Palvelusetelit ja kuntatalous

Maanantai 6.2.2012 klo 9:21

On ollut ilahduttavaa, että keskustelu kunnallisten palvelujen tuottamisesta on virinnyt mediassa. Kyse on merkittävästä asiasta ja siksi keskustelun soisi jatkuvan ja laajenevan. Kuntalaisilla on oikeus tietää päättäjien tekemisistä. Tästä syystä 12.12. kirjoituksessani (Ksml) kerroin valtuuston äänestyspäätöksistä tarkemmin kuin mitä kaupunki virallisessa tiedotuksessaan tekee. Viittasin jutussa myös kd-ryhmän käyttäytymiseen palveluseteliasiassa. He eivät kuitenkaan ole nähneet tarpeelliseksi perustella julkisuudessa kantaansa.

Sen sijaan kokoomuksen linjaa selvittää Marjo Tossavainen (kok), joka kertoo( Ksml 7.1.2012) palveluseteleiden tarkoituksena olevan kuntatalouden tervehdyttämisen. En muista valtuustossa kenenkään ihan näin hurjaa väitettä esittäneen. Siis että palveluseteleitä lisäämällä saisimme kaupungin talouden kuntoon? Valinnanvapauteen setelin puoltajat ovat pääasiassa vedonneet. Tossavaisen väite ”Kun kuntalaiset ottavat enemmän vastuuta terveydenhuollon kustannuksista, rahaa säästyy omaan palvelutuotantoon ja näin setelit edistävät kuntalaisten yhtäläisiä mahdollisuuksia hoitoon” on uskomaton. Onko kyse naiviudesta vai tietämättömyydestä siitä, miten kaupungin budjetissa rahat pyörivät? Kun rahaa laitetaan palveluseteleihin, rahat ovat suoraan pois omasta toiminnasta. Ei ole mitään eri rahaa, joka sitten käytettäisiin omien palvelujen kehittämiseen. Ja kuten mm. hammashoidon osalta olemme saaneet kuulla, setelitoiminta on n. 15 % kalliimpaa kuin oma toiminta. Mistä silloin säästyy rahaa omaan toimintaan käytettäväksi?

Aiheesta käydyssä nettikeskustelussa on aivan oikein viitattu siihen, että ihmiset maksavat jo veroissaan näistä palveluista. Seteleiden lisäomavastuiden muodossa tapahtuva rahastaminen ei ole oikeudenmukaista. Kun jonossa pääsee etenemään oman varallisuuden avulla, kyse on eriarvoisuudesta, jonka kasvattaminen ei mielestäni ole meidän päättäjien tehtävä.

Saamissani viesteissä ihmiset kertovat mm. byrokraattisuudesta, mitä setelitoimintaan liittyy. Ihmisen on itse mahdotonta selvittää, mitä esim. hänen hammashoitonsa tulee palvelusetelin avulla maksamaan. Pienituloinen ei uskalla ottaa riskiä vaan jää sitten jonoon. Tossavainen oli ymmärtänyt minun näin väittävän, että julkisen puolen hoito ei olisi laadukasta. Sitä mieltä en missään tapauksessa ole. Totean vain, että köyhät joutuvat jäämään jonoon. Kun hoitoon ei pääse ajoissa, yleensä kustannukset kasvavat – niin yksilölle kuin yhteiskunnalle.

Käsittämätöntä logiikkaa on myös Tossavaisen väitteessä, jonka mukaan julkinen sektori ei olisi tuottavaa, koska se ei harrasta vientiä. Yksityiset yritykset ovat tästä syystä hänen mukaansa tuottavia. Ihmettelen, miten yksityinen hoivayritys tämän logiikan mukaan olisi sitten kuitenkin tuottava? Julkisen sektorin tehokkuutta ei Tossavaisen mukaan valvo kukaan. Uskomaton väite tämäkin tarkastuslautakunnan varajäsenenä toimineelta Tossavaiselta. Budjettikirjan sivuilta on luettavissa kuinka tuottavuusohjelmatyö jatkuu osana palvelualueiden toiminta- ja talousohjausta. Arvelen, että kaupungin työntekijät eivät ole voineet välttyä törmäämästä jatkuviin vaatimuksiin työn tehostamisesta.

Toisen keskustelun paikka sitten olisikin, miten ja miksi vaikkapa sosiaali- ja terveydenhuollossa ja opetuksessa pitäisi ihmisten hoitamisen ja kasvattamisen sijasta pyrkiä ulkoa omaksuttuihin tuotantotapoihin, joissa tehokkuuden mittarina on ”enemmän ja halvemmalla”. Kukin tykönään voi miettiä, mitä seurauksia tällaisesta kehityssuunnasta yhteiskunnassamme on jo nähtävillä.