Kunnallisvalitus 20.12.2009

Sunnuntai 20.12.2009 klo 21:01 - Riitta Tynjä

Hämeenlinnan hallinto-oikeus
Raatihuoneenkatu 1, 13100 Hämeenlinna

KUNNALLISVALITUS JYVÄSKYLÄN KAUPUGINVALTUUSTON PÄÄTÖKSESTÄ 16.11.2009 § 206 KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN PÄÄTÖS KAUPUNGINJOHTAJA PEKKA KETTUSEN ERORAHAA KOSKEVASSA ASIASSA
   
Muutoksenhakijana: sosiaalityöntekijä Riitta Tynjä, Jyväskylän kaupungista, Tellervonkatu 14-16 B 16, 40200 Jyväskylä

Pyydän kunnioittavasti, että Hämeenlinnan hallinto-oikeus kumoaa edellä mainitun Jyväskylän kaupungin-valtuuston päätöksen 16.11.2009 § 206, koska valtuusto on päätöstä tehdessään ylittänyt toimivaltansa.

Perusteluna vaatimukselleni esitän seuraavaa:
Jyväskylän kaupunginhallitus päätti 19.1.2004 maksaa kaupunginjohtaja Pekka Kettuselle 200 000 euron erokorvauksen ja pani päätöksen toimeen mahdollisista valituksista huolimatta. Korkein hallinto-oikeus 16.6.2006 pysytti voimassa Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksen, jossa kaupunginhallituksen todet-tiin ylittäneen toimivaltansa päättäessään erokorvauksen maksamisesta.

Jyväskylän kaupunginvaltuusto päätti 15.1.2007, ettei se ryhdy perimään takaisin kaupunginjohtaja Pekka Kettuselle maksettuja erorahoja. Hämeenlinnan hallinto-oikeus katsoi valtuuston ylittäneen toimivaltansa, koska perinnästä luopumiselle ei esitetty sellaisia kunnan toimialaan liittyviä seikkoja, joiden perusteella kaupunki olisi voinut luopua perusteettomasti maksamansa erokorvauksen takaisinperinnästä. Korkein hallinto-oikeus 27.8.2009 pysytti hallinto-oikeuden päätöksen voimassa.

Sen sijaan, että kaupunki vetäisi oikeat johtopäätökset Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksistä ja ryhtyisi noudattamaan laillisuutta ja alkaisi periä ilman lainvoimaa maksetut 200 000 euron erorahat takaisin kaupungin kassaan, se niskuroi ja esittää toistamiseen, että erorahoja ei perittäisi takaisin, vaikka ylin oikeusaste on juuri todennut sellaisen päätöksen laittomaksi. Kaupunki jopa viittaa päätöksessään siihen, että KHO ei ole ratkaisussaan kumonnut erokorvauksen maksamista koskevaa sopimusta. Kyllä kaupungin pitäisi sanomattakin ymmärtää, mitä laittomaksi todetusta päätöksestä seuraa ja mihin toimenpiteisiin kaupungin tulee ryhtyä.

Kaupunginvaltuusto perusteli 15.1.2007 päätöstään mm. imagosyillä, oikeudenkäynnin lopputuloksen epävarmuudella, kohtuuttomilla perintäkuluilla, arviolla perinnän tuloksettomuudesta sekä sillä, että Kettunen oli osaltaan suorittanut sopimuksen velvoitteet. Näillä seikoilla ei kuitenkaan ollut merkitystä, koska erokorvauksen maksaminen oli kumottu lainvastaisena ja päätös oli lainvoimainen.

16.11.2009 valtuuston päätöksessä perusteluina tuodaan jälleen esiin kaupungin julkisuuskuva, kaupungin menestymismahdollisuus oikeudenkäynnissä sekä kulu –ja korvausriskin suuruus, siis samat seikat kuin edellisellä kerralla vain hieman toisin sanoin. Julkisuuskuvan osalta voidaan todeta, että sitä on vahingoit-tanut juuri kaupungin johdon syyllistyminen lainvastaisen ja kohtuuttoman ”kultaisen kädenpuristuksen” maksamiseen. Perinnän vaikeuksia puolestaan ei voi pitää perusteluna sille, että kaupunki ei millään tavalla edes halua yrittää periä saatavaa takaisin.

Ainoa uusi peruste on ns. vanhenemiskortin esiin tuominen.  Asiaa ei kuitenkaan ole vanhenemisen osalta tarkasteltu oikein ja riittävän laajasti.

Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 56§:n 4 momentin mukainen kolmen vuoden takaisinperintäaika ei tule kyseeseen, koska erorahan maksamisessa ei ole kyse palvelussuhteesta maksetusta palkasta.

Kyse ei voine olla myöskään velan vanhentumisesta annetun lain 4§:n yleissäännöksen mukaisesta kolmen vuoden vanhenemisajasta, vaan sanotun lain 8§:n 10 vuoden vanhentumisajasta, koska tällaisessa ehdollisessa sopimuksessa, jossa vielä on tapahtunut toimivallan ylitys, on kyse niin erityislaatuisesta kokonaisuudesta, ettei voida katsoa lainsäätäjän tarkoittaneen, että koko kunnallinen muutoksenhakumenettely ja valitusprosessi voidaan estää sillä, että muutoksenhaku kävisi tarkoituksettomaksi kolmen vuoden vanhentumisajan soveltamisen vuoksi.

