Lehtikirjoituksia

Keskisuomalainen 23.1.2012

Suunnittelu jyrää (alkuperäinen otsikko Konserttisalista ja muista investoinneista)

Kansanedustaja Eila Tiainen kommentoi (KSML 21.1.2012) jouluaaton kolumniaan, joka
kosketteli kulttuuria ja mm. konserttisaliasiaa. Pidempiaikaisten suunnitelmien tarpeesta
kaupungin investoinneissa voi olla hänen kanssaan samaa mieltä. Ja tämä koskee kaikkia
investointeja. Nythän esitykset ja päätöksenteko on Jyväskylässä kovin poukkoilevaa.
Mm. viime keväänä tuotiin ohi juuri hyväksytyn talousarvion päätettäväksi lisätilojen
rakentaminen KIHUlle (Kilpa- ja huippu-urheilukeskus). Koska jo silloin oli nähtävissä, että
tästä seuraa kohonneiden vuokrakustannusten takia avustustarpeen kasvu, esitin hanketta
kohtaan kritiikkiä ja sen hylkäämistä. Mutta valtuustossa jäin asiassa yksin. Edes
perussuomalaiset eivät vastustaneet hanketta. Budjettivaltuustossa sitten esitettiin em. syistä
KIHUn avustuksen lisäämistä 89 000 eurolla. Tuolloin asiasta sentään äänestettiin. Kimmo
Suomen vastaesityksessä ehdotettiin em. summan käyttämistä vanhustenhuoltoon. Mutta 40
valtuutetun äänin 89 000 euron lisäavustus KIHUlle meni läpi.

Tiainen kirjoittaa Kauko Tuupaisen kertoneen hänelle tukeneensa 25 000 euron
suunnittelurahaa konserttisalihankkeeseen. Missä ja miten hän on tämän tukensa osoittanut?
Asiasta nimittäin päätettiin budjettivaltuustossa, jossa Tuupainen ei ollut edes läsnä.
Kaupunginjohtaja Andersson oli esittänyt 50 000 euron suunnittelurahaa, mikä
kaupunginhallituksessa putosi puoleen. Valtuustossa esitettiin koko määrärahan poistamista
nimenomaan sillä perusteella, jonka Tiainenkin tuo kirjoituksessaan esiin. Miksi käyttää rahaa
suunnitteluun, kun kaikki tahot tietävät, että lähiaikoina hankkeen käynnistäminen ei ole
realistista? Tuokin raha voitaisiin käyttää peruspalveluihin. Suunnittelurahan poistamisen
kannalla oli lisäkseni koko perussuomalaisten sekä vasemmistoliiton ryhmä. Lisäksi neljä
vihreästä ryhmästä, yksi kd-ryhmästä ja 18 demariryhmästä kannatti suunnittelurahan
poistamista. Kokoomuksen ja keskustan ryhmät sen sijaan kannattivat yksimielisesti 25 000
euron käyttämistä sellaisen hankkeen suunnitteluun, jolla ei toistaiseksi ole realistisia
toteutumismahdollisuuksia.

Riitta Tynjä
kaupunginvaltuutettu
Jyväskylä

Keskisuomalainen 2.1.2012

Palvelusetelit eriarvoistavat ihmisiä

Jarmo Ritanen vastasi palveluseteleitä koskeneeseen kirjoitukseeni (Ksml 12.12.) otsikolla ”Palvelut yhdenvertaisesti”. Hän puolusti seteleiden käyttöä tapauskohtaisesti. Palveluseteleiden ydinkysymys on, että ne eriarvoistavat ihmisiä – eivät suinkaan luo palveluja yhdenvertaisesti kaikille kuten Ritanen otsikossaan väittää. Ihmisen maksukyvystä riippuu, onko hänen mahdollista käyttää setelipalveluja vai ei. Setelissä on kyse yhteiskunnan tuesta palvelun hankkimiseen. Siksi sitä ei tulisi käyttää palveluissa, joissa asiakas joutuu palvelun saadakseen maksamaan itse lisää. Mielestäni yhteiskunnan toimenpitein tulee edistää ihmisten välistä tasa-arvoa – ei heikentää sitä.

