasintyypillä. Tätä olen aiemmin turhaan esittänyt. Tokkopa moni lukee esityksiä niin tarkkaan, että edes huomaa kaikkia muutoksia. Toivottavasti se ei ole esityksen tehneiden tarkoitus. Ja toivottavasti tämä uusi valtuusto voisi ottaa ehdotukseni vakavasti.

Muutosten lisäksi kaipasin itse tietoja summista ja henkilöstömääristä etenkin sellaisiin kohtiin, missä on isoja muutoksia tunnusluvuissa. Tällaisia ovat esim. vastaanottokäyntien määrä hoitohenkilöstöllä – 1000, käynnit hammashoidossa – 500, kotihoidon käynnit – 21 300 ja niissä ostetut käynnit + 27 800, henkilökohtaisen avustajatoiminnan asiakkaat + 170, toimeentulotukea saaneet asiakkaat + 400, psykologin suoritteet + 1000. Johtuvatko jonojen kasvut ja käyntimäärien väheneminen henkilöstön vähenemisestä? Tai johtuuko suoritteiden kasvu henkilöstön kasvusta? Se ei paperista ilmene. Kun kotihoidon asiakasmäärät putoavat noin huikeasti, niin merkitseekö se oman henkilöstön vähenemistä vai sitä, että työntekijä on yhden asiakkaan luona pidempään? Saako vammaispalvelu lisää työntekijöitä, jotta se pystyy tekemään palvelusuunnitelmat määräajan puitteissa asiakasmääränsä kasvaessa? Lyheneekö psykologilla käyntiaika, jos entisellä määrällä työntekijöitä on 1000 käyntiä aiempaa enemmän? Tekstissä mainittiin ainoastaan kaksi uutta terveydenhoitajaa ja neljä työntekijää palveluasumiseen. Koko soten henkilöstömäärä putoaa 30:llä. Missä tämä vähennys tapahtuu? On todella haasteellista puhua asiakaspalvelun nopeuttamisesta nykyisellä tai jopa vähenevällä henkilöstöllä. Ja samaan aikaan kuulemme vielä korulauseita siitä, miten henkilöstö on tärkein voimavara ja kuinka sen jaksamista tuetaan. Ei tunnu kovin uskottavalta, kun vaikkapa palkkaharmonisointiin tarvittavat rahat otetaan henkilöstöltä pois pienentämällä henkilöstöpalveluiden määrärahaa vastaavasti.

Soten osalta esitetyt euromäärät ovat selkeää alibudjetointia, joka on laitonta ja jollaisesta tarkastuslautakuntakin on varoittanut. Huomionarvoista on, että perusturvalautakunta yksimielisesti esitti vaadittuun raamiin lisää rahaa. Jonkin verran sitä tuli, mutta ei suinkaan riittävästi. Miten voidaan puhua ongelmien ennalta ehkäisystä ja varhaisesta avusta, kun työntekijöiden aika menee tulipalojen sammutteluun? Vuosi sitten esitin neljää uutta sosiaalityöntekijää lastensuojeluun, jonka asiakasmäärät vertailukaupunkeihin verrattuna edellyttäisivät vähintään tuota lisäystä. Yhtään lisää emme saaneet. Ja tälle vuodelle saadut oppilashuollon lisäyksethän maaliskuun valtuustossa jäädytettiin – ikiajoiksiko? Vai saadaanko ne ensi vuonna ottaa käyttöön??

Uuden kunnan myötä on palvelujen keskittämisestä tullut taikasana. Sillä kuvitellaan kustannusten laskevan ja palvelun nopeutuvan. Mahtaako takana olla ajatus, että kun palvelu viedään kyllin kauas, osa ihmisistä ei jaksa enää hakea apua? Täysin käsittämätön on myös logiikka, jonka mukaan työntekijöiden kokoaminen yhteen isoon yksikköön lisää heidän työaikaansa ja mahdollisuuttaan ottaa vastaan enemmän asiakkaita. Tällainen ajatus kuitenkin sisältyy uuden pääsosiaaliaseman muodostamiseen. Me työntekijät kauhulla mietimme, miten vastaamme kasvaviin odotuksiin nykyhenkilöstöllä. Tässä tilanteessahan edes tilakustannukset eivät pienene, vaan 60 000 eurolla kasvava vuokrakustannus joudutaan kattamaan ensi vuoden pienenevästä budjetista! Budjetissa viitataan useissa kohdin palveluverkkoselvitykseen esitysten perusteluina. Tuota verkkoselvitystä ei kuitenkaan ole tuotu meille valtuutetuille edes tiedoksi.

Budjettiesitys sisältää paljon sellaista, mistä olisi ensin pitänyt käydä keskustelua valtuustossa. Esimerkkinä tästä on elinkeinopolitiikka. Vuosi sitten esitin kritiikkiä mm. Paviljonkisäätiön avustamisesta. Tuolloin puheenjohtaja totesi, että valtuustoseminaarissa olisi tarpeen käydä näitä asioita läpi. Olen hänen kanssaan samaa mieltä. Kaikki toiminnot pitää voida kyseenalaistaa. Meille päätöksentekijöille tulee selkeästi perustella, miksi jollekin taholle pitäisi automaattisesti myöntää kaupungin tukea. Osaamis- ja elinkeinopolitiikkaa koskevaan osioon on tullut täysin uusi kappale. Siinä viitataan kaupungin elinkeinopolitiikan visioon 2020, jonka mukaan ”kaupungin koko organisaatio tiedostaa elinkeinoelämän ja yrittäjyyden merkityksen hyvinvoinnille ja alueen kilpailukyvylle ja toimii sen mukaisesti”! Olemmeko me täällä valtuustossa käsitelleet ja hyväksyneet nuo visiot, joita nyt ohjeistamme koko henkilöstön toteuttamaan?

Tätäkin budjettia lukiessani pohdin, että meidän olisi syytä käydä keskusteltua kunnan roolista - mikä on kunnan perustehtävä. Nyt kunta tuntuu olevan osto- ja myyntiliike, joka luottaa siihen, että kuntalaisilla riittää rahaa ostaa tarvitsemansa palvelut. Sen sijaan oman toiminnan vahvistaminen ja kehittäminen tuntuu olevan kielletty kirosana. Ainoastaan lastensuojelussa on rohkeasti esitetty kuinka omaa toimintaa kehittämällä voidaan vähentää kalliiden ostopalveluiden käyttöä. Kuinka tämä logiikka ei toimi vanhustenhuollossa tai päivähoidossa, jossa kaikki lisätarve katetaan yksityisten palvelujen lisäämisellä?

Vertailukaupunkeihin vertailtaessa ns. taloudellinen huoltosuhde Jyväskylässä on huono. Kaupungissa asuu köyhää väkeä; opiskelijoita, työttömiä ja muita pienituloisia. Opiskelu on useimmille tilapäinen elämänvaihe, mutta työttömyys on ikävä kyllä liian monelle pysyvää. Sille asialle kaupunki voi ja sen tulee tehdä osuutensa nostamalla työllisyysrahaa reippaasti. Ei riitä, että mittavan investointiohjelman myötä rakentajille on töitä. Työtä vailla on moni muukin, joka voisi esim. palkkatuella olla avuksi kaupungin eri hallintokunnissa. Työtön saisi työtä ja palkkaa ja tarvitsisi vähemmän sosiaaliapua. Kaupunki saisi verotulojen lisäksi työpanoksen ja säästäisi toimeentulotukimenojen lisäksi myös kelalle maksettavissa sakkomaksuissa, jotka viime vuodelta olivat 5 miljoonan verran. Työllisyysrahoihin panostaminen on todellista säästämistä.

Ja lopuksi, kiitos siitä, että yksi strategisista tavoitteistamme ”Autoriippumattomuuden edistäminen” ei jäänyt pelkäksi sanahelinäksi vaan lisäämällä lipputukirahoja voidaan lippujen hinnat pitää nykyisellään.

Kaupunginvaltuusto 16.11.200
SKP:n valtuustoryhmä/Riitta Tynjä

Tuloveroprosentin määrääminen vuodelle 2010

Kuntasektorilla mietitään kuumeisesti keinoja, millä selviytyä talouden taantumasta. Kyyjärven kunnanjohtaja Matti Muukkonen kauhisteli jokin aika sitten paikallislehden palstoilla kuntien keinovalikoimaa, joka sisältää lähinnä lomautuksia, menoleikkauksia ja veronkorotuksia. Hänen mukaansa näillä keinoin saatavat ”säästöt” ovat pois yksityisestä kulutuksesta, yritysten liikevaihdosta ja lopulta myös työntekijöiden palkoista, mikä puolestaan johtaa verotulojen tippumiseen veronmaksajien tulojen vähentyessä. Veronkorotukset johtavat ennen pitkää uusien korotusten tarpeeseen ellei ennakkoluulottomasti mietitä ihan muita keinoja.

Ydinkysymys on kunta-valtiosuhteen epäsuhta. Eduskunnassa päätetään laeista, joiden toteuttaminen tapahtuu kuntatasolla. Kun kunnille annetaan uusia velvoitteita, eivät ne saa vastaavasti rahaa niiden toteuttamiseen. Valtionosuuksia on leikattu viime lamasta lähtien, eikä nousukaudellakaan niiden aiempaa tasoa palautettu.

