Facebook-profiilini

LEHTIKIRJOITUKSIA JA MUITA KIRJOITUKSIA

Ksml 2.3.2023

PAHOINVOINTIALUEITA?

Jyväskylän seudun lastensuojelun sosiaalityöntekijät ja sosiaaliohjaajat ovat perustellusti huolissaan oman alansa tilanteesta Keski-Suomen hyvinvointialueella (KSML 24.2.). Rekrytoinnin haasteet, riittämätön työntekijämäärä ja palkkauksen eriarvoisuus ovat vaarassa johtaa palvelujen kriisiytymiseen myös näissä ensiarvoisen välttämättömissä palveluissa.

Kun hyvinvointialueita perustettiin, niin tiedossa oli miljardiluokan alibudjetointi. Pelkästään palkkojen harmonisointiin on arvioitu tarvittavan ainakin 700 miljoonaa euroa. Marinin hallitus ei ole osoittanut riittävää rahoitusta hyvinvointialueille. Eduskunnan oppositiopuolueet ovat vaatineet lisäleikkauksia valtion menoihin.

Hyvinvointialueilla on arvioitu, että palkkojen harmonisoinnissa saattaa kulua aikaa jopa kolme vuotta. Työsopimuslain mukaan samassa asemassa ja yhtä vaativissa tehtävissä työntekijöitä on kohdeltava tasapuolisesti. Tällä hetkellä tilanne on hyvinvointialueilla työntekijöiden kannalta kohtuuton ja epäoikeudenmukainen.

Hyvinvointialueista uhkaa tulla pahoinvointialueita, jos korjaustoimiin ei ryhdytä ripeästi. Uuden hallituksen ja eduskunnan on osoitettava riittävä lisärahoitus hyvinvointialueiden palkkojen harmonisointiin ja varmistettava siten osaltaan työntekijöiden yhdenvertainen kohtelu.

Keski-Suomen hyvinvointialueen aluehallituksen tulee vauhdittaa työn vaativuuden arvioinnin toteuttamista yhdessä ammattijärjestöjen kanssa. Byrokraattinen asioiden pyörittely ja vastuun siirtely pitää nyt jättää taka-alalle.

Näin eduskuntavaalien alla puolueilta ja ehdokkailta voidaan edellyttää selkeää kantaa hyvinvointialueiden rahoituksen, palvelujen ja työntekijöiden hyvinvoinnin turvaamiseen.

Riitta Tynjä

sosiaalityöntekijä, eläkeläinen

eduskuntavaaliehdokas, komm

Jyväskylä

Sjkl 9.11. ja Ksml 10.11.2022

Lisää penkkejä Puistolaan

Jyväskylä on panostanut viime aikoina kevyen liikenteen olosuhteiden parantamiseen. Etenkin pyöräteitä on lisätty, ja saatu aikaan jopa pyöräkatu. Hyvä niin.

Myös jalkakäytäviä on parannettu. Mutta vaikuttaa siltä, että suunnittelijat ja suunnitelmista päättävät ovat itse reipasjalkaisija kuntoilijoita. He ovat tyystin unohtaneet meidät, jotka syystä tai toisesta emme kykene kävelemään pitkiä matkoja, ellei ole mahdollisuutta levähtää matkan varrella.

Puistokadun saneerauksessa on jäänyt huomaamatta, että vaikka Puistotorilla on toistakymmentä penkkiä, niin sen jälkeen pitkän Puistokadun varrella Taulumäelle noustessa ei ole ainuttakaan. Kauniin bulevardin ihailu jää monella pelkäksi haaveeksi.

Puistokadun poikkikadut, pyöräkaduksi muutettu Yrjönkatu sekä Green Street- Puutarhakatu molemmat nousevat kohti Rajakatua. Ylämäki, vaikkakin loiva, ottaa monella jalankulkijalla koville. Olisi tarvetta huilata välillä.

Olen aiemmin tehnyt kuntalaisaloitteen, että kaupunkiin tulisi saada lisää penkkejä. Aloitetta on kyllä toteutettu, mutta ei läheskään riittävässä määrin. Penkkien lisäämisellä olisi kuitenkin kiistatta positiivisia, ennalta ehkäiseviä terveydellisiä vaikutuksia. Ne eivät olisi pelkkä menoerä. Olen myös ehdottanut, että meitä käyttäjiä kuunneltaisiin penkkien sijoittelussa.

Ehdotankin, että Puistokadun, Yrjönkadun ja Puutarhakadun varteen sijoitetaan penkkejä niin, että katujen saneeraukset palvelevat meitä kaikkia jalankulkijoita.

Riitta Tynjä, eläkeläinen, Jyväskylä

__________________________________________________

Ksml 4.6.2021

LAUTAKUNTA LASTENSUOJELUN ASIALLA

Jyväskylän sosiaali- ja terveyslautakunta käsitteli viime kokouksessaan uuden lastensuojelun vastaanotto- ja arviointiyksikön tilojen vuokraamista. Lautakunta suhtautui myönteisesti lähes käyttövalmiiden tilojen vuokraamiseen sairaanhoitopiiriltä edellyttäen, että ensi vuoden talousarvioon osoitetaan määrärahat toiminnan käynnistämiseen.

Sairaanhoitopiiri on suhtautunut tällaiseen yhteistoimintaan myönteisesti. Vaativan lastensuojelun laitoshoitoon hyvin soveltuvat tilat tulisivat hyötykäyttöön ja yhteistyö nuorisopsykiatrian ja lastensuoun kanssa tiivistyisi entisestään. Länsi- ja Sisä-suomen aluehallintovirasto on antanut hankkeelle vahvan suosituksen.

Kiitän kohta toimikautensa päättävää lautakuntaa.  Toivon, että vaalien jälkeen uusi lautakunta ja ennen muuta uudet valtuutetut pitävät huolen siitä, että kustannustehokas ja kaupungin lastensuojelupalveluja määrällisesti ja laadullisesti parantava hanke toteutuu ensi vuoden aikana.

Palvelujen kehittämisessä päättäjiltä edellytetään kykyä pitkäntähtäimen suunnitteluun. Sen kanssa on ristiriidassa yritysmaailmasta kaupunkiorganisaatioon siirretty talouden seuranta lyhyellä tähtäimellä. Pidemmän ajan kehityslinjojen ja palvelutarpeen seuranta unohtuu huomion ollessa vuosittaisessa ja jopa osavuosittaisessa seurannassa.

Jyväskylässä lastensuojelun ostetun laitoshoidon kustannukset ovat kaksinkertaistuneet viidessä vuodessa. Tälle vuodelle on laitoshoidon ostopalveluihin  varattu jo 8 miljoonaa euroa. Kilpailutuksilla ei pystytä saamaan merkittäviä säästöjä, koska valtakunnallisesti lastensuojelun laitoshoidossa on vallalla myyjän markkinat. Sen sijaan kaupungin omia palveluja lisäämällä ja työntekijöiden osaamisesta ja jaksamisesta huolehtimalla voidaan kustannuskehitykseen vaikuttaa tehokkaasti.

Riitta Tynjä

sosiaalityöntekijä, eläkeläinen

kuntavaaliehdokas, komm

_________________________________________________________

Ksml 26.5.2021

ASUINALUEILLE TARVITAAN LÄHITALOJA

Omassa kodissaan asuu ikäihmisiä yhä enemmän. Monet heistä ovat virkeitä ikävuosien karttumisesta huolimatta. Nykypäivän 70-vuotias on aivan toista kuin 30 vuotta sitten. Jotta ikäihmiset pysyvät toimintakykyisinä, tarvitaan myös kevyempiä vanhuspalveluja. Toisten ihmisten seura, yhdessä tekeminen ja terveellisen ruuan nauttiminen ovat monelle vanhukselle tärkeitä asioita, jotka ovat aiemmin mahdollistuneet lähellä, omalla asuinalueella sijaitsevassa päiväkeskuksessa. Moni on kyennyt liikkumaan sinne omin jaloin.

Jyväskylä aloitti jo viime valtuustokaudella vanhusten päiväkeskusten alasajon, kun osa niistä muutettiin kuntouttaviksi päiväkeskuksiksi, joihin pääsemiseen tarvittiin lääkärin lähete. Vuoden 2021 alusta lukien nykyiset päättäjät yksimielisesti lakkauttivat loputkin päiväkeskukset. Jäljelle jäi vain kaksi keskusta-alueella sijaitsevaa hyvinvointikeskusta, joista nykyisin käytetään nimitystä lähitalo. Eriarvoisuus Jyväskylän vanhusten keskuudessa lisääntyy, kun yhä useampi lähiöissä ja reuna-alueilla asuva vanhus jää kotiin.

SKP on vastustanut päiväkeskusten lakkauttamista asuinalueilta.

SKP esittää nyt, että eri asuinalueille perustetaan lähitaloja, joissa olisi päiväaikaan monipuolista toimintaa vanhuksille ja muille päivisin kotona oleville. Talossa voisi olla myös koululaisten ohjattua aamu- ja iltapäivätoimintaa sekä iltaisin alueen nuorison ja muiden asukkaiden yhteistoimintaa.

Riitta Tynjä

sosiaalityöntekijä, eläkeläinen

kuntavaaliehdokas (komm)

Jyväskylä

____________________________________________________________

Ksml 22.5.2021

LISÄÄ PENKKEJÄ JYVÄSKYLÄÄN!

Ikäihmisten liikkumisen kannalta on tärkeää kiinnittää huomiota elinympäristössä oleviin fyysisiin esteisiin ja niiden poistamiseen. Moni voisi käydä nykyistä useammin itse kauppa- ja muilla asioilla, kun tietäisi, että matkan varrelta löytyy penkkejä, joilla voi levähtää. Kun ihminen kykenee liikkumaan itse, hän tarvitsee vähemmän yhteiskunnan palveluja.

Sillä, että ikäihmiset lähtevät neljän seinän sisältä ulos, on monenlaisia positiivisia vaikutuksia. Kun ihminen kykenee omatoimisesti liikkumaan, hän tarvitsee vähemmän yhteiskunnan palveluja. Penkit ovat halpa keino edistää terveyttä ja hyvinvointia.

Olen esittänyt kuntalaisaloitteessa, että Jyväskylässä lisätään penkkejä eri puolille kaupunkia ja näin alennettaisiin ikäihmisten kynnystä lähteä itse omatoimisesti liikkeelle.

Ehdotin myös, että penkkien sijoitteluun pyydetään ideoita käyttäjiltä. Näin ihmisten osallisuus toimisi, ei vain paperilla ja juhlapuheissa, vaan myös käytännössä. Vanhusneuvosto ja vanhuspalveluiden raati ovat erinomaisia foorumeja kokoamaan ikäihmisten näkökulmia asiaan.

Riitta Tynjä

sosiaalityöntekijä, eläkeläinen

kuntavaaliehdokas (komm)

Jyväskylä

__________________________________________ 

Ksml 12.5.2021

VALTIONOSUUKSIEN LEIKKAUKSET PERUTTAVA

Jyväskylän kaupungin tilinpäätös vuodelta 2020 oli reilusti ylijäämäinen, kun valtiovalta kompensoi kaupungille kuten muillekin kunnille koronan aiheuttamia kuluja. Kertyneestä ylijäämästä huolimatta kaupungin talouden sopeuttamistarpeeksi on arvioitu tuleville vuosille noin 20 miljoonaa euroa.

Jyväskylän tilaama konsulttiselvitys ehdottaa koulujen, kirjastojen, terveysasemien ja neuvoloiden lakkauttamisia, kiinteistöveron nostamista, kaupungin yhtiöiden myyntiä ja kaupungin henkilöstön karsimista.

Me emme hyväksy konsultin ehdotuksia vaan vaadimme politiikan suunnan muuttamista. Mielestämme kaupunki voi tehdä säästöjä panostamalla enemmän ennaltaehkäiseviin lähipalveluihin, syrjäytymisen ehkäisyyn ja työllistämiseen. Huomattavia säästöjä voidaan saada aikaiseksi lisäämällä kaupungin omia palveluja ja palauttamalla ostopalveluja omaksi toiminnaksi.

Jyväskylän ongelmana ei ole kohtuuttoman suuret menot vaan liian pienet tulot. Jyväskylä on vireä koulukaupunki ja huomattava osa asukkaista on pienituloisia opiskelijoita. Jyväskylä kärsii edelleen suurtyöttömyydestä, työttömänä on lähes 11 000 kaupunkilaista. Samanaikaisesti monissa kaupungin palveluissa on liian vähän työntekijöitä. Jyväskylän talous on suuresti riippuvainen valtiovallan toimenpiteistä.

Kuntaliiton laskelmien mukaan valtio on leikannut kunnilta aiemmin, vuosina 2012–2019, valtionosuuksia 2,4 miljardia euroa. Ilman noita leikkauksia Jyväskylän talous olisi tällä hetkellä tasapainossa ja palveluja voitaisiin kehittää kaupunkilaisten etujen mukaisesti. Me vaadimme valtionosuusleikkausten perumista.

Jyväskylän kaupungin johto käyttää konsulttien apua ikävien, kaupunkilaisten etujen vastaisten esitysten tekemiseen. Mielestämme verovarojen käyttäminen konsulttipalkkioihin on haaskausta. Kaupungin johdon ja päättäjien tulee ottaa lähtökohdaksi kaupunkilaisten kuuleminen, vallan hajauttaminen ja uudenlaisten osallistumistapojen kehittäminen.

Riikka Kaikkonen

Riitta Tynjä

kuntavaaliehdokkaita, komm

Jyväskylä

________________________________________________________

Sjkl 5.5.2021

KOTIHOITOON LISÄTTÄVÄ TYÖNTEKIJÖITÄ   

Laitoshoidon yksioikoinen purku on johtanut siihen, että moni vanhus on täysin heitteillä omassa kodissaan. Vaikka vanhusten määrä kasvaa, valtion ja kuntien rahoitusta on leikattu. Vanhuspalveluihin käytettävien menojen osuus bruttokansantuotteesta ja myös vanhuspalveluiden henkilöstömäärä on Suomessa Pohjoismaiden alhaisin. Lisärahoituksen tarve on koko maassa pari miljardia euroa.

Moni kotihoidossa oleva vanhus kokee olonsa yksinäiseksi ja turvattomaksi. Alati vaihtuvilla työntekijöillä ei ole riittävästi aikaa kokonaisvaltaisen hoidon turvaamiseksi. Hoitajien työtahti on kiristetty äärimmilleen ja työtaakka on kestämätön. Digitalisaatio tai etähoito ei ole vastaus vanhustenhoidon haasteisiin.

Kotihoidossa on Jyväskylässä aivan liian raskashoitoisia vanhuksia, koska pitkäaikaishoidon paikkoja on liian vähän. Tilanne on epäinhimillinen niin vanhusten, omaisten kuin myös hoitajien kannalta.

Joitakin vuosia sitten Jyväskylän ulkoisti ja yksityisti useita vanhusten kotihoidon alueita. Tavoitteena oli toiminnan tehostaminen ja säästöt. Päättäjille esitettiin laskelmia, joiden mukaan yksityinen palveluntuottaja pystyy tarjoamaan palvelun kaupungin omaa toimintaa edullisemmin.

Ja kuinkas kävikään. Ei kulunut montaa vuotta, kun kaupunki joutui ottamaan yksityistetyt kotihoidon alueet kaikessa hiljaisuudessa takaisin omaksi toiminnaksi. Yritykset eivät kyenneet kannattavaan liiketoimintaan.

Kaupungin vanhusten, heidän omaistensa tai työntekijöiden ääni ei kuulu kaupungintalon seinien sisäpuolelle, ei etänä eikä muulla tavoin. Jos kurssia ei pikaisesti käännetä, niin vanhusten kotihoito kriisiytyy. Toistaiseksi on selvitty asiakkaistaan huolta kantavien lähihoitajien ja sairaanhoitajien uhrautuvalla ja solidaarisella työpanoksella, mutta äärirajoilla on menty jo liian pitkään.

Jyväskylässä on vanhusten kotihoitoon lisättävä merkittävästi hoitajia. Kaupungin vanhuspalveluihin tulee laatia valtuustokauden mittainen henkilöstöpoliittinen ohjelma, jolla hoitajien määrää lisätään vuosittain laadukkaan vanhustenhoidon turvaamiseksi.

Jyväskylään on nopealla aikataululla saatava tuntuvasti lisää kaupungin omia, laadukkaita ympärivuorokautisen hoivan paikkoja ikäihmisten inhimillisen hoidon turvaamiseksi.

Riitta Tynjä

sosiaalityöntekijä, eläkeläinen

kuntavaaliehdokas, komm

Jyväskylä

___________________________________________

KSML 28.4.2021 

Köyhyyttä vähennettävä

Suomessa on yli 800 000 kansalaista, jotka joutuvat elämään köyhyys- ja syrjäytymisriskissä.

Jyväskylässä asuu paljon pienituloisia ihmisiä. Kaupunkilaisten keskitulot ovat alhaisemmat kuin vertailukaupungeissa. Samanaikaisesti Jyväskylän kaupungin menojen taso on kuitenkin alhainen ja Jyväskylä on edullisimpien kuntien joukossa. Jyväskylässä ei siis törsätä kaupunkilaisten palveluihin, päinvastoin.

Erityisesti pienituloisille kaupunkilaisille on tärkeää, että neuvolat, päiväkodit, leikkipuistot, alakoulut, terveysasemat, kirjastot ja lähitalot järjestetään lähipalveluna hyvien kulkuyhteyksien päässä. Kaupungin tulee panostaa ennalta ehkäisevään ja varhaiseen tukeen kuten lapsiperheiden kotipalveluun. On tärkeää, että lapsille ja nuorille taataan mahdollisuus edes yhteen harrastukseen perheen tulotasosta riippumatta.

Ollessani mukana kaupungin päätöksenteossa korostin aina päätösten vaikutusten merkitystä pienituloisten kaupunkilaisten arkeen. Kaupungin hyvin toimivat ja laadukkaat palvelut ovat köyhän tuki ja turva. Jyväskylän nykyinen hyvinvointisuunnitelma ei huomioi riittävästi köyhien ja huonompiosaisten tilannetta. Tarvitaan pureutumista köyhyyden syihin ja ilmenemiseen, jotta voidaan vähentää pahoinvointia ja eriarvoisuutta. Tavoitteena tulee olla kaikkien kaupunkilaisten hyvinvoinnin parantaminen.

Tammikuussa 2019 tein kuntalaisaloitteen, että Jyväskylä laatisi köyhyysohjelman, jossa kartoitetaan köyhyyden esiintyminen kaupungissa ja tehdään tarvittavat toimenpide-ehdotukset köyhyyden vähentämiseksi sekä köyhien elämäntilanteen parantamiseksi Jyväskylässä.

Päätöksenteossa ja asioiden priorisoinnissa ihmisten arvot ja asenteet nousevat esiin. Minulle ykkösasia on, että tulevalla valtuustokaudella laaditaan köyhyysohjelma, jonka toimenpide-ehdotusten toteuttaminen mahdollistetaan kaupungin budjetissa.

Riitta Tynjä

sosiaalityöntekijä, eläkeläinen

kuntavaaliehdokas, komm

_______________________________________ 

Suur-Jkl-lehti 10.3.2021

KUNTAVAALEJA OLI SIIRRETTÄVÄ

Koronapandemian vuoksi hallitus julisti maan olevan poikkeusoloissa. Suomi on sulkutilassa maaliskuussa kolmen viikon ajan. Uusi koronavirusmuunnos leviää vauhdilla. Eri puolilla maata joudutaan turvautumaan tiukkoihin rajoituksiin, jopa ulkoliikkumiskielto on tätä menoa mahdollista joillain alueilla. Rokotukset etenevät tuskallisen hitaasti.

Kuntavaalit oli tarkoitus pitää puolentoista kuukauden kuluttua huhtikuussa. Ennakkoäänestys alkaisi jo kuukauden kuluttua. Eduskuntapuolueet halusivat pitkään pitää kiinni vaalien aikataulusta, vaikka virkamieskunnasta esitettiin aiheellisesti pohdittavaksi vaalien siirtämistä.

Kuntavaalien siirtoa esimerkiksi puoltavat useat eri syyt, jotka kaikki liittyvät koronapandemian luomaan tilanteeseen yhteiskunnassa. Viimeksi kuntavaaleja siirrettiin paljon kevyemmin perustein.

Uhkana on, että äänestysprosentti jää pienemmäksi edellisiin vaaleihin verrattuna. Äänestyspaikoille jättävät herkemmin lähtemättä juuri riskiryhmiin kuuluvat. Usein he ovat myös vähävaraisia, mikä osaltaan vääristäisi vaalitulosta. Esimerkiksi Espanjan Katalonian vaaleissa äänesti aiemmin lähes 80 % äänioikeutetuista, mutta nyt korona-aikana vain 53 % käytti äänioikeuttaan turvajärjestelyistä huolimatta.

Tällaisena aikana järjestetyissä vaaleissa korostuu yhä enemmän vain rahalla tehty kampanjointi. Monet puoluetuen ulkopuolella olevien puolueiden ehdokkaat eivät pääse tekemään heille tärkeää kampanjointia edullisille paikoille.

Äänestyspaikkojen turvattomuus on myös yksi syy siirtää vaaleja. Vaalilautakunnissa työskentelevät ovat pitkään altistumisvaarassa, eivätkä äänestäjätkään ole turvassa.

Riitta Tynjä

kuntavaaliehdokas, komm

Jyväskylä

________________________________________________________

Ksml 18.2.2021

Enemmän avoimuutta kunnallishallintoon

Jyväskylä kaupunginhallitus esittää 22.helmikuuta kokoontuvalle valtuustolle muutoksia hallintosääntöön. Täysin avoimuusperiaatteiden vastaisesti esitetään, että esittelijä ja puheenjohtaja voisivat yhdessä päättää poistaa verkossa julkaistavalta esityslistalta ”yksittäisen asian, johon ei liity erityistä tiedotuksellista tarvetta tai mikäli erityisestä syystä asian valmistelua ei julkisteta ennen päätöksentekoa”.

Kuntien palveluihin, rakentamiseen, kaavoitukseen ja hankintoihin liittyy monenlaisia riskejä korruptiosta. Niitä on lisännyt kilpailuttaminen ja yhtiöittäminen sekä päätöksenteon keskittäminen, valmistelun vähäinen julkisuus ja asioiden siirtäminen liikesalaisuuksien piiriin.

Asukkaiden tiedonsaannin ja osallistumisen laajentaminen on tärkein keino ennalta ehkäistä korruptiota. Valmistelussa tulee olla erilaisia vaihtoehtoja, joihin asukkailla on mahdollisuus vaikuttaa. Päätöksenteon kunnissa tulee olla avointa ja julkista.

Jyväskylän kaupunginhallituksen esityksestä ei käy ilmi, mitä haittaa kuntalaisille on nykyisestä tilanteesta. Tai mitä hyötyä kuntalaisille esitetystä muutoksesta olisi.

Kaupunginjohtaja Timo Koivisto perustelee esitystä (Ksml 10.2.), että näin saatetaan hallintosääntö vastaamaan kaupungin nykyistä käytäntöä. Siis ei muuteta käytäntöä ohjeiden mukaiseksi vaan muutetaan ohjeita.

Jos Jyväskylän kuntapäättäjät haluavat johdonmukaisesti noudattaa Koiviston perusteluja, niin kehotan valtuutettuja lukemaan ennen päätöksentekoa tarkkaan, mitä kaikkea nykyinen hallintosääntö pitää sisällään. Olisiko siellä muutakin, mikä ei vastaa nykyistä käytäntöä?

Kuntalaisten aloiteoikeutta koskevassa kohdassa hallintosäännössä nimittäin todetaan ”Aloitteen tekijälle on ilmoitettava kuukauden kuluessa aloitteen saapumisesta, missä viranomaisessa aloite käsitellään, arvioitu käsittelyaika sekä keneltä saa lisätietoja aloitteen käsittelystä”. Itse olen jättänyt kolme kuntalaisaloitetta ja yhdenkään kohdalla ei ole näin toimittu. Vastauksen Köyhyysohjelman laatimista esittävään aloitteeseen sain kuudessa kuukaudessa ja Penkkien lisäämistä koskevaan aloitteeseen kolmessa kuukaudessa.  