Ritasen huoli siitä, että palvelusetelit suuntaavat kehitystä kohti julkisten palvelujen rapautumista on aiheellinen. Ensi vuoden talousarviossa esim. vanhus- ja vammaispalveluissa lakkautetaan omia palveluja ja tilalle tarjotaan palveluseteleitä. Tavoitteena on nelinkertaistaa palveluasumisessa setelillä tuotetut palvelut. Viime keväänä saimme tämän lehden palstoilta lukea esimerkkejä siitä, kuinka asiakasmaksussa hintaero kunnan ja yksityisen palvelun välillä vanhusten kotihoidossa oli lähes 200 euroa kuukaudessa. Kun tarkastelee kaupungin budjetteja viime vuosilta, voi havaita sosiaali- ja terveyspalveluissa löytyvän rahaa palveluseteleihin vuosi vuodelta enemmän. Tämä kaikki on pois tasa-arvoisten kunnallisten palvelujen kehittämisestä.

Kommunisteja Ritanen syyttää yksityisten palveluyrittäjien mekaanisesta demonisoinnista sekä kategorisesta seteleiden torjumisesta. Seteleiden osalta totean linjani valtuustossa pysyvän alussa kertomillani perusteilla, takki ei käänny tapauskohtaisesti. Sen sijaan viime valtuuston äänestyksistäkään ei täysin voi tietää, mikä kokoomusvetoisessa hallituksessa roikkuvan Vasemmistoliiton linja on. Puheet ovat yhtä ja teot sitten ”tapauskohtaisia”.

Rehellistä ja terveellä pohjalla olevaa yritystoimintaa kommunistit eivät vastusta. Sen osalta yhdyn erääseen veteraaniyrittäjään, joka aikoinaan totesi kunnan voivan kaavoituksella luoda yritystoiminnalle edellytyksiä. Hänen mukaansa kunnan ei pidä tehdä muuta, eikä yrityksen pidä muuta odottaa. Me kommunistit tiedostamme pienyrittäjien työttömyys- ja sairausturvaan sekä eläkkeisiin liittyvät ongelmat. Ne ovat kysymyksiä, jotka tulee ratkaista kansallisella tasolla. Palveluseteleillä ei niitä ongelmia ratkaista.

Kaupungin budjetissa korostetaan etenkin vanhus- ja vammaispalveluissa palvelusetelitoiminnan yksityisiä yrityksiä työllistävää vaikutusta. Palveluseteleitä ei kuitenkaan voida kohdentaa vain paikallisille pienyrittäjille. Markkinatalouden lainalaisuudet jylläävät. EU pakottaa kilpailuun, jossa voiton vievät isot monikansalliset yhtiöt. Niille ihmisten hoiva ja terveys ovat kauppatavaraa. Monopolisoitumisen myötä ne määräävät hinnoittelusta, eikä silloin ole kyse hyväntekeväisyydestä.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden tehtävänä on tarjota riittävät ja yhdenvertaiset palvelut kuntalaisille. Panostaminen omaan palvelutuotantoon ja sen kehittämiseen tulee niin kunnalle kuin kuntalaisille edullisemmaksi kuin nykyinen pirstaleinen palveluiden osto- ja myyntitoiminta, joka ei ole enää kenenkään hanskassa.

Riitta Tynjä
kaupunginvaltuutettu (komm)
Jyväskylä

Keskisuomalainen 12.12.2011

Seteleitä, seteleitä, seteleitä

Jyväskylän kaupunginvaltuusto lisäsi budjettikokouksessaan rahaa palveluseteleihin vuodelle 2012. Palvelusetelimallia laajennetaan koskemaan yleislääkäri- ja sairaanhoitajapalveluja, joihin kohdennettiin 200 000 euron määräraha. Esitin, ettei näin tehtäisi. Samaa mieltä oli 21 muuta valtuutettua; perussuomalaisten ja vasemmistoliiton ryhmät sekä neljä vihreiden ja kahdeksan demareiden ryhmästä.