Varallisuusveroa kevennettiin, kunnes se poistettiin kokonaan. Veron palauttaminen olisi perusteltua yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden, mutta myös talouden kannalta. Jos taso säilytettäisiin vuoden 2005 mukaisena, tuotto valtiolle olisi noin 150 miljoonaa euroa.

Mikäli pörssikaupoista ryhdyttäisiin perimään varainsiirtoveroa vaikkapa 0.5 prosenttia, tuotto olisi noin 2 miljardia euroa. Pörssivaihto Helsingin arvopaperipörssissä on moninkertainen valtion
budjettiin verrattuna.

Jos pääomaverotus olisi Suomessa samaa tasoa kuin EU-maissa keskimäärin, verotuloja kertyisi ainakin neljä miljardia nykyistä enemmän.

Tässä vain muutama esimerkki siitä, että valtion tuloja on mahdollista lisätä. Ja että valtion on mahdollista ohjata lisää rahaa kunnille huomattavasti enemmän kuin budjettiesityksen vaatimattomat 90 miljoonaa. Jopa talousasiantuntijat toteavat valtion toimet kuntien tukemisessa aivan riittämättömiksi. Valtio on pessyt kätensä ja jättänyt kunnat yksin. (Hs 15.11.09)

Koska kunnallisvero on miltei tasavero, se kohdistuu pienituloiseen suhteessa rankimmin. Siksi SKP ei voi hyväksyä esitystä tuloveroprosentin nostosta.

Suomalaiseen verotusjärjestelmään tarvitaan rakenteellisia muutoksia, jotka tukevat yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden toteutumista. Kunnallisvero tulee muuttaa progressiiviseksi ja myös pääomatulot on saatettava kunnallisverotuksen piiriin. Tällaisia ehdotuksia on kuulunut myös sdp:n taholta, mikä on ilahduttavaa. Sen sijaan sdp:n ja vasemmistoliiton veronkorotusesitykset kummastuttavat, niin täällä kuin muuallakin. Epäsolidaarisen veron korottaminen ei kuulu vasemmiston periaatteisiin.

Esitän siis, että kaupunginhallituksen esitys hylätään ja tuloveroprosenttia ei nosteta.

Kaupunginvaltuusto 16.11.2009
SKP:n valtuustoryhmä/Riitta Tynjä

Kiinteistöveroprosentin määrääminen vuodeksi 2010

Porvarihallituksen verolinjaukset ovat kiintoisia ja painotukset odotusten mukaisia. Yleisen kiinteistöveron sekä vakituiseen asumiseen käytettävien rakennusten kiinteistöveron alarajojen nostaminen lailla näyttää todennäköiseltä. Näiden veromuotojen nostaminen kasvattaa asumiskustannuksia, jotka muutenkin maassamme ovat korkeat.

Jyväskylässä asumiskustannukset vertailukaupunkeihin verrattuna ovat maan huippua. Yleistä kiinteistöveroprosenttia esitetään nostettavaksi 1.15:een ja vakituiseen asumiseen käytettävän rakennuksen prosenttia 0.50:een. Molemmat olisivat noston jälkeen jo lähellä maksimeja (1.35 ja 0.75). Esitetyllä toimenpiteellä kasvatetaan entisestään jyväskyläläisten kalliita asumiskustannuksia. Siksi en voi tältä osin hyväksyä ehdotusta vaan esitän, että yleinen kiinteistöveroprosentti sekä vakituiseen asumiseen käytettävän rakennuksen prosentti pidetään nykyisellään.

Rakentamattoman rakennuspaikan sekä voimalaitokseen kuuluvan rakennuksen tai rakennelman veroprosentit ovat esityksen mukaan maksimeja ja niiden osalta voin sen hyväksyä.

Muuhun kuin vakituiseen asumiseen käytettävän rakennuksen veroprosentti esitetään nostettavan 1.10 prosenttiin. Nämä ovat käytännössä mm. kesämökkejä. Nykyisessä uudessa kunnassa meillä lienee huviloita esim. Päijänteen rannoilla ja saarissa ihan mukava määrä. Niiden omistajilla tuskin on ylitsepääsemättömiä vaikeuksia selviytyä, vaikka näiden osalta kiinteistövero nostettaisiin maksimiin eli 1.35 % :een

Kaupunginhallitus esittää lopuksi, että kiinteistöveroprosentit pysytetään samalla tasolla tämän valtuustokauden loppuun. En tiedä, voiko valtuusto laillisesti päättää vielä seuraavista vuosista. Ja jos vuoden päästä haluttaisiinkin nostaa tai laskea jotain prosenttia, niin kuinka velvoittava tämä päätös sitten olisi. Ymmärtääkseni valtuuston tulee vuosittain tehdä päätös veroprosenteista. Epäselvyyksien välttämiseksi esitän viimeisen lauseen poistamista.

Esitän, että:

- yleinen kiinteistöveroprosentti sekä vakituiseen asumiseen käytetyn rakennuksen veroprosentti pidetään ennallaan,
- muuhun kuin vakituiseen asumiseen käytetyn rakennuksen veroprosentti nostetaan 1.35 prosenttiin ja
- kaupunginhallituksen esityksen viimeinen kappale poistetaan
Muilta osin hyväksyn hallituksen esityksen.

Kaupunginvaltuusto 16.11.2009
SKP:n valtuustoryhmä/Riitta Tynjä

Kaupunkistrategian ”Jyväskylän kaupungin kehitysaallot” hyväksyminen
SKP/Riitta Tynjä

Jokainen itseään kunnioittava yhteisö tekee nykyään oman strategian. Niin myös Jyväskylän kaupunki. Edellisen kerran strategia hyväksyttiin viime valtuustokauden alussa syksyllä 2005. Kuinka moni vielä muistaa, mitä tuo strategia piti sisällään ja miten sitä valtuustokauden aikana toteutettiin? Ettei se vaan hyväksymisen jälkeen jäänyt itse kunkin hyllyyn pölyttymään? Ja lukuisten ihmisten työpanos meni taivaan tuuliin?

Mielestäni suurin vaara on edelleen, että strategiat ovat kapulakielistä fraseologiaa, jotka eivät elä elävässä elämässä. Ne ovat hienoja lauseita ylevistä visioista ja tavoitteista, jotka eivät eroa muiden kaupunkien vastaavista. Riittäisi, kun yksi konsultti tekisi strategian ja myisi sen kunnille vaihtamalla vain kunnan nimen papereihin!

Olennaista on pohtia, kenelle tämän strategian teemme?
Itsellemmekö - siis päätöksentekijöille ja mahdollisesti virkamiehille? Miten kuntalaiset ovat tässä mukana, miten strategia heitä koskee? Ovatko he vain kohteina vaiko osallisina tämän tekemisessä ja toteuttamisessa?

Visio: ”Jyväskylä on kilpailukykyinen kaupunki, joka tarjoaa kannustavat mahdollisuudet elämiseen, yrittämiseen ja opiskeluun.” Miten esim. tämä koskettaa työttömäksi jäänyttä, lähiössä asuvaa yksinhuoltajaa?

Jotta tehty strategia ei unohtuisi loppuvaltuustokaudeksi vaan se eläisi päätöksenteossamme, ehdotan päätösesitykseen lisättäväksi seuraavanlaisen kappaleen:

”Toimielinten päätöksenteossa pyritään siihen, että kunkin päätöksen kohdalla todetaan, miten se tukee kaupungin strategioita ja erityisesti, mitä niistä.”

Siis esimerkiksi, jos Tilapalvelun johtokunta päättää 17.11. kokouksessaan vuokrata entiset Kelan tilat pääsosiaaliaseman käyttöön, se kirjaisi ylös, miten tämä päätös tukee kaupunkistrategiaa ja erityisesti sen kohtaa 6.”Jyväskyläläisten osaamis- ja vaikuttamismahdollisuuksien parantaminen ja yhteistyö kansalaisjärjestöjen kanssa”.

tai

Miten Jyväskylän Energian ratkaisut hiilen lisäämisessä uuden voimalan polttoaineena tukevat erityisesti strategian kohtaa 3. ilmasto -ja ympäristömuutoksiin vastaamisesta.

Tällaisilla konkretisoinneilla saisimme sekä itse että myös kaupunkilaiset kuvaa siitä, mitä kaupunkistrategian hyväksyminen käytännössä merkitsee.

Kaupunginvaltuusto 16.11.2009
SKP:n valtuustoryhmä/Riitta Tynjä

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös kaupunginjohtaja Pekka Kettusen erorahaa koskevassa asiassa

On kulunut kohta kuusi vuotta, kun silloinen kaupungin virkamies- ja poliittinen johto kulisseissa sopivat nyt käsittelyssä olevista erorahoista.