Riitta Tynjä

kuntavaaliehdokas, skp

Jyväskylä

______________________________________________

Ksml 22.1.2021

Missä viipyy se luvattu köyhyysohjelma Jyväskylään?

Jo parisen vuotta sitten tein kuntalaisaloitteen, jossa esitin köyhyysohjelman laatimista Jyväskylään.

Köyhyys ja eriarvoisuus ovat lisääntyneet viime vuosikymmeninä. Nykyinen kaupunkistrategia ja hyvinvointisuunnitelma eivät riittävästi huomioi köyhien ja heikompiosaisten tilannetta kaupungissa. Ehdotin, että niitä täydentämään tehdään Jyväskylään oma erillinen köyhyysohjelma, jossa kartoitetaan köyhyyden esiintyminen ja tehdään toimenpide-ehdotuksia tilanteen parantamiseksi. Kartoituksessa tulisi pureutua köyhyyden syihin ja etsiä todellisia keinoja niin köyhyyden ennaltaehkäisemiseksi kuin köyhyyden vähentämiseksi ja köyhien elämäntilanteen parantamiseksi.

Vastaus aloitteeseen kesti lähes puoli vuotta, mutta odottaminen kannatti: kesäkuussa 2019 silloinen palvelupäällikkö Ritva Anttonen vastasi, että ”Jyväskylän kaupungille laaditaan syksyn 2019 aikana kuntalaisaloitteen esityksen pohjalta köyhyysohjelma, joka liitetään osaksi seuraavaa hyvinvointisuunnitelmaa.  Suunnitelmaan liitetään alueellinen näkökulma. Tätä varten perustetaan monialainen työryhmä.” Olin iloisen yllättynyt myönteisestä vastauksesta. Tosin hieman epäilin, että noin nopealla aikataululla asiaan ehdittäisiin kunnolla paneutua.

Iloni oli kuitenkin ennenaikainen. Jyväskylällä ei ole vieläkään, siis nyt tammikuussa 2021 tuota kesäkuussa 2019 luvattua köyhyysohjelmaa. Jotta en häiritsisi kiireisiä virkamiehiä liikaa, olen tyytynyt kysymään asian perään vain muutaman kerran viimeisen vuoden aikana. Toisaalta - eikö nykyaikana aloitteen tekijää tulisi automaattisesti informoida asian etenemisestä?

Nyt vaikuttaa siltä kuin tuo ohjelma olisi vain yhden ylityöllistetyn työntekijän vastuulla. Kuvittelisin, että tällaisen ohjelman tekemiseen osallistettaisiin kuntalaisia kaupungin oman strategian mukaisesti. Onhan meillä jo valmiina olemassa erilaisia asiakasraateja, jotka voisivat olla mukana ohjelman valmistelussa. Ehkä ovatkin, sitä ei vain mistään havaitse.

Tampereen kaupunki on laatinut valtuustokausittain köyhyysohjelman. Siinä esitetään toimenpiteitä, joilla helpotetaan kaupungin omin toimin pienituloisten kuntalaisten elämää. Näitä on sitten budjetissa myös toteutettu. Jyväskylässä olisi ehdoton tarve samanlaiseen käytäntöön.

Koronan myötä eriarvoisuus on monessa suhteessa kasvanut ja kaikkein heikoimmilla olevien tilanne entisestään pahentunut. On surullista, että tämän kaupungin köyhiä koskevien asioiden käsittelyprosessi on pitkä kuin nälkävuosi. Sitä ei voi selittää koronalla. Kyllä selvityksiä voidaan tehdä koronasta huolimatta. Kokoustaakin osataan etäyhteyksillä. Ja päätöksiäkin on osattu tehdä.

Nyt tarvitaan pikaisesti käytännön toimia. Yksi konkreettinen sellainen olisi toteuttaa Vasemmistoliiton valtuustoryhmän budjettivaltuustossa jättämä aloite terveyskeskusmaksuista luopumisesta.

Riitta Tynjä

kuntavaaliehdokas (komm)

Jyväskylä

____________________________________________________________________________

Ksml 3.12.2020

VANHUSTEN KOTIHOITOON LISÄÄ VÄKEÄ JYVÄSKYLÄSSÄ

Vanhusten kotihoidossa työntekijät uupuvat työtaakkansa alle ja yhä huonokuntoisemmat vanhukset kärsivät yksinäisyydestä ja turvattomuudesta omassa kodissaan. Koronapandemia on heikentänyt tilannetta merkittävästi.

Jyväskylä ulkoisti ja yksityisti useita vanhusten kotihoidon alueita joitakin vuosia sitten. Tavoitteena oli toiminnan tehostaminen ja säästöt. Päättäjille esitettiin laskelmia, joiden mukaan yksityinen palveluntuottaja pystyy tarjoamaan palvelun huomattavasti kaupungin omaa toimintaa edullisemmin.

Ja kuinkas sitten kävikään. Ei kulunut montaa vuotta, kun kaupunki joutui ottamaan yksityistetyt kotihoidon alueet kaikessa hiljaisuudessa takaisin omaksi toiminnaksi. Yritykset eivät kyenneet kannattavaan liiketoimintaan.

Kaupungin työntekijöiden tai vanhusten ääni ei selvästikään kuulu kaupungintalon seinien sisäpuolelle, ei etänä eikä muulla tavoin. Jos kurssia ei pikaisesti käännetä, niin vanhusten kotihoito kriisiytyy. Toistaiseksi on selvitty asiakkaistaan huolta kantavien naisten, lähihoitajien ja sairaanhoitajien uhrautuvalla ja solidaarisella työpanoksella, mutta äärirajoilla on menty jo liian pitkään.

Kaupungin kotihoidon työntekijöiden työtaakkaa on kevennettävä ja vanhuksille on suotava lisää aikaa.  Kaupungin on laadittava vanhusten kotihoitoon valtuustokauden mittainen henkilöstöpoliittinen ohjelma, jolla työntekijöiden määrää lisätään vuosittain laadukkaan vanhustenhoidon turvaamiseksi.

Marinin hallituksen ohjelmassa luvataan vahvistaa vanhustenhoidon resursseja ja laatua. Ympärivuorokautisen hoidon tapaan vanhusten kotihoitoon tulee laatia hoitajamitoitus ja sitä varten kunnille on varmistettava lisärahoitus valtion budjetista.

Riitta Tynjä

kuntavaaliehdokas, komm

varapuheenjohtaja, SKP:n Jyväskylän piirijärjestö

________________________________________________________________________

Ksml  6.11.2020 

PUOLUSTAN HEIKOIMPIA

”Politiikassa pitäisi panostaa enemmän heikommassa asemassa oleviin ihmisiin. Se vähentäisi pitkällä aikavälillä kustannuksia ja lisäisi hyvinvointia.”. Näin toteaa (Ksml 2.11.2020) valtuutettu Kirsi Knuuttlla (kesk). Hän kertoo usein yrittäneensä nostaa asiaa esille, mutta päätöksenteossa on vedottu, että taloudellisista vaikutuksista ei ole riittävästi näyttöä. Tämä on yksi syy, miksi hän ei asetu enää ehdolle. Knuuttila kaipaa politiikkaan lisää rohkeutta, vastuuntuntoa ja näkemystä.

On helppo yhtyä Kirsi Knuuttilan näkemyksiin. Oma johtopäätökseni on kuitenkin päinvastainen. Juuri sen takia pyrin itse takaisin kaupunginvaltuustoon, jotta sinne saataisiin enemmän ääntä niiden puolesta, jotka eivät itse osaa tai jaksa pitää puoliaan. Kyllä valtuustossa on hyvin toimeentulevien asioista huolta pitäviä ihan liiaksi asti.

Yhtenä esimerkkinä ensi vuoden budjettiesityksestä nostan esiin koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan maksualennuksista- ja vapautuksista luopumisen. Maksuhan ei ole tulosidonnainen kuten päivähoitomaksu vaan se on tasamaksu. Se kolahtaa kovalla kädellä esim. pienituloiseen yksinhuoltajaan. Viime kädessä se nostaa kuluja toisella hallinnonalalla eli sosiaalitoimessa. Tällaisesta kulujen siirtämisestä organisaatiossa paikasta toiseen on ehdottomasti päästävä pois.

Olen tehnyt kuntalaisaloitteen köyhyysohjelman laatimisesta Jyväskylälle. Jätin sen jo tammikuussa 2019. Virkamiesvalmistelusta saamani tiedon mukaan se on lähiaikoina valmistumassa. Mielenkiinnolla odotan, millaisia jyväskyläläisten köyhien oloja parantavia ehdotuksia se sisältää. Odotan myös, että ohjelma sisältää tietoa ennalta ehkäisevien toimien vaikuttavuudesta, koska sellaista toden totta on olemassa.

Olen aiemmin valtuustossa ollut Kirsi Knuuttilan kanssa samoilla linjoilla nimenomaan heikommassa asemassa olevien ihmisten asioiden puolustamisessa. Myös muista ryhmistä on löytynyt tällaisia rohkeita valtuutettuja. Toivon, että sellaisia löytyisi jatkossa entistä enemmän ja Kirsi Knuuttilakin harkitsisi päätöstään vielä uudestaan.

Riitta Tynjä

sosiaalityöntekijä, eläkkeellä

kuntavaaliehdokas, komm

Jyväskylä

_____________________________________________________________________

Ksml 17.7.2020

EI IRTISANOMISILLE

Jyväskylän kaupunginhallituksen päättämän ensi vuoden talousarviokehyksen perusteella kaupungin johto on aloittanut henkilöstön edustajien kanssa YT-neuvottelut, jotka kestävät lokakuun loppuun asti.  Tavoitteena on tasapainottaa kaupungin taloutta henkilöstön kustannuksella niin, että tuloksena olisi 200 henkilötyövuoden pysyvä vähennys lomautuksin, osa-aikaistamisin ja irtisanomisin. Irtisanomiset voisivat kohdistua jopa 180 työntekijään.

Jyväskylän kaupungin taloustilanne edellyttää kiistatta korjaavia toimenpiteitä.  Nyt valitut keinot ovat kuitenkin vääriä ja pidemmällä tähtäimellä kaupungin taloutta heikentäviä. Kaupungin oman toiminnan karsiminen johtaa väistämättä ostopalvelujen määrän lisääntymiseen. Henkilöstön jaksaminen on ollut jo pitkään koetuksella. Väen vähentämisen sijasta palveluihin tarvitaan lisää kokoaikaisia työntekijöitä ja pysyviä työsuhteita.

Kaupungin johdon esittämiä henkilöstövähennyksiä ei voi hyväksyä. Valtuustopuolueiden tulee esittää toimia kaupungin työpaikkojen turvaamiseksi ja vaatia YT-neuvottelujen lopettamista.

Korona-kriisin aikana maan hallitus on jakanut hyvin avokätisesti rahaa yrityksille. EU:ssa ja muissa rikkaissa maissa piikki on samoin ollut avoinna. Ei olekaan mikään ihme, että pörssikurssit palautuivat nopeasti nousuun koronan aiheuttaman notkahduksen jälkeen. Sijoittajilla on vakaa usko siihen, että valtiot turvaavat voitot myös jatkossa, vaikka sitten jättimäisellä velkarahalla.

Korona-kriisi on osoittanut kuinka elintärkeitä riittävät ja laadukkaat julkiset palvelut ovat kansalaisille. Kunnat ovat saaneet valtiolta tukea, mutta eivät läheskään tarvetta vastaavasti. Kuntaliiton laskelmien mukaan valtio on aiemmin, vuosina 2012-19 leikannut kunnilta valtionosuuksia 2,4 miljardia euroa. Elokuun budjettiriihessä Marinin hallituksen tulee osoittaa kunnille vähintään miljardin euron lisätuki palvelujen turvaamiseksi.

Kuntien talouden vahvistamiseksi tarvitaan myös rakenteellisia muutoksia verotukseen. Pääomatuloja pitää alkaa verottaa palkkatulojen tavoin ja niistä pitää alkaa maksaa myös kunnallisveroa. Nykyisessä tilanteessa ei ole oikein, että kunnissa on rikkaita vapaamatkustajia, joille mahdollistetaan verojen välttely.

Riitta Tynjä

__________________________________________________________

Ksml 26.5.2020

Pakkia parkkihallille

Toukokuussa 2009 Jyväskylän kaupunginvaltuusto hyväksyi tiukalla äänestyspäätöksellä kaavan, joka mahdollistaa parkkihallin rakentamisen kirkkopuiston Paraati-aukion alle. Kaikista poliittisista ryhmistä löytyi tuolloin meitä hankkeen vastustajia. Iso osa hallin kannattajista oli entisiä Jyväskylän maalaiskunnan sekä Korpilahden valtuutettuja. Monista eri syistä johtuen parkkihallin rakentaminen ei ole vielä alkanut. Mediassa kerrotaan, että rakennuslupa on vireillä ja tavoitteena aloittaa rakentaminen tulevana kesänä.

Nyt 11 vuotta myöhemmin on korkea aika ottaa päätös uuteen tarkasteluun ja todeta, että parkkihallia ei tarvita. Nykyisissä parkkihalleissa on aivan riittävästi tilaa. Parkkihallien rakentaminen yhteiskunnan toimesta tukee yksityisautoilua eikä ole kestävän kehityksen mukaista kaupunkipolitiikkaa. Jyväskylän tulee sen sijaan panostaa nykyistä enemmän julkiseen liikenteeseen niin, että siitä tulee oikeasti kilpailukykyinen vaihtoehto yksityisautoilulle.   

Tietyt tahot perustelevat parkkihallin tarvetta keskustan elinvoimaisuuden lisäämisellä. Kaupunki on omilla päätöksillään mahdollistanut kauppakeskusten ja markettien rakentumisen kaupunkikeskustan ympärille ja näin näivettänyt ydinkeskustaa. Kehitystä ei yksi uusi parkkihalli muuta miksikään. Tarvitaan ihan muita toimia.

Reimariin kaavailtu uusi supermarket ei myöskään tarvitse parkkihallia, koska joukkoliikenne on siinä ihan nurkan takana. Huoltotunnelin Reimari voi rakentaa itse ilman kirkkopuiston parkkihalliakin. 

Tiedämme paljon enemmän ilmastonmuutoksesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä kuin 11 vuotta sitten. Toivon, että nykyiset valtuutetut eivät tarraudu vanhoihin jo aikansa eläneisiin päätöksiin vaan rohkenevat tarkastella asioita nykytiedon valossa ja päättävät kuopata hallihankkeen ennen kuin on liian myöhäistä. Etenkin vaalivoiton saaneisiin vihreisiin moni katsoo odottaen ympäristönäkökulmat huomioivia esityksiä.

Riitta Tynjä, Jyväskylä  

___________________________________________________                   

Ksml 4.2.2020

ALVA OY EI MYYTÄVÄNÄ

Jyväskylän kaupunginhallitus on yksimielisesti päättänyt käynnistää konsulttiselvityksen kaupungin kokonaan omistaman energia- ja vesilaitoksen, Alva Oy:n omistusvaihtoehdoista – käytännössä vähemmistöosuuden myynnistä. Konsulteille on julkisuudessa olleiden tietojen mukaan lupailtu salaisesti bonusta, mikäli selvitys johtaisi myyntiin.

Kaupunkilaisten keskuudessa yhteisomistuksessa olevan yhtiön myyntiaikeet ovat herättäneet laajaa vastustusta ja poikkeuksellisen vilkasta julkista keskustelua. Kaupungin johtoa lukuun ottamatta myyntiä puoltavat puheenvuorot ovat olleet vähissä. Pelkästään laajan kansalaiskeskustelun perusteella myyntipeli pitäisi viheltää kiireesti poikki.

Vastoin kansalaismielipidettä pieni joukko paikallisia päättäjiä haluaa jatkaa myynnin valmistelua ja vaatii konsulteille työrauhaa. Yksikään valtuustopuolue ei ole kääntynyt asiassa kaupunkilaisten puoleen, vaikka juhlapuheissa ja vaalien yhteydessä jokainen puolue vakuuttaa olevansa demokratian ja kaupunkilaisten kuulemisen kannalla.

Alva Oy:n myyntiaikeet ovat sen suuruusluokan, satojen miljoonien eurojen kysymys, että siitä voisi aivan hyvin järjestää neuvoa antavan kansanäänestyksen Jyväskylässä. Vähin mitä valtuustopuolueiden johtohenkilöt voisivat tehdä, olisi kysyä omien jäsentensä ja kannattajiensa mielipidettä.

Myyntihankkeen perustelut ovat toistaiseksi olleet niukanlaisia. Sen sijaan on vakuutettu, että erityistä syytä myynnille ei ole. Rivien välistä on luettavissa, että yhtiöön halutaan lisää osaamista, jota uusi vähemmistöomistaja kuulemma voisi tuoda tullessaan.

Alva Oy:n henkilöstö koostuu osaavista ammattilaisista, joille konsulttien sijasta tulisi antaa työrauha. Vähemmistöosuuden myynti Alvasta heikentäisi henkilöstön ja kaupunkilaisten vaikutusmahdollisuuksia yhtiössä ja lisäisi markkinavoimien valtaa. Jo pienenkin omistusosuuden myynti saisi tämän aikaan ihan riippumatta siitä, säilyisikö enemmistöosuus kaupungin omistuksessa.

Lukuisat esimerkit Suomesta ja maailmalta osoittavat julkisessa omistuksessa olleiden rautateiden, sähköverkkojen ja vesihuollon yksityistämisen katastrofaaliset seuraukset kansalaisille.  Mikään taho ei tule sijoittamaan valtavia summia Alvaan ilman, että se laskisi saavansa sijoitukselleen hyvää tuottoa. Energia- ja vesihuolto ovat takuuvarmoja sijoituskohteita, koska molemmat ovat yhteiskunnan infrastruktuuria, jota ilman ei tulla toimeen. Viime kädessä sijoitustuotot otetaan aina ja joka tapauksessa kaupunkilaisten pussista.

Alva Oy:stä ei tule missään tapauksessa myydä minkäänlaista osuutta ja konsulttiselvityksen tekeminen tarpeettomana on välittömästi lopetettava.

Riitta Tynjä, Jyväskylä

SKP:n Jyväskylän piirijärjestön varapuheenjohtaja

 ________________________________

Ksml 18.11.2019

Budjettinäytelmä toistuu jälleen

Saamme jälleen seurata vuosittain toistuvaa näytelmää Jyväskylän kaupungin talousarvion laadinnasta. Keväällä kaupunginhallitus asettaa hallintokunnille raamit, jotka lautakunnat ylittävät syksyllä esityksissään. Kaupunginjohtaja leikkaa lautakuntien esityksiä, mutta antaa hieman periksi – tänä syksynä puolet esitetystä. Sen jälkeen kaupunginhallitus antaa lautakunnille hieman lisää. Nyt karsittavaa jäi 13 miljoonan sijasta vielä 5 miljoonaa. Lopullisesti valtuusto lyö budjetin lukkoon 27.11. kokouksessaan. Tosin käytännössä lautakunnat päättävät lopullisesti rahojen kohdentamisesta käyttösuunnitelmissaan.

Kaupunginhallitus korostaa asiantuntijalautakuntien tärkeyttä menolisäysten kohdentamisessa. Tämä on toki tärkeä seikka, mutta se voi olla myös ristiriidassa hallituksen toisen painotuksen kanssa. Toimialat ylittävä yhteistyö vaatii kultakin hallintokunnalta kokonaisuuden näkemistä, ei vain oman sektorin rahamäärän tuijottamista.

Ajaessani aikoinaan aktiivipassialoitetta kuulin virkamiesten esityksiä, että sosiaalitoimen olisi maksettava muiden hallintokuntien tulomenetykset, kun köyhät pääsisivät halvemmalla konserttiin tai uimahalliin. Tuosta aloitteesta alkunsa saanut Kipinä-kortti on nyt ollut voimassa jo 6 vuotta ja uskon toiveikkaana, että tällaisia puheita ei enää kuulla. Olisiko nyt aika laajentaa korttia koskemaan vaikkapa joukkoliikennettä? Pienenä toiveena esitän myös, että tieto Kipinä-edusta olisi kaupungin sivuilla helpommin löydettävissä.

Viime keväänä tekemäni kuntalaisaloite ”Lisää penkkejä Jyväskylään” vaatii toteutuakseen esityksen kokonaisvaltaista tarkastelua. Lisää penkkejä merkitsee lisää kustannuksia kaupunkirakenteen toimialaan. Mutta aloitteen toteuttamisesta seuraa säästöjä sosiaali- ja terveystoimeen ja etenkin vanhuspalveluihin. Jotta aloitteen edistäminen ei jää pelkkien puheiden varaan, tarvitaan euroja pöytään. Kuntalaiset seuraavat valppaina päättäjien käytännön tekoja.

Riitta Tynjä

Jyväskylä

Ksml 29.8.2019

Lisää penkkejä Jyväskylään!

Etenkin ikäihmisten liikkumisen kannalta on tärkeää saada Jyväskylään lisää penkkejä kävelyteiden varsille. Moni voisi käydä nykyistä useammin kauppa- ja muilla asioilla, kun tietäisi, että matkan varrelta löytyy penkkejä, missä voi tarvittaessa levähtää. Sillä, että ikäihmiset lähtevät ulos neljän seinän sisältä, on monenlaisia positiivisia vaikutuksia. Kun ihminen kykenee liikkumaan itse, hän tarvitsee vähemmän yhteiskunnan palveluja. Penkkien lisäämisellä madalletaan kynnystä lähteä liikkeelle. Penkit ovat halpa keino edistää terveyttä ja hyvinvointia.

Tästä syystä tein viime keväänä kuntalaisaloitteen, jossa esitin penkkien lisäämistä eri puolille kaupunkia. Aloitteeni sai paljon positiivista palautetta. Tuotiin esille, että penkkien lisääminen helpottaisi monen muunkin ihmisryhmän aktiivisempaa liikkumista ja saattaisi jopa vähentää palveluntarvetta.

Ehdotin myös, että penkkien sijoitteluun pyydettäisiin käyttäjiltä ideoita. Vanhusneuvosto ja vanhuspalveluiden raati voisivat olla tässä aktiivisia toimijoita.  

Kaupungin virkamies vastasi minulle elokuun alussa kertoen kaupungilla olevan 1636 penkkiä, joista 94 kevyitä putkijalkapenkkejä. Niiden uusiminen ja korvaaminen kiinteillä metalliverkkopenkeillä on aloitettu vuonna 2017. Penkkejä uusitaan 60 kpl vuodessa, kunnes kaikki on saatu uusittua. Minun laskuoppini mukaan nuo 94 penkkiä olisi jo tullut uusittua tähän mennessä. Mutta entäpä aloitteessa esitetty penkkien määrän lisääminen ylipäätään? Siihen en saanut vastausta.

Ymmärrän kyllä, että jos 60 penkkiä maksaa 100 000 euroa, niin lisäpenkit vaativat budjettiin lisää rahaa. Asialla on kuitenkin niin monitahoiset vaikutukset, että sitä on kyettävä tarkastelemaan yli hallintokuntarajojen.

Aloitteeni ja siihen annettu vastaus oli kaupunkirakennelautakunnan 27.8. ilmoitusasioissa. Toivon, että tämä lukuisten kuntalaisten mielestä tärkeä asia ei jää pelkäksi ilmoitusasiaksi vaan yhteistyöllä löydetään ensi vuoden budjettiin rahaa penkkien reiluun lisäämiseen - yhtä lailla kuin kaupunkipyörien hankkimiseen.

Riitta Tynjä, komm

Jyväskylä

KSML 27.4.2019

Pienpuolueet ja media

Keskisuomalaisen va. pääkirjoitustoimittaja Markus Mattlar kirjoittaa 19.4., että ”pienpuolueet olivat ennen eduskuntavaaleja tavallista näkyvämmin esillä, kun niille järjestettiin omia vaalitenttejä sekä valtakunnallisesti että alueellisesti”. Mattlarin näkökulma asiaan on varmaan eri kuin itselläni, koska lukuisat vaalit läpikäyneenä koen asian olevan täysin päinvastainen.