Vanhus – ja vammaispalveluissa kaupungin omia paikkoja sekä pitkäaikaishoidossa että palveluasumisessa vähennetään. Asukkaille kerrotaan tarjottavan vaihtoehtona palveluseteliä tai paikkaa kaupungin omista muista yksiköistä. Kuinka todellista mahtaa olla valinnanvapaus, jos omat paikat ovat täynnä. Kotihoidon asiakaskyselyn mukaan puolet vastaajista ei tiennyt oikeudestaan valita kunnallisen palvelun ja palvelusetelillä tuotetun yksityisen palvelun välillä. Budjetissa esitettiin palveluasumisen määrää nelinkertaistettavan. Esitin tällaisen tavoitteen poistamista, mutta äänin 57- 18 esitykseni ei mennyt läpi. Esitystä kannatti perussuomalaisten ryhmä, neljä vihreiden ja viisi demarien ryhmästä sekä vasemmistoliiton ryhmästä kaikki muut paitsi Kari Yksjärvi.

Budjetti jatkaa linjaa, jolla oman toiminnan vahvistamisen sijasta kohdistetaan palveluseteleihin entistä enemmän rahaa. Kokoomus ja keskusta perustelevat tätä ihmisten valinnanvapaudella. Useimmissa palveluissa asiakkaan on setelin lisäksi maksettava lisää omista varoistaan. Palveluseteli merkitsee valinnanvapautta hyvätuloisille. Tätäkö setelipäätösten kannalla olleet kristilliset myös kannattavat?

Palveluseteleitä perustellaan myös sillä, että näin työllistetään paikallisia pienyrityksiä. Viime aikoina on julkisuudessa kerrottu sosiaali- ja terveyspalveluyritysten tarkastuksissa tulleen esille huomautettavaa yli puolessa tarkastetuissa kohteissa. On veronkiertoa, pimeitä palkkoja ja peiteltyä osingonjakoa. Eivätkä setelit kohdennu vain paikallisiin pienyrityksiin. Mm. hammashoidossa ja terapiapalveluissa Jyväskylässä Mehiläinen on yksi palvelusetelituottajista.

Julkisuudessa pyritään vahvistamaan käsitystä, että kaupungin omana toimintana palvelu on kalliimpaa kuin palvelusetelillä tuotettuna. Hammashoidon palveluyksikön johtaja Pirkko Paavola toteaa kuitenkin hammashoidossa setelitoiminnan olevan kaupungille n. 15 % kalliimpaa kuin oma toiminta. Toimenpiteestä ja lääkäriaseman hinnoittelusta riippuen potilas maksaa jopa 40 % enemmän kuin terveyskeskuksessa. Se, kenellä on varaa tähän, pääsee yhteiskunnan maksaman setelin avulla nopeasti hoitoon. Köyhä jää sitten siihen laittoman pituiseen jonoon. Tällaisilla päätöksillä valtuutetut ovat osaltaan lisäämässä eriarvoisuuden kasvua. Siksi minua suuresti ihmetytti, kun Jarmo Ritanen vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuorossa kertoi heidän tarkastelevan palveluseteleitä tapauskohtaisesti ja mm. hammashoidossa hyväksyvän palvelusetelit.

Riitta Tynjä, kaupunginvaltuutettu, komm

Jyväskylän palvelusetelipäätöksestä

Jyväskylän Kaupunkilehti 11.12.2010

Palvelusetelit ovat kunnallisten palveluiden yksityistämistä

Pauliina Takala ja Esa Mutanen kirjoittivat jokin aika sitten Keskisuomalaisen palstoilla palveluseteleistä. Keskustelua on tarpeen jatkaa ja laajentaa, sillä aihe on ajankohtainen. Kuntien budjeteista päätetään paraikaa ja taikasana kaikkeen tuntuu olevan palveluseteli.