”Asia sai alkunsa taksimatkalla Espoossa marraskuun alussa, jatkui viikon ystävyyskaupunkimatkalla Japanissa ja päätyi viiden miehen neuvotteluun Jyväskylässä marraskuun lopussa. Pieni ydinjoukko piti tiedon salassa. Joukkoon kuului neljä poliitikkoa ja Kettunen. Lopuksi informoitiin kahta virkamiestä ” Näin kertoi Helsingin Sanomat 12.12.2003.

Esitys 260 000 euron erorahojen maksamisesta vapaaehtoisesta erosta nostatti melkoisen hälyn ja kansanliikkeen päätöksentekijöitä kohtaan, jotka paineen alla pudottivat summan 200 000 euroon. Samalla, kun summaa pienennettiin, sopimuksesta poistettiin ns. raukeamisehto. Irtisanoutuminen otettiin esityslistalla omaksi, erilliseksi kohdakseen. Siitä ei kukaan ole valittanut, joten se on voimassa. Siksi on turha puhua Kettusen palaamisesta takaisin kaupunginjohtajaksi.

8.12.03 tehdyn sopimuksen 6.kohta kuului seuraavasti: ”Tämä sopimus sitoo molempia osapuolia sen jälkeen, kun sopimuksen hyväksymistä koskeva kaupunginhallituksen päätös on saanut lainvoiman. Mikäli päätös ei ole lainvoimainen viimeistään 15.3.2004, sopimus raukeaa ja sen perusteella suoritetut toimenpiteet peruuntuvat. Sopimuksen rauetessa osapuolilla ei ole vaatimuksia toisiaan kohtaan”.

Kun levisi tieto, että päätöksestä tullaan valittamaan, vaati Kettunen oikaisuvaatimuksessaan raukeamiskohdan poistamista, mihin hallitus suostui. Päätös päätettiin panna täytäntöön mahdollisista valituksista huolimatta.
Tänään on tullut julki, että sopimuksesta poistettiin koko 6.kohta, myös sen lainvoimaisuuteen sitova lause. Tämähän merkitsee, että korjatun sopimuksen allekirjoittaneet ovat toimineet vastoin kaupunginhallituksen päätöstä!

Meille jaettujen asiapapereiden liitteenä on Kuntaliiton lausunto 18.8.2006, jossa analysoidaan tuota muutettua sopimusta seuraavasti: ” Alkuperäisen sopimuksen 6 kohdasta poistettiin raukeamisehto, joka oli sidottu lainvoimaisuuteen. Näin ollen lähtökohtaisesti alkuperäisen sopimuksen 6 kohdasta poistettiin kaksi viimeistä virkettä, jotka molemmat liittyivät sopimuksen raukeamiseen. Sen sijaan sopimuksen sitovuutta koskevaa ehtoa ei poistettu, joten sopimuksen mukaisesti se sitoo molempia osapuolia sen jälkeen, kun sopimuksen hyväksymistä koskeva kaupunginhallituksen päätös on saanut lainvoiman. ” Tässä siis Kuntaliiton tulkintaa sopimuksesta.

Kaikki tiedämme, että kaupunginhallituksen päätös ei saa koskaan lainvoimaa.
(HO 23.3.2005 ja KHO 6.6.2006)

Looginen johtopäätös on, että Kettusen ja kaupungin välillä tehty sopimus ei sido kaupunkia. Kaupungilla ei ole ollut oikeutta tehdä tällaista sopimusta. Toisena osapuolena oleva Kettunen on ollut tietoinen tällaisen riskin olemassa olosta.

Edellä esitetyn perusteella teen päätösesityksen:

1) Kaupunginhallituksen tulee välittömästi ryhtyä toimiin erorahan takaisinperimiseksi, koska tehtyä sopimusta koskeva kaupunginhallituksen päätös ei ole lainvoimainen.

Ihmettelen suuresti, että kaupungin hankkima ulkopuolinen asianajotoimisto ei ole ottanut lainkaan kantaa edellä esiin nostamaani näkökulmaan. Uutena perusteena esitetään vain ns. vanhenemiskortti, joka sekään ei ole yksiselitteinen.

Koska kyse ei ole palvelussuhteesta maksetusta palkasta, ei KVHL 56.4§ sovellu tähän tapaukseen.

Vanhentumislain 4 § yleissäädöksen sijasta tässä voisi olla ennemminkin kyse saman lain 8 pykälästä, jolloin vanhenemisaika on 10 vuotta. Kyse on ehdollisesta sopimuksesta, jossa on vielä tapahtunut toimivallan ylitys. Tuskin on lainsäätäjä tarkoittanut, että koko kunnallinen muutoksenhakumenettely ja valitusprosessi voidaan syrjäyttää kolmen vuoden vanhenemisaikasäännöksellä.
Vanhentumislain 10§:ssä on myös kohta, jonka mukaan vanhentumisaika katkeaa, jos ”velkoja muutoin muistuttaa velallista ”. Valitusprosessin eri vaiheissa voidaan Kettusen katsoa saaneen muistutuksen velan olemassaolosta.

Riippumatta siitä, pidetäänkö saatavaa vanhentuneena, on kaupungin johdon velvollisuus ainakin yrittää saada laittomasti maksetut rahat takaisin. Mikäli asiassa ei ryhdytä toimenpiteisiin, tulen palaamaan asiaan, kun käsittelemme vastuuvapauden myöntämistä tilivelvollisille tältä vuodelta.
Nyt on tärkeää saada vastuuseen ne poliitikot, jotka ovat maksaneet Kettuselle ”kultaisen kädenpuristuksen”, kieltäytyneet laittomasti maksettujen rahojen takaisinperinnästä ja aiheuttaneet tällä kaupungille satojen tuhansien taloudelliset tappiot.

Siksi teen toisen päätösesityksen:

2) Valtuusto asettaa tilapäisen valiokunnan selvittämään, ketkä ovat vastuussa lainvastaisen erorahan maksamisesta Pekka Kettuselle ja tästä kaupungille aiheutuneesta vahingosta, sekä valmistelemaan valtuustolle esitykset päätöksiksi asian johdosta.

Kaupunginvaltuusto 16.11.2009
SKP:n valtuustoryhmä/Riitta Tynjä

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös kaupunginjohtaja Pekka Kettusen erorahaa koskevassa asiassa

Valtuustolle ei aikanaan tuotu KHO:n 6.6.06 päätöstä edes tiedoksi. Ei tuotu myöskään valtuustoon keskusteltavaksi sitä, valitetaanko HO:n 27.6.08 päätöksestä, jossa valtuuston 15.1.2007 päätös oli kumottu. Niin ei kai ollut pakko tehdä.

Nyt sentään todetaan, että valtuuston on tehtävä uusi, lainmukainen päätös. Valtuuston on päätettävä, mitä asiassa tehdään ja perusteltava päätöksensä.

Oikeuden ratkaisujen mukaanhan kaupunki ei ole riittävästi perustellut päätöksiään. Jotta saataisiin lainmukainen päätös, tulisi nyt olla riittävät perustelut. Mutta onko niitä esitetty nytkään? Mielestäni ei.

Kaupunki esitti aiemmin oikeudelle takaisinperinnästä luopumisen perusteina mm., ”että Kettunen on osaltaan suorittanut kaikki sopimukseen sisältyvät velvoitteet ja kaupunkikin on omalta osaltaan poliittisesti hyväksynyt sopimuksen sisällön.” Näillä seikoilla ei oikeuden mukaan ole oikeudellista merkitystä, koska erokorvauksen maksaminen on kumottu lainvastaisena ja se päätös on lainvoimainen. ( Em. on hallinto-oikeuden päätöstekstiä.)

Luopumisen perusteeksi on myös esitetty ”perintää koskevan mahdollisen oikeudenkäynnin lopputuloksen ja oikeuspaikan epävarmuus ja oikeudenkäyntikuluriski”. Kunta ei kuitenkaan ole tuonut esiin perusteita, miksi perintä jäisi ilmeisesti tuloksettomaksi. Asiassa ei myöskään käy ilmi, että perintäkulut olisivat kohtuuttomat perittävään saatavaan nähden. On myös huomioitava, että kysymyksessä oleva saatava ei ole vähäinen. (HO:n päätöstekstiä)

Korkein hallinto-oikeus yhtyy hallinto-oikeuden päätökseen ja toteaa, että ”perinnästä luopumiselle ei ole esitetty sellaista hyväksyttävää perustetta, jonka johdosta kaupunki olisi voinut luopua perusteettomasti maksetun korvauksen takaisinperinnästä”.

Nyt valtuustolle esitetään nuo samat perusteet; Kettunen on pitänyt sopimuksen, kaupunki samoin, oikeudenkäyntikulut ovat isot ja nyt ennakoidaan jo oikeudenkäynnin lopputuloskin, jota viimeksi pidettiin vielä epävarmana. Uutena perusteena esitetään vain ns. vanhenemiskortti, joka sekään ei ole yksiselitteinen. Kyllähän tässä yksi ja toinen on tehnyt kaikkensa sen eteen, että laittomasti maksetut rahat perittäisiin takaisin! KHO:n päätös siitä, että valtuuston päätös olla perimättä erorahoja takaisin oli laiton, on tehty 27.8.2009 ja siitä ei ainakaan ole kulunut 3 vuotta.