Myös neljä vuotta sitten Ylellä oli oma valtakunnallinen tv. tentti pienpuolueille kuin myös alueellinen radiohaastattelu. Nyt Ylen alueellinen lähetys oli pienpuolueille aamulla klo 9-10 ja eduskuntapuolueille klo 18-20. Vuoden 2015 vaaleissa Keskisuomalainen järjesti pienpuolueiden tv. haastattelun ja lisäksi lehdellä oli yhdessä Ylen kanssa televisioitu paneeli, johon kutsuttiin myös eduskunnan ulkopuolisia tahoja mukaan. Paikallisesti ainakin radio Jyväskylä ja radio Kompassi haastattelivat myös pienpuolueiden edustajia. Neljä vuotta sitten Yle todella panosti siihen, että kaikilla ehdokkailla olisi mahdollisuus päästä mediassa esille tekemällä maksuttoman vaaligallerian. Tällä oli iso ehdokkaiden keskinäistä tasa-arvoa lisäävä merkitys.

Mediajulkisuus korostuu vaali vaalilta yhä enemmän. Sitä voi ostaa, jos on rahaa. Sitä saa myös maksutta, mutta media kohdentaa sen nykyään pääsääntöisesti eduskuntapuolueisiin. Esimerkiksi, kun Helsingin sanomat arvioi puolueiden vaalisloganeita, se ei vaivautunut esittelemään muita kuin eduskuntapuolueiden sloganit. Edellisissä vaaleissa Keskisuomalainen esitti joukon kysymyksiä kaikille vaaleissa mukana olleille tahoille ja julkaisi ne kaikki, kuten myös lehden vaalikoneeseen vastanneiden vaalilupaukset. Samoin lehti poimi tuolloin eri puolueiden ehdokkaiden vaalikonevastauksia palstoilleen. Tänä keväänä poikkeuksetta jokainen media, jolla oli omia vaalikoneita, teki yhteenvetoa vain eduskuntapuolueiden vaalikonevastauksista.

Tämän kevään vaaleissa oli poikkeuksellisen paljon vaalipaneeleja. Aiemmin ne ovat olleet hyvin perinteisiä, ja yleisöä on ollut hädin tuskin panelistien vertaa. Nyt paneeleja oli hyvin monenlaisista, kiinnostavista aiheista ja erilaisissa paikoissa kuten kauppakeskuksissa. Kokemukseni mukaan eduskunnan ulkopuolisille puolueille tuli nyt kutsuja aiempaa vähemmän. Perusteluksi esitettiin, että tällöin olisi panelisteja tullut liikaa käytettävissä olevaan aikaan nähden. Kiitos niille tahoille, jotka eivät tehneet tästä jo ennakkoon ongelmaa.

Eduskunnan ulkopuolisia tahoja oli näissä vaaleissa mukana aiempaa enemmän. Se näytti tuottavan joillekin ongelmia ottaa kaikkia tasapuolisesti huomioon kuten ne aiemmin olivat kyenneet tekemään. Ehdotan, että seuraavia vaaleja varten media ja muut tahot miettivät ennakkoluulottomasti uudenlaisia ratkaisuja niin, että voisimme Suomessa olla ylpeitä siitä, että kohtelemme kaikkia vaaleissa mukana olevia tahoja tasavertaisesti. Ymmärrän toki, että kaupallisella medialla on omat intressinsä. Siksi Ylen merkitys korostuu ja sen on ehdottomasti oltava jatkossa nykyistä tasapuolisempi.

Tiedän, että vaaleja ei voiteta vain rahalla. Rahalla ostettavalla näkyvyydellä on vaaleissamme kuitenkin kiistatta iso merkitys. Kuinka demokraattista se on? Kuvitellaanpa tilannetta, että vaaleissa olisi esillä tasapuolisesti kaikkien puolueiden ohjelmat ja ehdokkaat, eikä muuta. Nythän tiedon kaikista ehdokkaista sai vasta vaalikopin seinältä tai oikeusministeriön sivulta – jos osasi sieltä etsiä. Niistä, joilla ei ollut varaa mainostaa, niistä äänestäjät eivät tienneet. Näin toimii suomalainen demokratia.

Riitta Tynjä

entinen kaupunginvaltuutettu(komm)

Jyväskylä

___________________________________________________________________

Keskisuomalainen 17.12.2018

Palvelusetelit ja sosiaalipalvelut

Kuntaliiton vastikään julkaisemassa kyselyssä selvitettiin palveluseteleiden käyttöä kuntien sosiaali-ja terveyspalveluissa. Vaikka seteleiden käyttö terveyspalveluissa onkin lisääntynyt, niin suuret rahavirrat liikkuvat yhä sosiaalipalveluiden palveluseteleissä, joissa niitä käytetään eniten kotipalvelussa, tehostetussa palveluasumisessa sekä kotipalvelujen tukipalveluissa. Palveluseteleitä perustellaan asiakkaiden valinnanvapauden lisäämisellä.

Vanhustutkija Teppo Kröger Jyväskylän yliopistosta toteaa, että valinnanvapaus yksityisten palveluntuottajien välillä toimii ideaalisia markkinoita muistuttavassa tilanteessa, jossa kuluttajilla on runsaasti tietoa ja toimintaresursseja. Hän korostaa kuitenkin, että vanhuspalvelut ovat erittäin kaukana tästä. Vanhukset kokevat valinnanvapauden merkitsevän valinnanpakkoa. Krögerin mukaan valinnanvapaus ei myöskään takaa palvelujen laatua ja kustannustehokkuutta. Eräässä ruotsalaisessa selvityksessä huomioi kiinnittyi siihen, että valituista yksityisistä palveluntuottajista iso osa alkoi A-kirjaimella. Oletettavaa on, että vanhat ihmiset eivät jaksa lukea palvelujen tuottajalistaa alkua pidemmälle. Työntekijäthän eivät saa auttaa palvelun valinnassa, he voivat vain antaa listan palveluntuottajista.

Jyväskylässä palveluseteleiden käyttöä etenkin vanhuspalveluihin on ajettu voimalla viimeisten kymmenen vuoden ajan. Alkuaikoina perusteluna käytettiin kunnan omien palvelujen kustannuksia verrattuna yksityisiin. Huolimatta siitä, että laskelmien ei voitu osoittaa olevan vertailukelpoisia, setelivaihde jäi päälle. Päättäjien enemmistö ei enää kyseenalaista palveluseteleiden lisäämistä. Perusteluna onkin nyt ollut nimenomaan tuo kuuluisa ”valinnanvapaus”.

Jyväskylän ensi vuoden budjetissa vanhuspalveluiden säännöllisen kotihoidon palvelusetelituntien määrä nousee saman verran kuin oma toiminta vähenee. Väinönkadun palvelukeskuksen lakkauttamisen myötä kaupungin omien paikkojen määrä vähenee. Koska vanhuksia ei voi kodistaan kadullekaan ajaa, on heille hankittava paikat yksityiseltä sektorilta. Kenellä on pokkaa väittää, että vanhukset voivat valita vapaasti? Jo edellisen valtuustokauden loppuun saakka voimassa olleissa palvelulinjauksissa todettiin useissa palveluissa, että lisätarpeeseen vastataan palveluseteleillä. Palvelutarve on kasvanut erityisesti päivähoidossa ja vanhuspalveluissa. Niin myös seteleiden määrä.

Sosiaalipalveluissa on ensi vuoden budjettiin ihan uutena valmisteltu palveluseteleitä aikuissosiaalityöhön ja kuntouttaviin palveluihin sekä vammaispalveluihin. Asiakkaiden valinnanvapautta kerrotaan lisättävän, kun otetaan käyttöön sosiaalihuoltolain mukaisen työtoiminnan palveluseteli. Tällä hetkellä Sovatekilla työtoiminnassa olevat ovat epätietoisia tulevasta. Millä kriteereillä myönnetään seteleitä työtoimintaan, missä on paikkoja ja mihin seteli riittää? Miksi ei nykytoiminta voi jatkua? Ihan normaaleilla työmarkkinoillakin epävarmuus rassaa ihmistä. On kohtuutonta lisätä paineita sosiaalihuoltolain mukaisessa työtoiminnassa oleville. Aikuissosiaalityössä oli kaavailtu palvelusetelin käyttöönottoa myös tuetun asumisen ja asumisen liikkuvan tuen palveluissa. Siis kun ihminen tarvitsee apua ja tukea asumisen arjessa, niin työntekijä myöntäisi hänelle palvelusetelin ja antaisi listan, mistä sitten apua hakeva voisi valita sopivan palvelun! Vaikka ihmisen itsemääräämisoikeus onkin tärkeä, niin tällaiset suunnitelmat kuulostavat ennemminkin apua hakevan heitteille jätöltä.

Palveluista päätettäessä toivon kiinnitettävän erityistä huomiota siihen, millä tavalla palveluja aiotaan järjestää. Hyvä ohjenuora päätöksenteossa on miettiä, mitä tuleva päätös merkitsee kaikkein heikoimmilla olevan ihmisen arjessa. On hyvä, jos kykenee asettumaan apua tarvitsevan asemaan ja miettimään, miten nykyisestä palveluviidakosta ja setelirumbasta selviäminen on mahdollista.

Riitta Tynjä

sosiaalityöntekijä, eläkeläinen

kansanedustajaehdokas (komm)

Jyväskylä

_____________________________________________________________________ 

Ksml 26.11.2018

Subjektiivinen varhaiskasvatusoikeus kuuluu kaikille

On todella hienoa, että Jyväskylässä ollaan palauttamassa subjektiivinen varhaiskasvatusoikeus kaikille. Se on lasten ja heidän perheittensä etu, se on koko yhteiskunnan etu. Yhteisillä päätöksillä ei tulisi lisätä yhteiskunnallista eriarvoisuutta vaan vahvistaa sitä, että kaikki pysyvät mukana.

Kun tämä päätös toivottavasti tehdään, niin muistutan, että sen tulee koskea myös yksityisen päivähoidon piirissä olevia lapsia ja perheitä. Jyväskylässä yksityisen päivähoidon osuus kasvaa kaiken aikaa. Palvelusetelipalvelujen piirissä olevat perheet eivät olleet samanarvoisessa asemassa silloinkaan, kun Jyväskylässä vielä oli voimassa subjektiivinen päivähoito-oikeus.

Lokakuussa 2018 sivistyslautakunta hyväksyi yksityisen varhaiskasvatuksen palvelusetelipalvelujen sääntökirjan. Siinä todetaan, että lapsella on oikeus yli 84h/kk palveluseteliin, jos lapsen vanhemmat tai muut huoltajat työskentelevät tai opiskelevat, toimivat yrittäjinä tai ovat omassa työssä päätoimisesti. Tämä oikeus lakkaa kahden kuukauden kuluttua vanhemman työn tai opiskelun päättymisestä, paitsi jos lapsen vanhempi tai muu huoltaja jää kotiin hoitamaan perheessä asuvaa muuta lasta (äitiyspäivärahakauden alkaessa) tai jää eläkkeelle. Tällöin oikeus yli 84h/kk palveluseteliin päättyy välittömästi.

Palveluntarpeen muuttuessa edellä mainituilla tavoilla lapsella on oikeus jatkaa samassa varhaiskasvatuspaikassa, mutta tällöin on mahdollista saada varhaiskasvatuksen palveluseteli vain 1-84h/kk kuukaudessa. Perhe voi valita, onko lapsi paikalla 4h päivittäin tai osaviikkoisesti 84 h/kuukaudessa. Palveluntuottaja määrittää perhettä kuultuaan viikonpäivät ja kellonajat, joihin perheen tulisi sitoutua toimintavuoden ajaksi.

Perheillä ei ole aina halutessaan mahdollisuutta valita kunnallista lähipäiväkotia. Se voi olla täynnä ja yksinhuoltajan voi olla vaikeaa kuljettaa lasta kunnalliseen päiväkotiin kauemmaksi. Hän joutuu pakosti ”valitsemaan” yksityisen päiväkodin läheltä ja joutuu näin eriarvoiseen asemaan kunnalliseen päivähoitoon päässeiden kanssa, ellei subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden palauttamisen yhteydessä laajenneta oikeuksia myös palvelusetelien käyttäjille.

Se, että Jyväskylässä ei ole riittävästi kunnallisia päivähoitopaikkoja aiheuttaa pienituloisille perheille myös taloudellisia ongelmia. Yksityinen päiväkoti perii asiakkaalta päivähoitomaksun, joka muodostuu kunnallisesta asiakasmaksusta sekä palveluntuottajan lisämaksusta. Nuo lisämaksut voivat tehdä pienituloisen perheen talouteen ison loven. Vaikka palvelusetelin arvoa onkin korotettava korkeammaksi, jos asiakkaan tai hänen perheensä toimeentulo tai asiakkaan lakisääteinen elatusvelvollisuus muutoin vaarantuu, niin näitä yksityisen palveluntuottajan perimiä lisämaksuja tuo velvollisuus ei koske. Niitä ei huomioida menona myöskään toimeentulotuessa.

Kaikille myönnettävän subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden lisäksi tulee panostaa kunnallisten päivähoitopaikkojen lisäämiseen.

Riitta Tynjä

sosiaalityöntekijä, eläkkeellä

kansanedustajaehdokas (komm)

Jyväskylä

 ________________________________________________________

Riitta Tynjä

Köyhän pompottelu lisääntyi toimeentulotuen kelasiirron myötä

Perustoimeentulotuki siirtyi Kelan hoidettavaksi vuoden 2017 alusta. Kun isolla osalla sen saajista on myös jokin muu kelan etuus, kuviteltiin toimeentulotuen hoitamisen samasta paikasta vähentävän byrokratiaa ja sujuvoittavan käytäntöjä. Toisin kävi.

Kuntien sosiaalitoimi ruuhkautui muutosvaiheessa. Sen sijaan, että aikaa olisi vapautunut varsinaiseen sosiaalityöhön, oli selviteltävä asiakkaiden saamia, usein virheellisiäkin Kelan päätöksiä.  Myöhemmin kelan johto myönsi yllättyneensä, kuinka erilainen toimeentulotuki on verrattuna muihin Kelan etuuksiin. Siinä on osattava hahmottaa hakijan kokonaistilanne, mikä vaatii enemmän aikaa sekä toisenlaista ammattitaitoa kuin vaikkapa sairauspäivärahan laskeminen.  Toimeentulotuki aiottiin hoitaa pienemmällä työntekijäjoukolla kuin kunnissa. Arvio meni siinäkin metsään. Vaikka Kela sitten palkkasi ja koulutti lisää työntekijöitä, viimesijaista etuutta joutuu yhä odottamaan kohtuuttoman kauan.

Asiakkaiden asema heikentyi Kelan kaavamaisen ja joustamattoman toimintatavan vuoksi. Päätöksentekoa ohjaavat valtion säästötavoitteet, ei asiakkaiden etu. Kun toimeentulotuen laskelmassa on ns. ylijäämää vaikkapa 20 euroa, päätös on kielteinen. Hakija ei saa maksusitoumusta 100 euron lääkkeisiin, ennen kuin maksaa itse niistä 20 euroa. Ja kun rahaa ei ole, ei lääkkeitä tule. Kunnista ohjataan asiakkaita valittamaan Kelan päätöksistä, koska lääkkeet kuuluvat perustoimeentulotukeen ja koska kuntien ei pidä ryhtyä paikkaamaan Kelan linjauksia. Byrokratia ja asiakkaiden pompottelu lisääntyvät.

Kunnille jäi ehkäisevä ja täydentävä toimeentulotuki. Niitä voidaan myöntää vasta, kun asiakkaalla on päätös perustoimeentulotuesta. Sosiaalityön arjessa tämä merkitsee, että akuutissa kriisissä olevaa ihmistä ei voida auttaa välittömästi. Tällainen hädänalaisen ihmisen pompottaminen on ihmisarvon vastaista.

Kela-siirto toiminee, kun muut etuudet ovat niin pienet, että syntyy oikeus laskennalliseen perustoimeentulotukeen.  Suurimmat ongelmat ovat ihmisillä, joiden tilanteet vaihtelevat ja laskelmat ovat hieman ylijäämäisiä, mutta rahaa vaikkapa lääkkeisiin ei käytännössä ole. Sosiaalitoimi olisi oikea paikka heidän auttamiseensa. Nyt käsittelytapa jättää ihmisiä avun ulkopuolelle ja pakottaa heidät seilaamaan kunnan ja Kelan väliä.

Mikäli pienimpiä sosiaaliturvaetuuksia korotettaisiin tuntuvasti, ei olisi tarvetta perustoimeentulotuelle. Pääosa ihmisistä selviäisi omilla etuustuloillaan ja muu tarvittava tuki voitaisiin hoitaa sosiaalitoimesta. Näin eivät ihmiset putoaisi Kelan ja kunnan byrokratian rattaisiin.

KM Riitta Tynjä on eläkkeellä oleva sosiaalityöntekijä Jyväskylästä

Julkaistu kirjassa Missä mennään - Puheenvuoroja, toimittanut Katriina Kajannes, kustantaja Athanor 2018

 ___________________________________________________________________

Keskisuomalainen 23.2.2018

SUOMEN NEUVOLOITA EI PIDÄ YKSITYISTÄÄ

Suomalaista neuvolajärjestelmää on kiitelty maailman parhaaksi. Äitiys- ja lastenneuvoloiden toiminta on korkeatasoista matalankynnyksen palvelua, joka on yhdenvertaisesti kaikkien saatavilla. Neuvoloista saa mm. vauvaperheiden perhetyötä, mikä on tärkeä tuki ja palvelu etenkin nuorille perheille. Neuvolat tekevät myös tiivistä yhteistyötä varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun kanssa.

Sote-uudistuksessa ollaan aikeissa rikkoa hyvin toimiva neuvolajärjestelmä. Keski-Suomen maakunnan järjestämissuunnitelman luonnokseen on kirjattu neuvoloiden sisältyvän suoran valinnan palveluihin eli täyden valinnanvapauden piiriin. Jos neuvolat jäisivätkin maakunnan liikelaitokseen, voisi maakunta halutessaan hoitaa palvelun asiakasseteleillä. Käytännössä tämä järjestely tarkoittaisi neuvoloiden yksityistämistä.

Asiantuntijat, alan ammattilaiset ja perheet ovat huolissaan tulevasta. Neuvola on perheille usein ainoa paikka, missä voi avautua ja saada neuvoja lapsen kasvuun liittyvissä hankalissakin asioissa. Jos vaikeuksissa olevan perheen on apua saadakseen ensin haettava setelit maakunnasta ja sitten etsittävä sopiva palveluntuottaja, moni uupuu jo siinä vaiheessa ja tärkeä apu jää ajoissa saamatta. Neuvolan ja varhaiskasvatuksen tärkeäksi koettu yhteistyö vaikeutuu merkittävästi, jos yhdessä päiväkodissa on lukuisten eri neuvolasetelipalvelujen piirissä olevia lapsia. Joustava kokonaisvaltainen palvelu muuttuu byrokraattiseksi viidakoksi.

Minä yhdyn lukuisten asiantuntijoiden näkemykseen siitä, että neuvolapalvelut tulee säilyttää kunnallisena lähipalveluna. Mikäli neuvolapalvelut kuitenkin siirretään maakuntaan, ne pitää ehdottomasti järjestää ilman minkäänlaista setelirumbaa, maakunnan omana palveluna koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon tapaan.

Riitta Tynjä

Jyväskylä

 ________________________________________________________________________

Keskisuomalainen 28.1.2018

Suomessa tarvitaan nyt rohkeita sosiaalityöntekijöitä

Sosiaalityöntekijä X kirjoitti 14.1.2018 otsikolla ”Ongelmia pakolaisista”. Voin hyvin kuvitella, että tällainen sosiaalityöntekijä kirjoittaa yhtä asenteellisesti muistakin sosiaalityön asiakkaista kuin pakolaisista. Koin suurta häpeää ammattikuntani puolesta.

Olen tehnyt sosiaalityötä vuodesta 1975 vuoteen 2016, jolloin jäin eläkkeelle. Tuon 40 vuoden aikana olen nähnyt ja kokenut, miten yhteiskunnan suhtautuminen hädänalaisiin on muuttunut. Se on ollut tietynlaista aaltoliikettä, jossa yhteiskunnan arvot ja asenteet ovat vaikuttaneet. Tämä on näkynyt niin päättäjien kuin työntekijöiden toimissa.

Työurani alussa puhuttiin huoltoavusta, jota piti anoa. Ei ollut valtakunnallisia ohjeita siitä, minkä verran rahaa ihmiselle piti jäädä minimissään elämiseen. Ja jos ihminen oli ”omasta syystään” onnettomassa tilanteessa, hän saattoi jäädä jopa kokonaan vaille apua. Asiakkaan kohdanneella työntekijällä ei ollut päätösvaltaa vaan esimies pöytänsä takaa päätti, saiko ihminen apua. Sosiaalityöntekijänä sitä oli monesti puun ja kuoren välissä.

80-luvulla ilmapiiri muuttui. Sosiaalityön tuli tiedottaa ihmisille heidän oikeuksistaan. Köyhäinhoidon leima piti pyyhkiä pois. Jokaiselle katsottiin kuuluvan minimiturva. Syy avun tarpeeseen ei saanut vaikuttaa päätökseen. Tuli voimaan valtakunnalliset normit siitä, mikä summa piti olla käytettävissä elämiseen. Ns. laajan perusosan kokeilukaudella asiakkaalle tuli enemmän itsemääräämisoikeutta. Siihen asti oli sosiaalitoimi päättänyt, mitkä olivat hyväksyttäviä menoja. Tältä osin on menty parempaan suuntaan. Silti köyhä on sosiaalitoimen asiakkaana edelleen suurennuslasin alla. Voi kuulostaa uskomattomalta, mutta sosiaalitoimistoissa on keskusteltu vuosien saatossa, voiko asiakkaalla olla väritelevisio tai pakastin. Tai lapsella turvaistuin.

90-luvun laman myötä asiakasmäärät kasvoivat monikertaisiksi, eikä ihmisten tilanteisiin ehditty paneutua kokonaisvaltaisesti. Työstä tuli pelkkää toimeentulotuen laskemista. Arvot kovenivat ja kirjoittamaton sääntö oli, että jos asiakas ei osannut kysyä, enempää ei pitänyt kertoa. Asiakkaan oikeuksista ei ollut tapana puhua.

Sosiaalityöntekijä x puhuu siitä, kuinka tilanteet ovat uusia ja aiempaa vaativampia. Näin on varmasti kaikilla sosiaalityön sektoreilla. Yhteiskunnalliset haasteet eivät kuitenkaan saa merkitä sitä, etteikö niihin pyrittäisi vastaamaan. On pysyttävä kehityksessä mukana.

Sosiaalityöntekijöiden koulutuksen vahvistuminen ja päätösvallan delegointi ovat onneksi luoneet edellytyksiä asiakkaiden inhimillisempään kohteluun sekä rohkaisseet työntekijöitä asettumaan asiakkaan puolelle tasavertaisena kumppanina. Asiakasraatien kautta pyritään saamaan asiakkaan ääntä kuuluviin. Rakenteellisen työn kautta nostetaan esiin vaikuttavuutta ja päätöksenteon seurauksia. Esimerkiksi toimeentulotuen kela-siirto ei selvitysten mukaan tuonut lisää aikaa sosiaalityöhön, ja se on jopa heikentänyt kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien tilannetta. Tätä työntekijät toivat esiin jo valmisteluvaiheessa, mutta heitä ei kuultu. Nyt varoitetaan aktiivimallin käyttöönoton seurauksista. Sosiaalityön kentällä nähdään, ettei siitä seuraa hyvää asiakkaille. Työntekijöille tämä tuo entistä enemmän työtä.