Näin myös Jyväskylässä, jossa budjetti lyötiin lukkoon 29.11. Kaupunginhallituksen päätöksestä huolimatta oli virkamiehiltä ”unohtunut” budjettikirjaan lukuisia mainintoja palvelusetelistä, mikä aiheutti hämminkiä valtuustossa. Varmemmaksi vakuudeksi valtuusto lisäsi päätökseensä kohdan, jonka mukaan perusturvalautakunta arvioi ja päättää palvelusetelien käytön kohdentamisen ja laajuuden. Lautakunta tehnee sen käyttösuunnitelman yhteydessä 16.12. Budjetissa olleiden virkamiesten esitysten mukaan palveluseteleiden käyttöä on tarkoitus laajentaa lapsiperheiden kotipalvelussa, vanhusten palveluasumisessa sekä säännöllisessä kotihoidossa. Uutena aiotaan ottaa käyttöön neuvonta - ja terapiapalveluiden palveluseteli lapsiperheille.

Peräänkuulutin valtuustossa perusteluja tälle jatkuvasti kasvavalle palvelusetelilinjalle ja esitin sen sijaan resurssien kohdentamista omien palvelujen vahvistamiseen. Asiakkaan valinnanvapaus ei riitä perusteeksi – vallankaan - kun kaikilla ei sitä mahdollisuutta ole. Setelillä kunta maksaa vain osan yksityisen palvelun hinnasta ja loput on löydyttävä omasta pussista. Palveluseteli antaa valinnanvapauden vain hyvätuloisille ja lisää näin eriarvoisuutta yhteiskunnassamme. Toisaalta luvataan, että voi valita myös kunnan oman palvelun. Mutta miten sen voi valita, jos sitä on tarjolla kysyntään nähden liian vähän? Onko tarkoitus tässäkin luoda yhteiskunnan tuella hyväosaisille omansa ja köyhille oma palvelujärjestelmä?

Esa Mutanen toteaa, ettei ole vähäinen seikka, että kuntalainen voi valita ihmisen, jonka kanssa hoitaa asioitaan. Luulen kyllä, että harva vanhus kykenee netistä valitsemaan itselleen sopivan palveluntuottajan. Sellaisen, joka sopii hänen kukkarolleen ja jonka kanssa on mukava asioida. Eihän siellä Klemmarin sivuilla sellaista taata.

Päättäjänä kuitenkin olen eniten kaivannut tietoa kustannuksista, sekä avointa kustannusvertailua kunnan oman palvelun ja yksityisen palvelun välillä. Ei riitä heitto, että oman kodinhoitajan tuntihinta on miltei 60e/h ja palvelusetelituottajalla noin puolet siitä. Mistä kaikesta oman työntekijän kustannus koostuu? Mitä kaikkea sellaista se sisältää, mitä yksityisellä ei ole? Kodinhoitajan tuntipalkka kuntasektorilla ei ole päätä huimaava. Mutta jos kustannuksiin lisätään siivuja kaikenlaisesta hallinto- ja yleiskustannuksista, joille työntekijä ei mahda mitään, niin eihän työntekijä voi olla kilpailukykyinen vaikka päällään seisoisi.

Palvelusetelijärjestelmä aiheuttaa kunnalle lisätyötä; hyväksytään seteliyrittäjät, myönnetään seteleitä, maksetaan yrittäjille ja valvotaan niitä. Kuka maksaa nämä lisäkulut?

Voiton tavoitteluun pyrkivän yksityisen yrityksen ja voittoa tavoittelemattoman kunnan palvelujen hintojen puolueeton ja avoin analysointi on ehdoton edellytys päättäjille päätöksenteon pohjaksi. Jos tietoa ei ole, sitä on hankittava. Vasta sitten voidaan tehdä perusteltuja päätöksiä.

Lain mukaan kunnan ei ole itse pakko tuottaa palveluja. Mutta ei ole myöskään kiellettyä tuottaa niitä edelleen omana palveluna. Mikään laki ei pakota yksityistämään kunnallisia palveluja.

Tutkimisten mukaan kansalaiset haluavat julkisia palveluja. Niihin luotetaan ja niiden saamiseksi ollaan valmiita maksamaan vaikka lisää veroja. Mutta kunnat leikkaavat omia palvelujaan ja tarjoavat kuntalaisille entistä enemmän yksityisiä palveluja seteleiden muodossa. Ei ihme, jos tutkimustenkin mukaan kansalaiset kokevat, ettei heitä kuunnella.