Lopuksi vielä kommentti muutamaan asian käsittelyn yhteydessä esille nousseeseen seikkaan.

Kun kaupunki valitti korkeimpaan hallinto-oikeuteen HO:n perimättäjättämispäätöksestä ( 27.6.08), miksi se ei siinä vaiheessa nostanut esiin vanhenemiskorttia? Jos kaupunki olisi tuolloin valituksessaan todennut saatavan vanhentuneeksi, olisi meillä nyt tieto siitä, miten se olisi vaikuttanut korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuun. Jätettiinkö tämä peruste tietoisesti käyttämättä vai oliko kyse ymmärtämättömyydestä?

KH toteaa esityksessään, kohdassa 3, että KHO ei ole ratkaisuissaan kumonnut erokorvauksen maksamista koskevaa sopimusta. Siis, jos KHO on todennut kaupunginhallituksen päätöksen laittomaksi, niin pitäisikö sen kädestä pitäen neuvoa, että kaupungin tulee tämän johdosta korjata laittomuudet? Uskomatonta!

Kaupunginvaltuusto 16.11.2009
SKP:n valtuustoryhmä/Riitta Tynjä

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös kaupunginjohtaja Pekka Kettusen erorahaa koskevassa asiassa

Riitta Tynjän (komm) esitys: kaupunginhallituksen esitys hylätään ja

1. Kaupunginvaltuusto merkitsee tiedoksi korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen 27.8.2009/ 2076, jolla kumottiin kaupunginvaltuuston päätös 15.1.2007 olla ryhtymättä erokorvauksen takaisinperintään

2. Kaupunginvaltuusto velvoittaa kaupunginhallituksen ryhtymään toimiin Pekka Kettuselle maksetun erorahan takaisinperimiseksi, koska tehtyä sopimusta koskeva kaupunginhallituksen päätös ei ole lainvoimainen. Alkuperäisessä sopimuksessa (kohta 6.) todetaan, että se sitoo osapuolia vasta sen jälkeen, kun kaupunginhallituksen sitä koskeva päätös on saanut lainvoiman. Hallitus on päätöksellään poistanut raukeamisehdon, ei sen sitovuutta.

3. Kaupunginvaltuusto asettaa tilapäisen valiokunnan selvittämään, ketkä ovat vastuussa lainvastaisesta erorahan maksamisesta Pekka Kettuselle ja tästä kaupungille aiheutuneesta vahingosta, sekä valmistelemaan valtuustolle esitykset päätöksiksi asian johdosta.

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 16.11.2009
SKP:n valtuustoryhmä/Riitta Tynjä

Valtuustokysymys apulaiskaupunginjohtaja Timo Koivistolle koskien Keljonlahden voimalatyömaan aiheuttamia meluhaittoja

Keljonkankaan, Sarvivuoren ja Ristikiven asukakat eli ne, jotka asuvat Keljonlahden rannan läheisyydessä, ovat lokakuun loppupuolelta alkaen joutuneet kärsimään melusaasteesta, joka aiheutuu Keljonlahden voimalatyömaan magneettisuojakalvonajosta ja voimalan kattilan puhtaaksi puhaltamisesta.

Melu on alkanut usein jo aamuyöstä ja jatkuu pitkälle iltaan. Melu, joka hetkittäin ylittää jopa 100 desibeliä, kestää yhtäjaksoisesti useista kymmenistä minuuteista puoleen tuntiin ja joskus ylikin. Pahimmillaan melu on kuulostanut lentokoneen suihkumoottorin ääneltä, jollaisen on tutkimuksissa todettu nostavan verenpainetta ja olevan yksi merkittävä stressin aiheuttaja.

Alueen asukkaat ovat hädissään soittaneet eri tahoille; hätäkeskukseen, poliisille ja ympäristökeskukseen. He ovat ymmällään, mitä tehdä, kun mikään ei tunnu auttavan.

Kunnan tehtävänä on valvoa ja edistää meluntorjuntaa, ei lisätä ja kasvattaa melua.

Kysynkin

Mihin toimiin kaupunki aikoo ryhtyä, jotta Keljonlahden rannan läheisyydessä asuville taataan asumisrauha?
Ovatko Keljonlahden voimalatyömaata koskevat lupa-asiat kunnossa?
Miten alueen asukkaita aiotaan informoida, mikäli meluhaitta jatkuu nyt arvioidusta 18.11. eteenpäin? Riittääkö pelkkä pahoittelu kaupungin nettisivuilla?
Jyväskylässä 9. marraskuuta 2009

Riitta Tynjä

kaupunginvaltuutettu, SKP

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 26.10.09
SKP:n valtuustoryhmä/Riitta Tynjä

Lähetekeskustelu vuoden 2010 talousarviosta

Ensi vuoden budjettia laaditaan hyvin haasteellisessa tilanteessa. Saimme ikäviä uutisia viimeksi viime viikolla, kun Sappi ilmoitti Kankaan tehtaan sulkemisesta. Maailmanlaajuisen laman vaikutukset näkyvät ja tuntuvat, eikä kunnan toimenpiteillä niitä vastaan suuremmin taistella.

Mutta kyllä kuntatalouden heikkoon tilaan on vaikutettu ihan kotimaisillakin konsteilla. Uusliberalistinen valtionverojen alentamispolitiikka johtaa kuntatasolla verojen ja maksujen nostamiseen. Porvarihallituksen toimet vain pahentavat lamaa ja ajavat kunnat karsimaan palveluja, joiden tarve laman myötä entisestään kasvaa. Rikkaiden ja suuryritysten verohelpotusten sijaan rahaa tulisi ohjata työllisyyden hoitoon, perusturvan parantamiseen ja kunnallisiin palveluihin.

Tämän budjettiesityksen laatimisessa on nähty välttämättömäksi verojen ja maksujen nostaminen. Näin voi olla, mutta silti se ei ole hyväksyttävää. Niin kauan kuin kunnallisvero ei ole progressiivinen, sen nostaminen lisää eriarvoisuutta. Se kohdentuu rankempana esim. työmarkkinatukea saavaan köyhään kuin meihin kohtuullisia palkkatuloja saaviin valtuutettuihin. Kunnallisveron progressiivisuuden lisäksi Skp:n vaatimuksena on pääomatulojen saaminen kunnallisveron piiriin sekä pörssikaupan paneminen verolle. Jos pääomaverotus olisi Suomessa samaa tasoa kuin EU-maissa keskimäärin, verotuloja kertyisi ainakin neljä miljardia nykyistä enemmän. Sekin raha voitaisiin ohjata kunnille, jotta ne selviytyisivät kasvavista palvelutarpeista kunnialla.

Valtion ensi vuoden talousarviossa on kuntatalouteen tulossa lisäsatsausta, mutta aivan riittämättömästi. Kaupunginjohtaja Andersson puhui elokuussa 100 miljoonasta, joka Jyväskylälle merkitsisi 2 miljoonaa. Kyllä nyt olisi kaikkien teidän eduskuntapuolueita, ja etenkin hallituspuolueita edustavien valtuutettujen syytä ryhtyä tositoimiin, jotta valtion ensi vuoden budjettiin saadaan kunnon satsaus kuntapalveluiden pelastamiseksi. Skp on esittänyt vähintään kahta miljardia uusien työpaikkojen luomiseen ja kuntien palvelujen rahoituksen vahvistamiseen. Tämä merkitsisi Jyväskylälle noin 40 miljoonaa kattaen alijäämän ja tasapainottaen kaupungin talouden. Valtionosuuksien lisääminen olisi nopeimpia ja tehokkaimpia tapoja elvyttää kuntien taloutta ja ehkäistä lamasta aiheutuvia sosiaalisia ongelmia.

Jyväskylän ensi vuoden budjettiesityksessä on yksi todella ilahduttava asia; nimenomaan peruspalveluihin kohdentuva mittava investointiesitys. On todella tärkeää, että lapset ja heidän kanssaan työskentelevät saavat kunnolliset ja terveet työskentelytilat. Nyt on edullista rakentaa. Nyt on erittäin tärkeää luoda lisää työllistymismahdollisuuksia. Ihmisten työllistyessä verotulot kasvavat ja sosiaalimenot pienenevät.

Haluan antaa suuren kiitoksen soten johtaville virkamiehille ja perusturvalautakunnalle, jotka ovat perusteellisten laskelmien pohjalta tarkkaan harkiten tehneet järkevät ja taloudelliset suunnitelmat lastensuojelun sijaishuoltoa koskien. Toivoisin budjetin sisältävän tällaisia oman toiminnan kehittämismahdollisuuksia laajemminkin.