Toisaalta kolmen vuoden vanhentumisajankin osalta tulee ottaa huomioon vanhentumisajan katkeaminen vanhentumislain 10 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdan perusteella. Kettunen on sopimuksen teosta lähtien tunnustanut sen ehdollisuuden ja tiennyt pitkän valitusprosessin ajan velan olemassa olon, josta hän on saanut muistutuksen valitusprosessin eri vaiheissa.

Kuntalaiset ovat käytettävissä olevien valitusprosessien avulla pyrkineet keskeyttämään julkisella toiminnalla, josta Kettunen on saanut tiedon, vanhentumisajan kulumisen, vaikka kaupungin virallisorganisaatio ei ole sitä tehnyt. Koska koko erorahasopimus on ollut ehdollinen ja edellyttänyt kaupungin taholta tällaisen poikkeuksellisen päätöksen lainvoimaisuutta, on kuntalaisten tekemien tätä asiaa koskevien valitusten katsottava samaistuvan kaupungin virallisorganisaation velan vanhentumisen keskeyttämistä merkitseviin toimiin ja näin ollen viime kädessä keskeyttäneen velan vanhentumisen.
Se, että kaupunki ei ole tyytynyt oikeuden päätöksiin, on johtanut ajan kulumiseen, johon vedoten nyt sitten kaupunki esittää saatavan vanhentuneen ja sillä perusteella esittää perinnästä luopumista. Vanhentuneeksi katsominen tällaisessa kokonaistilanteessa olisi täysin vastoin vanhentumisinstituution ja sitä koskevan lain tarkoitusta.
Kettusen taholta olisi, vieläpä kaupungin entisenä johtavana virkamiehenä, hyvän tavan vastaista ja arvo-tonta vedota kolmen vuoden vanhentumissääntöön, kun hän hyvin koko ajan on tiennyt sopimuksen poikkeuksellisuuden, lahjanluonteisuuden ja ehdollisuuden eli sen, että tarvitaan kaupungin taholta lainvoimainen päätös.

Kaupungin tilinpäätösten osaltakaan vastuuvapautta ei ole pätevästi voitu antaa laittomista toimista tai laiminlyönneistä, ei ainakaan ilman nimenomaista ja yksilöityä vastuusta vapauttamispäätöstä.

On myös huomattava, että kun kaupunki valitti 27.6.2008 Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksestä Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, se ei perusteluissaan lainkaan viitannut asian vanhenemiseen, vaikka väitetty kolmen vuoden vanheneminen oli jo tuolloin laskennallisesti tapahtunut.

Olennaisin kysymys käsiteltävässä asiassa on kuitenkin se, että sopimus on alun alkujaan tehty ehdollisena ja sen sitovuus on kytketty sopimusta koskevan päätöksen lainvoimaisuuteen, jonka molemmat osapuolet ovat tienneet ja heidän on täytynyt myös ymmärtää sen merkitys käytännössä. Kuntaliiton lausunnossa 18.8.2006 analysoidaan muutettua sopimusta seuraavasti ”Alkuperäisen sopimuksen 6 kohdasta poistettiin raukeamisehto, joka oli sidottu päätöksen lainvoimaisuuteen. Näin ollen lähtökohtaisesti alkuperäisen sopimuksen 6 kohdasta poistettiin kaksi viimeistä virkettä, jotka molemmat liittyvät sopimuksen raukeamiseen. Sen sijaan sopimuksen sitovuutta koskevaa ehtoa ei poistettu, joten sopimuksen mukaisesti se sitoo molempia osapuolia sen jälkeen, kun sopimuksen hyväksymistä koskeva päätös on saanut lainvoiman.” Omassa oikaisuvaatimuksessaan Kettunen katsoo myös omalta kohdaltaan sopimuksen sitovuuden edellytykseksi sen, että kaupunginhallituksen päätös saa lainvoiman. KHO:n 6.6.2006 päätöksen perusteella tiedämme, että päätös ei koskaan saa lainvoimaa. Näin ollen väite siitä, että tehty sopimus sitoisi kaupunkia, on perusteeton.

Väite siitä, että erorahojen takaisinperiminen johtaisi siihen, että kaupunginjohtajan virka tulisi palauttaa Pekka Kettuselle ja/tai hänelle pitäisi maksaa saamatta jääneet palkat, on vailla pohjaa siitä syystä, että kaupunginjohtaja Pekka Kettunen on itse irtisanoutunut, ja tämä asia on hyväksytty 19.1.2004 kaupungin-hallituksessa erillisenä asiana, josta kukaan ei ole valittanut. Irtisanoutuminen on siis voimassa.

Kunnioittavasti
Jyväskylässä 20. päivänä joulukuuta 2009


Riitta Tynjä
JYVÄSKYLÄ
sosiaalityöntekijä
SKP:n kaupunginvaltuutettu
Tellervonkatu 14-16 B 16
40200 Jyväskylä
p . 0400- 164 689
riitta.tynja@pp.inet.fi

LIITTEET
Valtuuston päätös 16.11.2009 § 206 muutoksenhakuohjeineen ja valitusosoituksineen (nettitulosteet)
Riitta Tynjän eriävä mielipide
Sopimus 8.12.2003
Kaupunginhallituksen päätös 8.12.2003 § 503
Kaupunginhallituksen päätös 19.1.2004 § 26
Kaupunginhallituksen päätös 19.1.2004 § 29
Muutettu sopimus 9.2.2004

Katso myös lehdistötiedote 20.12.2009