Sosiaalityössä nähdään, miten yhteiskunnallinen päätöksenteko konkretisoituu ihmisten elämässä. Työntekijät pyrkivät tuomaan tietoa päättäjille ja vaikuttamaan ehkäistäkseen ongelmien kasvamista. He ovat puun ja kuoren välissä yrittäessään auttaa asiakkaitaan ja kohdatessaan samalla yhteiskunnan kovenevan ilmapiirin, jossa ”jokainen on oman onnensa seppä” ja jokainen tukea tarvitseva on luuseri.

Päätöksentekokoneistossa on tällä hetkellä valmistelussa malleja, joissa vaikeuksissa olevien minimiturvaa leikataan. Esitetään jopa, että niitä ylipäätään saadakseen on alistuttava epäinhimilliseen kohteluun. Ollaan siis palaamassa 70-luvulle, jolloin ihminen voitiin jättää tyystin vaille apua. Nyt tarvitaan rohkeita työntekijöitä puolustamaan ihmisoikeuksia ja pitämään kiinni hyvinvointiyhteiskunnan rippeistä. Tarvitaan työntekijöitä, jotka eivät katso apua tarvitsevia norsunluutornista ja odota avun anelemista vaan toimivat ihmisten tukena heidän rinnallaan ja kertovat heille heidän oikeuksistaan.

Riitta Tynjä

sosiaalityöntekijä, eläkkeellä

Jyväskylä

______________________________________________________________

Ksml 6.11.2017

Päiväkeskusten lakkautus Jyväskylässä on järjetöntä

Jyväskylän kaupungin vuoden 2018 talousarvioesitys sisältää vanhuspalveluiden osalta kolmen päiväkeskuksen lakkauttamisen. Tosin budjettiesityksessä ei puhuta lakkauttamisesta vaan päiväkeskusverkoston ”kehittämisestä ja tiivistämisestä”, kun todetaan että kolme päiväkeskusta ”sulkeutuu”.

Lakkautettaviksi on valittu Kypärämäen, Säynätsalon ja Tikkakosken päiväkeskukset, joiden asiakkaiden palvelujen kerrotaan järjestyvän toisissa päiväkeskuksissa tai niin, että vain ateriapalvelua käyttävät saavat aterian kotiin kuljetettuna. Tällä toimenpiteellä haetaan 200 000 euron säästöä vanhuspalveluissa.

Mainittujen päiväkeskusten lakkauttamista perustellaan seikoilla, jotka eivät kuulosta millään lailla loppuun saakka harkituilta.

Kypärämäen päiväkeskuksessa kerrotaan käyvän vain ruokapalveluasiakkaita. Sen sijaan, että lähialueelta ikäihmiset kokoontuvat päiväkeskukseen syömään ja samalla nauttimaan toistensa seurasta, heille kullekin vietäisiin jatkossa ateria kotiin. Tämä kasvattaa kuljetuskustannuksia ja maksaa myös vanhukselle enemmän. Tärkein asia, joka tässä perusturvalautakunnan yksimielisessä esityksessä on tyystin unohdettu, on yhteisen aterioinnin sosiaalinen merkitys. Jatkossa vanhukset söisivät ateriansa yksin kotonaan, jos söisivät lainkaan.

Ammattikeittiöosaajat ry julkisti vastikään tekemänsä kyselyn tulokset, joissa todetaan mm., että seurassa syöminen vähentää yksinäisyyden tunnetta ja parantaa ruokahalua. Yhteisölliseen syömiseen kannattaa kiinnittää huomiota vallankin silloin, kun ikäihmiset vielä kykenevät liikkumaan kodin ulkopuolelle. Näin samalla tuetaan ikäihmisten toimintakykyä muutoinkin.   

Säynätsalon päiväkeskuksen lakkauttamista perustellaan väittäen, että päiväkeskuksen sijainti ei mahdollista avointa päiväkeskustoimintaa, koska se rajaa asiakasmäärää. No, lakkauttaminenko on siihen oikea ratkaisu? Onko tarkoitus kuljettaa säynätsalolaiset Korpilahdelle päiväkeskukseen? Sekin maksaa. Vanhuksille on erittäin tärkeää, että palvelut järjestetään lähipalveluna. Kun kykenee omin jaloin kulkemaan palvelun piiriin, niin toimintakyky säilyy entistä pidempään. Se lienee tavoiteltava asia.

Tikkakosken päiväkeskuksen lakkauttamisen perusteluna on vähäinen asiakasmäärä – kerrotaan, että vain 8 asiakasta käyttää palvelua. Sen sijaan, että heidät kuljetetaan päivittäin esim. Palokkaan ja takaisin, voisi ehkä selvittää, mistä vähäinen käyttö johtuu. Olettaisin, että Tikkakoskella asuu enemmän kuin 8 ikäihmistä, jotka hyötyisivät päiväkeskuspalveluista.

Päätöksenteossa viime aikoina vahvasti korostettu ennalta ehkäisyn näkökulma on päiväkeskusten lakkauttamisesityksessä totaalisesti unohtunut. Uuden kaupunkistrategian sisältämät maininnat ”Vahvistamme yhteisöllisyyttä ja vähennämme yksinäisyyttä” tai ”Palveluissa lisätään ennaltaehkäisevää toimintaa asukkaiden hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi” ovat pelkkää sanahelinää, jos samalla lakkautetaan kolme päiväkeskusta 200 000 euron säästön saamiseksi tilanteessa, jossa kaupungin talousarvio on ylijäämäinen.

 Riitta Tynjä, Jyväskylä

Ksml 16.2.2017

Kelan toimintatapa on kaavamainen ja joustamaton

Perustoimeentulotuki siirtyi vuoden alusta Kelan hoidettavaksi. Iso osa toimeentulotuen saajista saa jotain muutakin kelan etuutta ja siksi on ajateltu, että toimeentulotuen hoitaminen samasta paikasta vähentää byrokratiaa ja sujuvoittaa käytäntöjä. Mutta toisin on käynyt.

Olemme saaneet kuulla Kelan ruuhkautumisesta, mikä ei liene kenellekään yllätys. Mutta on törkeää, että Kela kehottaa asiakkaita olemaan soittamatta tai tulematta kelan toimistoon, kun kyse on kuitenkin ihmisen viimesijaisesta etuudesta. Outoa on sekin, jos verkkoasiointi onnistuu vain aamuyön tunteina. Kelan tulee saada välittömästi lisäresursseja, jotta taloudellisissa vaikeuksissa olevien ihmisten ongelmat eivät ehdi moninkertaistua.

Kuntien sosiaalitoimi on monin paikoin ruuhkautunut, kun asiakkaat ovat ymmällään saamistaan Kelan päätöksistä. Sen sijaan, että kunnassa olisi vapautunut aikaa varsinaiseen sosiaalityöhön, siellä joudutaan nyt selvittelemään asiakkaiden saamia päätöksiä.

Erittäin huolestuttavia ovat kuitenkin tiedot niistä lukuisista tilanteista, joissa asiakkaiden asema on heikentynyt Kelan kaavamaisen ja joustamattoman toimintatavan vuoksi. Esimerkkejä on lukuisia. On selkeästi nähtävissä, että asiakkaiden edun sijasta päätöksentekoa ohjaavat valtion säästötavoitteet.

Kun toimeentulotuen laskelmassa on ns. ylijäämää vaikkapa 20 euroa, hakija saa kielteisen päätöksen. Vaikka hän tarvitsisi maksusitoumuksen lääkkeisiin, jotka maksavat 100 euroa, hän ei voi saada sitoumusta kielteisen päätöksen takia. Kuntien työntekijöitä taas on ohjeistettu, että asiakkaiden on valitettava tällaisista Kelan päätöksistä, koska lääkkeet kuuluvat perustoimeentulotukeen ja koska kuntien ei pidä ryhtyä paikkaamaan Kelan linjauksia. Byrokratia ja asiakkaiden pompottelu ovat lisääntyneet.

Perustoimeentulotuen siirryttyä Kelaan, kuntaan jäi ehkäisevä ja täydentävä toimeentulotuki. Ennen kuin niitä voidaan myöntää, on asiakkaalla oltava Kelan päätös. Sosiaalityön arjessa tämä merkitsee, että akuutissa kriisissä olevaa asiakasta ei voida auttaa välittömästi, ellei hän ole kyennyt hakemaan ensin perustoimeentulotukea. Ehkäisevän toimeentulotuen käyttö sosiaalityön välineenä tulee olla mahdollista ilman, että asiakkaat joutuvat juoksemaan Kelan ja sosiaalitoimen välillä.

Perustoimeentulotuen kela-siirto toiminee pääosin hyvin heillä, joiden etuudet ovat niin pienet, että heille jää oikeus laskennalliseen tukeen jatkuvasti.  Suurimmat ongelmat ovat ihmisillä, joiden tilanteet vaihtelevat ja laskelmat ovat hieman ylijäämäisiä, mutta rahaa vaikkapa lääkkeisiin ei käytännössä ole. Heidän auttamiseensa sosiaalitoimi olisi edelleenkin oikea paikka. Nyt Kelan kaavamainen käsittelytapa jättää ihmisiä avun ulkopuolelle ja pakottaa heitä seilaamaan kunnan ja Kelan väliä.

Mikäli pienimpiä sosiaaliturvaetuuksia korotettaisiin tuntuvasti, ei olisi tarvetta Kelan hoitamalle perustoimeentulotuelle. Pääosa ihmisistä selviäisi tällöin omilla etuustuloillaan ja muu tarvittava tuki voitaisiin hoitaa sosiaalitoimesta. Näin eivät ihmiset putoaisi Kelan ja kunnan byrokratian rattaisiin. SKP:n vaatimus 1200 euron perusturvasta on entistä ajankohtaisempi

Riitta Tynjä

sosiaalityöntekijä, eläkeläinen

kuntavaaliehdokas (komm)

Jyväskylä

Ksml 5.1.2017

Hallituksen lahja kaikkein köyhimmille

Hallitus on leikannut eri sosiaaliturvaetuuksista vuodelle 2017. On leikattu lapsilisistä eläkkeisiin ja työttömyysturvasta sairauspäivärahoihin. Lääkekorvausten heikentämiset osuvat kaiken ikäisiin ja usein niihin, joihin jo muutkin leikkaukset sattuvat. Heikennyksiä on perusteltu mm. valtion talouden tilalla. Ja tottahan se on, että kun leikkauksen kohteena oleva joukko on kyllin suuri, niin säästöä tulee – siis valtiolle.

Hallitus on kuitenkin sanonut, että se ei leikkaa kaikkein heikoimmilta eli toimeentulotuen varassa olevilta. On totta, että toimeentulotuen perusosa ei pienene. Se jopa nousee pari euroa. Mutta hallitus tekeekin ovelan leikkauksen luullen, että sitä ei huomata.

Kun toimeentulotuki siirtyi 1.1.2017 alkaen Kelalle, niin kelan toimeentulotuessa hyväksymät asumiskulujen maksimisummat ovatkin - yllätys, yllätys – pienemmät kuin, mitä kunnissa on tähän saakka hyväksytty. Esimerkiksi Jyväskylässä yksin asuvalle on huomioitu vuokraa maksimissaan 550 euroa/kk ja vesimaksua 25 euroa/kk. Jatkossa Kela hyväksyy vuokraa 528 euroa/kk ja vesimaksua 21.60 euroa. Toimeentulotuen varassa olevalla saattaa vuoden alusta alkaen leikkaus olla siis 25.40 euroa/kk ja se on köyhälle todella suuri summa. Ja tätä ei hallitus siis pidä leikkauksena!

Kelan ohjeiden mukaan asiakas voi hakea kunnasta täydentävää toimeentulotukea siihen osaan vuokraa, mitä kela ei perustoimeentulotukena hyväksy. Kunnissa kuviteltiin, että perustuen kela-siirron jälkeen jää aikaa sosiaalityölle. Mutta taitaa aika hurahtaa täydentävien toimeentulotukihakemusten käsittelyyn. Kela-siirron piti myös yksinkertaistaa asioita ja vähentää pompottelua. Mutta kuulostaako tämä sellaiselta?

Toimeentulotuen kustannukset jakautuvat kunnan ja valtion kesken niin, että perustoimeentulotuesta kumpikin vastaa 50 prosenttia. Sen sijaan täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen kustannukset ovat yksin kunnan kontolla. Luulisi kunnassakin olevan kiinnostusta vaikuttaa siihen, että perustoimeentulotuessa myös jatkossa huomioitaisiin ne asumiskulut, jotka kunnassa on tähänkin asti arvioitu olevan paikkakunnan vuokratasoon nähden kohtuulliset.

Riitta Tynjä, Jyväskylä

Ksml 4.12.2016

Mikä muuttui vajaassa vuodessa?

Vuosi sitten käytiin Jyväskylässä vilkasta keskustelua sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakasmaksujen korotuksista. Oli epäselvyyttä siitä, oliko budjetissa oletettu maksuja nostettavan kautta linjan maksimiin. Perusturvalautakunta päätti käyttösuunnitelman yhteydessä äänin 7-6 nostaa maksuja 30 % ja ottaa käyttöön myös hoitajamaksun. Päätöksen kannalla olivat ps, kok, kesk ja rehobot ja vastaan sdp, vas ja vihr. Julkisuudessa mm. perussuomalaisten Tapani Mäki ja Kauko Tuupainen ilmoittivat, etteivät hyväksy maksujen korotuksia.

Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Riitta Mäkinen (sdp) käytti lautakunnan päätökseen otto-oikeutta tammikuun 2017 kokouksessaan. Kokouksessa ps ja vas esittävät kaikkia maksuja korotettavan vain indeksikorotuksen verran. Sdp rajasi tämän koskevan vain lääkärimaksua. Lopullisessa äänestyksessä voitti äänin 6-7 vihreiden esitys, jonka mukaan lautakunnan korotukset pysyvät voimassa, mutta hoitajamaksua ei oteta käyttöön.

”Tämä päätös oli tyhjää parempi. Sairaanhoitajan vastaanotolla tehdään paljon ennalta ehkäisevää työtä ja se on tärkeää pitää matalan kynnyksen vaihtoehtona avoterveydenhuollon palveluissa”, totesi Riitta Mäkinen päätöksen jälkeen (Ksml 12.1.2016).

Mikä on muuttunut vajaassa vuodessa, kun 28.11.2016 budjettivaltuustossa kaikki ryhmät skp:tä lukuun ottamatta olivat valmiita ottamaan 10 euron sairaanhoitajamaksun käyttöön vuoden 2017 alusta alkaen? Mäkisen esittämät perustelut ennalta ehkäisevän työn merkityksestä pätevät edelleen. Kun köyhä ei ajoissa hakeudu hoitoon, kustannukset kasvavat niin yhteiskunnalla kuin yksilölläkin.  Maksusta kerättävällä summalla tuskin on merkitystä kaupungin taloudelle, joka näyttää valoisalta toisin kuin pienituloisten ja sairaiden tilanne, jota tämän päätöksen lisäksi heikentävät lukuisat maan hallituksen päätökset.

Riitta Tynjä, valtuutettu, komm

Jyväskylä

Ksml 22.10.2016

Lisää avoimuutta ja demokratiaa Jyväskylään

Jyväskylässä on tehty virkamiesvalmisteluna esitys, joka mukaan 1.6.2017 alkaen lautakuntien määrää vähennetään, kokoa pienennetään ja päätösvaltaa keskitetään valitsemalla niihin vain valtuutettuja. Virkamiesten näkökulmasta tämä on perusteltua. Arvioidaanhan näin saatavan päätöksenteko sujuvammaksi, kun turhan moni poliitikko ei ole sotkeutumassa asioihin.

Mutta se, että päätösvallan keskittämisellä väitetään olevan jotain tekemistä demokratian kanssa, on kestämätöntä. Esitetty kehitys on pikemminkin johtamassa epädemokraattiseen harvainvaltaan.

Vaaleilla valittu valtuusto on ylin päättävä elin kunnassa.  Tällä hetkellä se ei päätä juuri muusta kuin budjetista ja kaavoista. Valtuutetut ovat itse delegoineet valtaa lautakunnille ja virkamiehille. Mutta viime aikoina on kuultu useita puheenvuoroja, joissa vaaditaan asiaan muutosta. Kaupunginjohtaja Koiviston esitys, jossa lautakuntien jäsenet valitaan vain valtuutetuista, ei kasvata valtuuston valtaa. Se lisää niiden valtuutettujen valtaa, jotka tulevat valituksi johonkin lautakuntaan. Mutta valtuustosta puuttuu edelleen se moniäänisyys, joka kuuluu demokraattisesti valittuun valtuustoon.

Jos sote-uudistus tulee toteutumaan esitetyssä muodossa, sen myötä siirtyy iso osa budjetista, päätösvallasta ja henkilöstöstä maakunnalle. Mitä kaikkea tämä tarkkaan ottaen tulee merkitsemään, sitä ei tiedä tässä vaiheessa kukaan. Joka tapauksessa moni asia siirtyy kauemmaksi ja etääntyy kuntalaisista. Kuntaan jää kuitenkin tehtäviä, jotka liittyvät kiinteästi lähipalveluihin, joiden merkitys tulee korostumaan.

Nyt olisi erittäin tärkeää paneutua siihen, millä tavoin edistetään kuntalaisten nykyistä laajempaa osallistumista. Aluelautakunnat, kaupunginosavaltuustot, osallistuva budjetointi, kuntalaisaloitteet, kansanäänestykset, erilaiset uudet asukasosallistumisen muodot – miten näitä voisimme ottaa käyttöön uuden valtuustokauden alusta. Näitä asioita soisi virkamiesten valmistelevan päätettäväksi. Vallan keskittämisen sijasta tarvitsemme vallan hajauttamista, päätöksentekoa ihmisten lähiympäristössä.

Edustuksellinen demokratia on yksi, mutta ei ainoa demokratian muoto. Myös erilaisia suoran demokratian keinoja tulisi mahdollistaa ja niihin tulisi suhtautua vakavasti. Kansalaisilla on ideoita, jotka eivät kaikki taivu vanhoihin kaavoihin. Virkamiehille ja päättäjille soisi lisää rohkeutta uusille kokeiluille. Sellaisena voisi toimia vaikkapa, että lautakunnat ja kaupunginhallitus päättäisivät kokoustensa julkisena pitämisestä. Tämä on lain mukaan mahdollista ja siitä luvattiin muistuttaa lautakuntia viime helmikuussa tätä asiaa koskevan valtuustoaloitteen yhteydessä.

 Riitta Tynjä, valtuutettu, komm

Jyväskylä

HS 14.1.2016

Helena Hartikainen (HS Mielipide 11.1.) vaati toimeentulotuen ehtojen tiukentamista. Kirjoittaessaan, että tukea ei pidä myöntää vaatteiden hankintaan, lehti- ja puhelinmaksuihin tai harrastus- ja virkistystoimintaan, hän osoitti olevansa tietämätön toimeentulotuen sisällöstä.

Toimeentulotuen perusosa sisältää ravintomenojen lisäksi Hartikaisen luettelemat kulut ja paljon muuta, joihin ei siis erikseen myönnetä perustoimeentulotukea. Yksin asuvalle toimeentulotuen perusosa on 485 euroa kuukaudessa. Sillä summalla ihmisen on kustannettava kaikki muu paitsi asumis- ja sairauskulut.

Olen täysin eri mieltä Hartikaisen kanssa siitä, että köyhän lapsia ei pitäisi tukea harrastustoiminnassa. Harrastustoiminta on tärkeää lapsen kehitykselle.

Toimeentulotuen alikäyttö on hyvin yleistä. Monien kuntien nettisivuilla on ohjeet, miten voi itse laskea oman toimeentulotukioikeutensa. Kuntien sosiaalitoimen tehtävänä on opastaa toimeentulotuesta, joka on viimesijainen etuus.

Riitta Tynjä

sosiaalityöntekijä, Jyväskylä

Ksml 3.1.2016

Politiikka on yhteisten asioiden hoitoa

Perusturvalautakunnan puheenjohtaja Mauno Vanhala (ps) kirjoittaa (Ksml 16.12.) olevansa enemmän asianhoitaja kuin poliitikko ja perustelee tällä sitä, että oli asiakasmaksujen nostamisen kannalla. Aika ristiriitaista asianhoitajalta kertoa ensin, millaisia haitallisia vaikutuksia maksun nostolla on ja sitten äänestää korotusten puolesta.

Vanhala oli itse pois 30.11. budjettivaltuustosta. Sen verran pitää hänen ymmärtää ison lautakunnan puheenjohtajana, että politiikassa vaikutetaan monella tavalla – ei vain tietyssä tilanteessa itse läsnä olemalla. En voi ymmärtää, miksei hän kertonut omalle ryhmälleen, että budjetti sisälsi 1,5 milj. euron suuruisen asiakasmaksujen korotuksen. Sen sijaan hän leimaa mm. ryhmätoverinsa Kauko Tuupaisen ja Tapani Mäen toteamalla, että ”maksujen korotukset olivat kaikkien valveutuneiden kansalaisten tiedossa”.  Tuupaisen, Mäen ja minun lisäksi meitä lienee valtuustossa muitakin, jotka emme siis ole Vanhalan mittapuun mukaan valveutuneita kansalaisia.

Luottamustehtäviin valitaan vaaleissa ihmisiä eri puolueiden listoilta. Puolueilla on omat ohjelmansa, joihin ehdokkaat sitoutuvat. Puolueiden painotukset poikkeavat toisistaan ja siksi meillä on tässä maassa monia eri puolueita.

Itselläni SKP:n valtuutettuna on päätöksenteossa tärkeää huomioida, miten päätökset vaikuttavat kaikkein heikompiosaisten arkeen. Erilaiset tasamaksut, joissa ei huomioida henkilön maksukykyä, kohdistuvat suhteessa rankimmin pienituloisiin ja ovat siten epäsolidaarisia. Kuntapalvelut rahoitetaan paitsi maksuilla ja taksoilla myös verotuksella ja velan otolla. Kuntavero on vain lievästi progressiivinen. Pääomatulojen saaminen kuntaveron piiriin ja progression kiristäminen olisivat kiireelliset ja välttämättömät toimet. Niihin Vanhala voisi aktiivisesti vaikuttaa puolueessaan sen sijaan, että hän puolustelee asiakasmaksujen nostoa hallitusohjelmalla, jossa yhtenä keinona julkisen talouden tasapainottamisessa on asiakasmaksujen korottaminen.

Asiakasmaksujen nosto lisää eriarvoisuutta, heikentää ennalta ehkäisyä ja kasvattaa myös yhteiskunnan kustannuksia pitkässä juoksussa. Jos sellaisen päätöksen vastustaminen on politiikkaa, niin mielelläni olen sellaista politiikkaa tekemässä.

Riitta Tynjä

sosiaalityöntekijä

kaupunginvaltuutettu (komm)

Jyväskylä

  ______________________________________________

KSML 14.12.2015

Sumutettiinko valtuustoa?

Perusturvalautakunta päätti 10.12. äänin 7-6 nostaa terveydenhuollon asiakasmaksuja 30 prosentilla. Lautakunnan puheenjohtaja Mauno Vanhala (ps) totesi (ksml 3.12.) olevansa maksuja vastaan, mutta että ei aio niitä vastustaa, koska ”esityksellä ei olisi läpimenomahdollisuuksia”. Vanhala perustelee (Ksml 11.12.) korotusten hyväksymistä myös sillä, että valtuusto on jo naulannut budjetin kiinni ja korotukset on leivottu budjetin sisään.

Valtuuston hyväksymän budjetin tekstissä ei mainita sosiaali- ja terveydenhuollon maksuista mitään lukua kuten tehtiin esim. koululaisten iltapäivätoiminnan maksusta. Niihin esitettiin selkeästi 30 euron korotus ja kaikki tiesivät, mistä äänestivät, kun esitin korotuksen poistamista.

Sosiaali- ja terveydenhuollon maksuja koskien ainoa maininta budjetissa on: ”Asiakasmaksuja koskevien säädösten muutoksista ei ole toistaiseksi minkäänlaisia tietoja joten muutoksen vaikutus joudutaan arvioimaan.” Mitään mainintaa ei ole, millaisen prosentin mukainen korotus on sisällytetty budjettiin.  