Mittava investointipaketti ei kuitenkaan merkitse sitä, etteikö kaupungin tule myös omin toimenpitein työllistää. Vuosi sitten työllistämisrahaa leikattiin reippaasti. Ensi vuoden budjettiesityksen mukaan kaupunki työllistää omiin hallintokuntiin 80 henkilöä, kun vastaava luku on Oulussa 700! Jyväskylässä suuntaus on ollut, että työllistäminen on sysätty 3.sektorin heiniksi. Ensi vuoden alusta de minimis-periaatteen johdosta 3.sektorin työllistämismahdollisuudet romahtavat. Kaupunki maksoi viime vuonna kelalle yli 5 miljoonaa ns. sakkomaksua yli 500 päivää passiivituella olevien osalta. On paljon järkevämpää käyttää tuo 5 milj. ihmisten työllistämiseen. Sitä kautta saamme verotulojen lisääntymisen ja sosiaalimenojen vähentymisen lisäksi myös ihmisen työpanoksen, mikä ei suinkaan ole vähäinen asia!

Sosiaali- ja perhepalveluihin tarvitaan lisää vähintään 10 miljoonaa, jonka lautakunta totesi uupuvan, jotta nykytaso voitaisiin säilyttää. 1.7.2009 tuli voimaan asetus koskien neuvolatoimintaa, koulu- ja opiskelijaterveydenhuoltoa, mutta budjetissa ei ole varauduttu sen edellyttämään henkilöstölisäykseen. Kaikki me tiedämme, että ennalta ehkäiseviin toimiin satsaaminen tuo säästöjä ja niiden laiminlyöminen tulee kalliiksi. Siltä osin tämä budjetti ei ole ”säästöbudjetti”.

Henkilökohtaisessa avustajatoiminnassa asiakasmäärien ennakoidaan yli 2-kertaistuvan. Silti samalla työntekijämäärällä tavoitteena on tehdä palvelusuunnitelmat ja päätökset aikarajojen puitteissa. Suuri huoleni on työntekijöiden jaksamisesta tällaisen paineen alla.

Kuten aluksi totesin, omin toimin emme kuntatasolla paljon voi. Mutta tulo- ja menopuolta tarkastellessa löytyy kyllä tästäkin kirjasta sieltä täältä kohtia ja summia, joihin voidaan puuttua. Konsernihallinnossa elinkeinopolitiikan nimissä on erilaisia avustuksia suuriakin summia kuten esim. Paviljonkisäätiön 900 000 euron avustus, josta vain todetaan, että ”tarve on” – ja raha myönnetään. Olisipa muilla yhtä yksinkertaista! Vähimmäisvaatimus on, että meille ainakin selvitetään, mihin tämä raha menee ja mitä siitä seuraa, ellei sitä tule. Kaikki menokohdat on asetettava kriittisen tarkastelun alle. Esim. ns. ryhmärahasta (500e/valtuutettu/v) luopuminen tuskin veisi valtuustoryhmiä konkurssiin.

Tulopuolella en huomannut, että olisi ennakoitu asfalttikartellituomioiden johdosta kaupungin saatavia, joiden on arvioitu olevan 1,3 milj. Eikä edelleenkään näköjään haluta Kettusrahoja takaisin kaupungin kassaan.

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 8.6.09
SKP:n valtuustoryhmä/Riitta Tynjä

Vuoden 2008 arviointikertomukset, tilinpäätökset ja vastuuvapauden myöntäminen Korpilahden, Jyväskylän maalaiskunnan ja Jyväskylän kaupungin osalta (sis. myös henkilöstökertomuksen)

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja muut läsnäolijat

Kuntaliitospäätöksen toimeenpano leimasi toimintaa kaikissa kolmessa kunnassa vuonna 2008. Korpilahden ja Jyväskylän maalaiskunnan osalta asiakirjoissa puhutaan kunnan lakkauttamisesta, Jyväskylän osalta ei niinkään. Kyse oli kuitenkin kokonaan uuden kunnan perustamisesta. Maalaiskunnan tarkastuslautakunta huomauttaakin, että valmistelutyössä on palvelutuotannon pohjaksi pääsääntöisesti otettu vanhan Jyväskylän toimintamallit. Olen itse ikävä kyllä törmännyt puheisiin, joiden mukaan kaupungin käytännöt olisivat kaikessa muita parempia. En usko, että näin on. Sovittuja käytäntöjä pitää uskaltaa arvioida uudestaan, ja toivon, että entisen maalaiskunnan työntekijät selkä suorassa ylpeänä rohkenevat markkinoida hyviä käytäntöjään.

Hallinnon madaltamista ja keventämistä pitää mielestäni jatkaa kaikilla sektoreilla. Sen sijaan kunnan omaa peruspalvelutuotantoa tulee vahvistaa ja pitää huolta, että peruspalvelut säilyvät lähipalveluina. Korpilahden tarkastuslautakunta on huolestunut lähipalveluiden säilymisestä alueella. Aluelautakunnan merkitys vahtikoirana korostuu tulevaisuudessa. Järjestämissopimus mahdollistaa muitakin aluelautakuntia, ja niiden perustamista on syytä harkita.

Maalaiskunnan tarkastuslautakunta kiinnittää aiheellisesti huomiota liitosprosessin aikaiseen puutteelliseen tiedottamiseen. Kyseessä on ollut sekä kuntalaisille että työntekijöille todella suuri muutos. Silti ei haluttu kuulla kuntalaisten mielipidettä esim. kansanäänestyksen muodossa. Kuntalaisinfotkin järjestettiin niin myöhään, että kuntalaisilla ei ollut todellisia vaikuttamismahdollisuuksia asioihin.

Muutosprosessin takia henkilöstö on ollut kovilla. Esimiestyö on kärsinyt, mikä on aiheuttanut henkilöstössä epävarmuutta ja huolestuneisuutta tulevaisuudesta. Valmistelu on vaikuttanut henkilöstön aikaresursseihin, työhyvinvointiin sekä sairauspoissaolojen lisääntymiseen.

Kuitenkaan kaikessa takana ei ole ollut kuntaliitos. Ihmisten työssä jaksamiseen, sujuvaan ja ystävälliseen asiakaspalveluun, ristiriitoihin työyhteisöissä ja moniin muihin seikkoihin tulee jatkuvasti kiinnittää huomiota. Lähiesimiehen johtamistaidot ovat kullanarvoisia. Niiden puutteesta kärsivät kaikki.

Kuntien yhdistymisen aiheuttaman muutostilanteen vuoksi moniin asetettuihin tavoitteisiin ei päästy. Joko niihin ei ehditty paneutua tai uudessa kokonaisuudessa ne kävivät merkityksettömiksi. Tosin esim. Korpilahdella ruokahuollon ja siivouspalvelujen yksityistäminen tehtiin jo 1.8.2006 tavoitteena kustannussäästö aikaisempaan. Kuitenkaan ei ole raportoitu, onko tavoitteessa onnistuttu. Taloudellisuuden seuranta ja vertaaminen aiempaan on etenkin palvelujen ulkoistamistilanteissa olennaisen tärkeää. On oltava myös kykyä ja aitoa mahdollisuutta luopua ostopalveluista ilman, että asiakkaat jäävät heitteille.

Korpilahden ja maalaiskunnan arviointikertomuksista minulle - niihin nähden ulkopuoliselle - jäi päällimmäisenä mieleen pari seikkaa. Korpilahti toteaa ykskantaan, että talouden tasapainottamistoimia ei ole tehty ja alijäämien kattamiseksi ei tehdä suunnitelmaa, koska alijäämät siirtyvät Jyväskylän kaupungin taseeseen. Yksinkertaista!

Maalaiskuntaa kauan vaivanneiden sisäilmaongelmien osalta tarkastuslautakunta toteaa, että "toimiin on vihdoinkin ryhdytty!". Tämä on hyvä ja tärkeä asia ja se näkyy mm. tämän vuoden investointibudjetissa. Tilinpäätökseen on hyvin koottu sisäilmaongelmien kustannusvaikutuksia, mutta ihmisten terveydelle aiheutuvia kustannuksia siitä ei kuitenkaan ilmene.

Jyväskylän kaupungin tilinpäätöksestä ja tarkastuskertomuksesta nostan esiin muutaman sellaisen asian, jotka ovat akuutteja myös kuluvana vuonna ja jotka vaativat selkeää lisäresursointia jatkossa.

Toimeentulotukihakemusten käsittelyajoissa ei 7 vuorokauden tavoitteeseen olla päästy, ei viime eikä tänä vuonna. Sama koskee aikaa, jona pitäisi päästä sosiaalityöntekijän tai palveluohjaajan vastaanotolle. Myös lastensuojelun aikarajat paukkuvat.

Tarkastuslautakunta kiinnittää aivan aiheellisesti huomiota lastensuojelumenojen merkittävään kasvuun. Kasvu on kuitenkin pitkälti itse aiheutettua. Talouden tasapainottamisen nimissä on karsittu investoinneista ja lykätty valmiiksi suunnitellun oman nuorisokodin rakentamista. Vähentyneet laitospaikat on ollut pakko korvata ostopalveluilla ja se on johtanut käyttömenojen rajuun ja hallitsemattomaan kasvuun. Ostopalvelujen kilpailuttaminen ei toimi tilanteessa, jossa nuorisokotipaikoista on ollut pitkään huutava pula niin paikallisesti kuin myös valtakunnallisesti. Jos menojen kasvua halutaan hillitä, niin nykyisessä tilanteessa on välttämätöntä lisätä kaupungin omien nuorisokotipaikkojen määrää tai edes kompensoida lyhytnäköisessä säästämisessä menetetyt paikat. Ostopalvelujen lisääntyneen käytön myötä Jyväskylän lastensuojelun menot ylittyivät toissa vuonna miljoonalla eurolla ja uuden Jyväskylän menot viime vuonna kahdella miljoonalla eurolla. Kolmen oman nuorisokodin käyttömenot ovat tänä vuonna yhteensä noin 2 milj. euroa kun ostopalvelujen osuus on jo kaksinkertainen eli noin 4,3 miljoonaa.

