Valtuustosalissa sanottua

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 28.11.2011

Vuoden 2012 talousarvio ja taloussuunnitelma vuosille 2012-2014

SKP:n valtuustoryhmä/Riitta Tynjä

Emme elä lintukodossa täällä Jyväskylässä. Globaalit maailman myrskyt heijastuvat myös tänne. Ja kylmä viima Arkadianmäeltä piiskaa myös Jyväskylää. Kuntatalouden erikoistukija Heikki Helinin mukaan valtio on omilla toimillaan ajanut kunnat ahdinkoon. Lipposen hallitus heikensi kuntien veropohjaa vuosina 1997 -2003. Veronkevennykset kavensivat veropohjaa yli 800 miljoonaa euroa vuodessa ja tämä kertautui lähes vuosikymmenen ajan. Ilman leikkauksia kunnilla ei olisi nykyistä rahoitusvajetta. Tämä kaikki koskee myös Jyväskylää, jossa tutkitusti elää köyhää kansaa.

Millaisia johtopäätöksiä tästä voisi vetää kaupungin budjetin tekoon? Kun talous on tiukoilla, on keskityttävä olennaiseen, elämisen kannalta välttämättömään. Rönsyt on leikattava ja turhuudet jätettävä. Köyhien kannalta julkisten peruspalvelujen toimivuus on olennaisin asia.

Vaikka kaupunginhallitus lisäsi budjettiesitykseen rahaa, se ei mahdollista omien peruspalvelujen vahvistamista. Päinvastoin. Esimerkiksi vanhus- ja vammaispalveluissa ollaan lakkauttamassa omia palveluja ja asukkaille markkinoidaan tilalle palvelusetelipaikkoja. Kun hammashoidon jonoja puretaan palveluseteleillä, se merkitsee eriarvoistumiskehityksen kasvattamista kaupungin omin toimin.

Palvelusetelitoimintaa ja palvelujen yksityistämistä perustellaan mm. sillä, että niillä on paikallisia yrityksiä työllistävä vaikutus. Viime aikoina esiin nousseet esimerkit kuitenkin vahvistavat käsitystä, että ulkoistamisella on monia arveluttavia vaikutuksia esim. palvelun laatuun liittyen. Valvontaa tulisi vahvistaa, mikä taas lisää kunnan kustannuksia. Verottaja ja poliisi ovat havainneet sosiaali- ja terveyspalveluyritysten toiminnassa harmaan talouden piirteitä. Ei ole itsestään selvää, että palvelujen yksityistäminen lisää yritysten maksamia verotuloja. Terveysaseman yksityistäminen voi pahimmillaan johtaa siihen, että verorahojamme häviää Mehiläisen pääomasijoittajille Jerseyn veroparatiiseihin.

Mitä sitten olisivat ne rönsyt, joita voisimme budjetista leikata pois?

Kunnallisjärjestöt eivät varmasti kuole, jos ns. ryhmäraha leikataan kokonaan pois. Jos rallit eivät tule toimeen ilman kaupungin tukea, kuolkoot pois. Kun konserttisaliin ei ole rahaa, miksi sen suunnittelemiseen sitä osoitettaisiin. KIHU esitti kaupungille, että sille pitäisi rakentaa lisää tilaa. Kaupunki teki työtä käskettyä. Kun vuokrakustannukset sitten tietysti nousivat, KIHU sanoi, ettei se pysty maksamaan lisävuokraa vaan tarvitsee siihen lisää avustusta. Mielestäni sitä ei pidä myöntää. Mutta jos se myönnetään, olisi loogista myös kaupungin omien peruspalvelujen osalta tehdä niin. Nythän joudutaan sisällöstä leikkaamaan, jotta kyetään maksamaan kasvavia vuokria Tilapalvelulle. Jykesin perusrahoituksen lisääminen 350 000 eurolla, jotta lentoyhteydet voidaan turvata, ei auta köyhiä kaupunkilaisia. Budjetissa esitetään tytäryhteisöjä koskevat toiminnalliset ja taloudelliset tavoitteet. Paviljonkisäätiön tavoitteena on pitkällä aikavälillä toimia taloudellisesti kannattavasti. Kuinkahan pitkää aikaväliä tällä mahdetaan tarkoittaa, kun vuodesta toiseen esitetään, että ”Paviljonkisäätiön vuotuinen avustustarve vuonna 2007 tehdyn periaatteen mukaan on 900 000 euroa”? Vaikka monien sote- palvelujen osalta lain noudattaminen vaatisi enemmän rahaa kuin on budjetoitu, ei siellä silti tehdä niin härskejä esityksiä kuin mitä esim. KIHU ja Paviljonkisäätiö tekevät.

Henkilöstöpolitiikan osalta budjettiin on sisäänrakennettu outoja epäloogisuuksia: lyhytaikaisten sairauspoissaolojen tulee sotessa pudota puoleen ja näihin poissaoloihin käytettävien sijaisten määrän tulee pudota samassa suhteessa. Keinona käytetään kannustavaa palkkapolitiikkaa. Sijaisiahan tarvitaan nimenomaan perustason asiakastyössä, missä ihmisiä ei voida jättää hoitamatta. Siellä työpaineet ovat erittäin kovat. Kuvitellaanko, että ihmiset jaksavat lisärahan avulla hoitaa omien asiakkaidensa ohella myös sairastuneen työtoverin asiakkaat? Viiden miljoonan euron säästötavoite henkilöstömenoissa on täysin epärealistinen. Se merkitsee käytännössä 125 henkilötyövuotta. Palvelutarpeen kasvun on laskettu aiheuttavan 250 työntekijän lisätarpeen. Ilmeisesti yhtälö aiotaan hoitaa niin, että omia palveluja leikataan ja palveluseteleitä lisätään. Ei ole väliä, jos kunnan menot ja asiakkaan kustannukset kasvavat. Joillakin tahoilla tärkein tavoite on saada kaupungin työntekijöitä vähennettyä mahdollisimman paljon.

Mutta jos oikeasti halutaan saada säästöjä aikaan, oikeaa politiikkaa on vahvistaa kaupungin omaa toimintaa. Se merkitsee EI palveluseteleille ja EI omien palvelujen yksityistämiselle. Katu – ja viheralueiden ylläpidon ja yhdyskuntarakentamisen avaaminen kilpailulle on päänavaus oman toiminnan lopettamiselle. Jo nyt taivastellaan rakentamisen kalleutta, ja ihan oikeutetusti. Investointien kohdistuminen pääsääntöisesti peruspalveluihin on hyvä asia. Mutta jotain on pielessä, jos esim. isohkoa omakotitaloa vastaavan uuden nuorisokodin kustannusarvio on 1,7 miljoonaa euroa. Kun kaupungin oma rakentaminen on ajettu alas, ei ole enää vertailukohtaa. Julkisesta rakentamisesta on tullut rahastusautomaatti, jossa voitot päätyvät yksityisten taskuihin. Pikkuhiljaa näin käy myös sote-palveluissa, mikäli nykyinen linja jatkuu.

Tampere ja Helsinki ovat esittämässä ns. aktiivipassin käyttöönottoa toimeentulotukiasiakkaille. Se ei olisi huono asia Jyväskylässäkään. Mutta jospa aloittaisimme toimeentulotukiasiakkaiden elämän helpottamisen ottamalla maassa ensimmäisenä käyttöön maksuttomat palautuskuoret. Aiemmin esittämistäni leikkauskohteista voisi rahaa siirtää myös joukkoliikenteen lipputukeen ja näin estää bussitaksojen nousun. Pieni, mutta tärkeä asia on sosiaalihuoltolain mukainen kuljetuspalvelu, joka esitetään lakkautettavaksi kokonaan. Jo nyt sitä myönnetään erittäin tiukoilla kriteereillä syrjäkylillä asuville pienituloisille eläkeläisille. Mikä on heidän kohtalonsa jatkossa, kun Kyytiveikon reitit eivät heitä auta?

Skp ei voi hyväksyä kaupunginhallituksen budjettiesitystä vaan tulee myöhemmin tekemään siihen yksityiskohtaisia muutosesityksiä.

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 28.11.2011

Olen itse mukana Uso-toimikunnassa. Prosessia on siellä pitkään viety niin, että Toimintakyky ja arjen sujuvuus- palvelukokonaisuudella sekä Terveys ja sosiaalinen turvallisuus-palvelukokonaisuudella on kummallakin omat lautakunnat. Se on minusta tuntunut järkevältä ja tuntuu edelleen.

Olen kahden lautakunnan kannalla monista eri syistä. Demokratia-ulottuvuus on mielestäni tärkeä. Jo nyt käsillä olevassa esityksessä vähennetään lautakuntia. Uuden kunnan aloittaessa toimintansa perustettiin uusina Maaseutulautakunta, Korpilahden aluelautakunta sekä Tulevaisuus- ja kaupunkisuunnittelulautakunta. Nyt ne kaikki lakkautetaan. Mitä vähemmän meillä on luottamushenkilöpaikkoja, sitä pienemmäksi käy kuntalaisten mahdollisuus olla mukana päätöksenteossa. Jotkut heittävät tähän, että ”ei se määrä vaan laatu”. Mutta ei se kyllä ihan niinkään ole, että mitä pienemmäksi päättäjäjoukko käy, sen laadukkaammaksi toiminta kävisi.

Toisen keskustelun paikka tulee myöhemmin olemaan lautakuntien koko, jota sitäkin jotkut tahot haluavat radikaalisti vähentää. Siihen siis palataan. Minun mielestäni ei riitä, että kuntalaisia tarvitaan vain neljän vuoden välein äänestämään. Tarvitsemme valtuuston ja hallituksen lisäksi muitakin toiminnan paikkoja vaikuttamisesta kiinnostuneille kuntalaisille.

Kun ajatellaan perusturvalautakunnan toimintakenttää, niin se on todella suur. Se vie kaupungin budjetistakin leijonan osan. Muistan aiempia keskusteluja, joissa korostettiin, että tulisi saada enemmän keskenään tasavahvoja lautakuntia nykyiseen verrattuna. Jos mennään hallituksen esityksen mukaisesti, näin ei käy.

Vanhustenhuollon kenttä tulee laajenemaan ja käsiteltävien asioiden määrä kasvamaan. Jos meillä olisi kaksi lautakuntaa, olisi tuplasti enemmän ihmisiä jakamassa tätä työmäärää. Silloin yhden lautakunnan ihmisten ei tarvitsisi uupua työtaakan alle. Toisaalta yhden ison lautakunnan mallissa on myös se vaara, että virkamiesvalta kasvaa entisestään. Toivottavasti se ei ole tässä tarkoitus.

On esitetty, että kahden lautakunnan mallissa kokonaisnäkemys häviäisi ja byrokratia kasvaisi. Nykyiseen malliin verrattuna tulisi virkamiehelle tuplavalmistelut. En oikein ymmärrä, miten apulaiskaupunginjohtaja Lepistö kykenee esittelemään asiat kahdelle eri lautakunnalle mutta Pekka Utriainen ei siihen kykenisi. Totta kai hän siihen pystyy. Sehän on vain järjestelykysymys. Ja toisaalta; mehän olemme tekemässä nimenomaan jotain uutta – vai kuinka? Virkamieheltä ei ainakaan kokonaisnäkemys voi hävitä, koska sama esittelijä esittelisi asiat noille kahdelle eri lautakunnalle. Ei kai hän voi esitellä asioita toiselle lautakunnalle tietämättä toisen palvelualueen tilanteesta. Uskon myös, että molempiin lautakuntiin löytyy päteviä ihmisiä, joilla on kokonaisnäkemys koko soten tilanteesta. Mutta kahden lautakunnan mallissa heillä olisi mahdollisuus paremmin paneutua osaan tuosta kokonaisuudesta. Ja toisekseen nämä kaksi lautakuntaa varmasti toimisivat tiiviisti yhdessä.

Minusta parasta kahden lautakunnan mallissa olisi se, että ison soten asioista vastattaisiin leveämmillä hartioilla, jotka kaksi lautakuntaa yhdessä muodostaisivat.

Jyväskylän kaupungivaltuusto 6.6.2011

SKP:n ryhmäpuheenvuoro

Tarkastuslautakunnan arviointikertomus vuodelta 2010, vuoden 2010 tilinpäätöksen hyväksyminen ja vastuuvapauden myöntäminen tilivelvollisille

Vuosi 2010 oli Uuden Jyväskylän toinen toimintavuosi. Erilaisten toimintakulttuurien yhteentörmäyksiltä ei vältytty, ja tavoite ottaa käyttöön eri kuntien parhaat käytänteet on edelleen saavuttamatta. Vanhan Jyväskylän raskas ja hierarkinen toimintatapa puskee sitkeästi päälle. Saa nähdä, pääsemmekö uuden sukupolven organisaation myötä siitä, vai sorrummeko uusiin hallintohimmeleihin.

Kaupungin talous toteutui viime vuonna ennakoitua paremmin. Yhtenä syynä tähän oli verotulojen kasvu, joka taas osaltaan johtui veroprosentin nostamisesta. Koska kunnallisvero ei ole progressiivinen vero, tämän kaupungin köyhät osallistuivat näihin taloustalkoisiin suhteettoman suurella panoksella verrattuna maksukykyynsä. Osa joutui tuon veron maksun takia hakemaan toimeentulotukea, jonka hakeminen alueellisten sosiaaliasemien lakkauttamisen takia oli tehty aiempaa hankalammaksi ja kalliimmaksi.

Eri yhteyksissä, mm. tässä tilinpäätösasiakirjassa hehkutetaan Jyväskylän kaupungin imagoa ja erinomaista menestymistä. Mutta miten käytännössä kannetaan huolta jyväskyläläisten menestymisestä tai edes hyvinvoinnista? Tarkastuslautakunta toteaa pitkäaikaistyöttömien määrän kasvun olevan huolestuttavan suurta, ja että siihen olisi kiinnitettävä erityistä huomiota. Mutta, mitä se on ollut ja on käytännössä? Kaupungin omat työllistämistoimet ovat hävettävän pienet.

Talousarvion yleisperusteluista olemme vuosi toisensa jälkeen saaneet lukea jyväskyläläisten keskimääräisten tulojen olevan reilusti alle 10 suurimman keskiarvon. Täällä asuu siis köyhää väkeä. Silti olemme heikentäneet kaupungin omia julkisia palveluja ja esim. sosiaali- ja terveyspalveluissa lisänneet yksityisiä ostopalveluja. Palvelusetelibuumilla ollaan selkeästi jakamassa kuntalaisia kahden kerroksen väkeen. Niihin, jotka saavat yhteiskunnan setelin ostaakseen yksityistä, laadukasta palvelua. Ja niihin, jotka jäävät entistä heikommin resurssoitujen julkisten palvelujen varaan. Kuten tarkastuslautakunta loppuyhteenvedossaan toteaa; hyvinvointiyhteiskunta on rapautumassa.

Vuosi sitten tarkastuslautakunta esitti toiveen, että henkilöstökertomus olisi käytettävissä yhtä aikaa tilinpäätöstietojen kanssa. Tämä toive on toteutunut. Mutta mielestäni nopeus ei ole suinkaan lisännyt laatua tämän asian käsittelyssä. Vaikka tekstin pituus ei sinänsä takaa sisällön merkittävyyttä, niin kyllä jostain kertoo se, että tarkastuslautakunnan arviointikertomus on 13 sivua pidempi kuin tilinpäätöksen liitteenä oleva henkilöstöraportti. Olisin kaivannut mm. tarkempia tilastotietoja eri asioiden kehitystrendeistä pidemmältä ajanjaksolta (esim. sairastuvuus, eläköityminen, uusien työntekijöiden rekrytointi).

Moneen otteeseen tuodaan esiin kaupungin vakituisen henkilöstön eläköityminen, korkeahko keski-ikä ja suuri sairastavuus ikään kuin irrallisina asioina, vaikka niillä on selkeä asiayhteys keskenään. Eläköitymisen kautta katsotaan voitavan vähentää henkilöstön määrää. Varmasti tätä osin voidaan tehdäkin ilman, että kuntalaisten palvelut siitä heikkenevät. Hallinnosta on voitu näin tehdä hyvinkin onnistuneesti.

Mutta, jos kuntaorganisaatiota ei ole tarkoitus tyystin näivettää ja supistaa pelkäksi palvelujen osto- ja myyntiliikkeeksi, niin kyllä on syytä nostaa kuntatyön imagoa. Muuten häviämme reilusti kilpailun osaavista ja motivoituneista työntekijöistä. Vaikka henkilöstöstä puhutaankin kauniisti ”tärkeimpänä voimavarana”, niin käytännössä tuntuu, että me kunnan työntekijät olemme ”suurin rasite”, josta ei ole muuta kuin kustannuksia. Henkilöstölle tehtiin viime syksynä työhyvinvointikysely, jossa jälleen kerran nousivat esiinongelmat työyhteisöjen esimiestyössä. Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta. Ongelma tiedetään, mutta mitä sille tehdään ja milloin? Vaikeiden tilanteiden käsittely ja varhainen puuttuminen nousivat myös esiin ja vaativat kehitystoimenpiteitä. Työntekijät odottavat myös palautetta työstään. Ja ennen kaikkea he odottavat, että heidän kuulemisensa ei olisi vain muodollista lainpykälät täyttävää kuulemista vaan aitoa, tasavertaista huomioon ottamista ja päätösten aikuismaista perustelemista.

Sen toteaminen, että vanhuspalveluissa, kotihoidossa työntekijöiden sairaspäivien keskiarvo on yli
kuukausi/vakituinen henkilö, ei auta kotihoidon työntekijöitä, jotka niska limassa painavat asiakkaan luota toisen luo, paikkaavat sairaana olevan töitä, kun sijaisia ei saada. Työntekijöiden epäily ja syyllistäminen heikentää tilannetta entisestään. Ilman että raskaaseen työhön resurssoidaan riittävästi, kukaan ei jaksa sitä, eikä halua tulla sinne. Tällä perusteella sitten voidaan lisätä yksityisten palvelujen käyttöä. Tämäkö onkin perimmäinen tarkoitus?

Jos Jyväskylän kaupungin tahtotila on julkisten palvelujen yhä voimakkaampi yksityistäminen, on se syytä tuoda selkeämmin esiin kaupungin strategiassa, jotta tänne muuttavat ja täällä sinnittelevät ihmiset tietävät, miksi meillä tehdään ihmisten välistä eriarvoisuutta kasvattavia ratkaisuja.
Tällaiseen strategiaan SKP ei ole valmis sitoutumaan.

Jyväskylän kaupungin ilmasto-ohjelma

Kaupunginvaltuusto 6.6.2011

Kaupungin ilmasto-ohjelman laatimisessa on tehty perusteellista ja hyvää työtä. Ilmastonmuutokseen vastaaminen ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen ovat tärkeitä asioita myös kuntatasolla. Tässä asiakirjassa keskitytään kaupunkikonsernin toimenpiteisiin, koska kuntalaisen käyttäytymiseen voidaan vaikuttaa lähinnä vain asennekasvatuksella ja hyvällä esimerkillä. Silti ilman kuntalaisten osallisuutta merkitys jää aika vähäiseksi. Mutta – ei pidä unohtaa, että kaupungin työntekijöistä suurin osa lienee jyväskyläläisiä, joten välillisesti vaikutamme myös kuntalaisiin!

Ohjelma on käytännönläheinen ja sisältää paljon konkreettisia, toteuttamiskelpoisia ehdotuksia. Siitä pidän tässä kovasti. Ainoa, mitä pelkään on, että kauniista puheista ja päätöksistä huolimatta ehdotettujen toimenpiteiden toteutumista ei seurata. Kun vastuutaho on nimetty hyvin yleisellä tasolla, vastuu ei ole käytännössä kenelläkään. Toisaalta työntekijöiden motivoitumista vaikkapa energian säästämiseen auttaisi tietyin väliajoin saatava tieto säästön tuottamasta taloudellisesta hyödystä. Ja vielä enemmän se, jos tuosta tuloksesta saisi vaikka pienen siivun työpaikan TYHY (työhyvinvointi)-toimintaan sen sijaan, että kaikki menee Tilapalvelun pohjattomaan kassaan.

Näen, että monista pienistä asioista työpaikoilla saadaan yhdessä aikaan isoja puroja. Esimerkkinä tietokoneiden sammuttaminen, kaksipuoleinen tulostaminen, jätteiden lajittelu. Mutta usein nämä asiat eivät lähde liikkeelle itsestään. Tarvitaan joku aktiivinen, joka nostaa asian esille ja muistuttaa siitä aika ajoin. Entä jos työpaikalla ei ole ketään, kuka kantaisi vastuuta siitä, että vaikkapa kahviossa jätteet löytävät oikeat paikkansa? Olisiko ympäristötoimen taholta mahdollista tehdä työpaikkakäyntejä ja tsekata, miten asiat kullakin työpaikalla käytännössä ovat?

Usein on myös niin, että energiaa säästävät toimet aiheuttavat kustannuksia toiseen paikkaan, ja varsinaiset säästöt korjataan toisaalla. Tällä hetkellä tämäkin voi estää, ettei säästötoimiin ryhdytä. Mutta Uson myötä varmaan tällaiset ongelmat karisevat – mehän katsomme jatkossa vain kokonaisuuksia, eikö totta?

Ehdotus, että päätöksenteossa kirjattaisiin esittelijän näkemys siitä, onko esiteltävä asia ilmasto-ohjelman tavoitteiden mukainen, neutraali vai ilmasto-ohjelman tavoitteiden vastainen, on mielestäni loistava ehdotus. Näin me päätöksiä tehdessämme tekisimme tietoisina ilmastonäkökulmasta niitä päätöksiä, mitä sitten teemmekin. Minusta tämä ehdotus on verrattavissa YRVAan (yritysvaikutusten arviointi) ja toivoisin sille yhtä painavaa käsittelyä päätöksenteossa.

Mielestäni tämä ohjelma koskee kuntalaisiakin monelta osin hyvinkin paljon. Esimerkkinä tästä julkinen liikenne, jonka korkeat taksat estävät ihmisiä sitä käyttämästä. Aloite siitä, että lastenrattaiden kanssa kulkija pääsee bussissa maksutta, olisi vihdoin syytä viedä myönteiseen lopputulemaan. Monissa kaupungeissa on myös mahdollista liikkua muulloin kuin ruuhka-aikaan edullisemmalla bussilipulla. Miksi tällainen ei olisi mahdollista meilläkin? Toinen asia, mikä merkittävästi koskee kuntalaisia ja heidän liikkumistarvettaan, ovat meidän palveluverkkopäätöksemme. EU:n suosituksen mukaan lähipalveluiden tulisi olla kävelyetäisyydellä.

Olen ymmärtänyt, että kun me nyt hyväksymme tämän ilmasto-ohjelman, me hyväksymme samalla siihen liittyvät toimenpide-ehdotukset, joita on todella runsaasti. Yksi hyvä ehdotus siellä on, että julistaudutaan savuttomaksi työpaikaksi vuoden 2011 aikana. Jos tämän asian edistämiseksi ei ole vielä tehty mitään, asialla alkaa olla jo kiire.

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 16.5.2011

Aloite maksuttomista palautuskuorista toimeentulotukiasiakkaiden käyttöön

Aloite maksuttomista palautuskuorista toimeentulotukiasiakkaiden käyttöön lähti liikkeelle asiakkaiden tarpeista, heidän esittämistään toiveista kuin myös työntekijöiden havaitsemista epäkohdista nykykäytännössä. Aloitteen taustalla on myös oivallus siitä eriarvoisuudesta, mikä vallitsee, kun hyvätuloinen kansalainen yksityislääkärillä käydessään saa mukaansa kelan palautuskuoren sairasvakuutushakemusta varten. Mutta köyhän on löydettävä bussi- tai postimerkkiraha voidakseen hakea viimesijaista etuutta, toimeentulotukea.