Täytyy myöntää, että olisi pitänyt olla tarkempi ja vaatia faktoja pöytään jo aikoja sitten. Mutta kun ennen lautakunnan kokousta kyselin virkamiehiltä, minkä prosentin mukaan tulojen kasvu on arvioitu, sain vastaukseksi ”on arvioitu tulojen määrää, ei ole mitään tiettyä prosenttia”. Ja kun kysyin euromääräistä korotusta, vastauksen sain vasta Vanhalan kertomana lehdessä 11.12.. Ei kai meillä virkamiehet toimi Stubbin tavoin ja vedä lukuja omasta päästään?

Vanhalan toteamus, että korotukset on leivottu budjetin sisään, kertoo hänen olleen tietoinen summista ja korotuksista, jotka ” lautakunnan oli pakko tehdä”. Jos näin oli, miksi hän ei ryhmänsä kautta tuonut asiaa esille valtuustossa, jossa ei itse ollut läsnä? Ja miksi KH:n jäsen Tapani Mäki (ps) ei itse hallituksessa puuttunut asiaan, vaan esittää vasta 7.12.lehden palstoilla, että maksuja ei tule nostaa?

Olen samaa mieltä sekä Vanhalan että Mäen kanssa siitä, miksi maksuja ei tule nostaa tai niitä ei tulisi lainkaan periä. Mutta heidän esiintymisensä asian tiimoilta antaa kuvan kaksilla rattailla ajamisesta.

Itselläni on käsitys, että me valtuutetut emme tienneet budjetista päättäessämme, että olisimme samalla hyväksyneet asiakasmaksujen 30 prosentin noston. Itse ainakin myönnän, etten tällaista ymmärtänyt. Mutta jos kok, kesk, kd ja ps-ryhmien päättäjät sen tiesivät, eivätkä tietoisesti nostaneet asiaa agendalle, se osoittaa jälleen kerran kuinka kovat arvot näiden ryhmien päättäjillä on. Virkamiesten vaitonaisuus asian suhteen antaa saman vaikutelman salailusta kuin mitä maan hallituksessa on asian tiimoilta ollut.    

Maan hallitus antaa nyt kunnille mahdollisuuksia moniin toimiin, jotka iskevät kovimmin köyhiin, sairaisiin ja lapsiperheisiin. Jos kuntien taloutta helpotetaan lyhyellä tähtäimellä tällä tavoin, niin kuntalaisten elämää vaikeutetaan saman tien ja kuntienkin kustannukset tulevat jatkossa kasvamaan.

Jyväskylässä lautakunta päätti yhden äänen enemmistöllä ottaa yhden rajun keinon käyttöönsä. HUS:ssa vastaava esitys torpattiin, kun Ps:n puoluesihteeri äänesti sdp, vas ja vihr kanssa korotuksia vastaan. Mikäli lautakunnan puheenjohtaja olisi täällä toiminut samoin, olisi edes tässä asiassa perussuomalaisten puheet ja teot olleet linjassa keskenään.

Riitta Tynjä

sosiaalityöntekijä

valtuutettu (komm)

Ksml 8.12.2015

Kyse ei ollut rahasta vaan arvovalinnasta

Jyväskylän kaupunginvaltuusto kävi budjettikokouksessaan 30.11. vilkkaan keskustelun subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta ja äänin 34- 33 päätti rajata sitä.

Rajaamisen kannalla olevat kertoivat mm., että lapsen laittaminen päivähoitoon, on kuin antaisi lapsensa valtiolle. Saimme kuulla myös, että kasvatusvastuu on siirtynyt kodeilta koululle ja syypää siihen on päivähoitolaki sekä subjektiivinen päivähoito-oikeus. Kun lapsesta huolehtiminen ja lapsen rakastaminen liitettiin siihen, että lapsi saa kasvaa kotona omien vanhempiensa kanssa eikä joudu päivähoitoon, oli pakko kysyä vieruskaverilta, että kuulenko oikein ja ymmärränkö kuulemani oikein. Eikä siinä vielä kaikki. Jos lapsi ei ole vanhemman kanssa kotona, voi vanhempi mennä vaikka kaljalle tai vieraisiin tai tehdä muita pahoja asioita, kerrottiin seuraavaksi.

Jyväskylän suuresta työttömyysasteesta oltiin budjettikeskustelun lukuisissa puheenvuoroissa huolissaan. Mutta subjektiivisen päivähoito-oikeuden kohdalla työttömät saivat melkoisen leiman otsaansa. Meille kerrottiin, että JOS työtön ihan tosissaan hakee työtä, niin totta kai silloin lapsi voi olla kokoaikaisessa päivähoidossa. Mutta jos työtön muuten vaan on, eikä aiokaan hakea työtä, silloin ei ole tuota päivähoito-oikeutta. Osa päättäjistä siis ajattelee, että kaikki työttömät eivät tosissaan haekaan työtä. Mielestäni tämä osoittaa melkoista halveksuntaa työttömiä kohtaan. Teki mieli kysyä, onko tarkoitus laittaa päiväkodin työntekijät tenttaamaan vanhempia siitä, kuinka tosissaan he hakevat työtä. Tällaisesta portinvartijan tehtävästä työntekijät varmasti ilahtuvat.

Irma Hirsjärvi ihmetteli (4.12. Ksml) sitä kuinka yli puoluejärjestöjen tehdyllä yhteistyöllä naiset saivat aikaan subjektiivisen päivähoito-oikeuden 20 vuotta sitten, ja nyt osa naisista on valmis luopumaan siitä. Viime laman oloissa päivähoidon merkitys tiedostettiin mm. ennalta ehkäisevänä toimena.  Subjektiivisen päivähoito-oikeuden säilyttäminen olisi ollut konkreettista ennalta ehkäisevää toimintaa, jonka puolesta moni päättäjä niin kauniisti puhuu. Nyt puheet kokoaikaisen päivähoidon saamisesta erityistilanteissa sosiaalisin perustein ovat kuin paluuta 70-luvulle.

Arvot ovat koventuneet. Yhä useammin kuultaa päättäjän perusteluissa ajatus siitä, että kun ei itse tarvitse jotain palvelua, ei sitä pidä suoda muillekaan. Tämä on todella huolestuttavaa. Tällainen johtaa hyvin nopeasti loppujenkin rippeiden murtamiseen siitä, mitä meillä vielä on hyvinvointivaltiosta jäljellä.

Päivähoito-oikeuden rajaamista kannattavan valtuutetun toteamus siitä, että tässä ei ole niinkään kysymys rahasta vaan kyse on arvovalinnasta, pitää todella paikkansa. Siksi tämä onkin niin surullinen asia. Valtuuston enemmistön arvoja heijastavat tässä esiin nostamani kommentit, jotka autenttisina voi kuunnella jälkikäteenkin kaupungin nettisivuilta.

Riitta Tynjä

sosiaalityöntekijä

valtuutettu (komm)

________________________________________________

Keskisuomalainen 8.11.2015

Nouseeko talous leikkaamalla lapsiperheiltä?

Maan hallitus kertoo helpottavansa kuntien heikkoa taloudellista tilannetta. Hyvä niin. Mutta miten hallitus sen tekee, onkin sitten eri juttu. Eikä lainkaan hyvä sellainen.

Hallitus on asetuksellaan päättänyt ryhmäkokojen kasvattamisesta päiväkodeissa. Se, että seitsemän lapsen sijasta yhden aikuisen vastuulla on jatkossa kahdeksan lasta, ei ehkä tunnu ihan kauhealta. Mutta arki päiväkodissa on kovin toisenlainen kun paperilla. Kun esim. työntekijä sairastuu eikä sijaista saada, voi lapsiryhmässä seurauksena olla kaaos. Ryhmäkokoja kasvattavat myös osa-aikaisesti hoidossa olevat lapset. Heidän määränsä tulee huomattavasti kasvamaan, mikäli hallituksen kaavailut subjektiivisen päivähoito-oikeuden purusta menevät eduskunnassa läpi.

Subjektiivinen päivähoito-oikeus on ollut nimenomaan lapsen oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen, mikä osaltaan on edistänyt tasa-arvoista kehitystä. Jatkossa lapsi joutuu pois tutusta kaveriryhmästä, mikäli jompikumpi hänen vanhemmistaan joutuu työttömäksi. Eikö työttömyys ole perheelle jo riittävän suuri taakka, miksi siitä pitää vielä erikseen rangaista perheen lapsia?

Hallitus antaa kunnille mahdollisuuden kasvattaa maksutuloja nostamalla reilusti sosiaali- ja terveydenhuollon sekä varhaiskasvatuksen asiakasmaksuja.  Koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan maksuja hallitus esittää jopa kaksinkertaistettavaksi.

Lain mukaan aamu – ja iltapäivätoiminnan tavoitteena on edistää lasten hyvinvointia ja tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa sekä ennaltaehkäistä syrjäytymistä ja lisätä osallisuutta. Miten hallituksen keinot tukevat näitä tavoitteita?

Eikö nykyinen hallitus näe 90-luvun laman aikaan tehtyjä päätöksiä, joilla heikennettiin mm. lapsiperheiden asemaa ja joiden seurauksista maksamme yhä tänäkin päivänä? Meillä ei ole varaa toistaa noita virheitä. Lyhytnäköinen säästäminen tulee joka suhteessa kalliimmaksi kuin ennalta ehkäiseviin toimiin panostaminen.

Riitta Tynjä, sosiaalityöntekijä, kaupunginvaltuutettu (komm), Jyväskylä

Suur-Jyväskylän lehti 15.4.2015

Sote-uudistuksesta päättää kansa eduskuntavaaleissa

Suomen hallituksen vuosia valmistelema sote-uudistus tuli tiensä päähän törmättyään perustuslakiin. Uudistuksen taustalla on jyllännyt kova uusliberalistinen politiikka, jonka tähtäimessä on ollut alistaa julkiset palvelut monikansallisten suuryritysten voitontavoittelun välineiksi. Tämä siitäkin huolimatta, että jo nyt löytyy runsaasti huonoja esimerkkejä siitä, mitä tapahtuu kun vaikkapa vanhustenhoito annetaan suunnitelmallista veronkiertoa harjoittavien pörssiyhtiöiden käsiin.

Soten valmisteluprosessissa kansalaisnäkökulma sivuutettiin tyystin. Koko väestön terveyteen ja hyvinvointiin liittyvien ratkaisujen pohjalla eivät voi olla lyhytnäköiset säästöpyrkimykset. Ratkaisu olisi merkinnyt myös päätösvallan keskittymistä muutamille isoille johtajille, demokraattisen valvonnan ulottumattomiin. Tämä olisi pahimmillaan tarkoittanut mittavaa vallansiirtoa kunnilta liike-elämälle, jonka yksinomaisena tavoitteena on voittojen tahkoaminen omistajilleen.

Suomi tarvitsee hyvin toimivat julkiset peruspalvelut, jotka tuotetaan pääosin kuntien omana toimintana, lähellä ihmistä. Valtion tehtävänä on taata kunnille riittävä rahoitus palvelujen järjestämiseen. Kuntien välisiä eroja tasataan valtionosuuksilla, jotka tulee palauttaa lamaa edeltäneelle tasolle.

Kuntien ja valtion väliin tarvitaan vaaleilla valittu maakuntahallinto, jonka alaisuuteen siirretään erikoissairaanhoito ja muut erityistason palvelut, jotka nyt tuotetaan virkamiesten hallinnoimissa epädemokraattisissa kuntayhtymissä.

Kun poliittisesta vaikuttamisesta on tullut isolla rahalla ostettavaa mediapeliä, vähävaraisten ihmisten vaikutusmahdollisuudet ovat huvenneet olemattomiin. Jotta tavallisilla kansalaisilla olisi mahdollisuus olla päättämässä, miten rahaa esim. oman asuinalueen kehittämiseen tulisi käyttää, on osallistuva demokratia ensiarvoisen tärkeää. Ihmisten uskoa omiin vaikutusmahdollisuuksiin tulee lujittaa ja siten synnyttää keskinäiseen luottamukseen perustuvaa kansalaisyhteiskuntaa. Muutoin on turha kuvitella, että ihmiset vaivautuvat edes äänestämään.

Riitta Tynjä, sosiaalityöntekijä, kansanedustajaehdokas, komm, Jyväskylä

_____________________________________________________________

Kirjoitus Kommunistiblogissa 2.3.2015

Perusturva vai perustulo?

Keväänvaalipaneeleissa ja vaalikoneissa on noussut esiinkysymys perustulosta.Kannatatko vai vastustatko? Ja mitkä ovat perustelusi?

Perustuloa ajavat lähinnä vihreät ja vasemmistoliito. Keskustassa on viime aikoina noussut esiin etenkin alueellisen perustulokokeilun kannatusta. Meillä kommunisteilla on oma esityksemme 1200 euron perusturvasta. Onko se perustulolle vastakkainen esitys? Voisimmeko olla myös perustulon kannalla? Tai voisivatko perustulon ajajat kannattaa meidän perusturvaesitystämme?

Tätä olen viime aikoina pohdiskellut.

Perustulo maksettaisiin kaikille ilman hakemusta. Ajatuksena on selkeyttää ja yksinkertaistaa nykyistä sosiaaliturvaviidakkoa. Tälle on selkeä tarve, sitä ei voi kiistää.

Kaikki kansalaiset eivät kuitenkaan perustuloa tarvitse. Kerrotaan, että sellaisilta se leikkaantuu pois verotuksessa. Perustulo olisi siis verotettavaa tuloa. Tähän jo kaipaisin lisää tietoa siitä, mikä esityksen tekijöiden mielestä on verotettavan tulon alaraja. Menisikö kaikkien perustulosta vero? Jos perustulo kilahtaa kaikkien tilille jonain tiettynä päivänä, niin miten kauan se makaa niiden tileillä, jotka eivät tuota yhteiskunnan yhteisillä verovaroilla maksettavaa tuloa tarvitse?  Leikkautuuko se seuraavasta palkasta vaiko vasta lopullisessa verotuksessa?

Jos sosiaaliturvajärjestelmä tässä yksinkertaistuisikin, niin pelkään, että jokin muu tässä monimutkaistuisi. Osaako ihminen arvioida perustulon saadessaan, ettei hänellä nyt olisi oikeutta tähän muiden tulojensa tai varallisuuden perusteella ja osaisi säästää tuon rahan siihen päivään, kun leikkuri iskee? Entä jos olisi ehtinyt tuhlata rahat, niin mistä saisi apua, kun olisi vain pelkkä perustulojärjestelmä?

Perustulon suuruudeksi esim. vihreät esittävät 560 eroa kuukaudessa. He kertovat, että tämä korvaa nykyiset minimisosiaaliturvaetuudet.  Tällä hetkellä työmarkkinatuki on nettona saman verran. Minimi kansaneläkekin on enemmän. En usko, että vihreät esittävät kenenkään etuuden pudottamista, mutta tämä merkitsee takuuvarmasti sitä, että esim. työmarkkinatuen nostamista ei tulla esittämään seuraavalla eduskuntakaudella ainakaan vihreiden toimesta.

Kaikissa perustuloesityksissä ongelmana näen sen matalan tason. Sillä pelkästään ei elä, vaan tarvitsee toimeentulotukea tai jotain muuta apua lisäksi. Järjestelmä ei siis selkenekään.

Olen ollut aikoinaan mukana työstämässä SKP:n ensimmäistä perusturva-esitystä. Silloin summa oli 700 euroa, jota on vähin erin nostettu ja nyt vaatimuksemme on 1200 euroa kuukaudessa verottomana. Sen rahoittamiseksi tehtiin aikoinaan laskelmat ja niitä on ajan mittaan päivitetty. Pohja on edelleen sama ja kestävä. Myös perusturvan noston heijastusvaikutukset lukuisiin asioihin yhteiskunnassamme pätevät edelleen.

Se, mitä esityksemme perusturvasta merkitsee, on mielestäni selkeä ja yksinkertainen.  Taataan 1200 euron perusturva kuukaudessa verottomana jokaiselle täysi-ikäiselle niissä elämäntilanteissa, joissa hänellä ei ole mahdollisuutta saada muutoin riittävää toimeentuloa esim. työttömyyden, pätkätöiden, opiskelun, sairauden, vanhuuden tai muun syyn vuoksi. Käytännössä tämä merkitsee mm. nykyisen toimeentulotuen perusosan, työttömyyspäivärahan, työmarkkinatuen, opintorahan, kansaneläkkeen, kuntoutusrahan, alimpien sairaus- ja vanhempainrahojen tuntuvaa nostamista. Perusturvan indeksiin sitominen estää sen jäämisen jälkeen elinkustannusten ja ansiotason yleisestä noususta.

Tämä esitys ei vaadi mitään monimutkaisia verotusratkaisuja. Tämä merkitsee kaikessa yksinkertaisuudessa nykyisten sosiaaliturvaetuuksien nostamista sille tasolle, että kukaan ei joutuisi elämään köyhyydessä. Sellaiseen minun mielestäni tällä maalla on varaa.

Haastankin perustulon kannattajat keskusteluun siitä, miksi emme voisi yhdistää voimamme ja ajaa maaliin riittävää perusturvaa tässä maassa kaikille sitä tarvitseville.

Ja lopuksi kerron, että olen itse aikoinaan allekirjoittanut perustuloa koskevan kansalaisaloitteen. En keksinyt syytä, miksi en sitä olisi tehnyt.

Olen jyväskyläläinen sosiaalityöntekijä, kaupunginvaltuutettu ja kommunisti, ja erityisen kiinnostunut sosiaaliturvaan liittyvistä asioista. Yli 40 vuoden työkokemuksella sosiaalityöstä uskon niistä jotain tietäväni.

____________________________________________________________________

Keskisuomalainen 7.12.2014

PIENEN PIIRIN VALLANKÄYTTÖ VAHVISTUMASSA

Eduskuntapuolueet ovat toteuttamassa kovalla kiireellä demokratiaa kaventavaa sote-uudistusta, joka siirtäisi ison osan kuntien tehtävistä jättikuntayhtymille. Kuntien tehtävät ja päätösvalta kutistuisivat kuin kuuluisa pyy maailmanlopun edellä. Tällaisessa tilanteessa Jyväskylässä kaupunginhallitus on päättänyt yksimielisesti esittää johtavien luottamushenkilöiden siirtymistä kaupungin palkkalistoille. Tehtävien ja vastuun vähentyessä paikallispoliitikoille maksettavia korvauksia halutaan kasvattaa.

Keskisuomalaisen pääkirjoitus (3.12.) osui naulan kantaan muistuttaessaan luottamushenkilöiden palkallisuuden hämärtävän luottamustoimien luonnetta suhteessa virkamiehiin. Se olisi kuitenkin vain yksi palkkiosäännön muuttamisesta aiheutuva epäkohta. Vielä paljon huolestuttavampaa on muutoksen demokratiaa kaventavat vaikutukset.

Jyväskylässä päätöksenteko on keskittynyt hyvin pienen piirin käsiin. Jostain kumman syystä tätä ei laajemmin pidetä ongelmana. Kuntalaisia lähestytään kyllä erilaisin kyselyin ja mielipiteitä saa jokainen esittää vapaasti, mutta todellista päätösvaltaa ei haluta antaa kuntalaisille vaalien välillä. Näin menetellään vaikka perustuslain mukaan kunnallisen hallinnon tulee perustua nimenomaan asukkaiden itsehallintoon.

Kuntatasolla kokopäiväiset ammattipoliitikot vahvistaisivat pienen piirin vallankäyttöä. Vallan ytimessä olisivat tuolloin johtavat virkamiehet, kaupunginhallituksen ja valtuuston sekä lautakuntien avainhenkilöt. Palkkaa nauttivat luottamushenkilöt olisivat entistä vähemmän riippuvaisia kuntalaisista saati edes omasta puolueestaan.

Jo nykyisellään johtavan paikallispoliitikon asema tuo mukanaan etuja, jotka eivät ole rahassa suoraan mitattavissa. Onhan kyse nimenomaan vallan käytöstä, valtuutuksesta johon nykyisessä järjestelmässä vain harvalla ja valitulla on etuoikeus. Keskeinen asema päätöksenteossa tuo mukanaan lukemattomia muita mahdollisuuksia. Edellyttäen tietenkin, että luottamushenkilö hoitaa hommansa menestyksekkäästi.

Johtavien luottamushenkilöiden palkallisuuteen on varattu 66 000 euroa. Summa ei ole koko kaupungin mittakaavassa järisyttävän suuri. Kuitenkin on hyvä havaita, että tuolla summalla pystyttäisiin ottamaan uudelleen käyttöön useita lakkautettuja lasten leikkipaikkoja tai pelastamaan Altekissa kahden työntekijän työpaikat. Luottamushenkilöiden pestaaminen kaupungin palkkalistoille on ylipäätään kyseenalaista aikana, jolloin kaupungin henkilöstöä rääkätään jatkuvilla yt-neuvotteluilla ja kaupungin ovet ovat avoinna lähinnä ulospäin.

Toivottavasti kaupunginvaltuusto hylkää esityksen luottamushenkilöiden palkallisuudesta kokouksessaan 15.12.. Nykyinen käytäntö, jossa johtaville luottamushenkilöille maksetaan kokouspalkkiot, vuosipalkkiot ja myös ansiomenestyskorvaus on aivan riittävä keino varmistaa kenen tahansa kuntalaisen osallistumismahdollisuus päätöksentekoon. Muutaman harvan ja valitun poliitikon palkallisuus ei turvaa demokratian toimivuutta. Asukkaiden vaikutusvaltaa on kiireesti lisättävä.

Riitta Tynjä, kaupunginvaltuutettu (komm.)

Miguel Lòpez, varavaltuutettu (komm.)

Timo Suntioinen, varavaltuutettu (komm.)

 ____________________________________________________________________________

Keskisuomalainen 18.9.2014

LÄHIPALVELUJEN LEIKKAAMINEN KÄY KALLIIKSI

Jyväskylän lähikirjastoja uhataan aiempien vuosien tapaan lakkauttaa. Lahtipenkille ovat joutumassa tällä erää Halssilan, Kortepohjan ja Lohikosken kirjastot.

Kirjastojen sulkemisesta aiheutuvat säästöt ovat kaupungin talouden kannalta marginaalisia eikä niillä ratkaista velkaantumisongelmaa. Sen sijaan lähipalveluja heikentämällä aikaan saadut säästöt kostautuvat kasvaneina kustannuksina mm. sosiaalitoimessa, perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa.

Kirjastopalvelu on halpaa hyvinvoinnin edistämistä, joka mahdollistaa tietokoneen käytön, medioiden seuraamisen, sivistyksen ja opiskelun.  Se on kaikkien saavutettavissa ikään tai varallisuuteen katsomatta. On selvää, että kirjastoauto ei voi korvata kaikkia kirjaston palveluja. Tutkimusten mukaan kirjastoja ja muita lähipalveluja käyttävät eniten pienituloiset, kuten eläkeläiset, nuoret, työttömät ja lapsiperheet, joilla ei ole varaa matkustaa palveluiden perässä eikä turvautua yksityisiin palveluihin.

Vuosi sitten kaupunginvaltuusto hyväksyi palvelulinjaukset vuosille 2013 – 2016. Siihen sisältyi suunnitelma useiden lähipalvelujen karsimisesta. Poliittisista ryhmistä vain SKP vastusti asiaa.

Lähipalveluja tulee leikkaamisen sijaan kehittää. Niiden säilyttäminen ja parantaminen toimii osana ennalta ehkäisevää terveydenhuoltoa.

Kaupungin tulee myös turvata palveluihin riittävä henkilöstö. Taloudellisesti vaikeina aikoina työllisyyttä on edistettävä eikä heikennettävä.  Kaupungin YT-menettely ja viimeaikaiset irtisanomiset ovat taloudellisesti ja sosiaalisesti kestämätön ratkaisu, joka vähentää verotuloja, heikentää irtisanottavien hyvinvointia ja jättää suuren osan palveluiden tarvitsijoista heitteille. 

Riitta Tynjä, kaupunginvaltuutettu (komm)

_________________________________________________________________________

Säynätsalon Sanomat 20.2.2014

Mitä oikein on päätetty?