Ennalta ehkäisevien toimien merkityksestä me paljon puhumme, mutta budjetissa punakynä käy niiden yli, koska ne eivät ole lakisääteisiä. Huumevierotus- sekä päihdepalvelut ovat tarpeeseen nähden alimitoitettuja, samoin aikuispsykiatrian resurssit.

Vanhuspalveluissa pula paikoista ja nimenomaan oikeista hoitopaikoista on ollut sekä kaupungin että maalaiskunnan ongelma. Toimimaton hoidonporrastus tulee kaikille kalliiksi.

Sosiaali-ja terveyspaveluihin viitaten tarkastuslautakunta kysyy aiheellisesti, miten tietoista alibudjetointia ei jatkossa pääse syntymään. Tämä teema ei vanhan Jyväskylän osalta ole nyt ensimmäistä kertaa esillä. Toivottavasti uusi kunta rohkenee toimia uusin eväin ja tehdä realistisen esityksen, jolla palvelutuotanto kyetään järjestämään edes lain mukaisesti. Sosiaaliasiamiehen selvityksestä ilmenee, että yhä useampi valitus menee Hallinto-oikeudessa läpi ja yhä useampi kantelu johtaa toimenpiteisiin. Tämä ei liene uuden Jyväskylän imagolle hyväksii

Lopuksi tarkastuslautakunta on aiheellisesti kiinnittänyt huomiota asiaan, josta vuosi sitten itse tein valtuustokysymyksen; nimittäin JE:n tekemään merkittävään sponsorointisopimukseen JYP:n kanssa. Tytäryhtiöillä tulee olla selkeät ohjeet ja periaatteet sponsoritoiminnan harjoittamisesta ja etenkin sen julkisuudesta.

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 11.5.2009
SKP:n valtuustoryhmä/Riitta Tynjä

Vuoden 2009 talousarvion muutokset

Valtuusto hyväksyi viime vuoden lopulla budjetin, joka sosiaali-ja terveystoimen osalta on osoittautunut yli 14 miljoonaa alijäämäiseksi. Tuolloin hyväksyttiin ponsi, jonka mukaisesti sosiaali- ja terveyspalvelujen osalta edellytettiin lisätalousarviota käyttösuunnitelman käsittelyn jälkeen. Esityksen kannalla olijat eivät tietenkään tarkoittaneet miinusmerkkistä lisäbudjettia.

Valtuusto päätti 16.3. äänestyspäätöksellä (40-32), että lautakuntien on pysyttävä tälle vuodelle hyväksytyissä budjeteissa. Ja 19.3. kokoukseen perusturvalautakunta urakoi ns. säästöjä reilun 12miljoonan edestä. Osan virkamiesesityksistä lautakunta sentään tyrmäsi esim. terveyskeskussairaalapaikkojen (500 000 e), työllisyyspalveluiden (200 000 e) ja päihdepalvelujen vähentämisen (90 000 e).

Yksi merkittävimmistä leikkauksista, jotka lautakuntakin hyväksyi, ovat tälle vuodelle oppilashuoltoon valtuuston päättämät lisäykset. Ne olivat mielestäni pieni alku ja osoitus siitä, että ymmärrämme ennalta ehkäisevän työn merkityksen ja että osaamme ottaa opiksi viime laman virheistä. Nyt siis lautakunnan päätös merkitsee tältä osin takapakkia.

Toinen, jo nyt käsiin räjähtävä ongelma on aikuispsykiatrian riittämättömät resurssit. Kun psykiatrisiin palvelukoteihin ei myönnetä enää uusia maksusitoumuksia, 20 ympärivuorokautista hoitoa tarvitsevaa potilasta jää riittämättömän tuen varaan. Kun psykiatrisen sairaanhoitajan vakanssiin ei ole myönnetty täyttölupaa, hoitotakuun toteutuminen vaarantuu. Kun vastaanottoaika olisi tarpeen viikottain, sen saa nyt vain kerran kuussa. Erikoislääkärin jäädessä osa-aikaeläkkeelle myös lääkäriajat vähenevät, hoitoon pääsy vaikeutuu ja esim. erilaisten etuuksien saamisen tarvittavia lääkärinlausuntoja saa huonommin. Tämä saattaa kasvattaa toimeentulotuen tarvetta. Säästö täällä on siis kustannus toisaalla.

Kolmas, todella huolestuttava tilanne on lautakunnan päätösten myötä vanhustenhuollossa. Kolmentoista päiväkeskuksen kesäsulun vuoksi 100 asiakasta tarvitsee yhteensä 2000 kotihoidon käyntiä. Ja kotihoitoon ei tietenkään ole luvassa tämän takia lisää työntekijöitä. Kenen selkänahasta nämä lisäkäynnit otetaan? Kun palveluasumisen ostopalveluihin annetut maksusitoumukset lopetetaan kesäkuussa, on löydyttävä sijoituspaikat entisistä paikoista, joihin on jo nyt jonoa. Tilanne on täysin absurdi.

Niin vanhuspalveluissa, aikuispsykiatriassa kuin lastensuojelussakin tulee hyvin esiin se kestämätön tilanne, että Jyväskylä ei ole riittävästi panostanut omien palvelujen lisäämiseen tarpeiden kasvaessa. On heittäydytty ostopalveluautomaation orjiksi. Päätösten taustalla on selkeä ideologinen suuntaus, EU:sta tuleva uusliberalismin vaatimus julkisen sektorin osuuden pienentämisestä BKT:stä. Monilla laskelmilla on ollut osoitettavissa omien palvelujen edullisuus verrattuna yksityiseen, viimeksi, kun olemme käsitelleet oman nuorisokodin perustamista. Missähän sekin mahtaa viipyä? Miksi järkipuhe taloudellisuudesta ei mene perille?

Meille jaetuista Tuottavuus- ja vakauttamisohjelman papereista ilmenee, että koko kaupungin henkilöstömenot ovat samaa suuruusluokkaa kuin palveluiden ostoon käytettävät varat. Esim. kaupungin omat lastensuojelun toimintamenot ovat noin 5 milj. euroa. Saman verran rahaa uppoaa ulkopuolisten, osin ympäri maata olevien lastensuojelupalvelujen ostamiseen. Kumman osalta voimme esim. lautakunnassa päättää, mitä tuolla rahalla saamme, mikä on toiminnan sisältö, laatu ja tavoitteet?

Eikö olisi syytä pitää talouden hallinta mahdollisimman hyvin omassa hanskassa?

Valtuustolle esitetään tässä asiakohdassa päätettäväksi "vain" toiminnallisten tavoitteiden muutokset, jotka löytyvät liitepapereista. Niissä kerrotaan jonon terveyskeskussairaalasta jatkohoitoon muuttuvan viidestä potilaasta kymmeneen tai potilaiden pääsevän sairaalahoidosta vanhus-ja vammaispalveluihin kahden vuorokauden kuluessa, kun se aiemmin tapahtui viiveettä.

Mutta meille ei kerrota tässä aiemmin esiin tuomieni heikennysten seurauksena tapahtuvia toiminnallisten tavoitteiden muutoksia, koska niihin ei ole toiminnallisia tavoitteita aiemmin esitettykään. Ei siis voi olla muutoksia, josta me nyt voisimme päättää.

Sen sijaan meille on kyllä annettu informaatiota, mitä näistä leikkauksista seuraa. Tällä kertaa virkamiehet eivät ole - ainakaan kovin paljon - kaunistelleet asioita kuten joskus kuluneina vuosina.

Siksi meidän päättäjien tulee nyt ottaa vastuu ja tehdä päätöksiä, joiden seurauksena kuntalaisten palveluja ei ajeta alas.

Luopumalla ennalta ehkäiseviin toimiin panostamisesta ja leikkaamalla peruspalveluista me teemme lyhytnäköisiä ratkaisuja ja saamme aikaan kasvavia kustannuksia.