Vastaus aloitteeseen on hyvin viranomaiskeskeinen, siitä puuttuu tyystin asiakasnäkökulma. Vastauksessa luetellaan päätösten ja asiakkaiden lukumäärät ja todetaan näiden pohjalta kirjekuorten kustannuksen olevan 63 500 euroa. Mistä tuo summa on saatu, se ei selkeästi ilmene vastauksessa. Pienen selvitystyön jälkeen ilmeni, että kuorten määräksi on arvioitu päätösten lukumäärä(50 000 kpl/vuosi). Ja sehän ei ole ollenkaan sama asia. Yhteen hakemukseen voidaan tehdä eri syistä monta eri päätöstä. Asiakkaita käy sosiaaliasemalla käyntiajalla, jolloin voidaan tehdä päätös ilman erikseen lähetettyä hakemusta. Asiakkaita asuu myös kaupungin keskustassa ja ihmiset voivat tuoda hakemuksen sosiaaliasemalle asioidessaan muuten kaupungilla. Eivät suinkaan kaikki 50 000 päätöstä vaadi samaa määrää hakemuskirjekuoria. Tosin aloitteessa puhuttiin myös ns. vakuuslomakkeiden palauttamisesta ja kirjekuorista niitä varten. Tarvetta tähän ei ole lainkaan selvitetty.

Se, että asiakkaat voivat jättää hakemuksia myös yhteispalvelupisteisiin Vaajakoskella ja Palokassa, on totta. Mutta ko. pisteet eivät ole auki joka päivä. Käytännössä saattaa kestää viikonkin, että asiakkaan hakemus kirjataan saapuneeksi pääsosiaaliasemalle siitä, kun hän on hakemuksensa jättänyt. Tuo aika on asiakkaan näkökulmasta odotusaikaa, vaikka toimeentulotukihakemusten käsittelyaikaa (7vrk) laskettaessa se ei sitä olekaan. Mm. tästä syystä erilaiset palautuslaatikot kaupungin eri toimipisteissä eivät ole toimivia. Esim. lähikirjastoista posti kerätään pääkirjastoon, josta se sitten jaetaan eteenpäin. Kyllä minä ainakin pelkäisin jättää tärkeitä papereitani tällaisiin laatikoihin.

Viittaus Kelan päätöksiin ei liity asiaan mitenkään. Omassa viittauksessani kyse oli asiakkaan postista kelan suuntaan, kun esim. työtön lähettää kelalle neljän viikon välein työtön-työtön-lomakkeita saadakseen työmarkkinatuen maksuun. Nykypäivänä myös esim. asumistuen tarkistuksia tehdään hyvin tiheään, ei vain kerran vuodessa, sillä ihmisten tilanteet vaihtelevat paljon.

Hannikaisenkadun sosiaaliasemalla on tehty asiakastyytyväisyyskysely sekä viime että tänä keväänä. Sen avoimissa vastauksissa on tuotu esiin toivetta maksuttomista palautuskuorista. Outoa, että edes tätä ei tuotu esiin viranomaisen vastauksessa aloitteeseeni.

Vuosi 2010 oli Köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen vuosi. On sanottu, että se sisälsi paljon puhetta, mutta vähän tekoja köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämiseksi. Näin myös meillä Jyväskylässä. Voisimmekohan vaihteeksi profiloitua niin, että olisimme edelläkävijöitä tässä asiassa? Sen sijaan, että kaupungin köyhimmät maksavat tuon 63 500 euroa postimaksuina, se raha löytyisi viimeistään ensi vuoden budjettiin?

Esitän, että asia palautetaan uudelleen valmisteltavaksi niin, että tarvittava kustannus otetaan vuoden 2012 talousarvioon.

Äänin 6 – 58, 2 tyhjää, 9 poissa aloite palautui uudelleen valmisteltavaksi.

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 16.5.2011

Jyväskylän kaupungin palveluorganisaation palvelukokonaisuudet 2013

Tätä uuden sukupolven organisaatiomuutosta on pyöritetty kaupunkiorganisaatiossa jo tovi. Ainoa asiaan liittyvä päätös on tehty, kun kuntaliitospäätöksessä päätettiin aloittaa uuden sukupolven organisaation valmistelu niin, että se astuisi voimaan vuoden 2013 alusta. Viime keväänä muistan puhutun, että syksyllä tehdään asiaa koskeva päätös valtuustossa. Jostain syystä mitään päätöstä ei tehty. Ja nytkin jahkataan päätösten kanssa. En toisaalta ihmettele, että asian parissa töitä tekevät virkamiehet tuskastuvat. Toisaalta ihmettelen, mistä tällainen prosessointi johtuu. Oliko tuo kuntaliitospäätökseen liitetty sopimus vain jokin koukero, jolla liitoshankkeen taakse saatiin epäileviä tuomaita? Onhan selkeästi ollut havaittavissa, että entisessä maalaiskunnassa organisaatio on ollut paljon matalampi, eikä niin hierarkinen kuin kaupungissa, jota varmasti moni jo ennakkoon vieroksui. Tavoitteenahan ymmärtääkseni on ollut ottaa parhaat puolet eri kuntien käytännöistä. Mutta onko näin käynyt?

Nyt me siis päätämme palvelukokonaisuuksista, mutta emme tarkemmin niiden sisällöistä. Niiden hiomista etenkin rajapintojen osalta jatkavat virkamiehet ja organisaatiotoimikunta. Aika hassulta kyllä kuulostaa, että päätämme nyt noiden kuuden laatikon nimet tietämättä, mitä ne sisältävät. Mutta tähänastisella työskentelyllä emme kykene enempään. Vaikka tässä esitänkin kritiikkiä, en itsekään ole valmis sanomaan, että jonkin palvelun oikea paikka on juuri siellä, missä se liitepapereissa nyt esitetään. Toinen vaihtoehtohan olisi, että tuo hiominen tehtäisiin ensin ja tätä päätöstä lykättäisiin syksyyn.

Toisaalta, kun keskustelee kuntalaisten tai kaupungin työntekijöiden kanssa, niin tulee palautetta, että ”ihan sama, missä laatikossa sitä ollaan – pääasia, että palvelua on saatavilla”. Vallankin, kun tarkastelee palveluja, joilla on saumakohtia toistensa kanssa, huomaa, että jos palvelu siirretään toisaalle, niin johonkin toiseen tärkeään palveluun rajapinta katkeaa. Oikeastaan meillä pitäisi olla vain yksi toimiala: ”kunnan palvelut”.
 
Viimeistään siinä vaiheessa, kun uusi uljas Uso astuu voimaan, pitäisi olla tilanne, että kaupungin kotisivuilta löytyy helposti se, mitä etsii. Nyt se on välillä ihan toivotonta. Vaikka olen itse kaupungin työntekijä, en tahdo löytää etsimääni. Minulta kesti kauan ennen kuin löysin vanhuspalvelut sanan ”ikääntyvien palvelut” alta.

Näin luottamusmiehen näkökulmasta pidän tärkeänä, että Uson lopputuloksena meillä budjetin valmistelussa otetaan huomioon päätösten kokonaisvaikutukset. Ettei omassa hallintokunnassa tehdä ns. ”säästöpäätöksiä”, jotka aiheuttavat kasvavia kustannuksia toisaalla.

Vaikka me emme nyt vielä päätäkään luottamusmiesorganisaatiosta, niin haluan jo nyt korostaa, että ennen sitä päätöstä on oltava selkeästi ja konkreettisesti tiedossa, miten yhteys kuntalaisiin toimiin. Ollaanko käytännön toimilla kaventamassa vai lisäämässä kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia? Kuntalaisten osallisuus ja vaikuttaminen ovat nyt Elinvoima, kilpailukyky ja konsernihallinto- palvelukokonaisuuden sisällä, jota johtaa kaupunginjohtaja ja kaiketi kaupunginhallitus. Kovin tuntuu etäiseltä tavallisesta kuntalaisesta, joka omalla asuinalueellaan haluaisi osallistua lähiönsä kehittämiseen.
Kaiken kaikkiaan on nyt tähänastista enemmän panostettava siihen, miten erilaiset käyttäjädemokratian käytänteet tulevat olemaan vuoden 2013 alusta. Esim. nuorisovaltuuston aloite saada läsnäolo- ja puheoikeus valtuustoon evättiin ja viitattiin uso-prosessiin. Sen jälkeen ei asiasta ole edes organisaatiotoimikunnassa puhuttu halaistua sanaa.

Näillä evästyksillä olen valmis hyväksymään päätösesityksen ja jatkamaan työskentelyä. Mutta edelleen kaino pyyntö – kiitos, vähemmän kapulakieltä!

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 16.5.2011

Huhtasuon koulujen ja päiväkodin toteuttaminen ja hankinta elinkaarimallilla

Kun tämä hanke oli tammikuussa 2010 valtuuston käsittelyssä, sen toteuttamista elinkaarihankkeena perusteltiin mm. kaupungin investointiraamin niukkuudella. Hankkeen tarpeellisuus ja kiireellisyys (mm. Huhtasuon ja Päiväharjun koulujen huonokuntoiset kiinteistöt) tiedostaen suurin osa valtuutetuista oli hankkeen takana. Itse olin jo tuolloin sitä mieltä, että hanke on tarpeellinen, mutta sitä ei pidä toteuttaa elinkaarimallilla.

Muutama viikko sitten (20.4.) julkistetussa esityksessä hanke esitettiin toteutettavaksi elinkaarimallina, mutta kaupungin omaan taseeseen ja rahoitettavaksi kaupungin omassa investointiohjelmassa vuosina 2012- 2015. Ko. esitys oli todettu kaikkein edullisimmaksi vaihtoehdoksi. Nyt ei enää puhuttu, että esteenä olisi investointiraamin niukkuus. Mutta, mitkä lienevät sitten todelliset syyt ja perustelut? Viimeisin esitys – ilman sen kummempia perusteluja - meille onkin nyt sitten tätä varten perustettava kaupungin omistama kiinteistöosakeyhtiö, jonka kautta homma hoidettaisiin ja jolle kaupunki takaisi lainan.

Mielenkiintoinen ja kysymyksiä herättävä on myös päätösesityksen viimeisin kappale, jossa esitetään, että hanketta koskevat muut asiat päätetään toimivallan mukaisesti Tilapalvelun johtokunnassa ja kaupunginhallituksessa. Halutaanko tällä korostaa sitä, että tämä asia ei tule enää meille valtuustoon millään tavalla. Vai onko tässä kaupungissa jostain erityistä syytä korostaa, että päätökset tehdään toimivallan mukaisesti?

Jo aiemmin nousivat esiin mm. Espoon kokemukset huonona esimerkkinä elinkaarimallista, joka käy kunnalle kalliiksi. Tässä esitetään viisaasti rahoituksen hoitamista taloudellisesti edullisempana kunnan kautta. Virkamiesten mukaan Espoon sopimukset ovat olleet kalliita, koska ne ovat sisältäneet ”kaikenlaisia hienouksia”. Pelkään, että Jyväskylän sopimus on köyhän miehen sopimus, joka sisältää hienouksien sijasta huonouksia.

Liitemateriaalissa on laaja aineisto tarjousten arvioinnista ja vertailusta. Hinnan osuus arvioinnissa on 70 % ja laadun osuus 30 %. Laatukokonaisuuksia ja niiden tarkempia sisältöjä tarkastellessani kiinnitin huomioita, että monissa osatekijöissä Lemminkäisen pistemäärät olivat muita korkeampia. Koska valittavaksi esitetään YIT:n tarjousta, tutkin sitä erityisen tarkasti ja tein mm. seuraavia huomioita: ”Välituntipihojen varusteita on esitetty niukasti. Viheralueita ja istutuksia on niukasti.”. Olen toiminut vaikuttajakummina Huhtasuon Lasten parlamentissa ja siellä juuri nämä asiat ovat nousseet lasten toimesta esiin. Nykytilanteeseen ollaan tyytymättömiä ja pihoihin halutaan enemmän nurmikkoja ja erilaisia välineitä. Kuinka tulevat käyttäjät voivat vaikuttaa näihin asioihin, jos sopimuksen hinnalla jo suljetaan tiettyjä vaihtoehtoja pois? Päiväkodin saattoliikenteen toimimattomuus ja toisaalta päiväkodin huono liittyminen luonnonympäristöön sekä liikennetilojen niukka mitoitus yhtenäiskoulussa nousivat liitemateriaalista esiin, samoin muutamat maininnat luokkatilojen epäkohdista. Päiväkodin ja alakoulun yksiköt sijaitsevat etäällä toisistaan, mikä ei tue parhaalla mahdollisella tavalla integraatiotavoitetta – todetaan liitteessä myös osuvasti. Riskien hallinnan osalta YIT:n suunnitelmien todetaan olevan melko yleisiä, mutta kuitenkin uskottavia. Uskottavuutta ei ainakaan minun silmissäni nosta se, että liitteessä mainitaan olevan mukana Tekes-suunnitelma, ja kuitenkin viitataan täysin toiseen hankkeeseen.

Mikä on se syy, miksi perinteisen mallin sijasta tulisi valita elinkaarimalli? Virkamiesten laskelmien mukaan se tulee 4-5 miljoonaa edullisemmaksi. Kuinka pitäviä laskelmia päättäjille on esitetty? Keskustan ryhmäpuheenjohtaja Jari Colliander totesi, että ”pitää kokeilla uusia malleja, vaikka elinkaarimalli tuleekin pitkässä juoksussa kaupungille kalliimmaksi”. Meille kerrotaan, kuinka nykymallilla rakennettaessa Tilapalvelu joutuu toimitilan elinkaaren aikana tekemään kymmeniä, jopa satoja sopimuksia, vastaamaan kustannuksista ja kantamaan riskit. Vaikuttaa siltä, että Tilapalvelu haluaa ulkoistaa itseltään tällaisen ikävän ja hankalan työn. Nythän se saa syyn niskoihinsa kaikista sisäilmaongelmista tässä kaupungissa. Kieltämättä tulee mieleen, onko kyse osaamattomuudesta, haluttomuudesta vai mistä, kun vastuu halutaan siirtää muulle taholle. Tuo riskin siirto ei ole ilmaista. Sopimuksen on oltava yrittäjälle edullinen, ei kukaan sellaista tappiokseen tee – tuottoa on saatava.

Eikö vaihtoehto voisi olla, että kaupungin omaa asiantuntemusta sopimusten tekemisessä ja etenkin valvonnassa lisättäisiin. Eihän lähtökohta voi olla se, että kaupunki saa sutta syliinsä. Parasta tietysti olisi, että palattaisiin kaupungin oman rakentamistoiminnan elvyttämiseen. Ihmettelen Kuntaliiton rakentamistalousinsinööri Jorma Ruokojoen tavoin, eikö muulla tavoin kunnat enää saa kunnollista rakentamista kuin sitomalla kunnossapito rakentamiseen. Luulisi itseään kunnioittavien rakennusyritysten loukkaantuvan väitteistä, joiden mukaan ne eivät tee kunnollista jälkeä, ellei niitä ole sidottu nykyistä paremmin vastuuseen rakennus- ja suunnitteluvirheistä.

Jyväskylä on aiemmin pyrkinyt eroon ulkopuolisista vuokratiloista, koska ne tulevat kalliiksi. Miksi nyt sitten esitetään sitoutumista 20 vuoden sopimukseen, josta tuskin kovin helpolla pääsee eroon, jos se käytännössä huonoksi todetaan? Jos tällaista suuntausta tässä kaupungissa jatketaan, on syytä hankkia lisää sopimusjuridiikkaa hallitsevia lakimiehiä.

Ja lopuksi, ei suinkaan vähäisin huomio tässä asiakokonaisuudessa. Tämän myötä on rakentumassa noin tuhannen lapsen keskittymä: päiväkoti-ikäisestä ysiluokkalaiseen ja lisäksi henkilökuntaa muutama sata samalle campukselle. Tällaisen ison yksikön muodostumisesta olen yhtä huolissani kuin esitettävästä elinkaarimallista.

Tässä esittämilläni perusteilla en voi kannattaa kaupunginhallituksen esitystä ja esitän sen hylkäämistä.

16.5.2011 Jyväskylän kaupunginvaltuuston seminaari

Talousarvion 2012 lähetekeskustelu

SKP:n valtuustoryhmä

Olen toiminut viime talven ajan Huhtasuon alueen Lasten parlamentin vaikuttajakummina. Lapset ovat pohtineet asioita, joihin he haluavat vaikuttaa ja saada aikaan muutosta. Huhtasuolaisten aloitteesta Lasten Parlamentin suuristunnossa 27.4. esitettiin aloitteet erityisopetuksen ja tukiopetuksen lisäämisestä kouluille. Myös kouluavustajien määrään on toivottu lisäystä. Toisessa aloitteessa kiinnitettiin huomiota terveydenhoitajien ja koulukuraattorien määrään ja mahdollisuuteen olla kouluilla nykyistä enemmän. Lapset tekivät esityksiä myös kouluruokaa ja koulujen pihojen välineitä koskien. Täytyy sanoa, että lapset ovat nähneet olennaisen tärkeät asiat. Näitä esityksiä kannatan lämpimästi ensi vuoden talousarvioon.

Lisäksi SKP kannattaa nykyisen investointiohjelman toteuttamista aiempien suunnitelmien mukaisesti, mutta ei millään elinkaarimallilla toteutettuna. Kaupungin omaan osaamiseen ja valvontaan on syytä panostaa aiempaa enemmän. Mittava investointiohjelma ei kuitenkin riitä kaupungin panostukseksi työllistämiseen. Etenkin pitkäaikaistyöttömyys vaatii kaupungin omien työllisyysrahojen tuntuvaa nostamista.

Muutenkin SKP painottaa kaupungin oman palvelutuotannon vahvistamista ja resurssien suuntaamista siihen. Palveluseteleihin mätetyt rahat on saatava omien palvelujen kehittämiseen. Palveluseteleitä perustellaan valinnanvapaudella. Mutta kyse on vain rikkaiden valinnanvapaudesta. Julkisen sektorin tulee omilla toimillaan ehkäistä eriarvoisuuden kasvua, kun se vain suinkin on mahdollista. Tässä se on meidän omilla päätöksillämme mahdollista. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tulee olla kaikkien saatavilla ja siksi esim. mahdollisia maksujenkorotuksia ei tule hyväksyä. Heikompiosaisten ihmisten huomioiminen tulee olla päätöksenteossa punainen lanka. Siksi esim. aloitteeni mukaiset maksuttomat palautuskuoret toimeentulotukiasiakkaille on mahdutettava viimeistään ensi vuoden budjettiin. Myös alueellisten lähipalvelujen säilyttäminen ja kehittäminen on tärkeää.

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 11.4.2011

Vuoden 2011 talousarviomuutokset

Vuoden 2011 talousarvion muutokset koostuvat pääosin vuoden 2010 tilinpäätöksen perusteella tehtävistä uudelleenbudjetoinneista.  Esim. Tilapalvelun keskeneräisistä talonrakennusinvestoinneista on viime vuonna jäänyt käyttämättä yli 9 miljoonaa, mikä on järkevää siirtää tälle vuodelle.  Sen sijaan KIHUn (= Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen) toimitilojen laajennukselle ei rahoitusta ole esitetty vuoden 2010 talousarviossa, joten logiikka sen osalta ei ole sama. Sitä esitetään tässä täysin uutena hankkeena, johon rahat kuulemma ovat säästyneet jostain muista hankkeista.

Talousarvion investointiosassa Hipposhallin laajennushanke on vasta vuosilla 2014- 2015 johtuen kiireellisimmistä sosiaali-terveys- ja sivistyspalvelurakennushankkeista. Ihmetyttää miksi sille nyt kesken kaiken on tullut niin kiire, että se pitää ajaa läpi ilman normaalia talousarviokäsittelyä?

Liitepaperista selviää tarkemmin, mistä KIHUn hankkeessa on kyse. KIHU toimii tällä hetkellä kaupungin vuokratiloissa. Se haluaa vuokrata lisätilaa ja esittää laajennushanketta nykyisten tilojen yhteyteen. Investointi olisi toteutettava kaupungin rahoituksella. Kustannusarvio on 1,9 milj. euroa.

 Laajennuksen jälkeen KIHUn tilat kasvaisivat 519 neliötä, mistä KIHU on ilmoittanut pystyvänsä maksamaan vastaavan lisäneliövuokran 45 028 euroa/vuosi. Mutta kun hanke toteutetaan kaupungin investointirahoituksella, tulisi vuokralla kattaa myös tuo nettoinvestoinnin (1,4milj.) aiheuttama pääomavuokra. Liitetiedoissa ei kerrota, kuinka pitkälle ajalle investointimeno on laskettu. Mutta siellä kerrotaan, että pääomavuokran osuus olisi 103 000e/vuosi, mikä pitäisi vuoden 2012 alusta alkaen myöntää KIHUlle vuosittaisena toiminta-avustuksena.

Kysynkin; merkitseekö tämän esityksen hyväksyminen sitä, että samalla hyväksymme KIHUlle 103 000 euron vuosittaisen avustuksen ensi vuoden alusta alkaen hamaan hautaan asti? Ja hyväksymme myös sen periaatteen, että meillä on vapaamatkustajia, joiden ei tarvitsekaan maksaa vuokrien kokonaiskustannuksia kuten esim. kaupungin omien hallintokuntien?

Kaupunki tekee tällä hetkellä runsaasti peruspalveluinvestointeja päiväkoteihin, kouluihin ym. On sekä peruskorjauksia että uudisrakennushankkeita. Hallintokunnat joutuvat kaivamaan budjeteistaan sekä investoinneista aiheutuvat pääomavuokrat että ylläpitovuokrat. Eivät ne voi sanoa, että ” me pystytään maksamaan vain ylläpitovuokra, ei me pystytä maksamaan pääomavuokraa, me tarvitsemme sen verran avustusta”. Tai tietysti ne voisivat sen tehdä ja jos KIHUlle tällainen avustus myönnetään, niin kaikkien pitäisikin niin tehdä – siis lakata maksamasta pääomavuokria ja maksaa vain ylläpitovuokrat. Saisi Tilapalvelu miettiä strategiansa uusiksi!

Nykysysteemissä kaupungin sisäisillä vuokrilla kaupungin omat peruspalvelut saadaan näyttämään hintavilta. Mutta KIHUn ja Paviljongin kohdalla vuokria annetaan anteeksi myöntämällä niihin avustuksia. Tämä ei ole missään nimessä oikeudenmukaista eikä hyväksyttävää.

Niin kauan kuin KIHUn osallisuus doping-sotkuissa on selvittämättä, ei kaupungin tule tukea sen toimintaa yhtään nykyistä enempää.

Esitän, että talousarviomuutokset hyväksytään muilta osin, mutta ei investointiosassa esitettyä KIHUn tutkimushallia.

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 13.12.2010

Valkeamäen osayleiskaava

Riitta Tynjä/SKP

Valkeamäen aluetta koskeva kaavatyö on ollut keskeytyksissä mm. koska nähtiin järkeväksi tehdä ensin taloudellisesti edullisempi täydennysrakentamisen osayleiskaava. Myös kuntaliitokset uusine maa-alueineen toivat tarpeen tarkastella kokonaisuutta uudelta pohjalta. Kunnallistekniikan tiedossa olevat suuret kustannukset ovat nekin osaltaan hillinneet intoa alueen rakentamista kohtaan.

Kaavatyö on pitkäjänteistä ja pitkäkestoista, joten nyt on aika alueen osayleiskaavan käsittelylle ja hyväksymiselle. Muutama sana, jolla haluan jatkotyötä evästää.