Akatemiantutkija Teppo Kröger Jyväskylän yliopistosta toteaa yksityisen hoidon lisääntyneen nopeasti ja julkisen kotihoidon puolittuneen Suomessa. Muualla Euroopassa kehitys on ollut päinvastaista. Muutos hyvinvointivaltion tärkeissä palveluissa on meillä tapahtunut ilman todellista poliittista keskustelua yksittäisinä päätöksinä virkamiesten esittelystä. On aika nostaa kissa pöydälle! 

Riitta Tynjä

kaupunginvaltuutettu (skp)

Jyväskylä

20.12.2009

TIEDOTUSVÄLINEILLE

SKP:n kaupunginvaltuutettu Riitta Tynjä on jättänyt Hämeenlinnan hallinto-oikeudelle kunnallisvalituksen Jyväskylän kaupunginvaltuuston 16.11.2009 päätöksestä, jossa valtuusto toistamiseen päätti, ettei se ryhdy perimään ex kaupunginjohtaja Pekka Kettuselle maksettuja 200 000 euron erorahoja.

Jyväskylän kaupunginvaltuusto päätti 15.1.2007, ettei se ryhdy perimäään takaisin Pekka Kettuselle maksettuja erorahoja. Hämeenlinnan hallinto-oikeus katsoi valtuuston ylittäneen toimivaltansa, koska perinnästä luopumiselle ei esitetty sellaisia kunnan toimialaan liittyviä seikkoja, joiden perusteella kaupunki olisi voinut luopua perusteettomasti maksamansa erokorvauksen takaisinperinnästä. Korkein hallinto-oikeus pysytti 27.8.2009 hallinto-oikeuden päätöksen voimassa.

Korkeimman hallinto-oikeuden todettua 6.6.2006 kaupunginhallituksen ylittäneen toimivaltansa eroraha-asiassa, ei Jyväskylän kaupungin päätös erorahan maksamisesta ole saanut lainvoimaa. Molemmat osapuolet ovat sopimusta hyväksyessään todenneet sen sitovuuden liittyvän päätöksen lainvoimaisuuteen. Näin ollen Kettusen ja kaupungin välinen sopimus ei sido kaupunkia. Sen sijaan, että kaupunki toistamiseen päättää olla perimättä ilman lainvoimaa maksettuja erorahoja, sen tulisi välittömästi ryhtyä toimiin niiden takaisin perimiseksi. Hyväksymällä laittomuuden ja laiminlyömällä velvollisuutensa huolellisesti hoitaa yhteisiä asioita, valtuusto syyllistyy itse lainvastaisuuteen.

Kaupunginvaltuusto perusteli 16.11.2009 päätöstään pääosin samoilla perusteilla (julkisuuskuva, suuret kustannukset, häviö tulevassa oikeudenkäynnissä) kuin 15.1.2007 päätöstään olla perimättä laittomasti maksettuja erorahoja. Nuo perustelut eivät vakuuttaneet hallinto-oikeutta. Kuinka ne sen tekisivät nyt?

Ainoana uutena perusteena on esitetty ns. vanhenemisperuste, johon on tartuttu kuin hukkuva oljenkorteen. Vanhenemisen osalta asiaa ei kuitenkaan ole tarkasteltu oikein ja riittävän laajasti. Tällaisessa ehdollisessa sopimuksessa, jossa on vielä tapahtunut toimivallan ylitys, on kyse niin erityislaatuisesta kokonaisuudesta, että ei voida katsoa lainsäätäjän tarkoittaneen, että koko kunnallinen muutoksenhakumenettely ja valitusprosessi voidaan estää sillä, että muutoksenhaku kävisi tarkoituksettomaksi kolmen vuoden vanhentumisajan soveltamisen vuoksi.

Se, että kaupunki ei ole tyytynyt oikeuden päätöksiin, on johtanut ajan kulumiseen, johon vedoten kaupunki esittää saatavan vanhentuneen ja sillä perusteella esittää perinnästä luopumista. Vanhentuneeksi katsominen tällaisessa kokonaistilanteessa olisi täysin vastoin vanhentumisinstituution ja sitä koskevan lain tarkoitusta.