Siksi teen seuraavanlaisen esityksen:

Kaupunginvaltuusto päättää, että perusturvalautakunnan 19.3.2009 tekemistä leikkauspäätöksistä luovutaan.

~~~~~

Asiakohdan palautuksesta äänestettiin ensin ja äänin 58 - 16- 1 (tyhjä), asia ei palautunut.

Lopuksi äänestettiin tekemästäni esityksestä, joka sai kannalleen yhteensä 7 valtuutettua, 2 äänesti tyhjää ja 66 oli hallituksen esityksen kannalla.

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 4.5.2009
SKP:n valtuustoryhmä/Riitta Tynjä

Asemakaavan muutosehdotus 1. kaupunginosan katu-ja puistoalueille (Kirkkopuisto)

Kyseessä olevassa kaavassa on tarkoitus saattaa Kirkkopuiston vanhentunut kaava ajan tasalle ja suojella siellä olevat rakennukset. Tämä on aivan oikein. Mutta oikein ei ole, että kaavaan kytketään mahdollisuus rakentaa tähän kaupunkiin jälleen yksi uusi pysäköintitalo.

Aikoinaan tehdyillä huonoilla päätöksillä meillä on sylissämme kallista peruskorjausta vaativa suojeltu Valtiontalo. Siitä on päästävä eroon hinnalla millä hyvänsä ja siksi ollaan valmiita tekemään lahjoitus SRV:lle ja suostumaan sen vaatimuksiin. Liitteenä olevassa esisopimuksessa suoraan sanotaan, että edellytyksenä lopullisen kaupan tekemiselle on "maanalainen pysäköintilaitos korttelin välittömään läheisyyteen niin, että sieltä on sujuva maanalainen kulkuyhteys tontille 14 rakennettavaan uudisrakennukseen".

Tämä on törkeää kiristystä, jollaiseen meidän ei pidä suostua.

Valtiontaloa ei kukaan kehu kauniiksi. Sen suojelun purkamista tulisi ajaa aiempaa ponnekkaammin. Ja ellei valtio siihen suostu, tulee valtion osaltaan osallistua suojellun kohteen korjauskustannuksiin. Myös EU-rahaa luulisi Alvar Aallon kohteen hyviin suunnitelmiin irtoavan. Mutta muunlaista ideointia ei talon osalta tunnu olleen liikkeellä kuin jälleen uusi liikekeskus. Sellaistako me tarvitsemme? Mitä jos meillä olisi ydinkeskustassa kaikkien kaupunkilaisten käytössä yhteinen olohuone - kerrankin ns. ei-kaupallista kaupunkitilaa?

Parkkihallia on perusteltu keskustan kilpailukyvyllä, joka vaatii hallin kaupungin ydinkeskustaan. Muutaman sadan metrin päähän ehdotetut hallit ovat bisneksen mielestä liian kaukana. Ihmisten on kaiketi päästävä omilla rakkailla autoillaan ihan ostoshyllyjen viereen. Mutta onko meidän suostuttava kaikkeen? Eikö kansanterveyden kannalta, ylipainon uhatessa väestöä, olisi syytäkin suosia ratkaisuja, jotka pakottavat ihmiset kävelemään?

Parkkihallitilan riittävyyttä tällä hetkellä eivät hankkeen kannattajatkaan kiistä. Mutta he sanovat esityksellä varauduttavan tulevaisuuteen, jossa parkkitilan tarve tulee kasvamaan. Tämä on mielestäni hankkeen ydinkysymyksiä. "Yksityisautoilu tulee vääjäämättä kasvamaan, emmekä me mahda sille mitään". Tähän mantraan uskojat eivät voi muuta kuin rakentaa kaupungin täyteen parkkihalleja. Mutta jospa ottaisimme tähän asiaan samanlaisen asenteen kuin Sinuhe Wallinheimo viime kokouksessa, kun hän kehotti meitä ratkaisemaan mahdottoman - eli kaupungin taloustilanteen. Jospa me pystymmekin tekoihin, joilla torjumme ilmastonmuutosta ihan oikeasti. Jospa Jyväskylässä olisi tulevaisuudessa toimiva ja edullinen joukkoliikenne, vaikkapa osin raiteilla liikkuva. Jospa kaupungin reunoilla olisi parkkitilaa niille, jotka välttämättä tarvitsevat omaa autoa, ja sieltä joustava julkinen liityntäliikenne keskustaan. Meillä olisi autoton, viihtyisä, elävä kaupunkikeskusta.

Hallin kannattajat kiistävät, että hankkeeseen käytettävät rahat olisivat pois peruspalveluista. Osin näin varmaan onkin. Mutta on kyse niin suuresta ja monin osin epävarmasta hankkeesta, että kaupungille voi tulla yllättäviäkin kustannuksia (esim. vaikutukset lähialueiden rakennusten perustuksiin). Ja ne ovat kyllä yhteisestä budjetista pois. Ydinasia mielestäni onkin se, että parkkihallien rakentaminen on yhteiskunnan varojen käyttämistä yksityisautoilun tukemiseen. Tämä ei mielestäni ole oikein. Kaupungin tulisi sen sijaan kehittää joukkoliikennettä niin, että se olisi todellinen vaihtoehto. Myös kevyen liikenteen mahdollisuuksia tulisi edelleen kehittää ja parantaa. Ratkaisut, joissa parkkihalleihin sisään- ja ulostulo risteävät esim. pyöräteiden kanssa ovat todella vaarallisia. Silti meille väitetään, että koska ne ovat normaali käytäntö kaupunkikeskustoissa, ne eivät aiheuta liikenneturvallisuuden vaarantumista!

Esillä oleva hanke kytkeytyy visioon, jossa kaupungin virkamiehet kaavailevat koko ydinkeskustaan maanalaista maailmaa. Sellaisen on tähän mennessä kyennyt luomaan vain Helsinki. Jyväskylä kuulemma kirii nopeasti perässä ohittaen mm. Oulun ja Tampereen. Jos meidän on välttämättä kilpailtava muiden kaupunkien kanssa, niin kyllä minä mieluummin kilpailen sillä, että meillä on peruspalvelut paremmassa kunnossa kuin vertailukaupungeissa. Maanalaiset, kauppakeskukset ja parkkihallit ovat toisarvoisia silloin, kun ihmisillä ei ole rahaa edes bussimaksuun päästäkseen käymään Ruokapankissa!

Esitän, että käsiteltävänä oleva asemakaavan muutosehdotus palautetaan uudelleen valmisteltavaksi sellaisella evästyksellä, että tuleva kaava ei salli pysäköintilaitoksen rakentamista.

~~~~~

Palautuksesta äänestettiin ja äänin 43 - 32 asia ei palautunut.

Asiassa käytiin useita eri äänestyksiä ja lopuksi hallituksen esitys tuli hyväksyttyä 45 äänen turvin.

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 16.3.2009
SKP:n valtuustoryhmä/Riitta Tynjä

Riitta Tynjän ym:n valtuustoaloite uuden Jyväskylän valtuustoseminaarien järjestämisestä pääsääntöisesti Jyväskylässä tai Keski-Suomen maakunnassa

Käsiteltävänä olevan aloitteen allekirjoitti joulukuun valtuustossa 25 valtuutettua, toisin sanoen 1/3 meistä valtuutetuista. Luulen monen muunkin kokeneen loukkaavana, kun seminaarien viemistä toiselle paikkakunnalle on epävirallisissa keskusteluissa perusteltu todeten, että "valtuutetut eivät pysy aloillaan, ellei heitä viedä vähintään sadan kilometrin päähän kotikaupungistaan ja laiteta vielä palloa jalkaan".

Monilla meistä on eri syistä johtuvia vaikeuksia osallistua pidemmälle matkalle toiselle paikkakunnalle. Työn ja perheen yhteensovittaminen on syytä huomioida myös luottamustehtävien hoidossa. Tämä voisi helpottaa nuorten perheellisten mukaan saamista politiikkaan yleensäkin. Kuten aloitteessa todetaan, ei valtuutetuilta voi edellyttää osallistumista 24h/vrk, vaan normaalin työajan puitteissa työskentelyn tulisi riittää.

Aloitteeseen annetussa vastauksessa ei vastata lainkaan siinä esittämiini perusteluihin, ei edes noihin euroja ja ajan käyttöä koskeviin näkökohtiin. Vastauksessa todetaan, että seminaari järjestetään paikkakunnalla, jossa on tarjolla sopivat kokoustilat. No, eikö Jyväskylässä muka sellaisia ole?

Pidän kyllä tärkeänä, että vallankin valtuustokauden alussa on yhteisiä seminaareja, joissa hahmotetaan toimintaympäristöä ja palvelutoimintaa. En siis kiistä niiden tarpeellisuutta, mutta tämän vastauksen jälkeenkin ihmettelen, miksi emme voi pitää seminaareja Jyväskylässä?

Vastauksen loppuhuipennuksena esitetään kovin epätieteellinen tutkimustulos ja johtopäätös. Paikkakunnalla järjestettäviin puolen päivän seminaareihin osallistumisprosentti on ollut 50-60 % ja muualla järjestettäviin 70-75%. Tästä johtopäätöksenä todetaan kahden päivän pituisen seminaarin toisella paikkakunnalla olevan osallistumisen arvoinen! Kovin erikoinen johtopäätös! Eiköhän tässä asetelmassa ole ollut vähän muitakin muuttuvia tekijöitä! Ja eihän tällä uudella valtuustolla ole vielä edes ollut noita puolen päivän seminaareja kotipaikkakunnalla.

Lopuksi kerrotaan Hämeenlinnan seminaarista saadun hyvin myönteistä palautetta, mikä puoltaa käytännön jatkamista. Itse ainakin sain 3.3. sähköpostilla vastattavakseni kyselyn mm. ko. seminaaria koskien. Sen tulos ei ole siis voinut ehtiä jo 2.3. hallitukseen, jolloin vastaus aloitteeseen on ollut esillä. Ainakin itse sain siellä seminaarireissullakin vielä paljon kommentteja siitä, "miksi me emme voineet olla Jyväskylässä?"