Koska alue on pääosin kaupungin omistuksessa, lähtökohta suunnittelulle ja rakentamiselle on hyvä. Aluetta suunnitellaan nyt alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen enemmän pientalovaltaiseksi alueeksi. Tällaiselle varmaan on kysyntää. On kuitenkin muistettava pitää huoli alueen monipuolisesta asukasrakenteesta. Jyväskylässä on huutava pula kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista. Siksi esim. Jyväskylän Vuokra-asuntojen tulisi aloittaa uudistuotantoaan Valkeamäen alueella. Myös opiskelija-asuntojen rakentamista alueelle tulisi edistää.

Jos pientalovaltainen alue tarkoittaa omakotitaloja, joiden pihassa nököttää kaksi autoa, on todella haasteellista saada alueelle toimiva ja kannattava joukkoliikenne. Suunniteltu asukasmäärä ja yhteydet lähialueille (mm. Mustalampi) kuitenkin luovat sille hyvän pohjan.

Alueesta ei pidä rakentaa nukkumalähiötä, jossa ei ole palveluja ja josta käydään omilla autoilla hakemassa palvelut kauempaa. Tarvitaan päiväkotia, koulua, kauppaa ja montaa muuta palvelua. Järkevällä suunnittelulla ja rakentamisella voidaan parantaa myös läheisen Mustalammen alueen asukkaiden palvelutarjontaa.

Omat haasteensa rakentamiselle asettaa alueen maasto ja maaperä; korkeat kalliot ja alueella sijaitsevat suot. Mutta jospa rakentajat jo osaisivat ottaa huomioon kaikki ne tekijät, mitä esim. suon läheisyyteen rakentaminen vaatii. Alueen luontoarvojen vaaliminen lienee jatkosuunnittelussa itsestään selvä asia.

Kaupunginvaltuusto 29.11.2010/ vuoden 2011 talousarvioesitys

SKP:n ryhmäpuheenvuoro/Riitta Tynjä

On hienoa, että ensi vuoden budjettiesityksessä jatketaan rohkeasti mittavaa investointiohjelmaa. Mikä parasta, investoinnit kohdistuvat pääosin peruspalveluihin; päiväkoteihin, kouluihin, terveysasemiin. Uuden nuorisokodin valmistumisen myötä omat palvelut vahvistuvat ja ulkopuolisten ostojen vähentäminen tuo todellisia säästöjä. Lutakon tunnelin kaltaisia turhakkeita en esityksestä havainnut. Ison riskin kylläkin sisältää Huhtasuon koulukampus, joka aiotaan toteuttaa elinkaarihankkeena.  Ajatushan on päinvastainen tähänastiselle järkevälle linjalle, jossa ulkopuolisista vuokratiloista on pyritty eroon.

Hienoa on myös, että vihdoinkin kaupunki tunnustaa kolmannen sektorin tärkeyden tukemalla niin monikulttuurikeskus Gloriaa kuin Kansalaistoiminnan keskusta. Ilahduttavaa on myös, että kovasta sanelupolitiikasta huolimatta lähikirjastomme eivät joutuneet lahtipölkylle.

Budjetin lähetekeskustelussa vallitsi liikuttava yksimielisyys siitä, että perusturva- ja sivistyslautakuntien yksimielisiä esityksiä tulee kunnioittaa ja palauttaa niiltä leikatut rahat takaisin. No, näinhän suurin piirtein kävikin. Ja niin me kai sitten voimme vähin puhein yksimielisesti tämän budjetin hyväksyä, vai kuinka?

Ikävä kyllä niin hyvin asiat eivät tässä kaupungissa ole, etteikö aihetta kritiikkiin ja muutosesityksiin ole. Jo perusturvalautakunnan esityksestä todettiin, että olisi tarvittu vielä 6,3 milj. lisää, jotta kasvavan ja ikääntyvän väestön kasvava palvelutarve olisi optimaalisesti huomioitu.

Toin lähetekeskustelussa esille, kuinka Jyväskylässä asuu köyhää väkeä. Kymmeneen suurimpaan kaupunkiin verrattuna keskimääräiset tulot meillä ovat pienimmät ja taas työttömyysprosentti suurin. Nämä asiat eivät kyllä ole olleet mielessä niillä, jotka ovat ripotelleet palveluseteleitä budjettikirjassa vähän sinne sun tänne. Köyhien asiaa ei myöskään edistä se, että budjettiesitykseen ei ole mahdutettu rahaa maksuttomiin palautuskuoriin toimeentulotukiasiakkaille. Rallit ja Paviljonki sen sijaan ovat saaneet pitää tukirahansa.  Viime keväänä tekemäni valtuustoaloitteen maksuttomista palautuskuorista allekirjoitti noin puolet valtuutetuista. Aloitetta ei ole käsitelty edes lautakunnassa kuin budjetin liitteenä, ei siis tekstiasiana ollenkaan, mikä sentään on normaali valtuustoaloitteen käsittelytapa. Nyt meille esitetään tämän ja monen muun aloitteen toteamista loppuun käsitellyksi – joukossa jopa muutama valtuustossa palautettu aloite. Tällaista esitystä en voi hyväksyä.

Viimeisimmän tilaston mukaan nuorten työttömyys on aavistuksen verran laskenut. Sen sijaan pitkäaikaistyöttömien kasvutrendi on todella synkkä. Tästä ei päästä eteenpäin ilman, että kaupunki reippaasti nostaa työllisyysrahoja ja kohdentaa ne ennen muuta pitkäaikaistyöttömien työllistämiseen. Työllistettyjen määrää omissa palveluissa tulee vähentämisen sijaan lisätä. Esim. soten palveluihin tarvitaan lisää käsipareja. Myös kolmannen sektorin merkitys pitkäaikaistyöttömien työllistämisessä on kiistaton. Sen sijaan verorahojen heittäminen palveluseteleihin ei pure pitkäaikaistyöttömyyteen. Kun kaupunki itse päättää työllistämistoimista, niillä saadaan aikaan kustannustehokkuutta ja ns. sakkomaksujen alenemista. Se on järkevää, jos mikä.

Vanhuspalvelujen tarve kasvaa voimakkaasti. Jyväskylän vastaus tuntuu olevan ratkaista tämä kysymys pääsääntöisesti palveluseteleillä. Niitä on jo käytössä vanhusten tilapäisessä kotihoidossa ja nyt on tarkoitus laajentaa ne myös säännöllisen kotihoidon tarpeeseen. Uutena esitetään palveluseteliä vanhusten palveluasumiseen. Voi vain kuvitella, kuinka mummot ja papat etsivät netistä palveluntuottajia, vertailevat hintoja, laskevat omavastuuosuuksia ja valitsevat mieleisensä palvelun! Jota sitten kunta valvoo, miten valvoo. Kuka vastaa, mihin vanhus joutuu, jos firma menee konkurssiin seuraavassa kuussa?

Akatemiatutkija Teppo Kröger Jyväskylän yliopistosta toteaa yksityisen hoidon lisääntyneen nopeasti ja julkisen kotihoidon puolittuneen Suomessa. Muualla Euroopassa kehitys on ollut päinvastaista. Krögerin mukaan tällainen täysimittainen muutos hyvinvointivaltion tärkeissä palveluissa on tapahtunut ilman todellista poliittista keskustelua. Ja niinhän näyttää meillä Jyväskylässäkin tapahtuvan. Budjettikirjaan on lisätty palveluseteleitä koskevia lauseita sinne sun tänne. Emme ole käyneet kunnon keskustelua yksityistämisestä, sen perusteista ja seurauksista mm. eriarvoisuuden kasvulle yhteiskunnassamme. Yksityistämistähän palvelusetelit ovat, vaikka virkamiehet eivät sitä suoraan myönnä edes kysyttäessä.

Perustelut palvelusetelien lisäämiselle ovat yksipuoliset ja niukat. Asiakkaan valinnanmahdollisuuksia korostetaan. Mutta kustannusvertailuista ei löydy halaistua sanaa. Kuitenkin on kyse talousarviosta! Voiton tavoitteluun pyrkivän yksityisen yrityksen ja voittoa tavoittelemattoman kunnallisen palvelun hintojen puolueeton ja avoin tarkastelu on päätöksenteon pohjana välttämätöntä.

Viimeisimmässä kaupungin tiedotuslehdessä kerrotaan lapsiperheille tarkoitetuista palveluseteleistä, joihin ollaan lisäämässä rahaa reippaasti. Jutussa kerrotaan kuinka palveluseteli kasvattaa hoivayritysten liikevaihtoa. Ei ihme, että yrittäjien kokemukset ovat positiivisia, kun kunta takaa asiakkaita. Mutta onko kunnan tehtävänä luoda yrityksille palvelumarkkinoita? Mielestäni ei.  Mutta, jos joku on sitä mieltä, että kunta voi näin tehdä, niin eikö tasapuolisuuden nimissä pitäisi seteleillä tukea muitakin palveluyrityksiä; jalkahoitajia, kampaajia, kosmetologeja jne., jotka myös tarvitsevat lisää liikevaihtoa.

Kuulin kerran erään yrittäjäpoliitikon sanovan, että yhteiskunnan tulee luoda yritystoiminnalle edellytyksiä kaavoituksella, mutta siinä se sitten onkin. Kaikki muu on kiinni yrityksestä, sen ideoista ja osaamisesta, muuta ei yhteiskunnalta pidä anoa eikä saada, se vain laiskistaa yritystä.

Me päätämme täällä valtuustossa raamibudjetista, mikä merkitsee, että emme tiedä, mihin kaikkiin konkreettisiin asioihin päätöksemme vaikuttaa. Niistä päättävät lautakunnat ja virkamiehet osaltaan. Toivon kuitenkin, että sotessa nähtäisiin, kuinka tärkeää olisi riippumattoman ja ammattitaitoisen sosiaaliasiamiestoiminnan jatkaminen Keski-Suomen Sosiaalialan osaamiskeskuksen kanssa. Tässä, jos missä osoitettaisiin, että otetaan huomioon köyhän ja heikompiosaisen näkökulma, eikä sieltä ensimmäiseksi leikattaisi.

Ja lopuksi.

Ihmettelen kovin, että budjettiesityksessä ei mainita sanallakaan, että luottamusmiespalkkioita on aikomus nostaa ensi vuoden alusta. Palkkiosääntö ollaan siltä osin tuomassa joulukuun valtuustoon. Miksi tietoa pihdataan? Rahathan on oltava jo tämän budjetin sisällä. SKP ei näe palkkioiden nostolle mitään perusteita vaan rahat voitaisiin käyttää vaikkapa niihin toimeentulotukiasiakkaiden palautuskuoriin.

Budjetin yksityiskohtaisemman käsittelyn yhteydessä tulen tekemään muutamia muutos- ja lisäysesityksiä mm. tässä puheenvuorossa viittaamiini asiakohtiin.

 Talousarvion 2011 lähetekeskustelu 25.10.2010

SKP/Riitta Tynjä

Budjettiesityksessä todetaan kaupungin väestörakenteesta ja yleisestä palvelutarpeesta mm. kuinka taloudellisella huoltosuhteella mitattuna Jyväskylä on huonossa asemassa muihin suuriin kaupunkeihin verrattuna. Keskimääräiset vuositulot v.2008 olivat Jyväskylässä noin 23 000 euroa, kun 10 suurimman kaupungin keskiarvo oli miltei 26 000 euroa. Työttömyysaste oli meillä pari prosenttia vertailukaupunkeja korkeampi. Sen sijaan toimeentulotukea meillä oli myönnetty asukasta kohden 10 euroa vertailukaupunkeja vähemmän. Meillä asuu siis köyhää väkeä; opiskelijoita ja työttömiä, eläkeläisiä sekä pieni- ja keskituloisia palkansaajia. Akateemisesti koulutettujen työttömien määrä on suuri, samoin nuorten ja pitkäaikaistyöttömien.

Miten tämä budjettiesitys sitten vastaa köyhien ja pienituloisten kuntalaisten palvelutarpeisiin? Lakkauttamalla lähikirjastoja. Nostamalla julkisen liikenteen taksoja. Tarjoamalla palveluseteleitä parisuhdeongelmiin, kotiavun tarpeeseen, palveluasumiseen – miltei mihin vain. Kuntalaisten tarpeisiin vastataan mm. rahoittamalla ralleja, Paviljonkisäätiötä ja kansallista ruokakulttuurikeskus Raparperia.

Budjettiin ei ole mahtunut valtuustoaloitteessa esittämiäni maksuttomia palautuskuoria toimeentulotukiasiakkaille. Niiden kustannukseksi oli arvioitu 63 500 euroa. Sen sijaan Raparperille irtoaa ensi vuonna 50 000 euroa. Molemmat ovat ns. lisätarpeita. Näitä ei tietysti tarvitse asettaa vastakkain. Mutta voi kysyä, mitä arvoja edustaa päättäjä, joka ei näe kaikkein köyhimpien kuntalaisten arjen ongelmia. Tai, kun joudumme priorisoimaan, niin onko 160 000 euroa kuntien historiateosten kirjoittamiseen tärkeämpää kuin Tuulikki Väliniemen aloitteen pohjalta lapsiperheiden kotipalveluun esitetyt kaksi uutta kodinhoitajaa, josta kustannuksen on arvioitu olevan 90 000 euroa.

Tuottavuuden parantaminen on yksi mantra, jota kunnissa tänä päivänä hoetaan. Palvelujen järjestämisen linjausten asettamisen tavoitteena kerrotaan olevan, että palvelujen määrä ja laajuus ainakin osittain supistuvat sekä palvelu- ja laatutaso muuttuvat. Toisaalta sitten kerrotaan suunnattavan toimintaa kuntalaisten hyvinvoinnin edellytysten vahvistamiseen ja sosiaalisen turvallisuuden parantamiseen. Mitähän se käytännössä pienituloisen kuntalaisen kannalta tarkoittaa, kun päättäjille samassa yhteydessä kerrotaan palveluverkkojen tiivistämisestä ja palveluseteleiden lisäämisestä? Ennalta ehkäisevien palvelujen saamiseen uskovat ne, jotka uskovat joulupukkiin.

Tuottavuusohjelman tavoitteena on parantaa tuottavuutta väkeä vähentämällä. Se on hyvin yksioikoinen ja kaavamaisesti yrityselämästä kopioitu toimintatapa. Tuottavuutta voidaan nimittäin kuntapuolella nostaa jopa henkilöstöä harkiten lisäämällä. Esimerkiksi Lotilan nuorisokodissa on kahden henkilötyövuoden lisäämisellä voitu nelinkertaistaa asiakasmäärä ja siten vähentää kalliiden ostopalveluiden käyttöä. Vastaava panostus toimisi varmasti myös muualla ja siksi kannattaisi ennakkoluulottomasti miettiä omaan toimintaan panostamista säästöjen hakemisessa.

Perusturvalautakunta esitti yksimielisesti raamiin lisää 18,2 milj., jotta lakisääteiset palvelut voitaisiin turvata ja vastata palvelutarpeen kasvuun. Tästä ei olisi ollut vara leikata yhtään miljoonaa, kuten kaupunginjohtajan esityksessä kuitenkin on tehty. Jälleen kerran ollaan tekemässä tietoista alibudjetointia soteen – asia, josta kaupunginjohtajan muissa yhteyksissä kiittelemä tarkastuslautakuntakin on useaan kertaan huomauttanut. Esityksessä ei hoitotakuu täysin toteudu mm. välittömän yhteyden saamisessa terveysasemille, eikä suun terveydenhuollossa. Uuden asetuksen edellyttämistä terveydenhoitajista saadaan vain puolet. Vanhus- ja vammaispalveluissa ei ministeriön laatusuosituksen mukaista hoitotyöntekijöiden mitoitusta kyetä kaikin osin noudattamaan. Jos oikein ymmärrän, niin esityksen mukaan Jyväskylä rikkoo lakia. Lautakunnan yksimielinen esitys poikkeaa n. 4 miljoonaa kaupunginjohtajan esityksestä ja siihen tulee mielestäni päästä. Siihen, että palveluiden lisäykset tapahtuvat suurelta osin palveluseteleiden kautta suhtaudun kriittisesti. Kun asiakkaalla ei ole maksukykyä omavastuuosuuteen, hän tarvitsee enemmän seteleitä ja näin palvelun hinta tulee kalliimmaksi kuin omana toimintana.

Opetustoimessa leikkurin vaikutukset näkyvät mm. ryhmäkokojen kasvamisena ja koulunkäyntiavustajien vähenemisenä. Näiden toimien kerrannaisvaikutus voi olla katastrofaalinen ja on turha puhua kuntalaisten hyvinvoinnin edellytysten vahvistamisesta. Molemmilla toimilla on kaupunki lisäämässä työttömyyttä, joka muutoinkin on meillä ennätyskorkea. Väen vähentämisen sijasta kaupungin tulisi panostaa esitettyä enemmän työllistämiseen. Tietojeni mukaan työllisyysbudjetin sisällä ollaan siirtämässä painopistettä nuoriin. Koska rahaa ei tule lisää, toimien seurauksena pitkäaikaistyöttömien tilanne vastaavasti heikkenee. Ei ole oikein, että eri ryhmät työttömissä asetetaan vastakkain. Lisäraha työllistämiseen tulee moninkertaisesti ja monella tapaa takaisin. Yli 6 miljoonan sakkomaksu ei ole Jyväskylän imagolle hyväksi.

Jyväskylässä on aina ollut mielenkiintoinen tapa nostaa esiin slogan ”seinistä sisältöön”. Kouluverkkopäätöksen yhteydessä vuonna 2005 vedottiin, että näin saadaan rahaa opetukseen. Nyt meillä rakennetaan uusia seiniä ja siksi ei ole rahaa opetukseen!

Sivistystoimessa kirjastoverkon kohdalla lie käytetty tätäkin slogania. Lisäksi on nostettu esiin, kuinka kamalaa on, kun meillä on tiloja enemmän kuin vertailukaupungeissa. Olisimme ylpeitä, kun jossain olemme edellä muita! Lautakunta rohkeasti kieltäytyi lakkauttamasta tiloja ja teki uusia visioita. Suunta, jossa meillä olisi jopa nykyistä enemmän monipuolisia palvelukeskuksia lähiöissä, on oikea ja kehittämisen arvoinen. Mutta en kyllä ymmärrä, mikä kirjasto sellainen on kuin esim. Kypärämäkeen on kaavailtu, että on vain lehtilukusali ja joku automaatti.

Kirjastotoimessa on etsitty säästöjä ja keksitty mm. että luovutaan Minnansalin ja pienen luentosalin hallinnoinnista. Jossain tuo homma on kuitenkin hoidettava, joten siinä kustannus vain siirtyy toisaalle. Samoin käy, kun kaupunkirakennepalveluista osa liikenteen menoista siirtyy sivistystoimen ja soten maksettaviksi. Eiväthän tällaiset ole kokonaisuuden kannalta säästöjä.

Mutta kun joukkoliikenteen lippujen hintoja nostetaan, niin siinä kyllä lyödään korvalle kaupunkistrategiaa, jossa puhutaan autoriippumattomuuden edistämisestä sekö ekologisen ja kestävän kehityksen mukaisen toiminnan varmistamisesta.

Lopuksi kiitos siitä, että rohkeutta riittää jatkaa mittavaa päiväkoti- ja koulurakentamista, omaa uutta nuorisokotia unohtamatta. Aktiiviselle kansalaistoiminnalle varmasti osaltaan kuuluu kiitos siitä, että Glorian ja Kansalaistoiminnan keskuksen rahoitus on viimein saatu kestävälle pohjalle.

 
Jyväskylän kaupunginvaltuusto 11.10.2010

asia n:o 149 Uuden sukupolven kaupunkiorganisaation valmistelua ohjaava järjestämistason perusrakenne

Riitta Tynjä/SKP

Mikäli kuntaliitoksen järjestämissopimuksessa ei olisi ollut mainintaa uuden sukupolven organisaatiouudistuksesta, olisimmeko nyt käsittelemässä koko asiaa? Yksi sun toinen on todennut, että emme tarvitse muutoksia muutosten itsensä vuoksi. Itse olen kysellyt sen perään, että mitkä muut syyt - kuin tuo kuntaliitossopimuksessa oleva toteamus - ovat tämän organisaatiomuutoksen taustalla. Kovin selkeitä ja konkreettisia vastauksia en ole saanut. ”Koska yhteiskunta muuttuu, tulee meidän muuttua sen mukana”. Tämä tuntuu pitävän sisällään ajatuksen, että myös palvelujärjestelmän tulee muuttua ihan vain sen takia.

Kuntalaisille ymmärrettävämpää ja omasta mielestäni kaikin puolin järkevää olisi tämän kamalan kapulakielen sijasta puhua siitä, mikä nykyjärjestelmässä toimii huonosti. Ja kun se on todettu, mietitään, mitä tarvitaan, jotta tilanne muuttuu paremmaksi. Tarvitseeko sen takia pistää kaikki uusiksi? Miksi myös nyt hyvin toimivat käytännöt pitää muuttaa?

Kovin suureen ääneen ei ole toitotettu, että tavoitteena olisi säästöjen aikaan saaminen, toiminnan tehostuminen ja henkilöstövähennykset. Jossain varmaan on kuitenkin olemassa luvut näiltäkin osin, ja olisi reilua kertoa ne julki. Avoimuuttahan tässä kai tavoitellaan?

Palvelun käyttäjien ja perustason työntekijöiden näkemykset palvelujen järjestämisestä nyt uudessa tilanteessa tulee ottaa huomioon myös käytännössä, ei vain puheissa. Kun asiakas kokee, että hän joutuu apua saadakseen kulkemaan luukulta toiselle, on istuttava alas ja rauhassa mietittävä palveluketjujen sujuvuutta. Ja ennen kaikkea on muistettava rajapinnat, joita aina tulee olemaan, järjestettiin palvelut miten tahansa. Jos lapsiperheiden palvelut kootaan yhteen, mitä kaikkia palveluja sieltä saa? Joutuuko lapsiperhe kuitenkin hakemaan tarvitsemansa lääkäriavun ja toimeentulotuen toisesta yksiköstä? Milloin liikkuu asiakas, milloin työntekijä? Minkä kaikkien palvelujen yhteen kokoaminen tuo synergiaetua ja on järkevää?

Pidän erittäin tärkeänä jo nyt alkuvaiheesta lähtien kysyä kuntalaisilta, mikä nykyisessä palvelujärjestelmässä toimii ja mikä ei ja miten he toivovat asioiden olevan. Tiedän, että palautemahdollisuus on kaiken aikaa esim. netissä, mutta ei homma siten toimi. On koottava tietoa monin eri tavoin, kansalaiskeskusteluin, asiakasryhmissä jne.

Uuden sukupolven organisaatiomuutoksen tarkastelussa lähtisin itse myös miettimään, miten asiat toimivat vuonna 2013 - mikä silloin toimii nykyistä paremmin ja miten?

Kun virkamiehet valmistelussaan ja me päättäjät päätöksenteossa käsittelemme vaikkapa ensi vuoden budjettia, lähtökohta usein on, että katsotaan vain sen oman hallintokunnan raamien sisään. Leikataan tästä ja säästetään, mutta ei oteta huomioon, että toimenpide aiheuttaakin kustannusten nousua toisessa hallintokunnassa. Jos me tämän organisaatiomuutoksen lopputuloksena osaamme katsoa koko kaupungin kokonaisuutta, niin silloin olemme mielestäni onnistuneet.