Kuntalaisten keskuudessa käy kiivaana keskustelu lähipalveluiden, etenkin terveysasemien lakkauttamisesta. Näin myös Säynätsalossa, jonka asukasillassa avohoidon ylilääkäri Sakari Ritala myönsi, että monipalvelupiste ei korvaa terveysasemaa ja että tilasäästöt ovat vain 10 prosentin luokkaa.

On myös epätietoisuutta siitä, mitä on jo päätetty, missä ja milloin. Säynätsalon sanomien päätoimittaja Kari Ruuska toteaa 7.2.2014 lehdessä, että terveysasemien lakkauttamisesta ja monipalvelupisteiden perustamisesta päätetään myöhemmin, ja että 2.12. budjetissa ei äänestetty ja päätetty yksinomaan terveysasemien lakkauttamisesta.

Jälkimmäinen toteamus pitää kyllä paikkansa. Budjettivaltuustossa päätettiin monien muidenkin lähipalveluiden lakkauttamisesta. Budjetin käyttötalousosassa tehtiin päätöksiä mm. muutamia kirjastoja ja päivähoitoyksikköjä koskien. Yleisperusteluissa linjattiin palveluverkon tiivistämistä perusopetuksen osalta ja todettiin, että yksityiskohtaiset päätökset tuodaan päätöksentekoon kevään 2014 aikana. Käytännössä päätökset tehdään lautakuntatasolla, koska valtuusto viime kokouksessaan muutti hallintosääntöä siten, että se luovutti päätösvallan tältä osin pois itseltään. Tämäkään päätös ei ollut yksimielinen.

Budjetin yleisperusteluissa mainitaan palveluverkkoratkaisut, joita valmistellaan toteutettavaksi vuosina 2014-2016. Kappaleessa mainitaan, että monipalvelupisteet sijoittuvat Tikkakoskelle, Korpilahdelle, Säynätsaloon ja Huhtasuolle.  Tämän kohdan hyväksyminen tarkoittaa, että em.  monipalvelupisteistä ei enää uusia päätöksiä tehdä. Vain Kuokkalan osalta päätettiin vielä selvittää monipalvelupisteen tarve.

No, mitä valtuusto 2.12 sitten päätti terveysasemien lakkauttamisesta vai päättikö mitään?

Minna Mäkinen (ps) esitti, että yleisperusteluista poistetaan kohta, jossa todetaan, että Korpilahden, Tikkakosken, Säynätsalon ja Huhtasuon terveysasemat nykyisessä muodossaan lakkautetaan. Asiasta äänestettiin ja Mäkisen esityksen kannalla oli 23 valtuutettua. Muut valtuutetut siis hyväksyivät esityksen.

Itse esitin sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttötalouskohdassa poistettavaksi kokonaan seuraavaa kappaletta: ” Terveyspalveluihin kohdennettuina säästöinä toteutetaan kaikkia palveluita koskeva palveluverkon tehostaminen, jonka kautta saavutetaan 1,65milj. euron säästö. Tehostaminen toteutetaan henkilöstö- ja eläkepoistumaa hyödyntämällä, jolloin avoimena olevat virat ja toimet jätetään täyttämättä. Korpilahden, Tikkakosken, Säynätsalon ja Huhtasuon terveysasemat nykyisessä muodossa lakkautetaan ja osa näistä terveyspalvelusta siirretään v. 2014-2015 toteutettaviin monipalvelupisteisiin, jolloin säästöjä syntyy tilakustannuksista.”  Tätä esitystä kannatti 20 valtuutettua, lähinnä keskustan ja perussuomalaisten ryhmistä. Yksikään säynätsalolainen valtuutettu ei kannattanut tätä esitystä. Heidän mielestään siis mm. Säynätsalon terveysasema nykyisessä muodossaan voidaan lakkauttaa.

Kari Ruuskan toivomus, että jatkossa keskitytään enemmän asioihin kuin henkilöihin, on paikallaan. Mutta toisaalta tiedonvälityksen tehtävä on myös pyrkiä monipuoliseen ja virheettömään tietoon. Äänestäjien kuluttajansuoja kannalta on tärkeää, että he saavat tietoa, miten heidän omat edustajansa ovat valtuustossa toimineet.

Riitta Tynjä, kaupunginvaltuutettu, komm

________________________________________________________________________

Keskisuomalainen 19.2.2014

Seteleiden tuoma valinnanvapaus kyseenalaista

Mediassa tuodaan tuon tuostakin esiin, kuinka palveluseteli työllistää paikallisia pienyrittäjiä ja lyhentää kunnallisten palvelujen jonoja. Näin viimeksi Ksml 26.1. jutussa ”pienyrittäjä kiittää palveluseteliä”.

Kolikolla on myös kääntöpuolensa, jota harvemmin tuodaan esiin mediassa. Mutta johon esim. sosiaalitoimessa törmätään tuon tuosta. Kun köyhä kuntalainen käy palvelusetelillä hammashoidossa, huomioidaan hänelle toimeentulotuessa menoksi vain se, mitä hoito olisi maksanut kunnallisessa hammashoidossa. Setelihinta on aina kalliimpi ja köyhä joutuu kärsimään sen nahoissaan ja vähissä rahoissaan.

Myös päivähoidossa palvelujen lisätarpeeseen pyritään vastaamaan palveluseteleillä. Jos autoton yksinhuoltaja joutuu valitsemaan, viekö lapsensa kunnalliseen päiväkotiin toiselle puolella kaupunkia vai lähellä olevaan päiväkotiin palvelusetelin turvin, hänellä on kaksi huonoa vaihtoehtoa valittavanaan. Yksityisen päiväkodin maksusta joutuu setelin lisäksi maksamaan itse enemmän kuin mitä kunnallinen maksu olisi. Kunnalliseen hoitomaksuun voidaan tarvittaessa myöntää maksuvapautus tai – alennus. Palveluseteliin sellaista ei ole mahdollista saada.

Seteleitä puoltavat tahot puhuvat valinnanvapaudesta. Tällaista valinnanvapauttako he tarkoittavat? Päivähoidon tulisi olla lähipalvelu ilman, että vaihtoehtona on vain kalliimpi yksityinen hoito seteleillä.

Olen törmännyt myös tilanteeseen, jossa tarjotut palvelusetelit epäävät subjektiivisen päivähoito-oikeuden. Perhe haki 5-vuotiaalle lapselleen kunnallista päivähoitopaikkaa lähipäiväkodissa. Siellä oli kuitenkin täyttä. Heille ei tarjottu kunnallista paikkaa edes toisesta kaupunginosasta. Päivähoidon tarpeessa olevalle perheelle tarjottiin vain palveluseteliä yksityiseen päiväkotiin omalta asuinalueelta. Täydellisenä yllätyksenä perheelle tuli, että seteli myönnettiin vain 10 pv/kk. Tätä perusteltiin sillä, että perheen toinen vanhempi on työtön. Kaupungin nettisivuilla todellakin kerrotaan, että ”päivähoidon palveluseteliin ei ole subjektiivista oikeutta ja että seteli voidaan myöntää enintään 10 päivää kuukaudessa, kun toinen vanhemmista on kotona.”

Miten tässä tilanteessa toteutuu subjektiivinen päivähoito-oikeus? Ja miten palveluseteli toteuttaa valinnanvapautta? Jos alueen kunnallisessa päiväkodissa olisi tilaa, 5-vuotias pääsisi kavereitten kanssa touhuamaan joka päivä. Nyt hän pääsee vain kahtena päivänä viikossa. Tällaisia tilanteita, joissa subjektiivinen päivähoito-oikeus ei toteudu, on varmasti muitakin. Mutta ihmiset eivät joko tiedä tai rohkene vaatia oikeuksiaan. Pelätään ehkä, että lapsi joutuu kärsimään, jos vanhemmat saavat rettelöitsijän maineen.

Tässä vain muutamia esimerkkejä siitä, mihin johtaa kehitys, jossa palvelujen lisätarpeet johdonmukaisesti korvataan yksityistämällä ja lisäämällä palveluseteleitä. Kunta ehkä säästää, mutta entä kuntalainen? Köyhä kuntalainen joutuu taloudelliseen ahdinkoon, eikä hänellä ole kuin huonoja vaihtoehtoja valittavanaan. Tällaista kehitystä ei päätöksenteossa ole syytä tukea, eikä tällaisiin toimiin tule käyttää vähiä verovarojamme. Päätökset, jotka johtavat kaikkein heikoimmassa asemassa olevien elinolojen heikentymiseen ovat moraalittomia.

Riitta Tynjä, sosiaalityöntekijä, kaupunginvaltuutettu (komm), Jyväskylä

 _______________________________________________________________________

Keskisuomalainen 7.9.2013 Otsikoi alla olevan juttuni:

Rakennemuutos tarkoittaa palvelujen alasajoa ja yksityistämistä

KATAISEN HALLITUS PAKOTTAA KUNNAT POLVILLEEN                     

Poliittiseen liturgiaan on viime aikoina yleistynyt käsite rakenneuudistus. Alun perin oikeiston sylttytehtaasta lähtenyt hokema tarkoittaa selkokielellä julkisten palvelujen alasajoa ja yksityistämistä. Kokoomuksen vanavedessä rakenneuudistuksen ilosanomaa toitottaa koko hallitus-vasemmisto, joka on täysin menettänyt oman poliittisen identiteettinsä.

Hallitus on leikannut kunnilta useita miljardeja euroja. Budjettiriihessä herttaisen yksituumainen hallitus päätti leikata kunnilta vielä lisää kaksi miljardia euroa. Leikkaukset aiotaan tehdä mm. kuntien tehtäviä ja velvoitteita purkamalla. Kuntien lakisääteisten tehtävien purkaminen tarkoittaa käytännössä hyvinvointipalvelujen leikkaamista. Lisäleikkauksilla kunnat pakotetaan polvilleen. Kuntataloutta kiristämällä kuntia painostetaan liitoksiin.

Jyväskylän kaupungin talous on ajautunut ahdinkoon pääosin valtiovallan toimenpiteiden vuoksi. Kaupungin talouden tasapainottaminen paikallisin päätöksin on perin vaikea tehtävä. Siihen pyritään sopimalla puolueiden kesken palvelulinjauksista tuleville vuosille. Kaupunkilaisten onkin syytä ottaa laajasti kantaa palvelujen järjestämiseen. Nyt jos koskaan on vaikuttamisen paikka.

Kaupungin talouden tasapainottamista ei pidä pyrkiä tekemään kaupungin omaa organisaatiota karsimalla ja palveluja yksityistämällä. Yksityistäminen lisää merkittävästi kaupungin menoja ja tulee pidemmän päälle erittäin kalliiksi. Yksityistäminen lisää myös eriarvoisuutta kaupunkilaisten kesken. Yksityistämisen vaikutuksista on saatu riittävästi kielteisiä esimerkkejä kansainvälisesti, kansallisesti ja paikallisesti. Moni kunta on palauttamassa yksityistämiään palveluja takaisin omaksi toiminnaksi.

Jyväskylän on tuotettava peruspalvelut pääsääntöisesti itse. Yksityiset, ja toivon mukaan paikalliset palvelut voivat täydentää kaupungin omia palveluja. Kaikissa palveluissa kaupungin oman toiminnan osuus on nostettava valtuustokauden aikana vähintään 80 prosenttiin. Kaupungin toiminnan laajentamista esimerkiksi rakentamisessa ja jätehuollossa on ryhdyttävä selvittämään.

Kuntapalvelujen keskittäminen osuu pahiten heikoimmassa asemassa oleviin. Päiväkoti, peruskoulu, terveysasema, neuvola, kirjasto, joukkoliikenne ja virkistysalue ovat kaikki lähipalveluja, jotka kaupungin on järjestettävä taajamassa niin, että ne ovat asukkaille kävelymatkan päässä.

Kataisen hallituksen kurjistamistoimista huolimatta Jyväskylä voi tervehdyttää talouttaan panostamalla lisää kaupungin omaan palvelutuotantoon. Erityinen huomio tulee kiinnittää palvelujen laadun ja johtamisjärjestelmien kehittämiseen. Kaupunkilaiset palvelujen käyttäjinä tulee ottaa mukaan yhteisten palvelujen kehittämiseen.

Riitta Tynjä, komm

kaupunginvaltuutettu

____________________________________________________________________________ 

Keskisuomalainen 9.3.2013

Omaishoidontuen käsittelyfarssi

Kaupunginvaltuusto käsitteli viime kokouksensa lopuksi omaishoidontukiasiaa, koska 17 valtuutettua oli esittänyt asian tuomista kiireellisesti valtuuston päätettäväksi.

Kaupunginhallitus olisi 25.2. kokouksessaan voinut tehdä valtuustolle esityksen lisämäärärahasta, jolloin valtuusto olisi voinut päättää siitä nyt. Jostain syystä hallitus esitti vain asian merkitsemistä tiedoksi. Tämä tarkoitti, että valtuusto saattoi joko tehdä niin, tai sitten palauttaa asian uudelleen valmisteltavaksi.

Tein kokouksessa esityksen asian palauttamiseksi, että ”kaupunginhallitus tuo 25.3. valtuustoon lisämäärärahaesityksen, jolla voidaan vuonna 2012 voimassa olleet myöntämiskriteerit ja tukisummat pitää ennallaan ja lisäksi ottaa uudet omaishoidontukikriteerit täyttävät tuen piiriin.”

Puheenvuoroni jälkeen Jari Blom teki palautusesityksen, joka ei kuitenkaan sisällöltään ohjeistanut palautusta oman esitykseni tapaan. Kun seuraavaksi tätä esitystä kannatettiin, puheenjohtaja ei antanut enää puheenvuoroja.

Monien muiden lailla olin tyrmistynyt puheenjohtajan toiminnasta. Valtuuston työjärjestyksessä todetaan vain, että jos on tehty kannatettu palautusesitys, on seuraavissa puheenvuoroissa keskityttävä palautukseen. Siellä ei sanota, että on heti äänestettävä. Tähän saakka käytäntönä ollut, että puheenjohtaja on antanut kaikkien niiden puhua, joiden puheenvuoroissa on keskitytty palautukseen. Nyt sitä mahdollisuutta ei annettu. Sopiikin kysyä, miksi? Pauli Partasen toteamus (6.3. ksml) ”mitä lisäarvoa siitä keskustelusta olisi saatu” kuvastanee hänen ja joidenkin muiden päättäjien suhtautumista omaishoidontukiasian käsittelyn tärkeyteen.

Sitä kuvastanee myös se, että omaishoidontukiasia oli sijoitettu esityslistalla kahden muun ison asian jälkeen.

Huolimatta myöhäisestä kellonajasta iso osa valtuutetuista halusi puhua omaishoidontuesta. Koin omaishoitajia kohtaan loukkaavana puheenjohtajan viittaukset myöhäiseen ajankohtaan, ikään kuin me sen takia emme olisi halunneet asiaa käsitellä. Siitä huolimatta halisimme sitä. Puheenvuoroissa olisi nimenomaan haluttu evästää palautusta. Tietojeni mukaan vihreät olivat päättäneet, etteivät ole palautuksen kannalla. Nyt emme saaneet kuulla heidän perustelujaan.

Itse olin niin tyrmistynyt jatkokeskustelun kieltämisestä, että päässäni oli vain ajatus ”ei palauteta vielä, keskustelua pitää jatkaa”. Siksi en äänestänyt Blomin palautusesityksen puolesta. Mutta en myöskään missään nimessä ollut hallituksen esityksen kannalla kuten paikallislehden palstoilta nyt saattaa saada käsityksen. Tiesin, että lukuisat valtuutetut olivat valmiit kannattamaan tekemääni, nopeaa käsittelyä vaativaa palautusesitystä. Odotin, että keskustelu olisi jatkunut ja lopuksi olisimme äänestäneet tästä esityksestä.   

Nyt virkamiehet kertovat asian etenevän niin, että perusturvalautakunta arvioi, paljonko lisärahaa tarvitaan, jotta omaishoidontuki säilyisi vuoden 2012 tasolla. Sitten asia etenee kaupunginhallitukselle ja valtuustolle mahdollisesti kesään mennessä. Tuo summahan oli kerrottu jo valtuuston listalla. Miksi ihmeessä omaishoitajia halutaan edelleen pitää löysässä hirressä?

Riitta Tynjä, kaupunginvaltuutettu, komm

___________________________________________________________________________

Keskisuomalainen 7.2.2013

Enemmän avoimuutta ja lisää oikeudenmukaisuutta

Lukiessani 28.1. Keskisuomalaisessa julkaistua juttua otsikolla ”Päättäjille ilmaislippuja” ihmettelin, miksei jutussa puhuta lainkaan valtuutetuille vuosittain jaettavista vapaakorteista. Otin yhteyttä toimittajaan, joka lupasi tarkistaa, onko tällainen käytäntö voimassa. Ja onhan se ainakin tähän saakka ollut – vahvisti teatterinjohtaja. Miksei hän kertonut tästä toimittajalle jo aiemmassa haastattelussa? Eikö kaupungin tiedotuspolitiikan tulisi olla avointa? Vai vastataanko vain niihin kysymyksiin, jotka toimittaja älyää aiheesta tehdä? Toivottavasti teatterin kutsukäytännöissä ei enää jäänyt mitään pimentoon.

Perusteluna vapaalipuille on esitetty mm. että päättäjien on syytä tietää, mitä teatterissa tehdään. Tietäminen ei varmasti ole pahitteeksi, mutta tuskin teatterin budjetista päätettäessä on sillä vaikutusta, onko luottamushenkilö käynyt teatterissa vai ei. Itse arvostan teatteria ja kävisin varmasti useamminkin, jos vain aika antaisi myöten. Tosin tällaisen vapaalippukäytännön puolustaminen teatterin taholta tuo omissa silmissäni sille ison miinuksen.

Kaupunginvaltuutetut ovat keskimääräistä parempituloisia kaupunkilaisia ja tuskin kenelläkään jää menemättä teatteriin sen takia, ettei olisi siihen varaa. Itse aion jatkossakin maksaa lippuni.

Ritva Lukkarinen (Ksml 30.1.) nosti esiin kulttuurin merkityksen asukkaiden hyvinvoinnin kannalta. Sillä, että ihmisellä on mahdollisuus osallistua ja harrastaa, on suuri vaikutus esim. syrjäytymisen ehkäisyssä. Siksi olen esittänyt ns. aktiivipassia, joka oikeuttaisi pienituloiset saamaan tuntuvan alennuksen kaupungin kulttuuri- ja liikuntapalveluista. Tämän vuoden budjetista päätettäessä en kuitenkaan saanut kannatusta määrärahaesitykselle tähän tarkoitukseen edes perussuomalaisten ryhmästä, vaikka Kauko Tuupainen (Ksml 30.1.) kertookin suosittelevansa vapaalippujen antamista työttömille.

Aloitteeni aktiivipassista palautui kuitenkin uudelleen valmisteltavaksi. Toivon, että uudet päättäjät katsovat asiaa kokonaisvaltaisesti, eikä vain yhden hallinnonalan näkökulmasta. Aiemmissa käsittelyissähän vedottiin mm. siihen, että jonkun tahon tulee korvata saamatta jäävät pääsylipputulot. Päättäjille suunnatuissa vapaalipuissa ei kukaan sen puolustajista ole kysellyt, mistä rahat tällaiseen järjestelyyn, kuka korvaa saamatta jäävät tulot. Päinvastoin mm. Jaakko Selin totesi (Ksml 30.1.), että ”valtuutetun on hyvä käydä teatterissa – varsinkin, kun se ei vaikuta kustannuksiin mihinkään suuntaan.” Tällaista kustannustietoisuutta meillä on siis kaupungin poliittisessa johdossa.

Teatterin ilmaislipuista käydyssä keskustelussa Jorma Uski (ps) puolustelee Saiturin ensi-iltaan osallistumistaan sillä, että kyse oli valtuustokauden avajaisista. Kas, kun samaan valtuustoon kuuluvana en ole moisista avajaisista kuullutkaan..

 Riitta Tynjä, valtuutettu, komm, Jyväskylä

______________________________________________________________________________

Keskisuomalainen 29.1.2013

Ongelmana työntekijöiden heikot vaikutusmahdollisuudet

On tunnettu tosiasia, että nykypäivänä julkisella sektorilla on rekrytointiongelmia tietyillä aloilla. Terveyskeskuksiin on vaikea saada pysyviä lääkäreitä. Myös pätevistä sosiaalityöntekijöistä kunnan perustyöhön on paikoin pulaa.

Lääkärivajausta pyritään paikkamaan palveluseteleillä, keikkalääkäreillä ja jopa kokonaisten terveysasemien ulkoistamisilla. Ratkaisut ovat usein hyvin lyhytnäköisiä ja kunnalle kalliimpia kuin oma toiminta. Jyväskylässä on nyt päädytty selvittämään osuuskuntamallia ratkaisuksi etenkin haja-asutusalueen lääkäripulaan.

Mutta mitä ovat ne syyt, jotka ovat johtaneet vallitsevaan tilanteeseen? Ratkaiseeko osuuskuntamalli nuo ongelmat?

Mallia puoltavissa kannanotoissa tuodaan esiin, että osuuskuntamallissa lääkärit voisivat sopia töiden jakamisesta keskenään ja siitä, mitä töitä hoitajat tekisivät. Entä jos kukaan ei haluaisi tehdä jotain hankalaa työvuoroa tai aluetta? Miten osuuskunta vastaisi ennalta ehkäisevästä työstä? Voisiko osuuskuntakin noukkia rusinat pullasta kuten on todettu yksityisten firmojen tekevän?

Toukokuussa 2011 tehtiin JYTE-alueen työntekijöille kysely, jossa kartoitettiin silloista tilannetta sekä hyviksi/huonoksi koettuja asioita. Hyvinä asioina nousivat esiin: työkaverit ja asiakkaat. Sen sijaan kokemus, että henkilöstöä ei kuunnella tarpeeksi ja että oman työn kehittämiseen ei ole mahdollisuuksia, kuvannevat laajemminkin kuntakentän kokemuksia.  ”Vastuuta annetaan, valtaa ei. Henkilöstö on paras asiantuntija, miksi heitä ei kuunnella?” Byrokratia, organisaation kankeus, puutteelliset työvälineet, henkilöstöresurssin riittämättömyys ja epätarkoituksenmukainen työnjako – mm. tällaisia asioita nousi kartoituksessa esiin.  Väitteestä ”Hallintojärjestelmässä vallan- ja vastuunjako on tarkoituksenmukaista” eri mieltä oli peräti 60 % lääkäreistä ja 50 % koko henkilöstöstä.

Palkkaan liittyvät asiat eivät nousseet kyselyssä ongelmina esiin. Epäilenkin, että osuuskuntamallin perusteluista sillä, että tehokkaasta työstä saisi bonusta, ei ole suurta merkitystä.

Kaupunginvaltuutettuna haluan tietää, mitä tuossa JYTE- kartoituksessa esiin nousseille asioille on tehty. Onko työntekijöitä kuunneltu? Onko heidän asiantuntemustaan otettu käyttöön? Onko aidosti haluttu luoda edellytyksiä ja kehittää terveyskeskuslääkärin työtä Jyväskylässä?

En nimittäin usko, etteikö julkisella sektorilla työtä voitaisi kehittää, ja että ainoa mahdollisuus vaikuttaa omiin työolosuhteisiinsa olisi siirtyä sieltä pois. Terveyskeskuksen henkilöstö ei ole ainoa, jolta tulee viestiä omien vaikutusmahdollisuuksien olemattomuudesta. Niin kauan kuin johtamisen ongelmiin Jyväskylässä ei puututa, puheet henkilöstöstä tärkeimpänä voimavarana ovat pelkkiä juhlapuheita.

Riitta Tynjä, kaupunginvaltuutettu, komm, Jyväskylä

____________________________________________________________________________

Keskisuomalainen 11.1.2013

Palvelusetelit ja asenneongelma

Kuntalehdessä 14/2012 Jyväskylän apulaiskaupunginjohtaja Pekka Utriainen murehtii palvelusetelijärjestelmän hidasta yleistymistä. Hänen mukaansa syynä moiseen on päättäjien asenneongelma.