Marika Visakorpi oli hallituksessa tehnyt aloitteen mukaisen ehdotuksen, jota kukaan ei kannattanut. Hallituksen ehdotus valtuustolle merkitsee siis nykyisen käytännön jatkamista, johon 1/3 meistä valtuutetuista on toivonut muutosta.

Edellä esitetyn perusteella esitän asian palauttamista uudelleen valmisteltavaksi niin, että valtuustoseminaarit järjestetään pääsääntöisesti Jyväskylässä tai Keski-Suomen maakunnassa.

~~~~~

Palautuksesta äänestettiin. Palautuksen kannalla oli 34 valtuutettua, 39 ei kannattanut palautusta ja 2 oli poissa. Asian käsittely siis jatkui.

Asian tiimoilta virisi keskustelu paitsi asian sisällöstä, myös siitä, mitä valtuusto voi päättää, kun kyse on valtuustoaloitteen käsittelystä. Osa esitti, että palauttamisen sijasta valtuusto nyt päättäisi pitää seminaarit jatkossa kotikaupungissaan. Esitettiin myös, että seuraavaan seminaariin me 34 palautuksen kannalla ollutta emme osallistu, jos seminaari pidetään muualla.

Puheenjohtaja tarkensi, että voimme vain joko hyväksyä, hylätä tai palauttaa hallituksen esityksen, jolloin ehdotin, että hallituksen esitys hylätään.

Tästä äänestettiin ja äänestyksen tulos oli nyt: 38 hylkäämisen kannalla, 36 hallituksen esityksen kannalla ja 1 tyhjä.

Lopputulema oli siis, että hallituksen vastaus ei tyydyttänyt valtuuston enemmistöä, aloite on edelleen voimassa ja siihen tulee hallitukselta uusi vastaus! Millainen ja milloin, se jää nähtäväksi.

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 16.3.2009
SKP:n valtuustoryhmä/Riitta Tynjä

Vuoden 2009 talousarvion muutokset

Maailmanlaajuisen finanssikriisin laineet lyövät myös tänne Jyväskylään vaikka Katainen vielä viime syksynä väitti, että lama ei koske Suomea. Kuntatasolla vaikutukset näkyvät mm. verotulojen laskuna ja toimeentulotukimenojen kasvuna. Valtio on pitänyt kuntataloutta kireällä. Painopiste on siirtynyt valtion verotuksesta kunnallisverojen sekä taksojen ja maksujen nostamiseen, mikä kohdistuu rankimpana pienituloisiin. On aivan oikein, että Kuntaliittokin on ryhtynyt vaatimaan valtiolta lisärahoitusta kuntien palvelujen turvaamiseksi ja mm. valtionosuuksien lisäämiseksi jo kuluvan vuoden aikana. Kuinka tosissaan näiden vaatimusten kanssa ollaan, jää nähtäväksi.

Maan hallituksen ratkaisuvaihtoehtoina nähdään vain 1) palvelujen leikkaaminen 2) verojen nostaminen ja 3) työurien pidentäminen. Kuka uskaltaisi sanoa, ettei keisarilla ei ole vaatteita?

Mitä, jos me alkaisimme puhua julkisten palveluiden elvyttävästä vaikutuksesta? Ostopalvelujen ja yksityistämisen kalleudesta, siitä kuinka hinnat karkaavat pilviin ja kunta on voimaton, kun omat palvelut on ajettu alas? Kuinka paljon omia palveluja kalliimmaksi tulee esim. keikkalääkäreiden käyttö? Tai kuinka paljon yksityistä perhekotia edullisemmaksi tulee kunnallinen nuorisokoti euroissa, saatikka sitten toiminnallisesti?

Ehkäisevän työn merkityksestä olemme kyllä puhuneet, ja joulukuisessa budjettivaltuustossa otimme pienen pieniä askeliakin sen suuntaan, kun lisäsimme hiukkasen henkilöstöä mm. oppilashuoltoon ja perhetyöhön. Mutta nyt uhkana leijuu, että näitä päätöksiä ei pannakaan täytäntöön, jotta jo valmiiksi alimitoitettu budjetti sotepassa ei ylittyisi.

Eri yhteyksissä on käyty keskustelua ja vakuuteltu, että viime laman virheitä ei aiota toistaa vaan niistä otetaan opiksi. Mutta esim. perusturvalautakunnalle tehdyt virkamiesesitykset ovat pääsääntöisesti juuri näiden virheiden toistamista.

Työskentelen itse aikuissosiaalityössä ja kohtaan työssäni viime laman lapsia. He ovat nuoria aikuisia, näköalattomia, vailla koulutusta ja työkokemusta, monilla päihde- ja mielenterveysongelmia. He ovat eläneet kodeissa, joissa työttömyys ja taloudelliset ongelmat olivat jatkuvasti läsnä. He ovat olleet suurissa lapsiryhmissä päivähoidossa ja koulussa. Neuvolapalvelut oli riisuttu minimiin, samoin nuorisotyö. Nämä asiat eivät ole voineet olla heijastumatta heidän elämässään. Kun vanhempien voimat laman eri tekijöiden myötä heikkenivät ja avun tarve kasvoi, viime lamassa myös julkisia palveluja leikattiin. Ihmiset eivät saaneet ajoissa apua ja ongelmat kärjistyivät. Syntyi noidankehä. Loppupelissä ei säästöjä syntynyt vaan sekä taloudelliset kustannukset että inhimilliset kärsimykset kasvoivat.

Laman oloissa peruspalveluiden tarve kasvaa ja merkitys korostuu. Laman myötä peruspalveluita on vahvistettava, ei heikennettävä. Meidän on estettävä noidankehän syntyminen. Vaikka sitten sillä Anna Autereen esiin nostamalla hyvinvointilainalla. Meillä ei ole varaa vähentää työllisyysrahoja, ei jättää palkkaamatta uutta henkilöstöä oppilashuoltoon, ei leikata rahoja päihdehoidosta tai mielenterveysongelmaisten hoitopaikoista, ei vähentämällä erityisavustajia päivähoidosta tai lapsiperheiden kotipalvelusta. Tiukentuneen täyttölupamenettelyn ja sijaiskiellon sijasta meidän pitää palkata lisää työntekijöitä peruspalveluihin hoitamaan lapsia ja vanhuksia, sairaita ja muita avun tarpeessa olevia. Ilman työntekijöitä eivät asiat hoidu. Mutta lisätyöntekijöillä palvelut vahvistuvat, työttömyys vähenee, veronmaksajien määrä kasvaa ja hyvinvointi lisääntyy.

Näillä seikoilla perustelen muutosesitystäni ja esitän, että kaupunginhallituksen esityksen kohta 2. muutetaan kuulumaan seuraavasti:

2. Kaupunginvaltuusto edellyttää, että perusturvalautakuntaa lukuun ottamatta lauta- ja johtokunnat tarkistavat käyttösuunnitelmansa siten, että vuoden 2009 talousarvion määrärahat eivät ylity.

~~~~~

Asiakohdasta käytettiin ryhmäpuheenvuorot ryhmien suuruusjärjestyksessä. Riitta Mäkinen esitti sdp:n ryhmän nimissä asian palauttamista uudelleen valmisteltavaksi. Kannatin tätä esitystä ja vedin oman esitykseni pois.

Palautuksesta äänestettiin ja palautuksen kannalla oli 34 valtuutettua, palautusta vastusti 38, yksi äänesti tyhjää ja kaksi oli pois.

Keskustelun jatkuessa Kimmo Suomi (sdp) esitti, että hallituksen esityksestä poistetaan kohdat 2. ja 5. Hallituksen pj. Veijo Koskinen (sdp) muistutti hallituksen tehneen esityksensä yksimielisenä ja totesi, että ehdotuksen kohdat 2. ja 5. ovat sinänsä ilman erillistä päätöstäkin voimassa: lautakunnat eivät saa ylittää määrärahojaan (= 2. kohta) ja positiivinen vuosikatetavoite (= 5. kohta) sisältyy kuntaliitossopimukseen. Kannatin Kimmo Suomen esitystä, josta sitten äänestettiin. Sen kannalla oli 32 valtuutettua, hallituksen esítyksen kannalla oli 40 valtuutettua, kolme valtuutettua oli pois.

Hallituksen esitys tuli siis päätökseksi.

Talousarviomuutosten käsittely oli listan viimeinen asia. Siitä käytettiin yli 20 puheenvuoroa ja keskustelu koettiin tärkeäksi vaikka kokous venyikin lähemmäs puolta yötä. Puheenjohtaja rajasi jopa ryhmäpuheenvuorot kolmeen minuuttiin, mikä herätti vastalauseiden myrskyn.

Talousarviomuutoksia tullaan näillä näkymin käsittelemään kevään kaikissa valtuuston kokouksissa.

Facebook-profiilini

VALTUUSTOSALISSA SANOTTUA