Nythän meillä on tilanne, että pienehkön hallintokunnan menoja ollaan ns. ”säästämässä” lakkauttamalla lähikirjastoja, koska meillä on ”liikaa seiniä kirjoja varten”. Kehottaisin nyt siltä osin painamaan jarruja ja katsomaan uuden sukupolven organisaation mahdollisuuksiin ja näköaloihin. Luomalla eri kaupunginosiin alueiden omia lähipalvelukeskuksia monipuolisine palvelukokonaisuuksineen, me katsomme yli hallintokuntien raja-aitojen ja näemme kuntalaiset kokonaisvaltaisesti oman asuinalueensa toimijoina.

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 20.9.2010

asia n:o 139 Tehdaskiinteistön etuosto-oikeuden käyttäminen ja muutos vuoden 2010 talousarvioon

Riitta Tynjä/SKP

SKP kannattaa etuosto-oikeuden käyttämistä Kankaan tehdasaluetta koskien. Kun alue on kaupungin omistuksessa, on aivan toisenlaiset mahdollisuudet vaikuttaa alueen kehittämiseen ja esim. asuinalueen hintatasoon kuin sen ollessa grynderien hallussa. Jyväskylässä on ihan liikaa purettu vanhoja alueita maan tasalle ja rakennettu rumia laatikoita tilalle. Maakuntakaavaan tämä alue on merkitty arvokkaaksi tehdasmiljööksi ja toivon, että ainakin osa rakennuskannasta säilytetään. Alueen sijainti on yhdyskuntarakenteen kehittymisen kannalta merkittävä; on mahdollista rakentaa monipuolinen asumisen, työpaikkojen ja palvelujen alue kävelyetäisyydelle ydinkeskustasta. Ja sokerina pohjalla: virkistysreitin aikaansaaminen Tourujoen varteen Jyväsjärveltä Palokkajärvelle on asia, jota ei pidä unohtaa.

Ei tietysti voi ajatella sinisilmäisesti, että kun alue on kaupungin omistuksessa, niin kaikki sujuisi kuten me haluamme ja kaupunkilaisten tarpeet tulisivat erinomaisesti huomioitua. Siihen kuitenkin voidaan, ja pitää pyrkiä. Lopputuloksessa onnistuminen riippuu mm. virkamiesvalmistelusta ja poliittisesta päätöksenteosta. Alueen ollessa yksityisen omistuksessa, vaikutusmahdollisuus on paljolti vain sen omistajilla.

Alueen hankkimiseksi kaupunki joutuu ottamaan lisää velkaa. Kuntalaisten voi olla vaikea ymmärtää, miksi otetaan lisää velkaa ja rahapulaan vedoten samalla leikataan palveluista. Mahdollisista leikkauksista emme päätä nyt, ne esitykset käsitellään budjettikokouksessa. Mutta joskus köyhänkin on viisasta ottaa vaikka pankkilainaa, jos suuhun on tipahtamassa kultamuna. Valtuutettu Tuupainen on tähän saakka kaikissa mahdollisissa tilaisuuksissa korostanut kuinka velan määrällä ei ole väliä, kun kaupungilla on myös omaisuutta. Siksi hänen toimintansa tässä vaikuttaakin puolueelleen tyypilliseltä populismilta.

Etuosto-oikeus merkitsee, että kunta asettuu ostajan tilalle kauppakirjan mukaisin ehdoin. Näin ollen hinnasta ei voida tinkiä. Entäpä nuo muut kauppakirjassa olevat ehdot, mitä kaikkea ne merkitsevät kaupungin kannalta? Näistä muutama kysymys, joihin toivon saavani vastauksen tässä kokouksessa.

1. Kaupan kohde (1. kohta)- kappaleessa todetaan, että ”irtain omaisuus (paperikoneet) jää myyjälle, jolla on oikeus säilyttää kyseistä omaisuutta kiinteistöllä”. Kuinka kauan tämä mahdollisuus on ja onko ostajan siitä syystä omalla kustannuksellaan pidettävä tietty lämpötila kiinteistöissä?

2. Muut ehdot (10. kohta) – kohdan ensimmäinen kappale on mielestäni tärkeä. Tässä vakuutetaan, että ostaja tuntee kiinteistöt hyvin, koska on omistanut ne aiemmin ennen niiden siirtymistä myyjälle. Selvyyden vuoksi vielä todetaan, että ostaja vastaa itse sellaisista vastuista, jotka ovat syntyneet aikaisemmin sen hallinnan aikana. Tässä ostajalla tarkoitetaan M-Realia. Mutta kun ostajaksi muuttuu Jyväskylän kaupunki, niin eihän tämä pidä paikkaansa tältä osin. Ei kaupunki ole ollut aiempi omistaja eikä kaupunki varmasti tunne kiinteistöjä erittäin hyvin – kuten M-real vakuuttaa tuntevansa. Kysynkin kaupungin lakimieheltä, miten tämä kohta on tulkittava ja miten vastuut menevät? Jos esim. myöhemmin ilmenee, että tehdasalueen maaperä on saastunutta ja maita joudutaan vaihtamaan, kuka vastaa kustannuksista?

Tiedän, että valtuusto ei päätä etuosto-oikeudesta, vaan lainan ottamisesta. Kuitenkin nämä asiat kytkeytyvät toisiinsa ja siksi toivon vastausta kysymykseen täällä valtuustossa.

Joka tapauksessa etuosto-oikeuden käyttäminen on monesta näkökulmasta ajatellen järkevää. On korostettu myös, että investointi on pitkällä aikavälillä taloudellisesti kannattava. Näin varmasti on. Siksi SKP kannattaa tätä esitystä, mutta haluaa muistuttaa, että mm. ennalta ehkäiseviin palveluihin satsaaminen on myös pitkällä tähtäimellä taloudellisesti kannattavaa. Tulemme kannattamaan myös sellaisia esityksiä tai tekemään niitä itse.

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 23.8.2010

asia n:o 117/Riitta Tynjä

Jyväskylän kaupungin aikuispsykiatrian ja Keski-Suomen sairaanhoitopiirin aikuispsykiatrian avohoidon yhdistämisessä on kyse merkittävästä asiasta. Muutoksen kohteena on laaja asiakaskunta, henkilöstö, tilat ja määrärahat.

Kun sitten vielä hankkeen ohjausryhmä päätti ottaa mukaan seututerveyskeskushankkeessa mukana olevat kunnat, niin kokonaisuus paisui kuin pullataikina.

Miksi muutos on tarpeen? Liitematerialista saamme lukea, että ”Jyväskylän kaupungin terveyskeskuksen aikuispsykiatrian ja sairaanhoitopiirin aikuispsykiatrian avohoitopalveluita ei ole voitu yhteen sovittaa tarkoituksenmukaisella tavalla ja Jyväskylän aikuispsykiatrian kokonaiskustannukset ovat nousseet merkittävästi”. Siksi on ollut tarpeen selvitellä avohoidon yhdistämistä.

Uudistuksen tavoitteet ja periaatteet ovat hienot ja ylevät. Pahoin pelkään vain, että ne eivät toteudu pelkällä laatikkoleikillä. Toivonkin, että tämä uudistus ei käytännössä ole sitä, miltä se paperilla näyttää: henkilöstölukuja sijoitettuna eri yksiköihin. Laajasta esittelymateriaalista jäin kaipaamaan tietoa siitä, miten asiakkaita on kuultu. Onko heidän näkemyksiään esim. järjestöjen kautta huomioitu? Johtoryhmät ovat kyllä asiaa käsitelleet ja liitemateriaalin mukaan myös yhteistoimintakokouksissa asia on ollut esillä. Olisin kuitenkin kaivannut sellaisista esim. muistioita, joista olisi ilmennyt, millaisia ajatuksia työntekijöiden mielissä hankkeesta liikkuu.

Omassa työssänikin olen kyllä havainnut tuota palvelujen päällekkäisyyttä ja välillä epätietoisuutta siitä, mikä olisi oikea hoitava taho. Suurempi ongelma tosin on ollut riittämättömät palvelut tarvitsijoille.

Näin päättäjänä mietin myös, että tokkopa soten riittämättömät määrärahat nykyisiin aikuispsykiatrian palveluihin siitä kasvavat, että ne siirretään muualla päätettäväksi. Muistan kuinka toissa keväänä oli ukaasina, että asumispalveluyksiköihin ei saanut sijoittaa ketään määrärahojen riittämättömyyden takia tai kuinka psykiatrisen sairaanhoitajan tilalle ei saanut palkata uutta vaan potilaat jaettiin muiden, jo ylityöllistettyjen kesken. Ei sairaanhoitopiiri varmaankaan ilmaiseksi kaupungille tätä palvelua hoida. Tuskin soten ensi vuoden budjetissa tuo raha ”säästyy”. Mutta jos ja kun päätösvalta siirtyy, liekö se sitten asiakkaille parempi vai huonompi asia?

Päihde- ja mielenterveysongelmat usein kietoutuvat yhteen. Siksi on hyvä suuntaus, että ne hoidettaisiin samalta luukulta. Mietin vain kaupungin nykyistä käytäntöä, jossa päihdehuollon johtaja vastaa niin päihdesäätiölle osoitettavista määrärahoista kuin muualta ostettavista palveluista. Miten tämä käytännössä muuttuu? Kuka päättää ja miten asiakkaan yhteistyötahot otetaan mukaan?

Mitä enemmän tätä asiaa luki ja mietti, sitä enemmän kysymyksiä mieleen nousi. Ymmärrän kuitenkin, että päätös on tehtävä, enkä esitä palautusta lisäinformaation saamiseksi. Toivon sydämestäni, että tämä muutos olisi kuntalaisten parhaaksi.

Asiakohdat n:o 98-99 Tarkastuslautakunnan arviointikertomus 2009 sekä vuoden 2009 tilinpää-töksen hyväksyminen ja vastuuvapauden myöntäminen tilivelvollisille

Kuntaliitospäätöksen toimeenpano leimasi niin viime kuin sitä edeltävää vuotta. Vuosi sitten toin esille huoleni, että ”isompi jyrää pienet” ts. toimintaa suunnitellaan vanhan Jyväskylän toimintamalleilla, eikä aidosti tarkastella, että hyviä käytäntöjä on ollut olemassa myös Korpi-lahdella ja Jyväskylän maalaiskunnassa. Tarkastuskertomuksessa kiinnitetään asiaan ihan aiheellisesti huomiota.

Uuden, laajentuneen kunnan myötä korostuu lähipalveluiden saatavuus, kattava ja toimiva palveluverkosto. Viime vuonna tehtiin lukuisia palveluverkkoselvityksiä, joista osa tähdännee tänä vuonna palvelupisteiden vähentämiseen. Viime vuonna sellainen toteutui jo sosiaaliasemien osalta, kun Korpilahtea lukuun ottamatta kaikki alueelliset sosiaaliasemat lakkautettiin ja toiminta keskitettiin kaupungin keskustaan. Vaajakosken, Palokan ja Huhtasuon köyhiltä on nyt sitten löydyttävä bussi- tai postimerkkiraha viimesijaista toimeentuloturvan, toimeentulotuen hakemiseen. Vähin, mitä voimme asian korjaamiseksi tehdä, on ottaa käyttöön maksuttomat palautuskuoret toimeentulotuen asiakkaille. Yhteispalvelupisteiden vahvistaminen ja sellaisen saaminen myös Tikkakoskelle on entistä tärkeämpää.

Kuntaliitoksesta onkin saatu uusi, oiva perustelu erilaisten lähipalvelujen lakkauttamiseen vanhan Jyväskylän eri kaupunginosissa. Esim. kun Korpilahdella tai vanhan mlk:n alueella on kirjastojen välillä matkaa niin ja niin paljon, niin on epätasa-arvoista, jos kirjasto on Kortepohjassa, Keltinmäessä tai Keljonkankaalla, kun pääkirjastoon ei matkaa ole kuin muutama kilometri!
Kannattaisi tutustua EU:n suositukseen, jonka mukaan lähipalveluiden tulisi kaupunkimaisessa asutuksessa sijaita kävelyetäisyydellä – oliko se nyt 300 vai 700 metrin päässä.

Järjestämissopimuksessa yhtenä asiana nostetaan esiin kuntalaisten vaikuttaminen ja osal-listuminen. Nuorisovaltuuston perustaminen oli ihan hyvä juttu. Jatkona voisimme päättää nuorisovaltuustolle edustuksen läsnäolo - ja puheoikeudella myös tänne valtuustoon.
Mutta uuden laajan kunnan asukkaat eivät kaikki mahdu tai voi tulla tänne valtuuston koko-uksia seuraamaan. Olisi ollut todella edistyksellistä, jos olisimme tehdyn valtuustoaloitteen mukaisesti päättäneet näiden kokousten videoinnista jo tästä vuodesta alkaen.

Tilinpäätösasiakirjassa käydään läpi tavoitteiden toteutumista. Aikuispsykiatriassa tavoittee-na oli vähentää sairaalapaikkoja 10 %, mutta käyttö lisääntyi 7.5 %. Asiakirjoista ei selviä, johtuiko tämä tarpeen kasvusta vai korvaavien avopalveluiden niukkuudesta. Lastensuojelussa aikarajat paukkuivat yli. Samoin toimeentulotuen ja aikuissosiaalityön osalta ei lainmukaisiin aikarajoihin päästy. Tiedän, että viime mainitun asian osalta on nyt ryhdytty toimiin läänin uhkasakon alla. Mutta miten on lastensuojelun laita? Lisävakansseja tarvittaisiin ehdottomasti. Tarkastuslautakunta huomauttaa, että valtuuston on huolehdittava riittävistä määrärahoista, jotta annettuihin tavoitteisiin päästään. Eikä tämä ole ensimmäinen kerta. Voisimmeko viimein sopia, että alibudjetoinnista luovutaan? Ettei vuoden kuluttua tarvitsisi lukea näitä samoja huomautuksia?
 
Sivistyspalveluissa tarkastuslautakunta esittää huolensa, kun päättöluokkalaisista 185 ei ottanut vastaan toisen asteen opiskelupaikkaa, hakeutunut lainkaan jatko-opintoihin tai jäi ilman päättötodistusta. Luvusta puuttuvat vielä ne nuoret, jotka aloittavat toisen asteen opin-not, mutta keskeyttävät ne viimeistään parin kuukauden kuluttua. Vanhan Jyväskylän aikana puhuttiin ns. ryhmä sadasta. On todella huolestuttavaa, että määrä on miltei kaksinkertaistunut. Kun nämä nuoret ehtivät olla pari vuotta tekemättä mitään ja 18 vuotta täytettyään tulevat hakemaan toimeentulotukea, on aikuissosiaalityössä haastetta kerrakseen nuorten aktivoinnissa työhön ja koulutukseen, kun pelkästään päivärytmin opettelusta on lähdettävä – motivoinnista puhumattakaan.

Kuntaliitoksen toimeenpanoon liittyvä ylimääräinen työ, monenlainen epävarmuus työyhtei-söissä, lomarahojen vapaaksi vaihtamisvaateet ja tiukat täyttölupamenettelyt ovat olleet omi-aan heikentämään henkilöstön työssä jaksamista. Tarkastuslautakunta kiinnittääkin aiheellisesti huomiota asiaan ja kysyy, mitä kaupunki työnantajana aikoo tehdä riittävän tuen antamisessa henkilöstölleen. Olin kovin pettynyt tärkeimmän voimavaran – henkilöstön – osuuden vähäisyyteen tilinpäätösasiakirjassa. Nythän se ei aiempien vuosien tapaan ollut edes oma erillinen opuksensa. Siinäkin varmaan säästettiin. On todella hyvä ehdotus, että henkilöstökertomus olisi tarkastuslautakunnalla käytössään jo sen tehdessä arviointikertomusta.

Valtuusto teki viime vuoden marraskuussa päätöksen, jolla se uhmasi viime elokuussa Kor-keimman hallinto-oikeuden tekemää päätöstä olla perimättä ex kaupunginjohtaja Pekka Ket-tuselle laittomasti maksettuja erorahoja. On erikoista, että tahtotila näiden rahojen maksami-seen ja perimättä jättämiseen on tässä kaupungissa niin kova, että se ajaa edelle ylimmän oikeusasteen päätöksistä. Vaikka hallinto-oikeus viimeksi käänsikin takkinsa, niin prosessi on edelleen vireillä. Siksi on loogista jättää tämän asian osalta vastuuvapaus auki, odottamaan Korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä.

Siksi katson, että kaupunginvaltuusto hyväksyessään Jyväskylän kaupungin vuoden 2009 tilinpäätöksen ei voi myöntää vastuuvapautta tilivelvollisille ex kaupunginjohtaja Pekka Kettusen erorahojen perimättä jättämistä koskevalta osin.

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 22.3.2010

Riitta Tynjä/SKP

Asia n:o 49 Kaupunkistrategian ”Jyväskylän kaupungin kehitysaallot” hyväksyminen

Tätä strategiaa on työstetty toista vuotta, aikaa on kulunut ja kokouksia on pidetty.  Paperi on hioutunut ajan myötä, mutta toisaalta se on myös rönsyillyt ja etenkin toimenpideluetteloon on tullut uusia yksityiskohtia. Jotta tämä on koko valtuuston hyväksyttävissä, täällä on oltava vähän kaikkea kaikille – kuin suuressa tavaratalossa.  On elinkeinopolitiikkaa, ekologiaa, ekonomiaa, ennalta ehkäiseviä palveluja ja edustuksellista demokratiaa.

Onko tämä kokonaisuus tasapainossa, ja kenen arvot ja tavoitteet täältä nousevat eniten esiin – sen me tulemme ajan myötä näkemään. Joudumme tekemään strategisia valintoja ja niistä nousevat arvomme esiin.

Visio ”Jyväskylä – kilpailukykyinen kaupunki, joka tarjoaa kannustavat mahdollisuudet elämiseen, yrittämiseen ja opiskeluun” on kovin mahtipontinen ja ylevä. Tällaisia taitavat olla visiot muissakin kaupungeissa. Ellei tämä perustuisi hyväksyttyyn kuntien yhdistymissopimukseen(18.2.2008) ehdottaisin tilalle vaatimattomammin ja kansantajuisemmin visioksi: ” Jyväskylä on kaupunki, jossa kaikilla kuntalaisilla on hyvä olla ja elää”.

Kun päätösten yritysvaikutusten arviointi päätetään ottaa käyttöön, olisiko erikseen todettava myös päätösten sosiaalisten vaikutusten arvioinnin (SVA), ympäristövaikutusten arvioinnin (YVA) ja sukupuolivaikutusten arvioinnin(SUVAUS) kuuluvan automaattisesti päätöksentekojärjestelmäämme?
En nyt kuitenkaan tee mitään lisäysesitystä, mutta totean tässä mainitsemieni asioiden olevan ihan yhtä tärkeitä, ja ne eivät saisi meillä päätöksenteossa jäädä sivuun.

Tärkeintä on kuitenkin, miten nämä strategiat alkavat elää elävässä elämässä, poliittisessa päätöksenteossa. Siksi jo viime käsittelyn yhteydessä esitin päätökseen lisättäväksi maininnan, että ”toimielinten päätöksenteossa pyritään siihen, että kunkin päätöksen kohdalla todetaan, miten päätös tukee kaupungin strategioita ja erityisesti, mitä niistä”. Esitys sai myös ryhmäpuheenjohtajien palaverissa kannatusta. Kaupunginhallituksessa päätökseen on lisätty lause ” Kaupunkistrategia ohjaa palvelualueilla asioiden valmistelua ja päätöksentekoa”. Minulle on kerrottu tämän merkitsevän tekemääni esitystä. Hyvä niin. Tehtyjen päätösten seuranta ja arviointi on ensiarvoisen tärkeää. Mutta nyt on tärkeää, että päästään eteenpäin palvelualueiden omien strategioiden tekoon.

Riitta Tynjä/SKP

Asia n:o 56: Keskeneräiset valtuustoaloitteet

Haluan nostaa tässä asiakohdassa keskusteluun yleisellä tasolla aloitteiden käytön ja käsittelyn, niin valtuusto- kuin kuntalaisaloitteiden.

Valtuuston työjärjestyksessä todetaan valtuutettujen aloiteoikeus ja se, että maaliskuun loppuun mennessä tulee valtuustolle tuoda tiedoksi keskeneräiset aloitteet. Sen sijaan kuntalaisten aloitteiden käsittelystä siellä ei mainita mitään. Vanhan Jyväskylän aikaan oli käytäntö, että samaiseen maaliskuun kokoukseen tuotiin valtuustolle tiedoksi myös keskeneräiset kuntalaisaloitteet. Nyt uuden valtuuston aikana näin ei ole enää jostain syystä toimittu.

Kuntalain 28§:ssä todetaan kunnan asukkaan oikeudesta tehdä kunnalle aloitteita sen toimintaa koskevissa asioissa. Samoin siellä todetaan, että valtuuston tietoon on saatettava vähintään kerran vuodessa sen toimivaltaan kuuluvissa asioissa tehdyt aloitteet ja niiden johdosta suoritetut toimenpiteet. Kysynkin, ovatko valtuutettujen aloitteet jotenkin arvokkaampia kuin kuntalaisen aloitteet, vai miksi kuntalaisaloitteita ei käsitellä valtuustossa, eikä tuoda enää edes tiedoksi.

Viime joulukuussa me käsittelimme tällä valtuustossa Jenny Lindborgin valtuustoaloitteen koskien valtuustonkokousten lähettämistä internetin välityksellä. Hallitus esitti, että asiaan palataan kahden vuoden kuluttua kaupungintalon remontin yhteydessä. Itse esitin asian palauttamista, koska videointi olisi mahdollista toteuttaa suhteellisen edullisesti ilman kiinteitä laitteita. Äänin 39-36 aloite ei palautunut.

Moniko meistä valtuutetuista on tietoinen, että samaa asiaa koskevan kuntalaisaloitteen oli 22.10.09 jättänyt yksi kuntalainen ja 27.12.09 kaksi kuntalaista. Hallituksen listan liitteestä ilmenee, että kansliapäällikkö on vastannut sähköisesti tuohon ensimmäiseen aloitteeseen 22.2.2010 ja jälkimmäiseen 20.1.2010. Vastausten sisältö ei ole liitteestä luettavissa. Minulla on käytettävissäni toinen noista vastauksista. Siinä todetaan, että ”keväällä 2010 ei valtuuston kokousten muutosvaiheesta johtuen ole mahdollista toteuttaa kokousten videointia, mutta asiassa eteneminen on mahdollista syksyllä 2010, jolloin arvioidaan toteuttaminen kustannusvaikutuksineen ja asia viedään kaupunginhallituksen päätettäväksi”. Virkamies lupaakin siis kuntalaisille enemmän kuin mitä samaa asiaa koskevan valtuustoaloitteen pohjalta valtuustolle luvattiin. Näinkin siis voi tapahtua, kun asiat kulkevat eri reittiä ja koordinointi ei ole hanskassa.

En tietenkään ole pahoillani, jos tämä kokousten videointiasia etenisi ripeämmin kuin mitä valtuustolle luvattiin. Mutta minusta tämä esimerkki kuvaa tilannetta, jollaista ei meillä saisi olla.

Kun ryhmäpuheenjohtajien palaverissa käsiteltiin uutta esitystä valtuuston työjärjestykseksi, oli meistä aika moni tyrmistynyt virkamiesten esityksestä, jonka mukaan valtuustoaloite tuotaisiin valtuuston käsittelyyn vain, jos siinä olisi yli 10 allekirjoitusta. Muut aloitteet käsiteltäisiin vain hallituksessa. Ikään kuin isomman porukan allekirjoittamat aloitteet olisivat jotenkin fiksumpia tai pienempien ryhmien valtuutetut vähempiarvoisia.  No, esitystä emme hyväksyneet. Sen sijaan heitettiin esiin ehdotus ns. talousarvioaloitteista, jotka jätettäisiin 30.4. mennessä ja joilla voitaisiin evästää seuraavan vuoden budjetin valmistelua. Tämä tuntui käyttökelpoiselta idealta, ja vaikka uusi työjärjestys ei vielä olekaan voimassa, niin sitä varmaan voisi soveltaa jo tänä keväänä.