Jyväskylässä palveluseteleitä on kyllä saatu runnottua läpi virkamiesten reippaalla otteella päättäjien vastaan haraamisesta huolimatta. Kun perusturvalautakunta ei joulukuussa 2010 suostunut virkamiesesitykseen palvelusetelien lisäämisestä, otti kaupunginjohtaja Markku Andersson (kok) asian kaupunginhallituksen käsittelyyn. Alkuperäinen virkamiesesitys vietiin läpi kristillisdemokraatin ratkaistessa yhden äänen enemmistöllä. Vähemmistöön jääneet vasemmisto ja vihreät olisivat halunneet ohjata rahat kunnan omien palvelujen lisäämiseen.

Palveluseteleitä perustellaan yhtäältä valinnanvapaudella, toisaalta yksityisten palveluntuottajien halvemmilla hinnoilla.

Valtuutettuna olen moneen otteeseen perännyt virkamiehiltä tarkempia tietoja kunnallisten ja yksityisten hintojen vertailukelpoisuudesta, koska niin seteleitä kuin muutoinkin palveluiden yksityistämistä perustellaan nimenomaan kunnallisten palvelujen kalliimmilla kustannuksilla. Vastausta ei ole toistaiseksi kuulunut.

Tosin, kun huhtikuussa 2011 tein valtuustokysymyksen ko. asiasta, apulaiskaupunginjohtaja Pekka Utriainen totesi, että ”palveluseteleiden kohdalla on haluttu vaihtoehtoisia tuotantomuotoja, ei niinkään keskitytty hintaan” ja toisaalta, että ” ei voida tarkkaan tietää, miten yksityinen puoli voi tuottaa palvelun halvemmin”. Vastauksen laskelmista ilmeni, että kunnan työntekijän tuntikustannus oli saatu jakamalla kokonaiskustannukset asiakkaan luona käytetyllä ajalla, ei työntekijän kokonaistyöajalla. Millä ajalla laskelmien tekijät kuvittelevat työntekijän esim. liikkuvan vanhuksen luota toisen luo?

Kuntalehden jutussa kerrotaan tutkitun sitä, tuoko palveluseteli valinnanvapautta. Vastaus ei sen mukaan ole yksiselitteinen. Paljon palveluja tarvitsevat ja pienituloisimmat ohjautuivat kunnan palvelujen piiriin, koska palvelusetelillä omavastuuosuudet nousivat liian suuriksi. Setelin käyttäjät olivat tyytyväisiä, koska seteliin sisältyvän vähimmäisajan vuoksi heidän luonaan oltiin pidempään. Sopii kysyä, miksi kunnallisessa palvelussa käyntiajat oli vedetty epäinhimillisen lyhyiksi. Vaikuttaa, että yksityinen noukkii rusinat pullasta ja raskaampihoitoiset jäävät kunnan harteille.

Kun palvelusetelillä apua saavat ne, jotka kykenevät itse maksamaan palvelusta, on palveluseteleiden lisäämisessä kyse parempiosaisten tukemista koskevan linjauksen vahvistamisesta ja laajentamisesta. Mielestäni tällaista kuntalaisten eriarvoistumiskehitystä ei pidä tukea yhteisillä verovaroilla. Siksi lukeudun mielelläni Pekka Utriaisen mainitsemiin asenneongelmaisiin, jotka mieluummin panostavat kunnan omien palvelujen vahvistamiseen.

Riitta Tynjä, kaupunginvaltuutettu, komm., Jyväskylä

______________________________________________________________________________ 

Keskisuomalainen 11.12.2012

Kaupungin  tukieurot junioreille

Matti Siipola kritisoi (5.12.2012)kaupungin ja sen tytäryhtiöiden rahankäyttöä, joka kohdistuu jääkiekkoilun tukemiseen Jyväskylässä.  Ksml selvitti (24.11.) ansiokkaasti laajassa jutussaan kaupungin ja sen yhtiöiden tukea nimenomaan JYP Jyväskylä OY:lle.

Tuessa on joko suoraan tai välillisesti kyse kuntalaisilta perittyjen verojen ja taksojen kohdentamisesta. Tuntuu kovin oudolta, että kaupungin oma osakeyhtiö, tappiota tekevä JE tukee toista osakeyhtiötä, JYP:ä ja samalla perii kuntalaisilta mm. maan korkeimpia vesimaksuja.

Siipola ehdottaa, että kaupunki ja sen osakeyhtiöt kohdentaisivat sponsoritukensa vanhuspalveluihin, lähikirjastoihin ja kyläkouluihin. Omasta mielestäni tällaisiin kohteisiin tulee rahat löytyä ihan normaalista budjetista. Peruspalvelujen turvaaminen ei saa olla kiinni yhtiöiden sponsorirahoista.  Mutta jos vaikkapa Totalilta liikenee rahaa JYP:n tukemiseen, voisi Total em. tuen sijasta laskuttaa kaupungin hallintokuntia vähemmän, jolloin niillä jäisi enemmän rahaa varsinaiseen toimintaan.

Useilla yhtiöillä näyttää olevan käytössään kausikortteja, jotka lienevät pääosin johdon ja sen kavereiden käytössä. Heillä on varmaan varaa maksaa lippunsa itsekin. Myöskään kaupungin ja muiden tahojen aitioihin kutsutuilla ei liene kyse siitä, etteivätkö he kykene itse maksamaan lippujaan sekä syömisiään ja juomisiaan.

Ollessani 20 vuotta sitten valtuuston 3. varapuheenjohtajana, sain eri tahoilta vapaalippuja mm. urheilutapahtumiin. Koin menettelyn erittäin epäoikeudenmukaisena, ja joko palautin liput tai ainakin jätin käyttämättä. Arvelen, että tänäkin päivänä kaupungin ylin virkamies –ja  luottamusmiesjohto käy erilaisissa tapahtumissa osallistumatta itse kustannuksiin. Tiedämme valtuutettujen olevan keskimääräistä kuntalaista parempituloisia ja kykenevän itse maksamaan lippunsa.

Nykyinen osakeyhtiömuotoisen urheilun tukeminen ei ole moraalisesti kestävällä pohjalla. Jotta etenisimme parempaan suuntaan, tein viime valtuustossa (3.12.) asiaa koskevan ponnen. Esitin, että ”Mikäli kaupunki, sen liikelaitokset ja osakeyhtiöt sponsoroivat urheilua, tulee sopimuksissa edellyttää, että tuensaaja kohdistaa saamansa tuen alle 16-vuotiaiden junioriurheiluun.”  Meitä ponnen kannalla olevia valtuutettuja oli 18. Kolme valtuutettua äänesti tyhjää ja 54 oli pontta vastaan.

Kaupungin sponsorointi kohdistuu moneen muuhunkin kuin nyt eniten esillä olleeseen JYP:iin. Mielestäni mahdollisen sponsoroinnin periaatteista tulee käydä avointa keskustelua, jonka jälkeen päättäjien tulisi tehdä koko konsernia koskevat linjaukset.

_____________________________________________________________________________ 

TIEDOTE 4.9.2012

Skp:n kaupunginvaltuutettu Riitta Tynjä:

 ”Valtuustosopimus halveksii kuntalaisia ja on epädemokraattinen talouskurisopimus”

Jyväskylässä sorvataan poliittista sopua juuri kuntavaalien alla. Kokoomus ennätti jo moittimaan vasemmistoa vastuunpakoilusta, kun Vasemmistoliitto ja Skp päättivät kumpikin tahollaan olla lähtemättä mukaan ryhmien kädet sitovaan valtuustosopimukseen.  Toisaalla kommunistien väitettiin irtisanoutuneen valtuustosopimuksesta heti kättelyssä. Väite antaa väärän kuvan toiminnastamme. Kun valtuustosopimukseen tähtäävät keskustelut ryhmien kesken aloitettiin kesän alussa, päätti myös Skp:n ryhmä olla mukana.

Vaikka jo silloin epäilimme kyseessä olevan pelkän talouskurisopimuksen- joksi se nyt näyttää osoittautuvan- emme irtisanoutuneet prosessista tuolloin. Halusimme osaltamme olla vaikuttamassa sopimuksen sisältöön tuoden esityksiä siitä, miten kaupungin taloutta saadaan kuntoon.

Skp käsitteli ehdotusta valtuustosopimukseksi 12.8. kokouksessaan. Yksimielisesti päätimme hylätä sopimuksen. Vasemmistoliiton ryhmän tavoin katsomme olevan kuntademokratian halveksimista, että puolueet juuri ennen vaaleja sitovat kätensä yhteiseen poliittiseen sopimukseen. Kuinka kuvitellaan ihmisten aktivoituvan äänestämään ja valitsemaan eri puolueiden ja ehdokkaiden välillä, jos ne kaikki julistavat samaa sanomaa?

Vasemmistoliitosta poiketen olemme tuoneet esiin sopimuksesta ydinasiat, joiden takia emme voi sitä allekirjoittaa. Emme myöskään kuvittele, että nykyisillä poliittisilla voimasuhteilla valtuustossa nämä asiat sopimuksessa muuttuisivat, vaikka kuinka pitkään neuvoteltaisiin.

Tulojen lisäämistä käsittelevässä osuudessa sivuutetaan kaikkein oleellisin kuntatalouteen vaikuttava seikka ts. valtiovallan osuus. Ilman valtionosuusleikkauksia Jyväskylä selviäisi nykyisistä velvoitteistaan ihan kohtuudella. Samat puolueet ovat eduskunnassa tekemässä kuntien kurjistamista merkitseviä päätöksiä ja itkevät sitten oman kunnan onnetonta taloustilannetta. Kuvittelevatko ne tosissaan ongelmien ratkeavan sillä, että kuntalaisten peruspalveluista leikkaamalla?

Moni ihmettelee, mitä tälle asialle kuntatasolla voidaan. Mutta tällekin asialle kunnissa voidaan tehdä, jos halutaan. Meillä on kansanedustajia, jopa ministeri valtuutettuina. Meillä on kaupunginjohtaja Kuntaliiton valtuuston puheenjohtajana. Ja kukin valtuutettu voi omassa puolueessaan vaikuttaa monin tavoin. Mutta halutaanko tätä edes?

Toisekseen valtuustosopimus on mielestämme selkeä yksityistämispaperi. Vaikkei tätä sanaa jostain syystä paperissa käytetäkään, niin keskusteluissa on myönnetty, että ”uudet toiminta- ja tuotantotavat” merkitsevät yksityistämistä. Skp on toistuvasti tuonut esiin, kuinka omaan palvelutuotantoon panostaminen tulee edulliseksi ja on oikeaa säästämistä. Tästä hyvä esimerkki on lähiaikoina valmistuva Hovilan nuorisokoti. Palvelusetelin on myönnetty tulevan sekä kunnalle että kuntalaiselle omaa palvelutuotantoa kalliimmaksi. On epäloogista, että säästöjen hakemisessa kuljetaan ihan vastakkaiseen suuntaan.  Kyse onkin selkeästi ideologisesta valinnasta, ei todellisesta halusta säästää kunnan menoja.

Kolmanneksi näemme esityksessä kaupungin roolin työllisyyden hoidossa aivan liian ohuena. Yritystoiminnan tukemisen kasvattaminen yhteiskunnan varoin ei ole mielestämme oikea linja. Emme usko, että nuoriso -ja pitkäaikaistyöttömyys hoituu ilman kaupungin nykyistä vankempia toimia.

Valtuustosopimuksella pyritään vähentämään henkilöstömenoja hyödyntämällä tehokkaasti eläköitymistä. Kun kuitenkin palvelutarve kasvaa, ja koska emme hyväksy palvelujen yksityistämistä, on realismia, että henkilöstöä tarvitaan lisää. Oikeiston ajama linja, jossa palvelut järjestetään yksityisten toimesta, laskee tietysti henkilöstön määrää. Mutta samalla se nostaa kustannuksia, joille kaupunki ei kohta mahda mitään, etenkin jos se ajaa alas omaa palvelutuotantoaan. Skp:n mielestä tämä ei ole säästämistä.

”Vaikka valtuustosopimuksesta löytyy myönteisiäkin kohtia, on se päälinjaltaan esitys, jossa jälleen kerran kokoomus vie ja muut vikisee”, toteaa valtuutettu Tynjä.

Keskisuomalainen 23.1.2012

Suunnittelu jyrää (alkuperäinen otsikko Konserttisalista ja muista investoinneista)

Kansanedustaja Eila Tiainen kommentoi (KSML 21.1.2012) jouluaaton kolumniaan, joka
kosketteli kulttuuria ja mm. konserttisaliasiaa. Pidempiaikaisten suunnitelmien tarpeesta
kaupungin investoinneissa voi olla hänen kanssaan samaa mieltä. Ja tämä koskee kaikkia
investointeja. Nythän esitykset ja päätöksenteko on Jyväskylässä kovin poukkoilevaa.
Mm. viime keväänä tuotiin ohi juuri hyväksytyn talousarvion päätettäväksi lisätilojen
rakentaminen KIHUlle (Kilpa- ja huippu-urheilukeskus). Koska jo silloin oli nähtävissä, että
tästä seuraa kohonneiden vuokrakustannusten takia avustustarpeen kasvu, esitin hanketta
kohtaan kritiikkiä ja sen hylkäämistä. Mutta valtuustossa jäin asiassa yksin. Edes
perussuomalaiset eivät vastustaneet hanketta. Budjettivaltuustossa sitten esitettiin em. syistä
KIHUn avustuksen lisäämistä 89 000 eurolla. Tuolloin asiasta sentään äänestettiin. Kimmo
Suomen vastaesityksessä ehdotettiin em. summan käyttämistä vanhustenhuoltoon. Mutta 40
valtuutetun äänin 89 000 euron lisäavustus KIHUlle meni läpi.

Tiainen kirjoittaa Kauko Tuupaisen kertoneen hänelle tukeneensa 25 000 euron
suunnittelurahaa konserttisalihankkeeseen. Missä ja miten hän on tämän tukensa osoittanut?
Asiasta nimittäin päätettiin budjettivaltuustossa, jossa Tuupainen ei ollut edes läsnä.
Kaupunginjohtaja Andersson oli esittänyt 50 000 euron suunnittelurahaa, mikä
kaupunginhallituksessa putosi puoleen. Valtuustossa esitettiin koko määrärahan poistamista
nimenomaan sillä perusteella, jonka Tiainenkin tuo kirjoituksessaan esiin. Miksi käyttää rahaa
suunnitteluun, kun kaikki tahot tietävät, että lähiaikoina hankkeen käynnistäminen ei ole
realistista? Tuokin raha voitaisiin käyttää peruspalveluihin. Suunnittelurahan poistamisen
kannalla oli lisäkseni koko perussuomalaisten sekä vasemmistoliiton ryhmä. Lisäksi neljä
vihreästä ryhmästä, yksi kd-ryhmästä ja 18 demariryhmästä kannatti suunnittelurahan
poistamista. Kokoomuksen ja keskustan ryhmät sen sijaan kannattivat yksimielisesti 25 000
euron käyttämistä sellaisen hankkeen suunnitteluun, jolla ei toistaiseksi ole realistisia
toteutumismahdollisuuksia.

Riitta Tynjä
kaupunginvaltuutettu
Jyväskylä

Keskisuomalainen 2.1.2012

Palvelusetelit eriarvoistavat ihmisiä

Jarmo Ritanen vastasi palveluseteleitä koskeneeseen kirjoitukseeni (Ksml 12.12.) otsikolla ”Palvelut yhdenvertaisesti”. Hän puolusti seteleiden käyttöä tapauskohtaisesti. Palveluseteleiden ydinkysymys on, että ne eriarvoistavat ihmisiä – eivät suinkaan luo palveluja yhdenvertaisesti kaikille kuten Ritanen otsikossaan väittää. Ihmisen maksukyvystä riippuu, onko hänen mahdollista käyttää setelipalveluja vai ei. Setelissä on kyse yhteiskunnan tuesta palvelun hankkimiseen. Siksi sitä ei tulisi käyttää palveluissa, joissa asiakas joutuu palvelun saadakseen maksamaan itse lisää. Mielestäni yhteiskunnan toimenpitein tulee edistää ihmisten välistä tasa-arvoa – ei heikentää sitä.

Ritasen huoli siitä, että palvelusetelit suuntaavat kehitystä kohti julkisten palvelujen rapautumista on aiheellinen. Ensi vuoden talousarviossa esim. vanhus- ja vammaispalveluissa lakkautetaan omia palveluja ja tilalle tarjotaan palveluseteleitä. Tavoitteena on nelinkertaistaa palveluasumisessa setelillä tuotetut palvelut. Viime keväänä saimme tämän lehden palstoilta lukea esimerkkejä siitä, kuinka asiakasmaksussa hintaero kunnan ja yksityisen palvelun välillä vanhusten kotihoidossa oli lähes 200 euroa kuukaudessa. Kun tarkastelee kaupungin budjetteja viime vuosilta, voi havaita sosiaali- ja terveyspalveluissa löytyvän rahaa palveluseteleihin vuosi vuodelta enemmän. Tämä kaikki on pois tasa-arvoisten kunnallisten palvelujen kehittämisestä.

Kommunisteja Ritanen syyttää yksityisten palveluyrittäjien mekaanisesta demonisoinnista sekä kategorisesta seteleiden torjumisesta. Seteleiden osalta totean linjani valtuustossa pysyvän alussa kertomillani perusteilla, takki ei käänny tapauskohtaisesti. Sen sijaan viime valtuuston äänestyksistäkään ei täysin voi tietää, mikä kokoomusvetoisessa hallituksessa roikkuvan Vasemmistoliiton linja on. Puheet ovat yhtä ja teot sitten ”tapauskohtaisia”.

Rehellistä ja terveellä pohjalla olevaa yritystoimintaa kommunistit eivät vastusta. Sen osalta yhdyn erääseen veteraaniyrittäjään, joka aikoinaan totesi kunnan voivan kaavoituksella luoda yritystoiminnalle edellytyksiä. Hänen mukaansa kunnan ei pidä tehdä muuta, eikä yrityksen pidä muuta odottaa. Me kommunistit tiedostamme pienyrittäjien työttömyys- ja sairausturvaan sekä eläkkeisiin liittyvät ongelmat. Ne ovat kysymyksiä, jotka tulee ratkaista kansallisella tasolla. Palveluseteleillä ei niitä ongelmia ratkaista.

Kaupungin budjetissa korostetaan etenkin vanhus- ja vammaispalveluissa palvelusetelitoiminnan yksityisiä yrityksiä työllistävää vaikutusta. Palveluseteleitä ei kuitenkaan voida kohdentaa vain paikallisille pienyrittäjille. Markkinatalouden lainalaisuudet jylläävät. EU pakottaa kilpailuun, jossa voiton vievät isot monikansalliset yhtiöt. Niille ihmisten hoiva ja terveys ovat kauppatavaraa. Monopolisoitumisen myötä ne määräävät hinnoittelusta, eikä silloin ole kyse hyväntekeväisyydestä.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden tehtävänä on tarjota riittävät ja yhdenvertaiset palvelut kuntalaisille. Panostaminen omaan palvelutuotantoon ja sen kehittämiseen tulee niin kunnalle kuin kuntalaisille edullisemmaksi kuin nykyinen pirstaleinen palveluiden osto- ja myyntitoiminta, joka ei ole enää kenenkään hanskassa.

Riitta Tynjä
kaupunginvaltuutettu (komm)
Jyväskylä

Keskisuomalainen 12.12.2011

Seteleitä, seteleitä, seteleitä

Jyväskylän kaupunginvaltuusto lisäsi budjettikokouksessaan rahaa palveluseteleihin vuodelle 2012. Palvelusetelimallia laajennetaan koskemaan yleislääkäri- ja sairaanhoitajapalveluja, joihin kohdennettiin 200 000 euron määräraha. Esitin, ettei näin tehtäisi. Samaa mieltä oli 21 muuta valtuutettua; perussuomalaisten ja vasemmistoliiton ryhmät sekä neljä vihreiden ja kahdeksan demareiden ryhmästä.

Vanhus – ja vammaispalveluissa kaupungin omia paikkoja sekä pitkäaikaishoidossa että palveluasumisessa vähennetään. Asukkaille kerrotaan tarjottavan vaihtoehtona palveluseteliä tai paikkaa kaupungin omista muista yksiköistä. Kuinka todellista mahtaa olla valinnanvapaus, jos omat paikat ovat täynnä. Kotihoidon asiakaskyselyn mukaan puolet vastaajista ei tiennyt oikeudestaan valita kunnallisen palvelun ja palvelusetelillä tuotetun yksityisen palvelun välillä. Budjetissa esitettiin palveluasumisen määrää nelinkertaistettavan. Esitin tällaisen tavoitteen poistamista, mutta äänin 57- 18 esitykseni ei mennyt läpi. Esitystä kannatti perussuomalaisten ryhmä, neljä vihreiden ja viisi demarien ryhmästä sekä vasemmistoliiton ryhmästä kaikki muut paitsi Kari Yksjärvi.

Budjetti jatkaa linjaa, jolla oman toiminnan vahvistamisen sijasta kohdistetaan palveluseteleihin entistä enemmän rahaa. Kokoomus ja keskusta perustelevat tätä ihmisten valinnanvapaudella. Useimmissa palveluissa asiakkaan on setelin lisäksi maksettava lisää omista varoistaan. Palveluseteli merkitsee valinnanvapautta hyvätuloisille. Tätäkö setelipäätösten kannalla olleet kristilliset myös kannattavat?

Palveluseteleitä perustellaan myös sillä, että näin työllistetään paikallisia pienyrityksiä. Viime aikoina on julkisuudessa kerrottu sosiaali- ja terveyspalveluyritysten tarkastuksissa tulleen esille huomautettavaa yli puolessa tarkastetuissa kohteissa. On veronkiertoa, pimeitä palkkoja ja peiteltyä osingonjakoa. Eivätkä setelit kohdennu vain paikallisiin pienyrityksiin. Mm. hammashoidossa ja terapiapalveluissa Jyväskylässä Mehiläinen on yksi palvelusetelituottajista.

Julkisuudessa pyritään vahvistamaan käsitystä, että kaupungin omana toimintana palvelu on kalliimpaa kuin palvelusetelillä tuotettuna. Hammashoidon palveluyksikön johtaja Pirkko Paavola toteaa kuitenkin hammashoidossa setelitoiminnan olevan kaupungille n. 15 % kalliimpaa kuin oma toiminta. Toimenpiteestä ja lääkäriaseman hinnoittelusta riippuen potilas maksaa jopa 40 % enemmän kuin terveyskeskuksessa. Se, kenellä on varaa tähän, pääsee yhteiskunnan maksaman setelin avulla nopeasti hoitoon. Köyhä jää sitten siihen laittoman pituiseen jonoon. Tällaisilla päätöksillä valtuutetut ovat osaltaan lisäämässä eriarvoisuuden kasvua. Siksi minua suuresti ihmetytti, kun Jarmo Ritanen vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuorossa kertoi heidän tarkastelevan palveluseteleitä tapauskohtaisesti ja mm. hammashoidossa hyväksyvän palvelusetelit.

Riitta Tynjä, kaupunginvaltuutettu, komm

Keskisuomalainen 14.5.2011

Jyväskylän palvelusetelipäätöksestä

Jyväskylän Kaupunkilehti 11.12.2010

Palvelusetelit ovat kunnallisten palveluiden yksityistämistä

Pauliina Takala ja Esa Mutanen kirjoittivat jokin aika sitten Keskisuomalaisen palstoilla palveluseteleistä. Keskustelua on tarpeen jatkaa ja laajentaa, sillä aihe on ajankohtainen. Kuntien budjeteista päätetään paraikaa ja taikasana kaikkeen tuntuu olevan palveluseteli.