Tynjä toivoo kaupungilta toimia, jotka palauttaisivat ihmisten uskon politiikkaan ja sen rehellisyyteen. Laittomien päätösten puolustamisella sitä ei tehdä. Miten rakennamme Jyväskylän päätöksenteolle avoimuudesta ja oikeudenmukaisuudesta kertovan imagon, siinä on haastetta kerrakseen, Tynjä toteaa.

Lisätietoja:
Riitta Tynjä
p. 0400- 164 689
riitta.tynja@pp.inet.fi
riitta.tynja@jkl.fi

Kettusen erorahapäätös - ja mitä siitä seurasikaan

Jyväskylän kaupunginhallituksen päätös 8.12.2003 peräti 260 000 euron erorahojen myöntämisestä kohahdutti aikanaan niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin. Yllättävänä pidettiin noin suuren summan maksamista vapaaehtoisesta erosta, etenkin kun mitään johtajasopimusta ei ollut olemassa. Viikko ennen erorahapäätöksen julkistamista oli hyväksytty vuoden 2004 budjetti, jonka valmistelussa kaupunginhallitus oli asettanut hallintokunnille 3.5 % säästövaateet.

Kuntalaisten tuohtumus oli ymmärrettävää ja oikeutettua. Peruspalvelujen leikkaaminen ja kultainen kädenpuristus eivät käyneet ihmisten mielestä yksiin. Päättäjiä vaadittiin esiin perustelemaan ja perumaan tekoaan.

Erorahojen maksamista vastustavaan adressiin kertyi parissa viikossa yli kolmetuhatta nimeä. Tammikuun pakkasilla oli kävelykadulla jonoksi asti ihmisiä, jotka halusivat allekirjoittaa adressin.

Kaupunginhallituksen päätöksestä jätettiin useita oikaisuvaatimuksia. Pekka Kettunen vaati itse ns. raukeamisehdon poistamista. Siihen kaupunginhallitus 19.1.2004 suostui samalla kun se kuntalaispaineen alla alensi summan 200 000 euroon. Muutetussa sopimuksessa todettiin, että ”sopimus sitoo molempia osapuolia sen jälkeen, kun sopimuksen hyväksymistä koskeva kaupunginhallituksen päätös on saanut lainvoiman”.  Tänään voimme todeta, että tuo hallituksen päätös ei koskaan tule saamaan lainvoimaa.

Sopimus päätettiin kuitenkin laittaa voimaan välittömästi niin, että Kettunen sai rahat tililleen 30.4.04 ja jätti samalla kaupunginjohtajan tehtävät. Kaupunginhallituksessa tuskin pohdittiin toimia siltä varalta, että päätös valitusasteissa meneekin nurin. Niin voimansa tunnossa päättäjät tuolloin olivat.

Kun 23.3.2005 Hämeenlinnan hallinto-oikeus totesi kaupunginhallituksen ylittäneen toimivaltansa erorahasta päättäessään ja kumosi hallituksen päätöksen, koettiin laajasti oikeuden voittaneen. Päätös valoi uutta uskoa ihmisten vaikutusmahdollisuuksiin. Mutta se, että uusi kaupunginhallitus ei tyytynyt oikeuden päätökseen vaan jatkoi valitusprosessia, koettiin takaiskuna. Tuolloin olisi ollut mahdollisuus myöntää tehty virhe ja ryhtyä korjaamaan se, mikä vielä tehtävissä oli. Mutta nimenmaan kaupungin toimesta lähdettiin sille tielle, josta myöhemmin minua on syytetty – siis jutun pitkittämisestä ja kustannusten kasvattamisesta.