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 22.2.2010
Riitta Tynjä/SKP

Asia n:o 18: Lutakon aukion ja sataman yleissuunnitelman tarkistaminen

Lutakon alueen suunnittelu on alusta pitäen ollut pienen piirin puuhaa. Jyväs-Helmen kanssa tehtyjen sopimusten sisällöistä harva meistä on perillä. Mutta nyt sitten saa kuulla, että aikanaan on sovittu, että nämä ja nämä asiat ovat kaupungin kontolla, tätä ja tätä on sovittu. Asioita ei voi enää muuttaa. Olisi mielenkiintoista saada joskus tietää, mitkä tahot ja millaisia summia ovat tällä alueella voittoja tehneet.

Messu- ja kongressikeskuksen rakentaminen, messujen laajentaminen, Paviljongin tukeminen ovat asioita, joihin veroeuroja on laitettu.  Nämä eivät ole mitenkään kunnan perustehtävään kuuluvia asioita ja siksi olen niitä aikoinaan vastustanut.  Lutakkoa on rakennettu paljolti bisneksen ehdoilla, on perusteltu sen olevan imagotekijä kaupungille.  Samoilla perusteilla nyt esitetään yleissuunnitelman tarkistamista; tarvitaan uusi näkyvä vetovoimatekijä kaupunkikuvaan. Uuden suunnitelman kiireistä aikataulua perustellaan mm. Keskimaan vaatimuksilla: aukion hotellin ympärillä tulee olla valmiina, kun hotelli valmistuu!

Vajaa kaksi vuotta sitten valtuustoon tuotiin edellinen Lutakon yleissuunnitelma, joka painottui satamaan. Silloinkin oli kiire päättää asiasta, koska ulkopuolisen rahoituksen saaminen oli kiinni aikataulusta. Kyseisen vuoden budjetissa oli hyväksytty 1,5 milj. järven täyttöön, mitä ainoana valtuutettuna vastustin.  Suunnitelmissa puhuttiin tarpeesta saada lisää tilaa yleisötapahtumille, mm. ralleille. Ja niin sitten päätettiin laajentaa satamaa järveä täyttämällä. Tuossa suunnitelmassa kerrottiin, että satama-aukiolta on suunniteltu kevyenliikenteen silta yli vilkasliikenteisen Satamakadun Lutakon aukiolle. Silloin ei tähän asiaan kukaan sen kummemmin takertunut.

Mutta nyt sitten vajaa kaksi vuotta myöhemmin todetaan, kuinka tuollainen silta on karmean näköinen ja mittasuhteiltaan sellainen, että kukaan ei tule sitä käyttämään! Sujuvan ja turvallisen liikenteen ratkaisuksi ei ole löydetty mitään muuta ratkaisua kuin tien ylittävä kansi – jolla tietysti saadaan hieman laajennettua aukioita.

Ainoa asia, minkä perusteella olen ollut välillä jo valmis hyväksymään lisäkustannuksia tuovan Satamakadun laskun, on ollut liikenneturvallisuustekijät. Mutta väitteet, ettei asiaa muuten kyetä ratkaisemaan kuin kannen avulla, ovat alkaneet epäilyttämään, onko muita ratkaisuja oikein haluttu löytääkään.  Haluan asiasta lisäinformaatiota. Haluan nähdä havainnekuvan tuosta kevyenliikenteen sillasta, miten kauhea se oikein on, kuinka jyrkästi ja korkealle se oikein nousee. Haluan myös tarkemmin selvitettävän mahdollisuuden ja kustannukset vaihtoehdolle, jossa kevytliikenne alittaa Siltakadun tunnelissa.  Tiedän, että se vie osan aukiosta kun taas kansi lisää sitä. Mutta se ei saa olla ratkaiseva tekijä. Puheet, että ihmiset pelkäisivät kulkea tunnelissa on silkkaa pötyä. Jos näin on, niin voi kävellä seuraavaan valoristeykseen ja ylittää tien turvallisesti. Haluan myös tarkemmat perustelut sille, miksi tuohon kohtaan ei saada liikennevaloja tai muita järjestelyjä, jotka lisäävät liikenneturvallisuutta. Miksi lähdetään olettamuksesta, että liikennettä ei saada vähennettyä ja etenkin yleisötapahtumien aikana hidastettua?

Suunnitelmassa esitetään Satamakadun laskun ja aukioiden yhdistämisen tarjoavan mahdollisuuden sisään - ja uloskäynnille Lutakonaukion alle suunnitellulle pysäköintilaitokselle. Myös tällaisesta suunnitelmasta haluan ennen päätöksentekoa tarkempaa tietoa ja havainnekuvaa; mistä ajetaan sisään ja mistä ulos. Jos Satamakatu pysyy nykytasossa, eikö maanalainen pysäköinti silti ole mahdollinen?  Jos ei, niin miksi ei?

Suurin nousu kustannuksissa johtuu Satamakadun laskusta ja kannesta. Sen takia ensi vuoden budjettiin tarvitaan raamin päälle 2 miljoonaa ja se on pois jostakin muusta.  

Esitän asian palauttamista ja tässä esittämieni asioiden selvittämistä ennen päätöksentekoa.

Lopuksi haluaisin kiinnittää huomiota yhteen asiaan; Lutakon alueen sosiaaliseen rakenteeseen. Aluetta on kehitetty bisneksen ehdoilla, siitä on muodostumassa elitistinen alue. Kaupunkia pitäisi kuitenkin kehittää tasapuolisesti. Ei muiden asuinalueiden infraan olla tällaisia summia satsaamassa. Jotta Lutakon aukiosta saataisiin todellinen kansalaisten oma olohuone, se vaatisi lähelleen muutakin kuin messuja, hotellia ja Paviljonkia. Kun Tanssisali Lutakon viereen kaavailtu pysäköintitalo käy maanalaisen pysäköinnin myötä tarpeettomaksi, niin ehdotan, että tontille aletaan rakentaa Kansalaistoiminnan keskusta. Sellaiselle meillä on kipeä ja kiireellinen tarve. Sellainen toisi Lutakkoon toisenlaista toimintaa ja vipinää. Se olisi oiva käyntikortti ja kertoisi tämän kaupungin moninaisuudesta.

Sekä sdp:n ( 42-33) että vas:n (40- 35) hylkäysesitykset hävisivät ja KH:n esitys tuli hyväksytyksi.

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 22.2.2010
Riitta Tynjä/SKP

Asia n:o 31 Asmo Maanselän (KD) ym. :n valtuustoaloite sijaisen ottamisesta ja asemasta Jyväskylän kaupungissa

Asmo Maanselän aloite on hyvä ja paikallaan. Sijaiskysymykseen on tärkeä kiinnittää huomiota.  Puheet sijaiskiellosta ovat yleisiä. Vaikka meille tässä vakuutetaan, että kaupungilla ei ole sijaiskieltoa niin käytännössä sellainen ”näkymätön” kielto toimii arjessa.

Aloitteessa tehty esitys, että lähiesimies tekee päätöksen lyhyistä sairaus- ja vuosilomasijaisuuksista on kannatettava.

Ei ole oikein, että alle 12kk:n määräaikaisen henkilöstön täyttöluvissa on palvelualuekohtaisesti erilaisia menettelyjä.  Sivistyspalveluissa alle 6kk:n sijaisuuksiin esimies voi rekrytoida itsenäisesti, sosiaali- ja terveyspalveluissa alle 3kk:n sijaisuuksiin tarvitaan palveluyksikön johtajan lupa ja kaupunkirakennepalveluissa jopa vastuualuejohtajan/johtoryhmän lupa. Millä perustellaan näinkin erilaiset käytännöt eri palvelualueilla?

Täyttölupamenettely kaiken kaikkiaan on johtanut huimaan byrokratian lisääntymiseen. Ja ennen kaikkea lyhytaikaisten sijaisten palkkaamisessa ohjeet aiheuttavat tilanteita, jotka eivät arjessa yksinkertaisesti toimi. Esim. sotessa  palveluyksikön johtajan tulisi olla 24h/vrk tavoitettavissa, koska sijaistarve ympärivuorokautisissa laitoksissa voi yllättää milloin vaan.  Nykyiset ohjeet vaikeuttavat työn tekemistä ja palvelujen tuottamista, ne lisäävät joutavaa byrokratiaa ja hallinnointia.

Täyttölupamenettely heijastaa virkamies- ja poliittisen johdon epäluottamusta siihen, että lähiesimiehet eivät osaisi tehdä vastuullisia päätöksiä sijaisten palkkaamisessa. Minusta tällainen on häpeällistä ja mielestäni koko käytännöstä pitäisi luopua. Välittömästi pitäisi ainakin siirtyä kaikilla palvelualueilla yhtäläiseen käytäntöön, joka olisi sivistyspalveluiden nykyinen käytäntö.

Kannatan asian palauttamista uudelleen valmisteltavaksi.

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 22.2.2010
 Riitta Tynjä/SKP

Asia n:o 33 Riitta Tynjän (SKP) ym:n  valtuustoaloite osa-aikaeläkkeen käyttämisestä kaupungin henkilöstön keskuudessa

Jätin käsiteltävänä olevan aloitteen reilu vuosi sitten. Olin juuri palannut vuorotteluvapaalta ja sain havaita, että yhden sosiaalityöntekijän jäätyä osa-aikaeläkkeelle, oli hänen työtehtävänsä jaettu meidän muiden kesken.  Samaan aikaan hallinnossa osa-aikaeläkkeelle jääneelle oli järjestynyt oma pieni suunnittelijan vakanssi ja hänen aiempiin tehtäviinsä oli otettu uusi työntekijä – tiukasta täyttölupakäytännöstä huolimatta. En voinut olla tuohtumatta siitä, miten eriarvoisesti työntekijöitä kohdellaan.

Aloitteella halusin tarkempaa selvitystä koko kaupunkiorganisaatiossa siitä, miten osa-aikaeläkejärjestelyt hoidetaan. Kun meillä on nyt hienot tietojärjestelmät, niin ei luulisi olevan vaikeaa koota uuden kunnan alusta alkaen tietoja muustakin kuin osa-aikaeläkkeelle jääneiden määrästä. Sehän on tässä oikeastaan ainoa tieto, mikä meille on selvitetty. Kaipaisin tietoa siitä, minkä verran eri hallintokunnissa, erilaisissa työtehtävissä, hallinnossa vs. suorittavassa portaassa, miehiä vs. naisia, missä iässä ja millaisella työajalla osa-aikaeläkkeelle on jääty. Myös jäämisen syitä olisi kiinnostavaa kartoittaa. Ja ennen kaikkea tietoa siitä, miten työtehtävät on minkäkinlaisissa tapauksissa hoidettu. Kuinka usein ja millaisissa tehtävissä on tilanne, että ao. työntekijän tehtävät ovat eri syistä todellakin vähentyneet (tiedän sellaistakin olevan), kuinka usein tilalle on otettu sijainen ja kuinka usein mitään erityisiä järjestelyjä ei ole tehty vaan sekä ao. työntekijä että työkaverit tekevät vähemmällä työajalla entiset ja usein jopa lisääntyneet työtehtävät. Tai onko ollut tilanteita, joissa työntekijä ei ole voinut halutessaan jäädä osa-aikaeläkkeelle työnantajan kielteisen suhtautumisen vuoksi?

Vastauksessa aloitteeseen todetaan kaupungin linjana olevan, että osa-aikaeläkkeelle ei kannusteta, koska työtehtävien järjestäminen on hankalaa ja nostaa helposti henkilöstökuluja. Siinä vaaditaan työtehtävien räätälöintiä, mikä on työlästä ja vaikeaa.  Kaupunginhallitus vieläpä toteaa, että tällaista linjaa jatketaan.

Siis vaikka kuinka meillä on valtakunnallisesti tutkittua tietoa ihmisten työssä jaksamiseen vaikuttavista tekijöistä, niin tässä kaupungissa ei sellaisia keinoja haluta edistää, koska ne ovat niin hankalia ja työläitä!

Jatkuvasti on mediassa esillä asiantuntijoiden kommentteja siitä kuinka eläkeiän nostovaatimukset ovat turhia, elleivät asiat työelämässä muutu. Kukaan ei komentamalla jaksa.  Kenen edun mukaista on, että arvokasta tieto-taitoa omaava ikääntynyt työntekijä ei jaksa edes normaaliin eläkeikään asti, kun ikäjohtaminen tässä kaupungissa on pelkkää sanahelinää.

Vaikka osa-aikaeläkkeelle jäävän työntekijän tehtäviä hoitamaan otettaisiin sijainen ja palkkakustannukset siten jossain määrin nousisivatkin, niin uskon, että kummankin työpanos yhteensä olisi enemmän kuin 100% ja se suuresti perään kuulutettu työn tuottavuus kasvaisi huimasti. Väitän, että perustasolla esim. sosiaali- ja terveyspalveluissa tällaisilla järjestelyillä saataisiin aikaan myös palvelujen laadun kohentumista nykytilanteeseen verrattuna.

Kaupunginhallituksen vastaus aloitteeseen ei mielestäni ole riittävä ja siksi esitän asian palauttamista uudelleen valmisteltavaksi niin, että mm. tässä esiin nostamiani tietoja tuodaan valtuutetuille tiedoksi.  Lisäksi kaupungin nykyinen linjaus osa-aikaeläkkeelle siirtymistä kohtaan ei ole asianmukainen ja kaipaa pikaista päivittämistä.

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 18.1.2010
Riitta Tynjä/SKP

Asia n:o 7 Huhtasuon koulu- ja päiväkotikampuksen hankesuunnitelma

Uudet tilat nyt esitetyille päiväkoti- ja kouluhankkeille ovat tarpeelliset, mutta niitä ei tule toteuttaa lyhytnäköisellä, pidemmän päälle kalliiksi tulevalla elinkaarimalliratkaisulla.

Mallista ei Suomessa ole kovin paljon kokemuksia. Mutta mm. Espoossa on kokemuksia paljonkin ja ne eivät ole kuulostaneet kovin mairittelevilta. Virkamiehet ovat ajaneet hankkeita asettaen päätöksentekijät selkä seinää vasten. On väitetty, ettei ole rahaa toteuttaa hankkeita muilla tavoin. Ei ole myöskään otettu todesta luottamushenkilöiden epäilyjä. Ja ei ole saatu kunnon selvityksiä mallin hyödyistä ja haitoista. Kritiikki päätöksenteon jälkeen on ollut kovaa. On mm. opittu, että rahoitus on ehdottomasti irrotettava koko paketista. Kaupungithan saavat rahoitusta edullisemmin kuin yksityiset toimijat.

Ei ole mitään järkeä, että pitkäaikaiseen palvelutarpeeseen tulevia tiloja hankitaan elinkaarimallilla. Pitkäaikaiset vuokravastuut ovat lainaan verrattavia ja rasittavat kaupungin tasetta lainan tavoin. Vaikutusvalta sen sijaan on rajallisempi. Lainastakin pääsee helpommin eroon kuin huonosta sopimuksesta. Kun kiinteistö on toisen omistuksessa, on esim. muutostöiden tekeminen hankalampaa. Kunnan ei kannata taata yksityisille yrityksille voittoa päästäkseen itse irti esim. huonon rakentamisen seurauksista. Kunnan on syytä vaatia rakentajilta hyvää jälkeä ja valvoa työtä kunnolla.

KSML:ssa kerrottiin jokin aika sitten elinkaarimallista seuraavasti: ”Idean hienous perustuu siihen, että vastuu ja riskit kiinteistön kunnosta pysyvät omistajalla. Kaupunki ei tulisi missään vaiheessa esim. homeremontin maksumieheksi. Kun rakennuksen koko elinkaari suunnittelusta ja rakentamisesta kymmenien vuosien ylläpitoon on yhden toimijan hanskassa, ovat riskitkin paremmin hallussa. Kukapa suunnittelisi tai rakentaisi sutta mahdollisimman halvalla, jos joutuu sen itse myöhemmin kuitenkin omasta taskustaan korjaamaan.” Tässä annetaan ymmärtää, että kun yksityinen rakentaa kaupungille, se ei kanna vastuuta siitä, että työn jälki on hyvää. Kas kun rakentajat eivät ole tästä älähtäneet! Ihmettelen edelleen, eikö kaupunki itse valvo rakentamisen laatua.

Tähän saakka kaupungin linjana on ollut pyrkimys päästä eroon ulkopuolisista vuokratiloista. Onko jossain nyt tehty päätös linjan muutoksesta? Vai mihin perustuu tällainen suuntaus, että tietoisesti pyritään ulkopuolisiin, nykyistä kalliimpiin vuokratiloihin, joihin vielä sitoudutaan todella pitkillä vuokrasopimuksilla?

Liitepaperissa elinkaarimallia perustellaan toisaalta investointiraamin niukkuudella ja toisaalta sillä, että ”esillä on ollut suunnitelma toteuttaa investointihanke ns. elinkaarimallilla. ” – Niin, mutta miksi sellainen on ollut esillä, mikä on todellinen syy taustalla – se ei tekstistä selviä.

Budjetissa on parilla lauseella hyväksytty elinkaarimallin selvittäminen. Mutta ainahan valtuusto voi muuttaa tekemiään päätöksiä. Viime maaliskuussa valtuusto muutti jo hyväksyttyä budjettia. Se ei ollut viisas päätös. Mutta tästä elinkaarimallin selvittämisestä luopuminen olisi viisas päätös tältä valtuustolta.

Liitepaperista ja lautakuntien lausunnoistakin käy selkeästi esille, että elinkaarimallilla toteutettuna hanke tulee kaupungille paljon kalliimmaksi nykyiseen verrattuna. On tietysti itsestään selvää, että rakennuttajan ja tilan vuokraajan tulee saada voittoa. Eihän sen muuten kannata tällaiseen hankkeeseen lähteä. Rakennuskustannusten ja hoitokulujen lisäksi rakennuksen omistaja odottaa sijoittamalleen pääomalle tuottoa. Mutta onko kaupungin tehtävä maksaa yritysten voittoja? Mielestäni ei.

Elinkaarimallilla toteutettuna hanke tulee kaupungille kalliimmaksi mm. koska kaupunki saa edullisempaa lainaa, valtionosuutta rakentamiseen, eikä se tarvitse liikevoittoa. Pahimmillaan kaupunki maksaa rakennuksen kahteen kertaan; ensin rakennuttajalle 25 vuodessa korkoineen ja sitten ostaessaan rakennuksen käypään hintaan vuokra-ajan päätyttyä. Liitepaperissa on maininta lunastusoikeudesta tai jatkovuokraoptiosta palvelujakson päättyessä. Kiinteistö ei siis siirry kaupungin omistukseen kuin Manulle illallinen ilmaiseksi 25 vuoden jälkeen.

Lautakunnat ovat ottaneet periaatteessa myönteisen kannan, mutta edellyttävät, että korkeammat tilakustannukset huomioidaan tulevissa talousarvioissa. Voihan sitä tietysti toivoa, mutta mitenkähän mahtaa olla käytännössä tällaisten toiveiden kanssa? Kyllä Tilapalvelu osaa hallintokuntia laskuttaa ihan viimeisen päälle. Ksml:n jutussa Esko Eriksson väitti tilakustannusten olevan kalliimpia, koska on kyse uusista tiloista. Mutta päivänselvää on, että kyse ei ole pelkästään siitä.

Meille esitetään, että hanke hyväksytään nyt alustavasti ja että lopullisesti päätetään saatujen tarjousten pohjalta noin vuoden kuluttua. Liitepaperin mukaan päätökset tuolloin tehtäisiin Tilapalvelun johtokunnassa ja kaupunginhallituksessa – asia ei siis tulisi enää valtuustoon saakka. Me päätämme nyt periaatteesta, emme enää siitä, onko tarjolla oleva sopimusehdotus vuoden kuluttua kunnan kannalta viisas ratkaisu vai ei.

Toisaalta puheet siitä, että nyt vasta selvitetään ja jos ei malli vaikuta järkevältä, siitä voidaan luopua, ovat höpö-höpö-puhetta. Jos olemme rehellisiä, niin ei ole uskottavaa, että vuoden selvittelyjen jälkeen näin tehtäisiin. Kyllä selvittäminen käytännössä merkitsee hankkeen toteutumista. Esitystä tultaisiin perustelemaan vähintäänkin sillä, että siihen on jo mennyt niin ja niin paljon rahaa – jotka menisivät sitten ihan hukkaan.

Tällaisten 25 vuodelle tehtävien sopimusten tekemisessä olisi osattava olla aikamoinen ennustaja niiden tarpeiden osalta, mitä tulee olemaan. Jos jostain ei ole mainintaa sopimuksessa, ei se sido palveluntuottajaa. Ja niin voi jokin tarpeellinen muutos jäädä tekemättä tai sille ainakin tulee rutkasti lisää hintaa.

Kaiken kaikkiaan sopimusjuridiikkaan perehtyneitä lakimiehiä olisi tarpeen palkata lisää, jos tälle tielle lähdettäisiin. Sopimusten sitovuudesta kun ei aina voi olla kovin varma, kuinka hommassa käy. Siitähän meillä Jyväskylässä on kokemusta.

KH esittää hankesuunnitelman alustavaa hyväksymistä. Mutta koska suunnitelma sisältää tuon elinkaarimallin selvittämisen, en voi olla esityksen kannalla.

Esitän asian palauttamista niin, että Huhtasuon koulu -ja päiväkotikampuksen hankesuunnitelma valmistellaan uudelleen ilman, että sen toteuttamista kytketään elinkaarimallin selvittämiseen.

Riitta Tynja/SKP

Jenny Lindborgin valtuustoaloite valtuustonkokousten lähettämisestä internetin välityksellä

Oli aikamoinen yhteensattuma, että olin valmistellut tähän kokoukseen miltei samansisältöistä valtuustoaloitetta tietämättä tästä Jennin 24.8.2009 jättämästä aloitteesta.

Jennyn jättämässä aloitteessa todetaan aivan oikein, että Kuntalain 27 pykälän mukaan ”valtuuston on pidettävä huolta siitä, että kunnan asukkailla ja palveluiden käyttäjillä on edellytykset osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan”. Jyväskylä on tähän asti vastannut perinteisin menetelmin tähän velvollisuuteen. Valmisteilla oleva kaupunkistrategialuonnos tarjoaa kuitenkin uusia mahdollisuuksia kuntalaisten vaikuttamismahdollisuuksien turvaamiseksi.

Useissa kunnissa, esim. Helsingissä ja Keski-Suomessa ainakin, Viitasaarella ja Kyyjärvellä on ollut käytössä valtuuston kokousten videointi ja taltiointi kuntien verkkosivuille myöhempää käyttöä varten.

SKP:n aloitteesta on Helsingissä tämän vuoden alusta lähetetty kaikki valtuuston kokoukset suorana Helsinki-kanavan kautta. Kokouksia voi seurata osoitteessa www.helsinkikanava.fi. Videokuvan vieressä on valikko, josta näkee, mikä asia on käsittelyssä, puheenvuorolista, esityslista, äänestysten tulokset ja valtuutettujen läsnäololista. Sieltä saa oikeastaan enemmän tietoa kuin olemalla valtuustosalissa seuraamassa kokousta. Sivujen kautta voi lähettää myös ehdotuksia valtuustoryhmille.