Näin myös Jyväskylässä, jossa budjetti lyötiin lukkoon 29.11. Kaupunginhallituksen päätöksestä huolimatta oli virkamiehiltä ”unohtunut” budjettikirjaan lukuisia mainintoja palvelusetelistä, mikä aiheutti hämminkiä valtuustossa. Varmemmaksi vakuudeksi valtuusto lisäsi päätökseensä kohdan, jonka mukaan perusturvalautakunta arvioi ja päättää palvelusetelien käytön kohdentamisen ja laajuuden. Lautakunta tehnee sen käyttösuunnitelman yhteydessä 16.12. Budjetissa olleiden virkamiesten esitysten mukaan palveluseteleiden käyttöä on tarkoitus laajentaa lapsiperheiden kotipalvelussa, vanhusten palveluasumisessa sekä säännöllisessä kotihoidossa. Uutena aiotaan ottaa käyttöön neuvonta - ja terapiapalveluiden palveluseteli lapsiperheille.

Peräänkuulutin valtuustossa perusteluja tälle jatkuvasti kasvavalle palvelusetelilinjalle ja esitin sen sijaan resurssien kohdentamista omien palvelujen vahvistamiseen. Asiakkaan valinnanvapaus ei riitä perusteeksi – vallankaan - kun kaikilla ei sitä mahdollisuutta ole. Setelillä kunta maksaa vain osan yksityisen palvelun hinnasta ja loput on löydyttävä omasta pussista. Palveluseteli antaa valinnanvapauden vain hyvätuloisille ja lisää näin eriarvoisuutta yhteiskunnassamme. Toisaalta luvataan, että voi valita myös kunnan oman palvelun. Mutta miten sen voi valita, jos sitä on tarjolla kysyntään nähden liian vähän? Onko tarkoitus tässäkin luoda yhteiskunnan tuella hyväosaisille omansa ja köyhille oma palvelujärjestelmä?

Esa Mutanen toteaa, ettei ole vähäinen seikka, että kuntalainen voi valita ihmisen, jonka kanssa hoitaa asioitaan. Luulen kyllä, että harva vanhus kykenee netistä valitsemaan itselleen sopivan palveluntuottajan. Sellaisen, joka sopii hänen kukkarolleen ja jonka kanssa on mukava asioida. Eihän siellä Klemmarin sivuilla sellaista taata.

Päättäjänä kuitenkin olen eniten kaivannut tietoa kustannuksista, sekä avointa kustannusvertailua kunnan oman palvelun ja yksityisen palvelun välillä. Ei riitä heitto, että oman kodinhoitajan tuntihinta on miltei 60e/h ja palvelusetelituottajalla noin puolet siitä. Mistä kaikesta oman työntekijän kustannus koostuu? Mitä kaikkea sellaista se sisältää, mitä yksityisellä ei ole? Kodinhoitajan tuntipalkka kuntasektorilla ei ole päätä huimaava. Mutta jos kustannuksiin lisätään siivuja kaikenlaisesta hallinto- ja yleiskustannuksista, joille työntekijä ei mahda mitään, niin eihän työntekijä voi olla kilpailukykyinen vaikka päällään seisoisi.

Palvelusetelijärjestelmä aiheuttaa kunnalle lisätyötä; hyväksytään seteliyrittäjät, myönnetään seteleitä, maksetaan yrittäjille ja valvotaan niitä. Kuka maksaa nämä lisäkulut?

Voiton tavoitteluun pyrkivän yksityisen yrityksen ja voittoa tavoittelemattoman kunnan palvelujen hintojen puolueeton ja avoin analysointi on ehdoton edellytys päättäjille päätöksenteon pohjaksi. Jos tietoa ei ole, sitä on hankittava. Vasta sitten voidaan tehdä perusteltuja päätöksiä.

Lain mukaan kunnan ei ole itse pakko tuottaa palveluja. Mutta ei ole myöskään kiellettyä tuottaa niitä edelleen omana palveluna. Mikään laki ei pakota yksityistämään kunnallisia palveluja.

Tutkimisten mukaan kansalaiset haluavat julkisia palveluja. Niihin luotetaan ja niiden saamiseksi ollaan valmiita maksamaan vaikka lisää veroja. Mutta kunnat leikkaavat omia palvelujaan ja tarjoavat kuntalaisille entistä enemmän yksityisiä palveluja seteleiden muodossa. Ei ihme, jos tutkimustenkin mukaan kansalaiset kokevat, ettei heitä kuunnella.

Akatemiantutkija Teppo Kröger Jyväskylän yliopistosta toteaa yksityisen hoidon lisääntyneen nopeasti ja julkisen kotihoidon puolittuneen Suomessa. Muualla Euroopassa kehitys on ollut päinvastaista. Muutos hyvinvointivaltion tärkeissä palveluissa on meillä tapahtunut ilman todellista poliittista keskustelua yksittäisinä päätöksinä virkamiesten esittelystä. On aika nostaa kissa pöydälle! 

Riitta Tynjä

kaupunginvaltuutettu (skp)

Jyväskylä

20.12.2009
TIEDOTUSVÄLINEILLE

SKP:n kaupunginvaltuutettu Riitta Tynjä on jättänyt Hämeenlinnan hallinto-oikeudelle kunnallisvalituksen Jyväskylän kaupunginvaltuuston 16.11.2009 päätöksestä, jossa valtuusto toistamiseen päätti, ettei se ryhdy perimään ex kaupunginjohtaja Pekka Kettuselle maksettuja 200 000 euron erorahoja.

Jyväskylän kaupunginvaltuusto päätti 15.1.2007, ettei se ryhdy perimäään takaisin Pekka Kettuselle maksettuja erorahoja. Hämeenlinnan hallinto-oikeus katsoi valtuuston ylittäneen toimivaltansa, koska perinnästä luopumiselle ei esitetty sellaisia kunnan toimialaan liittyviä seikkoja, joiden perusteella kaupunki olisi voinut luopua perusteettomasti maksamansa erokorvauksen takaisinperinnästä. Korkein hallinto-oikeus pysytti 27.8.2009 hallinto-oikeuden päätöksen voimassa.

Korkeimman hallinto-oikeuden todettua 6.6.2006 kaupunginhallituksen ylittäneen toimivaltansa eroraha-asiassa, ei Jyväskylän kaupungin päätös erorahan maksamisesta ole saanut lainvoimaa. Molemmat osapuolet ovat sopimusta hyväksyessään todenneet sen sitovuuden liittyvän päätöksen lainvoimaisuuteen. Näin ollen Kettusen ja kaupungin välinen sopimus ei sido kaupunkia. Sen sijaan, että kaupunki toistamiseen päättää olla perimättä ilman lainvoimaa maksettuja erorahoja, sen tulisi välittömästi ryhtyä toimiin niiden takaisin perimiseksi. Hyväksymällä laittomuuden ja laiminlyömällä velvollisuutensa huolellisesti hoitaa yhteisiä asioita, valtuusto syyllistyy itse lainvastaisuuteen.

Kaupunginvaltuusto perusteli 16.11.2009 päätöstään pääosin samoilla perusteilla (julkisuuskuva, suuret kustannukset, häviö tulevassa oikeudenkäynnissä) kuin 15.1.2007 päätöstään olla perimättä laittomasti maksettuja erorahoja. Nuo perustelut eivät vakuuttaneet hallinto-oikeutta. Kuinka ne sen tekisivät nyt?

Ainoana uutena perusteena on esitetty ns. vanhenemisperuste, johon on tartuttu kuin hukkuva oljenkorteen. Vanhenemisen osalta asiaa ei kuitenkaan ole tarkasteltu oikein ja riittävän laajasti. Tällaisessa ehdollisessa sopimuksessa, jossa on vielä tapahtunut toimivallan ylitys, on kyse niin erityislaatuisesta kokonaisuudesta, että ei voida katsoa lainsäätäjän tarkoittaneen, että koko kunnallinen muutoksenhakumenettely ja valitusprosessi voidaan estää sillä, että muutoksenhaku kävisi tarkoituksettomaksi kolmen vuoden vanhentumisajan soveltamisen vuoksi.

Se, että kaupunki ei ole tyytynyt oikeuden päätöksiin, on johtanut ajan kulumiseen, johon vedoten kaupunki esittää saatavan vanhentuneen ja sillä perusteella esittää perinnästä luopumista. Vanhentuneeksi katsominen tällaisessa kokonaistilanteessa olisi täysin vastoin vanhentumisinstituution ja sitä koskevan lain tarkoitusta.

Tynjä toivoo kaupungilta toimia, jotka palauttaisivat ihmisten uskon politiikkaan ja sen rehellisyyteen. Laittomien päätösten puolustamisella sitä ei tehdä. Miten rakennamme Jyväskylän päätöksenteolle avoimuudesta ja oikeudenmukaisuudesta kertovan imagon, siinä on haastetta kerrakseen, Tynjä toteaa.

Lisätietoja:
Riitta Tynjä
p. 0400- 164 689
riitta.tynja@pp.inet.fi
riitta.tynja@jkl.fi

Säynätsalon Sanomat 17.9.2009

Kettusen erorahapäätös - ja mitä siitä seurasikaan

Jyväskylän kaupunginhallituksen päätös 8.12.2003 peräti 260 000 euron erorahojen myöntämisestä kohahdutti aikanaan niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin. Yllättävänä pidettiin noin suuren summan maksamista vapaaehtoisesta erosta, etenkin kun mitään johtajasopimusta ei ollut olemassa. Viikko ennen erorahapäätöksen julkistamista oli hyväksytty vuoden 2004 budjetti, jonka valmistelussa kaupunginhallitus oli asettanut hallintokunnille 3.5 % säästövaateet.

Kuntalaisten tuohtumus oli ymmärrettävää ja oikeutettua. Peruspalvelujen leikkaaminen ja kultainen kädenpuristus eivät käyneet ihmisten mielestä yksiin. Päättäjiä vaadittiin esiin perustelemaan ja perumaan tekoaan.

Erorahojen maksamista vastustavaan adressiin kertyi parissa viikossa yli kolmetuhatta nimeä. Tammikuun pakkasilla oli kävelykadulla jonoksi asti ihmisiä, jotka halusivat allekirjoittaa adressin.

Kaupunginhallituksen päätöksestä jätettiin useita oikaisuvaatimuksia. Pekka Kettunen vaati itse ns. raukeamisehdon poistamista. Siihen kaupunginhallitus 19.1.2004 suostui samalla kun se kuntalaispaineen alla alensi summan 200 000 euroon. Muutetussa sopimuksessa todettiin, että ”sopimus sitoo molempia osapuolia sen jälkeen, kun sopimuksen hyväksymistä koskeva kaupunginhallituksen päätös on saanut lainvoiman”.  Tänään voimme todeta, että tuo hallituksen päätös ei koskaan tule saamaan lainvoimaa.

Sopimus päätettiin kuitenkin laittaa voimaan välittömästi niin, että Kettunen sai rahat tililleen 30.4.04 ja jätti samalla kaupunginjohtajan tehtävät. Kaupunginhallituksessa tuskin pohdittiin toimia siltä varalta, että päätös valitusasteissa meneekin nurin. Niin voimansa tunnossa päättäjät tuolloin olivat.

Kun 23.3.2005 Hämeenlinnan hallinto-oikeus totesi kaupunginhallituksen ylittäneen toimivaltansa erorahasta päättäessään ja kumosi hallituksen päätöksen, koettiin laajasti oikeuden voittaneen. Päätös valoi uutta uskoa ihmisten vaikutusmahdollisuuksiin. Mutta se, että uusi kaupunginhallitus ei tyytynyt oikeuden päätökseen vaan jatkoi valitusprosessia, koettiin takaiskuna. Tuolloin olisi ollut mahdollisuus myöntää tehty virhe ja ryhtyä korjaamaan se, mikä vielä tehtävissä oli. Mutta nimenmaan kaupungin toimesta lähdettiin sille tielle, josta myöhemmin minua on syytetty – siis jutun pitkittämisestä ja kustannusten kasvattamisesta.

Korkein hallinto-oikeus tuli 6.6.2006 ratkaisussaan samaan tulokseen kuin Hämeenlinnan hallinto-oikeus. Jyväskylän kaupungin valitus hylättiin. Kesällä 2006 oli siis tilanne, että kaupungin kassasta oli maksettu 200 000 euroa eikä maksamista koskevaa lainvoimaista päätöstä ollut olemassa. Oma episodinsa välissä oli, että valtuusto oli - äänestyspäätöksellä tosin - myöntänyt vastuuvapauden moisesta laittomuudesta! Vastuuvapauden myöntäneiden valtuutettujen vastuun perään onkin viime aikoina ahkerasti kyselty.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä huolimatta kaupungin johto ei halunnut ryhtyä päätöksestä loogisesti seuraaviin perintätoimiin vaan vitkutteli ja toi vasta 15.1.2007 valtuustolle pöyristyttävän ehdotuksensa, että kaupunki ei ryhtyisi perimään Kettuselle maksettuja erorahoja. Esitystä perusteltiin mm. sillä, että kaupungilla ei ole takeita perintätoimien onnistumisesta.

Äänestäen valtuusto päätti olla perimättä maksettuja erorahoja. Ennakkoratkaisujen pohjalta tiesin, että valtuustolla on valta miltei millaisiin päätöksiin tahansa. Mutta oikeudentajuni ei antanut periksi. Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei voi olla lakikaan. Siksi päädyin valittamaan valtuuston päätöksestä.

Hämeenlinnan hallinto-oikeus oli 27.6.2008 kanssani samaa mieltä. Kaupungin valitettua tästä päätöksestä jouduimme odottamaan lopullista päätöstä, jonka Korkein hallinto-oikeus antoi 27.8.2009 kumoten kaupunginvaltuuston päätöksen. Valtuustolla ei siis ollut oikeutta päättää olla perimättä erorahoja, jotka oli maksettu ilman lainvoimaista päätöstä. Aika selkeää.

Hallinto-oikeustie on kuljettu loppuun ja kaupungin tulisi vihdoin ottaa lusikkaa kauniiseen käteensä ja ryhtyä toimiin, joihin sen olisi pitänyt käydä jo maaliskuussa 2005. Homma ei varmasti ole helppo niille, jotka tähän saakka ovat itsepintaisesti yrittäneet eri tavoin todistaa, että kaupunki ja Kettunen ovat toimineet täysin oikein.

Viimeisimmässä valituksessaan kaupunki mm. vetosi ajan kulumiseen. Sopimus oli ehtinyt olla voimassa vuosia eikä kumpikaan osapuoli ollut sitä moittinut. Siis laittomuus olisi pitänyt hyväksyä, koska se oli ehtinyt olla voimassa kauan.

Kaupunki on myös antanut ymmärtää, että rahoja ei tulla saamaan Kettuselta ja että siksi valtuuston päätös oli perusteltu. Moni kaupungille velkaa oleva kuntalainen olisi varmaan ilahtunut, jos kaupunki ei perisi häneltä saataviaan Intrum Justitian tai jopa ulosoton kautta. Mutta taitaa olla köyhän Turha Toivo!

Erorahasta aikanaan päättäneistä osa on julkisuudessakin heittänyt syytöksen prosessin kalleudesta meidän, alun perin asiaan tarttuneiden niskaan. Mitään laskelmia kaupunki ei ole esittänyt kustannuksistaan. Viimeisimmästä häviämästään jutusta kaupunki joutui maksamaan KHO:lle 204 euroa. Ihmetyttää, jos kaupunki on joutunut käyttämään ulkopuolisia, maksullisia asiantuntijoita, kun sillä on lakimiehiä omasta takaa vaikka kuinka.

Itse olen pärjännyt maalaisjärjellä ja muistamalla ne periaatteet, jotka minut aikoinaan saivat mukaan politiikkaan. Ihmisten tasavertainen kohtelu asemasta riippumatta, kohtuus ja oikeudenmukaisuus ovat mielestäni edelleen hyviä periaatteita. Päätöksenteossa avoimuus ja demokratian laajentaminen, kuntalaisten aito kuuleminen ovat keinoja, joilla voidaan ehkäistä uudet Kettusjutut.

Perusalvelut turvattava

Suunniteltuja toimia ei voi hyväksyä. Lama-aikana palvelujen tarve kasvaa, kun työttömyys ja huono-osaisuus lisääntyvät. Jos hoitoon pääsy pitkittyy ja vaikeutuu, monien sairauksien ja sosiaalisten ongelmien hoitamisesta tulee pitkällä tähtäyksellä entistä kalliimpaa ja vaikeampaa sekä yksilölle itselleen että yhteiskunnalle.

Sosiaali- ja terveyspalveluihin on palkattava lisää vakituista henkilökuntaa, jotta ihmiset voidaan hoitaa hyvin ja kohtuullisessa odotusajassa ja jotta kaupungin henkilökunta jaksaa hoitaa työnsä eläkeikään asti. Viime laman virheistä on otettava opiksi. Meillä ei ole enää varaa syrjäyttää nuoria yhteiskunnasta leikkaamalla heidän perusoikeuksiaan. Eikä meillä liioin ole varaa polttaa ikääntyviä ihmisiä loppuun työelämässä.

Erityisesti huonoina aikoina kaupungin on kannettava vastuuta ihmisten työllistämisestä. Työn tarjoaminen työttömille on aina kannattavampaa kuin sakkojen maksaminen valtiolle työllisyyden hoidon laiminlyömisen vuoksi. Vuodelta 2008 Jyväskylän kaupunki maksoi näitä sakkoja noin 5 miljoonaa euroa. Työllistäminen on laman oloissa myös kaikkein parasta elvytystä.

Valtion on kannettava vastuunsa kuntien talousahdingosta ja lisättävä tuntuvasti kuntien valtionosuuksia, jotta peruspalvelut voidaan turvata. Tulonjakoa on pyrittävä tasaamaan sellaisin verotuksellisin toimenpitein, jotka suosivat pienituloisia. Näitä ovat mm. varallisuusveron palauttaminen, pääomatulojen saattaminen kunnallisverotuksen piiriin ja kunnallisveron muuttaminen progressiiviseksi.

RIITTA TYNJÄ, puheenjohtaja
SATU KORTELAINEN, piirisihteeri
SKP:n Jyväskylän piirijärjestö

Käytännön ilmastoteko - ei parkkihallille

Yksityisautoilu on yksi pahimpia ongelmia ilmaston lämpenemisessä. Jyväskylän tulisi lopettaa ilmastostrategiapapereiden kanssa puuhastelu ja käytännön teoin edistää kestävää kehitystä. Parkkihallin sijaan on kehitettävä joukkoliikennettä ja tehtävä siitä todellinen vaihtoehto.

On irvokasta, että Vapaudenkatu aiotaan sumputtaa parkkihallin sisäänmeno- ja ulostuloluiskilla. Näin vaikeutetaan joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen sujumista.

Parkkihallin rakentamista on perusteltu keskustan uuden liikekeskuksen vaatimuksilla. Mutta keskustassa on jo seitsemän parkkihallia ja yhtä paraikaa laajennetaan!

Rakennuttajat vaativat, että parkkihalleista on oltava sisäinen kulkuyhteys kaupallisiin tiloihin. Ehkä omalla autolla on päästävä ostoshyllyjenkin viereen. Onko meidän kuitenkaan suostuttava kaikkeen?

Valtuutettujen tulisi nähdä päätöstensä vaikutukset laajasti. Kansanterveyden nimissä, ylipainon uhatessa väestöä, olisi syytä suosia ratkaisuja, jotka pakottavat ihmiset kävelemään. Sitä paitsi monet ovat valmiit jättämään autonsa kauemmaksikin ja kävelemään pidemmälti.

Parkkihallihanke kytkeytyy visioon, jossa virkamiehet kaavailevat ydinkeskustaan maanalaista maailmaa. Sellaisen on tähän mennessä kyennyt rakentamaan vain Helsinki. Jyväskylä kuulemma kirii nopeasti perässä ohittaen mm. Oulun ja Tampereen.

Jos meidän on tarpeen kilpailla muiden kaupunkien kanssa, niin kilpaillaan sillä, että peruspalvelumme ovat paremmassa kunnossa kuin vertailukaupungeissa! Maanalaiset, kauppakeskukset ja parkkihallit ovat toisarvoisia, jos ihmisillä ei ole rahaa edes bussilippuun, jotta pääsisi käymään Ruokapankissa.

Keskusteluissa kuntalaisten kanssa nousee esiin epäilys, ovatko kansa ja päättäjien enemmistö jälleen kerran eri mieltä. Kumpi on oikeassa ja olisiko jo aika vaihtaa niistä toinen?

Keskisuomalainen 14.3.3009

Kaavoitusta bisneksen vai ihmisen ehdoilla

Kirkkopuiston alle kaavailtu parkkihallikaava on tulossa 16.3. valtuuston päätettäväksi. Muistutusten jättöaika on 13.3. asti, joten kaupunginhallituksen ehdotus tulee valtuustolle pöydältä. Vaikka asia onkin muotovirheen takia toiseen kertaan nähtävillä, on se nyt tulossa ensimmäistä kertaa valtuuston käsittelyyn. Näin merkittävässä hankkeessa kiirehtiminen herättää epäilyjä - mitä sen takana mahtaakaan olla?

Esimakua siitä saimme jokin aika sitten paikallislehdessä olleesta jutusta, jossa uhataan, että ilman Paraatiaukion parkkihallia ei tule myöskään kauppakeskusta. Hetkinen - siis mitä kauppakeskusta? Tähän saakka on puhuttu Valtiontalon tontille tulevasta hotellista, jolle on osoitettava tietty määrä parkkitilaa. Sitäkään ei ole pakko osoittaa juuri siitä vierestä, eikä ainakaan kokonaisen parkkihallin vertaa. Mutta kysymys onkin koko korttelin laajentamisesta ja taas uudesta kauppakeskuksesta. Niitäkö me tarvitsemme aina vain lisää ja lisää? Kuluttamisen paratiiseja vieri viereen?

SRV:n edustajan mukaan kauppakeskusta ei tule, ellei parkkihallia tule. Valtuutetut on siis asetettu temppelin harjalle sanan mukaisesti. 70-100 miljoonan euron investointiin eivät kuulemma suhdanteet vaikuta, mutta parkkihallin puute vaikuttaa. Uskomatonta! Parkkitaloja on kuitenkin miltei jokaisessa naapurikorttelissa. Korttelin kiinteistöjä omistaa SRV:n lisäksi muitakin tahoja (mm. Osuuspankki), joilla on siis iso intressi vahdittavanaan.

Valtuutettujen on syytä olla tarkkana, pitää pää kylmänä ja sydän lämpimänä. Parkkihallihankkeessa on kyse myös arvoista; ohjaako päätöksentekoamme pelkkä bisnes ja jatkuvan kasvun ihannointi. Vai osaammeko nähdä pidemmälle - yli markkinavoimien vaatimien ratkaisujen - kuinka tärkeää on, että meillä on Kirkkopuiston kaltaisia viheriöitä ihmisten vapaaseen oleiluun. Sellainen ei tietysti suolla euroja kauppakeskuksen lailla. Mutta toivottavasti päättäjät osaavat arvottaa myös aineettomia asioita.

"Pientä viilausta parkkihalliin, jottei hyvä visio kaadu"-otsikoidussa kolumnissa Katri Nieminen on huolissaan, että kaupat ja ihmiset kaikkoavat keskustasta, ellei sinne kaavoiteta lisää pysäköintitilaa. Hän pitää valitettavana sitä, että lähiön asukas voi Jyväskylässäkin vallan hyvin elää käymättä kaupungin keskustassa lainkaan!

Näin ihanteellisesti eivät asiat Jyväskylässä ole. Siitä esimerkkinä olkoon laboratoriotoiminnan keskittäminen kaupungin keskustaan. Ja viime päivinä olemme saaneet kuulla aikeista alueellisten terveysasemienkin lakkauttamisesta. Ihmiset joutuvat liikkumaan erilaisten asioiden takia kaupungin keskustaan. Mutta sen sijaan, että jatkuvasti kasvavan yksityisautoilun nimeen vannoen rakennamme yhteisillä verovaroilla aina vain uusia ja uusia parkkitaloja, meidän tulee tehdä joukkoliikenteestä edullinen ja todellinen vaihtoehto kuntalaisille!

Riitta Tynjä, komm.
kaupunginvaltuutettu