Kokemusten mukaan taltiointi on lisännyt kuntalaisdemokratiaa. Valtuuston kokouksia on seurannut moninkertainen määrä saliyleisöön verrattuna esim. Viitasaarella, joka on Jyväskylän tavoin vesistöjen rikkoma pitkien etäisyyksien kunta. Tänä iltana on Viitasaarella menossa kokous, jota olisi mielenkiintoista seurata. Mutta kun ei voi olla paikanpäällä, sen voi tehdä netin kautta myöhemmin. Ehkäpä Tikkalan kylän asukkaista olisi ollut mielenkiintoista seurata tämäniltaista kokoustamme.

Kaupunginhallitus esittää vastauksena Jenny Lindborgin aloitteeseen mielestäni kovin tylysti, että palataan asiaan kaupungintalon remontin yhteydessä. Siis tämä yksi yritys laajentaa demokratiaa ja kuntalaisten osallistumismahdollisuuksia lykätään ainakin kahden vuoden päähän.

Nykytekniikka ei kuitenkaan vaadi kiinteitä laitteita, eivätkä vaadittavat toimet olisi edes kovin kalliita. Siksi olisi paikallaan palauttaa tämä asia sillä evästyksellä, että aloitteen esittämiin toimiin ryhdytään mahdollisimman pian, eikä jäädä odottamaan kaupungintalon peruskorjausta

Demokratian laajentaminen on aloitettava nyt, eikä kahden vuoden päästä!

Esitän siis asian palauttamista uudelleen valmisteltavaksi.

Esitystäni kannatti Jarmo Ritanen (vas). Asiasta äänestettiin ja äänin 39-36 asia ei palautunut.

Palautuksen kannalla oli lisäkseni 16 (21:stä) sdp:n valtuutettua, 7 (9:stä) vihreää valtuutettua, 2 (4:stä) kd-valtuutettua,1 kesk.valtuutettu (Sami Kettunen), kaikki 6 vas-valtuutettua ja kaikki 3 ps-valtuutettua.

Muutosesitykset vuoden 2010 talousarvioon 30.11.2009
Riitta Tynjä/SKP

b) Käyttötalousosa

1. Konsernihallinto/kaupunginvaltuusto(s.65). Esitän, että valtuustoryhmien toimintaa tuetaan 100 eurolla vuodessa kaupunginvaltuutettua kohti.

2. Konsernihallinto/osaamis- ja elinkeinopolitiikka (s.77). Esitän, että Paviljonkisäätiölle myönnettävä avustus alennetaan 500 000 euroon.

3. Sosiaali- ja terveyspalvelut/hallinto ja kehittäminen/työllisyyspalvelut (s.93-94). Esitän, että työllisyysmäärärahaa korotetaan 5 milj. eurolla.

4. Sosiaali- ja terveyspalvelut/sosiaali- ja perhepalvelut (s.119). Esitän, että kohtaan Tuottavuusohjelma, toisen kappaleen loppuun lisätään lause: ”Sosiaaliasemien keskittämisestä aiheutuva vuokrakustannusten nousu 60 000 euroa/vuosi lisätään yksikön budjettiin.”

5. Sosiaali- ja terveyspalvelut/sosiaali- ja perhepalvelut (s.119). Esitän, että kehittämistavoitteen 1. ”Kehitetään nopeutetun palveluohjauksen malli sosiaaliasemien asiakkaille” jälkeen lisätään lause: ”Tähän järjestetään riittävä työntekijäresurssi nykyisten palvelujen ulkopuolelta.”

6. Sosiaali- ja terveyspalvelut/ sosiaali- ja perhepalvelut/lasten ja perheiden palvelut (s.123). Esitän, että ensimmäisen kappaleen toiseksi viimeiseksi lauseeksi lisätään seuraava lause: ” Tämä edellyttää neljän uuden sosiaalityöntekijän palkkaamista lastensuojelun avohuoltoon”.

Talousarvio 2010
SKP/Riitta Tynjä

Valtuusto on kunnan ylin päätöksentekoelin ja budjetti sen tärkein päätettävä asia. Onko meillä riittävästi tietoa asioista, joista tänään päätämme? Kun hyväksymme budjetin, tiedämmekö, mistä kaikesta tulimme päättäneeksi? Eri lautakunnissa mukana olevat valtuutetut ovat varmasti paremmin perillä käsiteltävänä olevan esityksen vaikutuksista kuin me muut. On kovin työlästä seurata hallintokuntien, kaupunginjohtajan ja viimein kaupunginhallituksen esitystä ja verrata niitä toisiinsa. Työtä kummasti helpottaisi, jos viimeisimpään versioon olisi tehty muutokset vahvennetulla tai erilaisella kirjasintyypillä. Tätä olen aiemmin turhaan esittänyt. Tokkopa moni lukee esityksiä niin tarkkaan, että edes huomaa kaikkia muutoksia. Toivottavasti se ei ole esityksen tehneiden tarkoitus. Ja toivottavasti tämä uusi valtuusto voisi ottaa ehdotukseni vakavasti.

Muutosten lisäksi kaipasin itse tietoja summista ja henkilöstömääristä etenkin sellaisiin kohtiin, missä on isoja muutoksia tunnusluvuissa. Tällaisia ovat esim. vastaanottokäyntien määrä hoitohenkilöstöllä – 1000, käynnit hammashoidossa – 500, kotihoidon käynnit – 21 300 ja niissä ostetut käynnit + 27 800, henkilökohtaisen avustajatoiminnan asiakkaat + 170, toimeentulotukea saaneet asiakkaat + 400, psykologin suoritteet + 1000. Johtuvatko jonojen kasvut ja käyntimäärien väheneminen henkilöstön vähenemisestä? Tai johtuuko suoritteiden kasvu henkilöstön kasvusta? Se ei paperista ilmene. Kun kotihoidon asiakasmäärät putoavat noin huikeasti, niin merkitseekö se oman henkilöstön vähenemistä vai sitä, että työntekijä on yhden asiakkaan luona pidempään? Saako vammaispalvelu lisää työntekijöitä, jotta se pystyy tekemään palvelusuunnitelmat määräajan puitteissa asiakasmääränsä kasvaessa? Lyheneekö psykologilla käyntiaika, jos entisellä määrällä työntekijöitä on 1000 käyntiä aiempaa enemmän? Tekstissä mainittiin ainoastaan kaksi uutta terveydenhoitajaa ja neljä työntekijää palveluasumiseen. Koko soten henkilöstömäärä putoaa 30:llä. Missä tämä vähennys tapahtuu? On todella haasteellista puhua asiakaspalvelun nopeuttamisesta nykyisellä tai jopa vähenevällä henkilöstöllä. Ja samaan aikaan kuulemme vielä korulauseita siitä, miten henkilöstö on tärkein voimavara ja kuinka sen jaksamista tuetaan. Ei tunnu kovin uskottavalta, kun vaikkapa palkkaharmonisointiin tarvittavat rahat otetaan henkilöstöltä pois pienentämällä henkilöstöpalveluiden määrärahaa vastaavasti.

Soten osalta esitetyt euromäärät ovat selkeää alibudjetointia, joka on laitonta ja jollaisesta tarkastuslautakuntakin on varoittanut. Huomionarvoista on, että perusturvalautakunta yksimielisesti esitti vaadittuun raamiin lisää rahaa. Jonkin verran sitä tuli, mutta ei suinkaan riittävästi. Miten voidaan puhua ongelmien ennalta ehkäisystä ja varhaisesta avusta, kun työntekijöiden aika menee tulipalojen sammutteluun? Vuosi sitten esitin neljää uutta sosiaalityöntekijää lastensuojeluun, jonka asiakasmäärät vertailukaupunkeihin verrattuna edellyttäisivät vähintään tuota lisäystä. Yhtään lisää emme saaneet. Ja tälle vuodelle saadut oppilashuollon lisäyksethän maaliskuun valtuustossa jäädytettiin – ikiajoiksiko? Vai saadaanko ne ensi vuonna ottaa käyttöön??

Uuden kunnan myötä on palvelujen keskittämisestä tullut taikasana. Sillä kuvitellaan kustannusten laskevan ja palvelun nopeutuvan. Mahtaako takana olla ajatus, että kun palvelu viedään kyllin kauas, osa ihmisistä ei jaksa enää hakea apua? Täysin käsittämätön on myös logiikka, jonka mukaan työntekijöiden kokoaminen yhteen isoon yksikköön lisää heidän työaikaansa ja mahdollisuuttaan ottaa vastaan enemmän asiakkaita. Tällainen ajatus kuitenkin sisältyy uuden pääsosiaaliaseman muodostamiseen. Me työntekijät kauhulla mietimme, miten vastaamme kasvaviin odotuksiin nykyhenkilöstöllä. Tässä tilanteessahan edes tilakustannukset eivät pienene, vaan 60 000 eurolla kasvava vuokrakustannus joudutaan kattamaan ensi vuoden pienenevästä budjetista! Budjetissa viitataan useissa kohdin palveluverkkoselvitykseen esitysten perusteluina. Tuota verkkoselvitystä ei kuitenkaan ole tuotu meille valtuutetuille edes tiedoksi.

Budjettiesitys sisältää paljon sellaista, mistä olisi ensin pitänyt käydä keskustelua valtuustossa. Esimerkkinä tästä on elinkeinopolitiikka. Vuosi sitten esitin kritiikkiä mm. Paviljonkisäätiön avustamisesta. Tuolloin puheenjohtaja totesi, että valtuustoseminaarissa olisi tarpeen käydä näitä asioita läpi. Olen hänen kanssaan samaa mieltä. Kaikki toiminnot pitää voida kyseenalaistaa. Meille päätöksentekijöille tulee selkeästi perustella, miksi jollekin taholle pitäisi automaattisesti myöntää kaupungin tukea. Osaamis- ja elinkeinopolitiikkaa koskevaan osioon on tullut täysin uusi kappale. Siinä viitataan kaupungin elinkeinopolitiikan visioon 2020, jonka mukaan ”kaupungin koko organisaatio tiedostaa elinkeinoelämän ja yrittäjyyden merkityksen hyvinvoinnille ja alueen kilpailukyvylle ja toimii sen mukaisesti”! Olemmeko me täällä valtuustossa käsitelleet ja hyväksyneet nuo visiot, joita nyt ohjeistamme koko henkilöstön toteuttamaan?

Tätäkin budjettia lukiessani pohdin, että meidän olisi syytä käydä keskusteltua kunnan roolista - mikä on kunnan perustehtävä. Nyt kunta tuntuu olevan osto- ja myyntiliike, joka luottaa siihen, että kuntalaisilla riittää rahaa ostaa tarvitsemansa palvelut. Sen sijaan oman toiminnan vahvistaminen ja kehittäminen tuntuu olevan kielletty kirosana. Ainoastaan lastensuojelussa on rohkeasti esitetty kuinka omaa toimintaa kehittämällä voidaan vähentää kalliiden ostopalveluiden käyttöä. Kuinka tämä logiikka ei toimi vanhustenhuollossa tai päivähoidossa, jossa kaikki lisätarve katetaan yksityisten palvelujen lisäämisellä?

Vertailukaupunkeihin vertailtaessa ns. taloudellinen huoltosuhde Jyväskylässä on huono. Kaupungissa asuu köyhää väkeä; opiskelijoita, työttömiä ja muita pienituloisia. Opiskelu on useimmille tilapäinen elämänvaihe, mutta työttömyys on ikävä kyllä liian monelle pysyvää. Sille asialle kaupunki voi ja sen tulee tehdä osuutensa nostamalla työllisyysrahaa reippaasti. Ei riitä, että mittavan investointiohjelman myötä rakentajille on töitä. Työtä vailla on moni muukin, joka voisi esim. palkkatuella olla avuksi kaupungin eri hallintokunnissa. Työtön saisi työtä ja palkkaa ja tarvitsisi vähemmän sosiaaliapua. Kaupunki saisi verotulojen lisäksi työpanoksen ja säästäisi toimeentulotukimenojen lisäksi myös kelalle maksettavissa sakkomaksuissa, jotka viime vuodelta olivat 5 miljoonan verran. Työllisyysrahoihin panostaminen on todellista säästämistä.

Ja lopuksi, kiitos siitä, että yksi strategisista tavoitteistamme ”Autoriippumattomuuden edistäminen” ei jäänyt pelkäksi sanahelinäksi vaan lisäämällä lipputukirahoja voidaan lippujen hinnat pitää nykyisellään.

Kuntasektorilla mietitään kuumeisesti keinoja, millä selviytyä talouden taantumasta. Kyyjärven kunnanjohtaja Matti Muukkonen kauhisteli jokin aika sitten paikallislehden palstoilla kuntien keinovalikoimaa, joka sisältää lähinnä lomautuksia, menoleikkauksia ja veronkorotuksia. Hänen mukaansa näillä keinoin saatavat ”säästöt” ovat pois yksityisestä kulutuksesta, yritysten liikevaihdosta ja lopulta myös työntekijöiden palkoista, mikä puolestaan johtaa verotulojen tippumiseen veronmaksajien tulojen vähentyessä. Veronkorotukset johtavat ennen pitkää uusien korotusten tarpeeseen ellei ennakkoluulottomasti mietitä ihan muita keinoja.

Ydinkysymys on kunta-valtiosuhteen epäsuhta. Eduskunnassa päätetään laeista, joiden toteuttaminen tapahtuu kuntatasolla. Kun kunnille annetaan uusia velvoitteita, eivät ne saa vastaavasti rahaa niiden toteuttamiseen. Valtionosuuksia on leikattu viime lamasta lähtien, eikä nousukaudellakaan niiden aiempaa tasoa palautettu.  

Varallisuusveroa kevennettiin, kunnes se poistettiin kokonaan. Veron palauttaminen olisi perusteltua yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden, mutta myös talouden kannalta. Jos taso säilytettäisiin vuoden 2005 mukaisena, tuotto valtiolle olisi noin 150 miljoonaa euroa.

Mikäli pörssikaupoista ryhdyttäisiin perimään varainsiirtoveroa vaikkapa 0.5 prosenttia, tuotto olisi noin 2 miljardia euroa. Pörssivaihto Helsingin arvopaperipörssissä on moninkertainen valtion
budjettiin verrattuna.

Jos pääomaverotus olisi Suomessa samaa tasoa kuin EU-maissa keskimäärin, verotuloja kertyisi ainakin neljä miljardia nykyistä enemmän.

Tässä vain muutama esimerkki siitä, että valtion tuloja on mahdollista lisätä. Ja että valtion on mahdollista ohjata lisää rahaa kunnille huomattavasti enemmän kuin budjettiesityksen vaatimattomat 90 miljoonaa. Jopa talousasiantuntijat toteavat valtion toimet kuntien tukemisessa aivan riittämättömiksi. Valtio on pessyt kätensä ja jättänyt kunnat yksin. (Hs 15.11.09)

Koska kunnallisvero on miltei tasavero, se kohdistuu pienituloiseen suhteessa rankimmin. Siksi SKP ei voi hyväksyä esitystä tuloveroprosentin nostosta.

Suomalaiseen verotusjärjestelmään tarvitaan rakenteellisia muutoksia, jotka tukevat yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden toteutumista. Kunnallisvero tulee muuttaa progressiiviseksi ja myös pääomatulot on saatettava kunnallisverotuksen piiriin. Tällaisia ehdotuksia on kuulunut myös sdp:n taholta, mikä on ilahduttavaa. Sen sijaan sdp:n ja vasemmistoliiton veronkorotusesitykset kummastuttavat, niin täällä kuin muuallakin. Epäsolidaarisen veron korottaminen ei kuulu vasemmiston periaatteisiin.

Esitän siis, että kaupunginhallituksen esitys hylätään ja tuloveroprosenttia ei nosteta.

Kaupunginvaltuusto 16.11.2009, asia n:o 209

Kiinteistöveroprosentin määrääminen vuodeksi 2010
SKP/Riitta Tynjä

Porvarihallituksen verolinjaukset ovat kiintoisia ja painotukset odotusten mukaisia. Yleisen kiinteistöveron sekä vakituiseen asumiseen käytettävien rakennusten kiinteistöveron alarajojen nostaminen lailla näyttää todennäköiseltä. Näiden veromuotojen nostaminen kasvattaa asumiskustannuksia, jotka muutenkin maassamme ovat korkeat.

Jyväskylässä asumiskustannukset vertailukaupunkeihin verrattuna ovat maan huippua. Yleistä kiinteistöveroprosenttia esitetään nostettavaksi 1.15:een ja vakituiseen asumiseen käytettävän rakennuksen prosenttia 0.50:een. Molemmat olisivat noston jälkeen jo lähellä maksimeja (1.35 ja 0.75). Esitetyllä toimenpiteellä kasvatetaan entisestään jyväskyläläisten kalliita asumiskustannuksia. Siksi en voi tältä osin hyväksyä ehdotusta vaan esitän, että yleinen kiinteistöveroprosentti sekä vakituiseen asumiseen käytettävän rakennuksen prosentti pidetään nykyisellään.

Rakentamattoman rakennuspaikan sekä voimalaitokseen kuuluvan rakennuksen tai rakennelman veroprosentit ovat esityksen mukaan maksimeja ja niiden osalta voin sen hyväksyä.

Muuhun kuin vakituiseen asumiseen käytettävän rakennuksen veroprosentti esitetään nostettavan 1.10 prosenttiin. Nämä ovat käytännössä mm. kesämökkejä. Nykyisessä uudessa kunnassa meillä lienee huviloita esim. Päijänteen rannoilla ja saarissa ihan mukava määrä. Niiden omistajilla tuskin on ylitsepääsemättömiä vaikeuksia selviytyä, vaikka näiden osalta kiinteistövero nostettaisiin maksimiin eli 1.35 % :een

Kaupunginhallitus esittää lopuksi, että kiinteistöveroprosentit pysytetään samalla tasolla tämän valtuustokauden loppuun. En tiedä, voiko valtuusto laillisesti päättää vielä seuraavista vuosista. Ja jos vuoden päästä haluttaisiinkin nostaa tai laskea jotain prosenttia, niin kuinka velvoittava tämä päätös sitten olisi. Ymmärtääkseni valtuuston tulee vuosittain tehdä päätös veroprosenteista. Epäselvyyksien välttämiseksi esitän viimeisen lauseen poistamista.

Esitän, että:

- yleinen kiinteistöveroprosentti sekä vakituiseen asumiseen käytetyn rakennuksen veroprosentti pidetään ennallaan,
- muuhun kuin vakituiseen asumiseen käytetyn rakennuksen veroprosentti nostetaan 1.35 prosenttiin ja
- kaupunginhallituksen esityksen viimeinen kappale poistetaan
Muilta osin hyväksyn hallituksen esityksen.

Kaupunkistrategian ”Jyväskylän kaupungin kehitysaallot” hyväksyminen
SKP/Riitta Tynjä

Jokainen itseään kunnioittava yhteisö tekee nykyään oman strategian. Niin myös Jyväskylän kaupunki. Edellisen kerran strategia hyväksyttiin viime valtuustokauden alussa syksyllä 2005. Kuinka moni vielä muistaa, mitä tuo strategia piti sisällään ja miten sitä valtuustokauden aikana toteutettiin? Ettei se vaan hyväksymisen jälkeen jäänyt itse kunkin hyllyyn pölyttymään? Ja lukuisten ihmisten työpanos meni taivaan tuuliin?

Mielestäni suurin vaara on edelleen, että strategiat ovat kapulakielistä fraseologiaa, jotka eivät elä elävässä elämässä. Ne ovat hienoja lauseita ylevistä visioista ja tavoitteista, jotka eivät eroa muiden kaupunkien vastaavista. Riittäisi, kun yksi konsultti tekisi strategian ja myisi sen kunnille vaihtamalla vain kunnan nimen papereihin!

Olennaista on pohtia, kenelle tämän strategian teemme?
Itsellemmekö - siis päätöksentekijöille ja mahdollisesti virkamiehille? Miten kuntalaiset ovat tässä mukana, miten strategia heitä koskee? Ovatko he vain kohteina vaiko osallisina tämän tekemisessä ja toteuttamisessa?

Visio: ”Jyväskylä on kilpailukykyinen kaupunki, joka tarjoaa kannustavat mahdollisuudet elämiseen, yrittämiseen ja opiskeluun.”  Miten esim. tämä koskettaa työttömäksi jäänyttä, lähiössä asuvaa yksinhuoltajaa?

Jotta tehty strategia ei unohtuisi loppuvaltuustokaudeksi vaan se eläisi päätöksenteossamme, ehdotan päätösesitykseen lisättäväksi seuraavanlaisen kappaleen:

”Toimielinten päätöksenteossa pyritään siihen, että kunkin päätöksen kohdalla todetaan, miten se tukee kaupungin strategioita ja erityisesti, mitä niistä.”

Siis esimerkiksi, jos Tilapalvelun johtokunta päättää 17.11. kokouksessaan vuokrata entiset Kelan tilat pääsosiaaliaseman käyttöön, se kirjaisi ylös, miten tämä päätös tukee kaupunkistrategiaa ja erityisesti sen kohtaa 6.”Jyväskyläläisten osaamis- ja vaikuttamismahdollisuuksien parantaminen ja yhteistyö kansalaisjärjestöjen kanssa”.

tai

Miten Jyväskylän Energian ratkaisut hiilen lisäämisessä uuden voimalan polttoaineena tukevat erityisesti strategian kohtaa 3. ilmasto -ja ympäristömuutoksiin vastaamisesta.

Tällaisilla konkretisoinneilla saisimme sekä itse että myös kaupunkilaiset kuvaa siitä, mitä kaupunkistrategian hyväksyminen käytännössä merkitsee.

Kaupunginvaltuusto 16.11.2009 asia n:o 206

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös kaupunginjohtaja Pekka Kettusen erorahaa koskevassa asiassa

On kulunut kohta kuusi vuotta, kun silloinen kaupungin virkamies- ja poliittinen johto kulisseissa sopivat nyt käsittelyssä olevista erorahoista.

”Asia sai alkunsa taksimatkalla Espoossa marraskuun alussa, jatkui viikon ystävyyskaupunkimatkalla Japanissa ja päätyi viiden miehen neuvotteluun Jyväskylässä marraskuun lopussa. Pieni ydinjoukko piti tiedon salassa. Joukkoon kuului neljä poliitikkoa ja Kettunen. Lopuksi informoitiin kahta virkamiestä ” Näin kertoi Helsingin Sanomat 12.12.2003.

Esitys 260 000 euron erorahojen maksamisesta vapaaehtoisesta erosta nostatti melkoisen hälyn ja kansanliikkeen päätöksentekijöitä kohtaan, jotka paineen alla pudottivat summan 200 000 euroon.  Samalla, kun summaa pienennettiin, sopimuksesta poistettiin ns. raukeamisehto. Irtisanoutuminen otettiin esityslistalla omaksi, erilliseksi kohdakseen. Siitä ei kukaan ole valittanut, joten se on voimassa. Siksi on turha puhua Kettusen palaamisesta takaisin kaupunginjohtajaksi.

8.12.03 tehdyn sopimuksen 6.kohta kuului seuraavasti: ”Tämä sopimus sitoo molempia osapuolia sen jälkeen, kun sopimuksen hyväksymistä koskeva kaupunginhallituksen päätös on saanut lainvoiman. Mikäli päätös ei ole lainvoimainen viimeistään 15.3.2004, sopimus raukeaa ja sen perusteella suoritetut toimenpiteet peruuntuvat. Sopimuksen rauetessa osapuolilla ei ole vaatimuksia toisiaan kohtaan”.

Kun levisi tieto, että päätöksestä tullaan valittamaan, vaati Kettunen oikaisuvaatimuksessaan raukeamiskohdan poistamista, mihin hallitus suostui. Päätös päätettiin panna täytäntöön mahdollisista valituksista huolimatta.
Tänään on tullut julki, että sopimuksesta poistettiin koko 6.kohta, myös sen lainvoimaisuuteen sitova lause. Tämähän merkitsee, että korjatun sopimuksen allekirjoittaneet ovat toimineet vastoin kaupunginhallituksen päätöstä!

Meille jaettujen asiapapereiden liitteenä on Kuntaliiton lausunto 18.8.2006, jossa analysoidaan tuota muutettua sopimusta seuraavasti: ” Alkuperäisen sopimuksen 6 kohdasta poistettiin raukeamisehto, joka oli sidottu lainvoimaisuuteen. Näin ollen lähtökohtaisesti alkuperäisen sopimuksen 6 kohdasta poistettiin kaksi viimeistä virkettä, jotka molemmat liittyivät sopimuksen raukeamiseen. Sen sijaan sopimuksen sitovuutta koskevaa ehtoa ei poistettu, joten sopimuksen mukaisesti se sitoo molempia osapuolia sen jälkeen, kun sopimuksen hyväksymistä koskeva kaupunginhallituksen päätös on saanut lainvoiman. ” Tässä siis Kuntaliiton tulkintaa sopimuksesta.

Kaikki tiedämme, että kaupunginhallituksen päätös ei saa koskaan lainvoimaa.
(HO 23.3.2005 ja KHO 6.6.2006)

Looginen johtopäätös on, että Kettusen ja kaupungin välillä tehty sopimus ei sido kaupunkia. Kaupungilla ei ole ollut oikeutta tehdä tällaista sopimusta. Toisena osapuolena oleva Kettunen on ollut tietoinen tällaisen riskin olemassa olosta.

Edellä esitetyn perusteella teen päätösesityksen:

1) Kaupunginhallituksen tulee välittömästi ryhtyä toimiin erorahan takaisinperimiseksi, koska tehtyä sopimusta koskeva kaupunginhallituksen päätös ei ole lainvoimainen.

Ihmettelen suuresti, että kaupungin hankkima ulkopuolinen asianajotoimisto ei ole ottanut lainkaan kantaa edellä esiin nostamaani näkökulmaan. Uutena perusteena esitetään vain ns. vanhenemiskortti, joka sekään ei ole yksiselitteinen.

Koska kyse ei ole palvelussuhteesta maksetusta palkasta, ei KVHL 56.4§ sovellu tähän tapaukseen.

Vanhentumislain 4 § yleissäädöksen sijasta tässä voisi olla ennemminkin kyse saman lain 8 pykälästä, jolloin vanhenemisaika on 10 vuotta. Kyse on ehdollisesta sopimuksesta, jossa on vielä tapahtunut toimivallan ylitys. Tuskin on lainsäätäjä tarkoittanut, että koko kunnallinen muutoksenhakumenettely ja valitusprosessi voidaan syrjäyttää kolmen vuoden vanhenemisaikasäännöksellä.
Vanhentumislain 10§:ssä on myös kohta, jonka mukaan vanhentumisaika katkeaa, jos ”velkoja muutoin muistuttaa velallista ”. Valitusprosessin eri vaiheissa voidaan Kettusen katsoa saaneen muistutuksen velan olemassaolosta.

Riippumatta siitä, pidetäänkö saatavaa vanhentuneena, on kaupungin johdon velvollisuus ainakin yrittää saada laittomasti maksetut rahat takaisin. Mikäli asiassa ei ryhdytä toimenpiteisiin, tulen palaamaan asiaan, kun käsittelemme vastuuvapauden myöntämistä tilivelvollisille tältä vuodelta.
Nyt on tärkeää saada vastuuseen ne poliitikot, jotka ovat maksaneet Kettuselle ”kultaisen kädenpuristuksen”, kieltäytyneet laittomasti maksettujen rahojen takaisinperinnästä ja aiheuttaneet tällä kaupungille satojen tuhansien taloudelliset tappiot.

Siksi teen toisen päätösesityksen:

2) Valtuusto asettaa tilapäisen valiokunnan selvittämään, ketkä ovat vastuussa lainvastaisen erorahan maksamisesta Pekka Kettuselle ja tästä kaupungille aiheutuneesta vahingosta, sekä valmistelemaan valtuustolle esitykset päätöksiksi asian johdosta.

-----

-----

Kaupunginvaltuusto 16.11.2009 asia n:o 206

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös kaupunginjohtaja Pekka Kettusen erorahaa koskevassa asiassa

Riitta Tynjän (komm) esitys: kaupunginhallituksen esitys hylätään ja

1.    Kaupunginvaltuusto merkitsee tiedoksi korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen 27.8.2009/ 2076, jolla kumottiin kaupunginvaltuuston päätös 15.1.2007 olla ryhtymättä erokorvauksen takaisinperintään

2.    Kaupunginvaltuusto velvoittaa kaupunginhallituksen ryhtymään toimiin Pekka Kettuselle maksetun erorahan takaisinperimiseksi, koska tehtyä sopimusta koskeva kaupunginhallituksen päätös ei ole lainvoimainen. Alkuperäisessä sopimuksessa (kohta 6.) todetaan, että se sitoo osapuolia vasta sen jälkeen, kun kaupunginhallituksen sitä koskeva päätös on saanut lainvoiman. Hallitus on päätöksellään poistanut raukeamisehdon, ei sen sitovuutta.

3.    Kaupunginvaltuusto asettaa tilapäisen valiokunnan selvittämään, ketkä ovat vastuussa lainvastaisesta erorahan maksamisesta Pekka Kettuselle ja tästä kaupungille aiheutuneesta vahingosta, sekä valmistelemaan valtuustolle esitykset päätöksiksi asian johdosta.

Valtuustokysymys apulaiskaupunginjohtaja Timo Koivistolle koskien Keljonlahden voimalatyömaan aiheuttamia meluhaittoja

Keljonkankaan, Sarvivuoren ja Ristikiven asukakat eli ne, jotka asuvat Keljonlahden rannan läheisyydessä, ovat lokakuun loppupuolelta alkaen joutuneet kärsimään melusaasteesta, joka aiheutuu Keljonlahden voimalatyömaan magneettisuojakalvonajosta ja voimalan kattilan puhtaaksi puhaltamisesta.

Melu on alkanut usein jo aamuyöstä ja jatkuu pitkälle iltaan. Melu, joka hetkittäin ylittää jopa 100 desibeliä, kestää yhtäjaksoisesti useista kymmenistä minuuteista puoleen tuntiin ja joskus ylikin. Pahimmillaan melu on kuulostanut lentokoneen suihkumoottorin ääneltä, jollaisen on tutkimuksissa todettu nostavan verenpainetta ja olevan yksi merkittävä stressin aiheuttaja.

Alueen asukkaat ovat hädissään soittaneet eri tahoille; hätäkeskukseen, poliisille ja ympäristökeskukseen. He ovat ymmällään, mitä tehdä, kun mikään ei tunnu auttavan.

Kunnan tehtävänä on valvoa ja edistää meluntorjuntaa, ei lisätä ja kasvattaa melua.

Kysynkin

1. Mihin toimiin kaupunki aikoo ryhtyä, jotta Keljonlahden rannan läheisyydessä asuville taataan asumisrauha?

2. Ovatko Keljonlahden voimalatyömaata koskevat lupa-asiat kunnossa?

3. Miten alueen asukkaita aiotaan informoida, mikäli meluhaitta jatkuu nyt arvioidusta 18.11. eteenpäin? Riittääkö pelkkä pahoittelu kaupungin nettisivuilla?

4. Jyväskylässä 9. marraskuuta 2009

Riitta Tynjä

kaupunginvaltuutettu, SKP

Lähetekeskustelu vuoden 2010 talousarviosta
SKP/Riitta Tynjä

Ensi vuoden budjettia laaditaan hyvin haasteellisessa tilanteessa. Saimme ikäviä uutisia viimeksi viime viikolla, kun Sappi ilmoitti Kankaan tehtaan sulkemisesta. Maailmanlaajuisen laman vaikutukset näkyvät ja tuntuvat, eikä kunnan toimenpiteillä niitä vastaan suuremmin taistella.

Mutta kyllä kuntatalouden heikkoon tilaan on vaikutettu ihan kotimaisillakin konsteilla. Uusliberalistinen valtionverojen alentamispolitiikka johtaa kuntatasolla verojen ja maksujen nostamiseen. Porvarihallituksen toimet vain pahentavat lamaa ja ajavat kunnat karsimaan palveluja, joiden tarve laman myötä entisestään kasvaa. Rikkaiden ja suuryritysten verohelpotusten sijaan rahaa tulisi ohjata työllisyyden hoitoon, perusturvan parantamiseen ja kunnallisiin palveluihin.

Tämän budjettiesityksen laatimisessa on nähty välttämättömäksi verojen ja maksujen nostaminen. Näin voi olla, mutta silti se ei ole hyväksyttävää. Niin kauan kuin kunnallisvero ei ole progressiivinen, sen nostaminen lisää eriarvoisuutta. Se kohdentuu rankempana esim. työmarkkinatukea saavaan köyhään kuin meihin kohtuullisia palkkatuloja saaviin valtuutettuihin. Kunnallisveron progressiivisuuden lisäksi Skp:n vaatimuksena on pääomatulojen saaminen kunnallisveron piiriin sekä pörssikaupan paneminen verolle. Jos pääomaverotus olisi Suomessa samaa tasoa kuin EU-maissa keskimäärin, verotuloja kertyisi ainakin neljä miljardia nykyistä enemmän. Sekin raha voitaisiin ohjata kunnille, jotta ne selviytyisivät kasvavista palvelutarpeista kunnialla.

Valtion ensi vuoden talousarviossa on kuntatalouteen tulossa lisäsatsausta, mutta aivan riittämättömästi. Kaupunginjohtaja Andersson puhui elokuussa 100 miljoonasta, joka Jyväskylälle merkitsisi 2 miljoonaa. Kyllä nyt olisi kaikkien teidän eduskuntapuolueita, ja etenkin hallituspuolueita edustavien valtuutettujen syytä ryhtyä tositoimiin, jotta valtion ensi vuoden budjettiin saadaan kunnon satsaus kuntapalveluiden pelastamiseksi. Skp on esittänyt vähintään kahta miljardia uusien työpaikkojen luomiseen ja kuntien palvelujen rahoituksen vahvistamiseen. Tämä merkitsisi Jyväskylälle noin 40 miljoonaa kattaen alijäämän ja tasapainottaen kaupungin talouden. Valtionosuuksien lisääminen olisi nopeimpia ja tehokkaimpia tapoja elvyttää kuntien taloutta ja ehkäistä lamasta aiheutuvia sosiaalisia ongelmia.

Jyväskylän ensi vuoden budjettiesityksessä on yksi todella ilahduttava asia; nimenomaan peruspalveluihin kohdentuva mittava investointiesitys. On todella tärkeää, että lapset ja heidän kanssaan työskentelevät saavat kunnolliset ja terveet työskentelytilat. Nyt on edullista rakentaa. Nyt on erittäin tärkeää luoda lisää työllistymismahdollisuuksia. Ihmisten työllistyessä verotulot kasvavat ja sosiaalimenot pienenevät.

Haluan antaa suuren kiitoksen soten johtaville virkamiehille ja perusturvalautakunnalle, jotka ovat perusteellisten laskelmien pohjalta tarkkaan harkiten tehneet järkevät ja taloudelliset suunnitelmat lastensuojelun sijaishuoltoa koskien. Toivoisin budjetin sisältävän tällaisia oman toiminnan kehittämismahdollisuuksia laajemminkin.

Mittava investointipaketti ei kuitenkaan merkitse sitä, etteikö kaupungin tule myös omin toimenpitein työllistää. Vuosi sitten työllistämisrahaa leikattiin reippaasti. Ensi vuoden budjettiesityksen mukaan kaupunki työllistää omiin hallintokuntiin 80 henkilöä, kun vastaava luku on Oulussa 700! Jyväskylässä suuntaus on ollut, että työllistäminen on sysätty 3.sektorin heiniksi. Ensi vuoden alusta de minimis-periaatteen johdosta 3.sektorin työllistämismahdollisuudet romahtavat. Kaupunki maksoi viime vuonna kelalle yli 5 miljoonaa ns. sakkomaksua yli 500 päivää passiivituella olevien osalta. On paljon järkevämpää käyttää tuo 5 milj. ihmisten työllistämiseen. Sitä kautta saamme verotulojen lisääntymisen ja sosiaalimenojen vähentymisen lisäksi myös ihmisen työpanoksen, mikä ei suinkaan ole vähäinen asia!

Sosiaali- ja perhepalveluihin tarvitaan lisää vähintään 10 miljoonaa, jonka lautakunta totesi uupuvan, jotta nykytaso voitaisiin säilyttää. 1.7.2009 tuli voimaan asetus koskien neuvolatoimintaa, koulu- ja opiskelijaterveydenhuoltoa, mutta budjetissa ei ole varauduttu sen edellyttämään henkilöstölisäykseen. Kaikki me tiedämme, että ennalta ehkäiseviin toimiin satsaaminen tuo säästöjä ja niiden laiminlyöminen tulee kalliiksi. Siltä osin tämä budjetti ei ole ”säästöbudjetti”.

Henkilökohtaisessa avustajatoiminnassa asiakasmäärien ennakoidaan yli 2-kertaistuvan. Silti samalla työntekijämäärällä tavoitteena on tehdä palvelusuunnitelmat ja päätökset aikarajojen puitteissa. Suuri huoleni on työntekijöiden jaksamisesta tällaisen paineen alla.

Kuten aluksi totesin, omin toimin emme kuntatasolla paljon voi. Mutta tulo- ja menopuolta tarkastellessa löytyy kyllä tästäkin kirjasta sieltä täältä kohtia ja summia, joihin voidaan puuttua. Konsernihallinnossa elinkeinopolitiikan nimissä on erilaisia avustuksia suuriakin summia kuten esim. Paviljonkisäätiön 900 000 euron avustus, josta vain todetaan, että ”tarve on” – ja raha myönnetään. Olisipa muilla yhtä yksinkertaista! Vähimmäisvaatimus on, että meille ainakin selvitetään, mihin tämä raha menee ja mitä siitä seuraa, ellei sitä tule. Kaikki menokohdat on asetettava kriittisen tarkastelun alle. Esim. ns. ryhmärahasta (500e/valtuutettu/v) luopuminen tuskin veisi valtuustoryhmiä konkurssiin.

Tulopuolella en huomannut, että olisi ennakoitu asfalttikartellituomioiden johdosta kaupungin saatavia, joiden on arvioitu olevan 1,3 milj. Eikä edelleenkään näköjään haluta Kettusrahoja takaisin kaupungin kassaan.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja muut läsnäolijat

Kuntaliitospäätöksen toimeenpano leimasi toimintaa kaikissa kolmessa kunnassa vuonna 2008. Korpilahden ja Jyväskylän maalaiskunnan osalta asiakirjoissa puhutaan kunnan lakkauttamisesta, Jyväskylän osalta ei niinkään. Kyse oli kuitenkin kokonaan uuden kunnan perustamisesta. Maalaiskunnan tarkastuslautakunta huomauttaakin, että valmistelutyössä on palvelutuotannon pohjaksi pääsääntöisesti otettu vanhan Jyväskylän toimintamallit. Olen itse ikävä kyllä törmännyt puheisiin, joiden mukaan kaupungin käytännöt olisivat kaikessa muita parempia. En usko, että näin on. Sovittuja käytäntöjä pitää uskaltaa arvioida uudestaan, ja toivon, että entisen maalaiskunnan työntekijät selkä suorassa ylpeänä rohkenevat markkinoida hyviä käytäntöjään.

Hallinnon madaltamista ja keventämistä pitää mielestäni jatkaa kaikilla sektoreilla. Sen sijaan kunnan omaa peruspalvelutuotantoa tulee vahvistaa ja pitää huolta, että peruspalvelut säilyvät lähipalveluina. Korpilahden tarkastuslautakunta on huolestunut lähipalveluiden säilymisestä alueella. Aluelautakunnan merkitys vahtikoirana korostuu tulevaisuudessa. Järjestämissopimus mahdollistaa muitakin aluelautakuntia, ja niiden perustamista on syytä harkita.

Maalaiskunnan tarkastuslautakunta kiinnittää aiheellisesti huomiota liitosprosessin aikaiseen puutteelliseen tiedottamiseen. Kyseessä on ollut sekä kuntalaisille että työntekijöille todella suuri muutos. Silti ei haluttu kuulla kuntalaisten mielipidettä esim. kansanäänestyksen muodossa. Kuntalaisinfotkin järjestettiin niin myöhään, että kuntalaisilla ei ollut todellisia vaikuttamismahdollisuuksia asioihin.

Muutosprosessin takia henkilöstö on ollut kovilla. Esimiestyö on kärsinyt, mikä on aiheuttanut henkilöstössä epävarmuutta ja huolestuneisuutta tulevaisuudesta. Valmistelu on vaikuttanut henkilöstön aikaresursseihin, työhyvinvointiin sekä sairauspoissaolojen lisääntymiseen.

Kuitenkaan kaikessa takana ei ole ollut kuntaliitos. Ihmisten työssä jaksamiseen, sujuvaan ja ystävälliseen asiakaspalveluun, ristiriitoihin työyhteisöissä ja moniin muihin seikkoihin tulee jatkuvasti kiinnittää huomiota. Lähiesimiehen johtamistaidot ovat kullanarvoisia. Niiden puutteesta kärsivät kaikki.

Kuntien yhdistymisen aiheuttaman muutostilanteen vuoksi moniin asetettuihin tavoitteisiin ei päästy. Joko niihin ei ehditty paneutua tai uudessa kokonaisuudessa ne kävivät merkityksettömiksi. Tosin esim. Korpilahdella ruokahuollon ja siivouspalvelujen yksityistäminen tehtiin jo 1.8.2006 tavoitteena kustannussäästö aikaisempaan. Kuitenkaan ei ole raportoitu, onko tavoitteessa onnistuttu. Taloudellisuuden seuranta ja vertaaminen aiempaan on etenkin palvelujen ulkoistamistilanteissa olennaisen tärkeää. On oltava myös kykyä ja aitoa mahdollisuutta luopua ostopalveluista ilman, että asiakkaat jäävät heitteille.

Korpilahden ja maalaiskunnan arviointikertomuksista minulle - niihin nähden ulkopuoliselle - jäi päällimmäisenä mieleen pari seikkaa. Korpilahti toteaa ykskantaan, että talouden tasapainottamistoimia ei ole tehty ja alijäämien kattamiseksi ei tehdä suunnitelmaa, koska alijäämät siirtyvät Jyväskylän kaupungin taseeseen. Yksinkertaista!

Maalaiskuntaa kauan vaivanneiden sisäilmaongelmien osalta tarkastuslautakunta toteaa, että "toimiin on vihdoinkin ryhdytty!". Tämä on hyvä ja tärkeä asia ja se näkyy mm. tämän vuoden investointibudjetissa. Tilinpäätökseen on hyvin koottu sisäilmaongelmien kustannusvaikutuksia, mutta ihmisten terveydelle aiheutuvia kustannuksia siitä ei kuitenkaan ilmene.

Jyväskylän kaupungin tilinpäätöksestä ja tarkastuskertomuksesta nostan esiin muutaman sellaisen asian, jotka ovat akuutteja myös kuluvana vuonna ja jotka vaativat selkeää lisäresursointia jatkossa.

Toimeentulotukihakemusten käsittelyajoissa ei 7 vuorokauden tavoitteeseen olla päästy, ei viime eikä tänä vuonna. Sama koskee aikaa, jona pitäisi päästä sosiaalityöntekijän tai palveluohjaajan vastaanotolle. Myös lastensuojelun aikarajat paukkuvat.

Tarkastuslautakunta kiinnittää aivan aiheellisesti huomiota lastensuojelumenojen merkittävään kasvuun. Kasvu on kuitenkin pitkälti itse aiheutettua. Talouden tasapainottamisen nimissä on karsittu investoinneista ja lykätty valmiiksi suunnitellun oman nuorisokodin rakentamista. Vähentyneet laitospaikat on ollut pakko korvata ostopalveluilla ja se on johtanut käyttömenojen rajuun ja hallitsemattomaan kasvuun. Ostopalvelujen kilpailuttaminen ei toimi tilanteessa, jossa nuorisokotipaikoista on ollut pitkään huutava pula niin paikallisesti kuin myös valtakunnallisesti. Jos menojen kasvua halutaan hillitä, niin nykyisessä tilanteessa on välttämätöntä lisätä kaupungin omien nuorisokotipaikkojen määrää tai edes kompensoida lyhytnäköisessä säästämisessä menetetyt paikat. Ostopalvelujen lisääntyneen käytön myötä Jyväskylän lastensuojelun menot ylittyivät toissa vuonna miljoonalla eurolla ja uuden Jyväskylän menot viime vuonna kahdella miljoonalla eurolla. Kolmen oman nuorisokodin käyttömenot ovat tänä vuonna yhteensä noin 2 milj. euroa kun ostopalvelujen osuus on jo kaksinkertainen eli noin 4,3 miljoonaa.

Ennalta ehkäisevien toimien merkityksestä me paljon puhumme, mutta budjetissa punakynä käy niiden yli, koska ne eivät ole lakisääteisiä. Huumevierotus- sekä päihdepalvelut ovat tarpeeseen nähden alimitoitettuja, samoin aikuispsykiatrian resurssit.

Vanhuspalveluissa pula paikoista ja nimenomaan oikeista hoitopaikoista on ollut sekä kaupungin että maalaiskunnan ongelma. Toimimaton hoidonporrastus tulee kaikille kalliiksi.

Sosiaali-ja terveyspaveluihin viitaten tarkastuslautakunta kysyy aiheellisesti, miten tietoista alibudjetointia ei jatkossa pääse syntymään. Tämä teema ei vanhan Jyväskylän osalta ole nyt ensimmäistä kertaa esillä. Toivottavasti uusi kunta rohkenee toimia uusin eväin ja tehdä realistisen esityksen, jolla palvelutuotanto kyetään järjestämään edes lain mukaisesti. Sosiaaliasiamiehen selvityksestä ilmenee, että yhä useampi valitus menee Hallinto-oikeudessa läpi ja yhä useampi kantelu johtaa toimenpiteisiin. Tämä ei liene uuden Jyväskylän imagolle hyväksii

Lopuksi tarkastuslautakunta on aiheellisesti kiinnittänyt huomiota asiaan, josta vuosi sitten itse tein valtuustokysymyksen; nimittäin JE:n tekemään merkittävään sponsorointisopimukseen JYP:n kanssa. Tytäryhtiöillä tulee olla selkeät ohjeet ja periaatteet sponsoritoiminnan harjoittamisesta ja etenkin sen julkisuudesta.

asia n:o 96 Vuoden 2009 talousarvion muutokset

Valtuusto hyväksyi viime vuoden lopulla budjetin, joka sosiaali-ja terveystoimen osalta on osoittautunut yli 14 miljoonaa alijäämäiseksi. Tuolloin hyväksyttiin ponsi, jonka mukaisesti sosiaali- ja terveyspalvelujen osalta edellytettiin lisätalousarviota käyttösuunnitelman käsittelyn jälkeen. Esityksen kannalla olijat eivät tietenkään tarkoittaneet miinusmerkkistä lisäbudjettia.

Valtuusto päätti 16.3. äänestyspäätöksellä (40-32), että lautakuntien on pysyttävä tälle vuodelle hyväksytyissä budjeteissa. Ja 19.3. kokoukseen perusturvalautakunta urakoi ns. säästöjä reilun 12miljoonan edestä. Osan virkamiesesityksistä lautakunta sentään tyrmäsi esim. terveyskeskussairaalapaikkojen (500 000 e), työllisyyspalveluiden (200 000 e) ja päihdepalvelujen vähentämisen (90 000 e).

Yksi merkittävimmistä leikkauksista, jotka lautakuntakin hyväksyi, ovat tälle vuodelle oppilashuoltoon valtuuston päättämät lisäykset. Ne olivat mielestäni pieni alku ja osoitus siitä, että ymmärrämme ennalta ehkäisevän työn merkityksen ja että osaamme ottaa opiksi viime laman virheistä. Nyt siis lautakunnan päätös merkitsee tältä osin takapakkia.

Toinen, jo nyt käsiin räjähtävä ongelma on aikuispsykiatrian riittämättömät resurssit. Kun psykiatrisiin palvelukoteihin ei myönnetä enää uusia maksusitoumuksia, 20 ympärivuorokautista hoitoa tarvitsevaa potilasta jää riittämättömän tuen varaan. Kun psykiatrisen sairaanhoitajan vakanssiin ei ole myönnetty täyttölupaa, hoitotakuun toteutuminen vaarantuu. Kun vastaanottoaika olisi tarpeen viikottain, sen saa nyt vain kerran kuussa. Erikoislääkärin jäädessä osa-aikaeläkkeelle myös lääkäriajat vähenevät, hoitoon pääsy vaikeutuu ja esim. erilaisten etuuksien saamisen tarvittavia lääkärinlausuntoja saa huonommin. Tämä saattaa kasvattaa toimeentulotuen tarvetta. Säästö täällä on siis kustannus toisaalla.

Kolmas, todella huolestuttava tilanne on lautakunnan päätösten myötä vanhustenhuollossa. Kolmentoista päiväkeskuksen kesäsulun vuoksi 100 asiakasta tarvitsee yhteensä 2000 kotihoidon käyntiä. Ja kotihoitoon ei tietenkään ole luvassa tämän takia lisää työntekijöitä. Kenen selkänahasta nämä lisäkäynnit otetaan?  Kun palveluasumisen ostopalveluihin annetut maksusitoumukset lopetetaan kesäkuussa, on löydyttävä sijoituspaikat entisistä paikoista, joihin on jo nyt jonoa. Tilanne on täysin absurdi.

Niin vanhuspalveluissa, aikuispsykiatriassa kuin lastensuojelussakin tulee hyvin esiin se kestämätön tilanne, että Jyväskylä ei ole riittävästi panostanut omien palvelujen lisäämiseen tarpeiden kasvaessa. On heittäydytty ostopalveluautomaation orjiksi. Päätösten taustalla on selkeä ideologinen suuntaus, EU:sta tuleva uusliberalismin vaatimus julkisen sektorin osuuden pienentämisestä BKT:stä. Monilla laskelmilla on ollut osoitettavissa omien palvelujen edullisuus verrattuna yksityiseen, viimeksi, kun olemme käsitelleet oman nuorisokodin perustamista. Missähän sekin mahtaa viipyä? Miksi järkipuhe taloudellisuudesta ei mene perille?

Meille jaetuista Tuottavuus- ja vakauttamisohjelman papereista ilmenee, että koko kaupungin henkilöstömenot ovat samaa suuruusluokkaa kuin palveluiden ostoon käytettävät varat. Esim. kaupungin omat lastensuojelun toimintamenot ovat noin 5 milj. euroa. Saman verran rahaa uppoaa ulkopuolisten, osin ympäri maata olevien lastensuojelupalvelujen ostamiseen. Kumman osalta voimme esim. lautakunnassa päättää, mitä tuolla rahalla saamme, mikä on toiminnan sisältö, laatu ja tavoitteet?

Eikö olisi syytä pitää talouden hallinta mahdollisimman hyvin omassa hanskassa?

Valtuustolle esitetään tässä asiakohdassa päätettäväksi "vain" toiminnallisten tavoitteiden muutokset, jotka löytyvät liitepapereista. Niissä kerrotaan jonon terveyskeskussairaalasta jatkohoitoon muuttuvan viidestä potilaasta kymmeneen tai potilaiden pääsevän sairaalahoidosta vanhus-ja vammaispalveluihin kahden vuorokauden kuluessa, kun se aiemmin tapahtui viiveettä.

Mutta meille ei kerrota tässä aiemmin esiin tuomieni heikennysten seurauksena tapahtuvia toiminnallisten tavoitteiden muutoksia, koska niihin ei ole toiminnallisia tavoitteita aiemmin esitettykään. Ei siis voi olla muutoksia, josta me nyt voisimme päättää.

Sen sijaan meille on kyllä annettu informaatiota, mitä näistä leikkauksista seuraa. Tällä kertaa virkamiehet eivät ole - ainakaan kovin paljon - kaunistelleet asioita kuten joskus kuluneina vuosina.

Siksi meidän päättäjien tulee nyt ottaa vastuu ja tehdä päätöksiä, joiden seurauksena kuntalaisten palveluja ei ajeta alas.

Luopumalla ennalta ehkäiseviin toimiin panostamisesta ja leikkaamalla peruspalveluista me teemme lyhytnäköisiä ratkaisuja ja saamme aikaan kasvavia kustannuksia.

Siksi teen seuraavanlaisen esityksen:

Kaupunginvaltuusto päättää, että perusturvalautakunnan 19.3.2009 tekemistä leikkauspäätöksistä luovutaan.

~~~~~

Asiakohdan palautuksesta äänestettiin ensin  ja äänin 58 - 16- 1 (tyhjä), asia ei palautunut.

Lopuksi äänestettiin tekemästäni esityksestä, joka sai kannalleen yhteensä 7 valtuutettua, 2 äänesti tyhjää ja 66 oli hallituksen esityksen kannalla.

asia n:o 91 "Asemakaavan muutosehdotus 1. kaupunginosan katu-ja puistoalueille (Kirkkopuisto)"
SKP/Riitta Tynjä

Kyseessä olevassa kaavassa on tarkoitus saattaa Kirkkopuiston vanhentunut kaava ajan tasalle ja suojella siellä olevat rakennukset. Tämä on aivan oikein. Mutta oikein ei ole, että kaavaan kytketään mahdollisuus rakentaa tähän kaupunkiin jälleen yksi uusi pysäköintitalo.

Aikoinaan tehdyillä huonoilla päätöksillä meillä on sylissämme kallista peruskorjausta vaativa suojeltu Valtiontalo. Siitä on päästävä eroon hinnalla millä hyvänsä ja siksi ollaan valmiita tekemään lahjoitus SRV:lle ja suostumaan sen vaatimuksiin. Liitteenä olevassa esisopimuksessa suoraan sanotaan, että edellytyksenä lopullisen kaupan tekemiselle on "maanalainen pysäköintilaitos korttelin välittömään läheisyyteen niin, että sieltä on sujuva maanalainen kulkuyhteys tontille 14 rakennettavaan uudisrakennukseen".

Tämä on törkeää kiristystä, jollaiseen meidän ei pidä suostua.

Valtiontaloa ei kukaan kehu kauniiksi. Sen suojelun purkamista tulisi ajaa aiempaa ponnekkaammin. Ja ellei valtio siihen suostu, tulee valtion osaltaan osallistua suojellun kohteen korjauskustannuksiin. Myös EU-rahaa luulisi Alvar Aallon kohteen hyviin suunnitelmiin irtoavan. Mutta muunlaista ideointia ei talon osalta tunnu olleen liikkeellä kuin jälleen uusi liikekeskus. Sellaistako me tarvitsemme? Mitä jos meillä olisi ydinkeskustassa kaikkien kaupunkilaisten käytössä yhteinen olohuone - kerrankin ns. ei-kaupallista kaupunkitilaa?

Parkkihallia on perusteltu keskustan kilpailukyvyllä, joka vaatii hallin kaupungin ydinkeskustaan. Muutaman sadan metrin päähän ehdotetut hallit ovat bisneksen mielestä liian kaukana. Ihmisten on kaiketi päästävä omilla rakkailla autoillaan ihan ostoshyllyjen viereen. Mutta onko meidän suostuttava kaikkeen? Eikö kansanterveyden kannalta, ylipainon uhatessa väestöä, olisi syytäkin suosia ratkaisuja, jotka pakottavat ihmiset kävelemään?

Parkkihallitilan riittävyyttä tällä hetkellä eivät hankkeen kannattajatkaan kiistä. Mutta he sanovat esityksellä varauduttavan tulevaisuuteen, jossa parkkitilan tarve tulee kasvamaan. Tämä on mielestäni hankkeen ydinkysymyksiä. "Yksityisautoilu tulee vääjäämättä kasvamaan, emmekä me mahda sille mitään". Tähän mantraan uskojat eivät voi muuta kuin rakentaa kaupungin täyteen parkkihalleja. Mutta jospa ottaisimme tähän asiaan samanlaisen asenteen kuin Sinuhe Wallinheimo viime kokouksessa, kun hän kehotti meitä ratkaisemaan mahdottoman - eli kaupungin taloustilanteen. Jospa me pystymmekin tekoihin, joilla torjumme ilmastonmuutosta ihan oikeasti. Jospa Jyväskylässä olisi tulevaisuudessa toimiva ja edullinen joukkoliikenne, vaikkapa osin raiteilla liikkuva. Jospa kaupungin reunoilla olisi parkkitilaa niille, jotka välttämättä tarvitsevat omaa autoa, ja sieltä joustava julkinen liityntäliikenne keskustaan. Meillä olisi autoton, viihtyisä, elävä kaupunkikeskusta.

Hallin kannattajat kiistävät, että hankkeeseen käytettävät rahat olisivat pois peruspalveluista. Osin näin varmaan onkin. Mutta on kyse niin suuresta ja monin osin epävarmasta hankkeesta, että kaupungille voi tulla yllättäviäkin kustannuksia (esim. vaikutukset lähialueiden rakennusten perustuksiin). Ja ne ovat kyllä yhteisestä budjetista pois. Ydinasia mielestäni onkin se, että parkkihallien rakentaminen on yhteiskunnan varojen käyttämistä yksityisautoilun tukemiseen. Tämä ei mielestäni ole oikein. Kaupungin tulisi sen sijaan kehittää joukkoliikennettä niin, että se olisi todellinen vaihtoehto. Myös kevyen liikenteen mahdollisuuksia tulisi edelleen kehittää ja parantaa. Ratkaisut, joissa parkkihalleihin sisään- ja ulostulo risteävät esim. pyöräteiden kanssa ovat todella vaarallisia. Silti meille väitetään, että koska ne ovat normaali käytäntö kaupunkikeskustoissa, ne eivät aiheuta liikenneturvallisuuden vaarantumista!

Esillä oleva hanke kytkeytyy visioon, jossa kaupungin virkamiehet kaavailevat koko ydinkeskustaan maanalaista maailmaa. Sellaisen on tähän mennessä kyennyt luomaan vain Helsinki. Jyväskylä kuulemma kirii nopeasti perässä ohittaen mm. Oulun ja Tampereen. Jos meidän on välttämättä kilpailtava muiden kaupunkien kanssa, niin kyllä minä mieluummin kilpailen sillä, että meillä on peruspalvelut paremmassa kunnossa kuin vertailukaupungeissa. Maanalaiset, kauppakeskukset ja parkkihallit ovat toisarvoisia silloin, kun ihmisillä ei ole rahaa edes bussimaksuun päästäkseen käymään Ruokapankissa!

Esitän, että käsiteltävänä oleva asemakaavan muutosehdotus palautetaan uudelleen valmisteltavaksi sellaisella evästyksellä, että tuleva kaava ei salli pysäköintilaitoksen rakentamista.

~~~~~

Palautuksesta äänestettiin ja äänin 43 - 32 asia ei palautunut.

Asiassa käytiin useita eri äänestyksiä ja lopuksi hallituksen esitys tuli hyväksyttyä 45 äänen turvin.

asia n:o 55 "Riitta Tynjän ym:n valtuustoaloite uuden Jyväskylän valtuustoseminaarien järjestämisestä pääsääntöisesti Jyväskylässä tai Keski-Suomen maakunnassa"

Käsiteltävänä olevan aloitteen allekirjoitti joulukuun valtuustossa 25 valtuutettua, toisin sanoen 1/3 meistä valtuutetuista. Luulen monen muunkin kokeneen loukkaavana, kun seminaarien viemistä toiselle paikkakunnalle on epävirallisissa keskusteluissa perusteltu todeten, että "valtuutetut eivät pysy aloillaan, ellei heitä viedä vähintään sadan kilometrin päähän kotikaupungistaan ja laiteta vielä palloa jalkaan".

Monilla meistä on eri syistä johtuvia vaikeuksia osallistua pidemmälle matkalle toiselle paikkakunnalle. Työn ja perheen yhteensovittaminen on syytä huomioida myös luottamustehtävien hoidossa. Tämä voisi helpottaa nuorten perheellisten mukaan saamista politiikkaan yleensäkin. Kuten aloitteessa todetaan, ei valtuutetuilta voi edellyttää osallistumista 24h/vrk, vaan normaalin työajan puitteissa työskentelyn tulisi riittää.

Aloitteeseen annetussa vastauksessa ei vastata lainkaan siinä esittämiini perusteluihin, ei edes noihin euroja ja ajan käyttöä koskeviin näkökohtiin. Vastauksessa todetaan, että seminaari järjestetään paikkakunnalla, jossa on tarjolla sopivat kokoustilat. No, eikö Jyväskylässä muka sellaisia ole?

Pidän kyllä tärkeänä, että vallankin valtuustokauden alussa on yhteisiä seminaareja, joissa hahmotetaan toimintaympäristöä ja palvelutoimintaa. En siis kiistä niiden tarpeellisuutta, mutta tämän vastauksen jälkeenkin ihmettelen, miksi emme voi pitää seminaareja Jyväskylässä?

Vastauksen loppuhuipennuksena esitetään kovin epätieteellinen tutkimustulos ja johtopäätös. Paikkakunnalla järjestettäviin puolen päivän seminaareihin osallistumisprosentti on ollut 50-60 % ja muualla järjestettäviin 70-75%. Tästä johtopäätöksenä todetaan kahden päivän pituisen seminaarin toisella paikkakunnalla olevan osallistumisen arvoinen! Kovin erikoinen johtopäätös! Eiköhän tässä asetelmassa ole ollut vähän muitakin muuttuvia tekijöitä! Ja eihän tällä uudella valtuustolla ole vielä edes ollut noita puolen päivän seminaareja kotipaikkakunnalla.

Lopuksi kerrotaan Hämeenlinnan seminaarista saadun hyvin myönteistä palautetta, mikä puoltaa käytännön jatkamista. Itse ainakin sain 3.3. sähköpostilla vastattavakseni kyselyn mm. ko. seminaaria koskien. Sen tulos ei ole siis voinut ehtiä jo 2.3. hallitukseen, jolloin vastaus aloitteeseen on ollut esillä. Ainakin itse sain siellä seminaarireissullakin vielä paljon kommentteja siitä, "miksi me emme voineet olla Jyväskylässä?"

Marika Visakorpi oli hallituksessa tehnyt aloitteen mukaisen ehdotuksen, jota kukaan ei kannattanut. Hallituksen ehdotus valtuustolle merkitsee siis nykyisen käytännön jatkamista, johon 1/3 meistä valtuutetuista on toivonut muutosta.

Edellä esitetyn perusteella esitän asian palauttamista uudelleen valmisteltavaksi niin, että valtuustoseminaarit järjestetään pääsääntöisesti Jyväskylässä tai Keski-Suomen maakunnassa.

~~~~~

Palautuksesta  äänestettiin. Palautuksen kannalla oli 34 valtuutettua, 39 ei kannattanut palautusta ja 2 oli poissa. Asian käsittely siis jatkui.

Asian tiimoilta virisi keskustelu paitsi asian sisällöstä, myös siitä, mitä valtuusto voi päättää, kun kyse on valtuustoaloitteen käsittelystä. Osa esitti, että palauttamisen sijasta valtuusto nyt päättäisi pitää seminaarit jatkossa kotikaupungissaan. Esitettiin myös, että seuraavaan seminaariin me 34 palautuksen kannalla ollutta emme osallistu, jos seminaari pidetään muualla.

Puheenjohtaja tarkensi, että voimme vain joko hyväksyä, hylätä tai palauttaa hallituksen esityksen, jolloin ehdotin, että hallituksen esitys hylätään.

Tästä äänestettiin ja äänestyksen tulos oli nyt: 38 hylkäämisen kannalla, 36 hallituksen esityksen kannalla ja 1 tyhjä.

Lopputulema oli siis, että hallituksen vastaus ei tyydyttänyt valtuuston enemmistöä, aloite on edelleen voimassa ja siihen tulee hallitukselta uusi vastaus! Millainen ja milloin, se jää nähtäväksi.

asia n:o 64 Vuoden 2009 talousarvion muutokset
SKP/Riitta Tynjä

Maailmanlaajuisen finanssikriisin laineet lyövät myös tänne Jyväskylään vaikka Katainen vielä viime syksynä väitti, että lama ei koske Suomea. Kuntatasolla vaikutukset näkyvät mm. verotulojen laskuna ja toimeentulotukimenojen kasvuna. Valtio on pitänyt kuntataloutta kireällä. Painopiste on siirtynyt valtion verotuksesta kunnallisverojen sekä taksojen ja maksujen nostamiseen, mikä kohdistuu rankimpana pienituloisiin. On aivan oikein, että Kuntaliittokin on ryhtynyt vaatimaan valtiolta lisärahoitusta kuntien palvelujen turvaamiseksi ja mm. valtionosuuksien lisäämiseksi jo kuluvan vuoden aikana. Kuinka tosissaan näiden vaatimusten kanssa ollaan, jää nähtäväksi.

Maan hallituksen ratkaisuvaihtoehtoina nähdään vain 1) palvelujen leikkaaminen 2) verojen nostaminen ja 3) työurien pidentäminen. Kuka uskaltaisi sanoa, ettei keisarilla ei ole vaatteita?

Mitä, jos me alkaisimme puhua julkisten palveluiden elvyttävästä vaikutuksesta? Ostopalvelujen ja yksityistämisen kalleudesta, siitä kuinka hinnat karkaavat pilviin ja kunta on voimaton, kun omat palvelut on ajettu alas? Kuinka paljon omia palveluja kalliimmaksi tulee esim. keikkalääkäreiden käyttö? Tai kuinka paljon yksityistä perhekotia edullisemmaksi tulee kunnallinen nuorisokoti euroissa, saatikka sitten toiminnallisesti?

Ehkäisevän työn merkityksestä olemme kyllä puhuneet, ja joulukuisessa budjettivaltuustossa otimme pienen pieniä askeliakin sen suuntaan, kun lisäsimme hiukkasen henkilöstöä mm. oppilashuoltoon ja perhetyöhön. Mutta nyt uhkana leijuu, että näitä päätöksiä ei pannakaan täytäntöön, jotta jo valmiiksi alimitoitettu budjetti sotepassa ei ylittyisi.

Eri yhteyksissä on käyty keskustelua ja vakuuteltu, että viime laman virheitä ei aiota toistaa vaan niistä otetaan opiksi. Mutta esim. perusturvalautakunnalle tehdyt virkamiesesitykset ovat pääsääntöisesti juuri näiden virheiden toistamista.

Työskentelen itse aikuissosiaalityössä ja kohtaan työssäni viime laman lapsia. He ovat nuoria aikuisia, näköalattomia, vailla koulutusta ja työkokemusta, monilla päihde- ja mielenterveysongelmia. He ovat eläneet kodeissa, joissa työttömyys ja taloudelliset ongelmat olivat jatkuvasti läsnä. He ovat olleet suurissa lapsiryhmissä päivähoidossa ja koulussa. Neuvolapalvelut oli riisuttu minimiin, samoin nuorisotyö. Nämä asiat eivät ole voineet olla heijastumatta heidän elämässään. Kun vanhempien voimat laman eri tekijöiden myötä heikkenivät ja avun tarve kasvoi, viime lamassa myös julkisia palveluja leikattiin. Ihmiset eivät saaneet ajoissa apua ja ongelmat kärjistyivät. Syntyi noidankehä. Loppupelissä ei säästöjä syntynyt vaan sekä taloudelliset kustannukset että inhimilliset kärsimykset kasvoivat.

Laman oloissa peruspalveluiden tarve kasvaa ja merkitys korostuu. Laman myötä peruspalveluita on vahvistettava, ei heikennettävä. Meidän on estettävä noidankehän syntyminen. Vaikka sitten sillä Anna Autereen esiin nostamalla hyvinvointilainalla. Meillä ei ole varaa vähentää työllisyysrahoja, ei jättää palkkaamatta uutta henkilöstöä oppilashuoltoon, ei leikata rahoja päihdehoidosta tai mielenterveysongelmaisten hoitopaikoista, ei vähentämällä erityisavustajia päivähoidosta tai lapsiperheiden kotipalvelusta. Tiukentuneen täyttölupamenettelyn ja sijaiskiellon sijasta meidän pitää palkata lisää työntekijöitä peruspalveluihin hoitamaan lapsia ja vanhuksia, sairaita ja muita avun tarpeessa olevia. Ilman työntekijöitä eivät asiat hoidu. Mutta lisätyöntekijöillä palvelut vahvistuvat, työttömyys vähenee, veronmaksajien määrä kasvaa ja hyvinvointi lisääntyy.

Näillä seikoilla perustelen muutosesitystäni ja esitän, että kaupunginhallituksen esityksen kohta 2. muutetaan kuulumaan seuraavasti:

2. Kaupunginvaltuusto edellyttää, että perusturvalautakuntaa lukuun ottamatta lauta- ja johtokunnat tarkistavat käyttösuunnitelmansa siten, että vuoden 2009 talousarvion määrärahat eivät ylity.

 ~~~~~

Asiakohdasta käytettiin ryhmäpuheenvuorot ryhmien suuruusjärjestyksessä. Riitta Mäkinen esitti sdp:n ryhmän nimissä asian palauttamista uudelleen valmisteltavaksi. Kannatin tätä esitystä ja vedin oman esitykseni pois.

Palautuksesta äänestettiin ja palautuksen kannalla oli 34 valtuutettua, palautusta vastusti 38, yksi äänesti tyhjää ja kaksi oli pois.

Keskustelun jatkuessa Kimmo Suomi (sdp) esitti, että hallituksen esityksestä poistetaan kohdat 2. ja 5. Hallituksen pj. Veijo Koskinen (sdp) muistutti hallituksen tehneen esityksensä yksimielisenä ja totesi, että ehdotuksen kohdat 2. ja 5. ovat sinänsä ilman erillistä päätöstäkin voimassa: lautakunnat eivät saa ylittää määrärahojaan (= 2. kohta) ja positiivinen vuosikatetavoite (= 5. kohta) sisältyy kuntaliitossopimukseen. Kannatin Kimmo Suomen esitystä, josta sitten äänestettiin.  Sen kannalla oli 32 valtuutettua, hallituksen esítyksen kannalla oli 40 valtuutettua, kolme valtuutettua oli pois.

Hallituksen esitys tuli siis päätökseksi.

Talousarviomuutosten käsittely oli listan viimeinen asia. Siitä käytettiin yli 20 puheenvuoroa ja keskustelu koettiin tärkeäksi vaikka kokous venyikin lähemmäs puolta yötä. Puheenjohtaja rajasi jopa ryhmäpuheenvuorot kolmeen minuuttiin, mikä herätti vastalauseiden myrskyn.

Talousarviomuutoksia tullaan näillä näkymin käsittelemään kevään kaikissa valtuuston kokouksissa.