Korkein hallinto-oikeus tuli 6.6.2006 ratkaisussaan samaan tulokseen kuin Hämeenlinnan hallinto-oikeus. Jyväskylän kaupungin valitus hylättiin. Kesällä 2006 oli siis tilanne, että kaupungin kassasta oli maksettu 200 000 euroa eikä maksamista koskevaa lainvoimaista päätöstä ollut olemassa. Oma episodinsa välissä oli, että valtuusto oli - äänestyspäätöksellä tosin - myöntänyt vastuuvapauden moisesta laittomuudesta! Vastuuvapauden myöntäneiden valtuutettujen vastuun perään onkin viime aikoina ahkerasti kyselty.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä huolimatta kaupungin johto ei halunnut ryhtyä päätöksestä loogisesti seuraaviin perintätoimiin vaan vitkutteli ja toi vasta 15.1.2007 valtuustolle pöyristyttävän ehdotuksensa, että kaupunki ei ryhtyisi perimään Kettuselle maksettuja erorahoja. Esitystä perusteltiin mm. sillä, että kaupungilla ei ole takeita perintätoimien onnistumisesta.

Äänestäen valtuusto päätti olla perimättä maksettuja erorahoja. Ennakkoratkaisujen pohjalta tiesin, että valtuustolla on valta miltei millaisiin päätöksiin tahansa. Mutta oikeudentajuni ei antanut periksi. Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei voi olla lakikaan. Siksi päädyin valittamaan valtuuston päätöksestä.

Hämeenlinnan hallinto-oikeus oli 27.6.2008 kanssani samaa mieltä. Kaupungin valitettua tästä päätöksestä jouduimme odottamaan lopullista päätöstä, jonka Korkein hallinto-oikeus antoi 27.8.2009 kumoten kaupunginvaltuuston päätöksen. Valtuustolla ei siis ollut oikeutta päättää olla perimättä erorahoja, jotka oli maksettu ilman lainvoimaista päätöstä. Aika selkeää.

Hallinto-oikeustie on kuljettu loppuun ja kaupungin tulisi vihdoin ottaa lusikkaa kauniiseen käteensä ja ryhtyä toimiin, joihin sen olisi pitänyt käydä jo maaliskuussa 2005. Homma ei varmasti ole helppo niille, jotka tähän saakka ovat itsepintaisesti yrittäneet eri tavoin todistaa, että kaupunki ja Kettunen ovat toimineet täysin oikein.

Viimeisimmässä valituksessaan kaupunki mm. vetosi ajan kulumiseen. Sopimus oli ehtinyt olla voimassa vuosia eikä kumpikaan osapuoli ollut sitä moittinut. Siis laittomuus olisi pitänyt hyväksyä, koska se oli ehtinyt olla voimassa kauan.

Kaupunki on myös antanut ymmärtää, että rahoja ei tulla saamaan Kettuselta ja että siksi valtuuston päätös oli perusteltu. Moni kaupungille velkaa oleva kuntalainen olisi varmaan ilahtunut, jos kaupunki ei perisi häneltä saataviaan Intrum Justitian tai jopa ulosoton kautta. Mutta taitaa olla köyhän Turha Toivo!

Erorahasta aikanaan päättäneistä osa on julkisuudessakin heittänyt syytöksen prosessin kalleudesta meidän, alun perin asiaan tarttuneiden niskaan. Mitään laskelmia kaupunki ei ole esittänyt kustannuksistaan. Viimeisimmästä häviämästään jutusta kaupunki joutui maksamaan KHO:lle 204 euroa. Ihmetyttää, jos kaupunki on joutunut käyttämään ulkopuolisia, maksullisia asiantuntijoita, kun sillä on lakimiehiä omasta takaa vaikka kuinka.

Itse olen pärjännyt maalaisjärjellä ja muistamalla ne periaatteet, jotka minut aikoinaan saivat mukaan politiikkaan. Ihmisten tasavertainen kohtelu asemasta riippumatta, kohtuus ja oikeudenmukaisuus ovat mielestäni edelleen hyviä periaatteita. Päätöksenteossa avoimuus ja demokratian laajentaminen, kuntalaisten aito kuuleminen ovat keinoja, joilla voidaan ehkäistä uudet Kettusjutut.

Perusalvelut turvattava

Suunniteltuja toimia ei voi hyväksyä. Lama-aikana palvelujen tarve kasvaa, kun työttömyys ja huono-osaisuus lisääntyvät. Jos hoitoon pääsy pitkittyy ja vaikeutuu, monien sairauksien ja sosiaalisten ongelmien hoitamisesta tulee pitkällä tähtäyksellä entistä kalliimpaa ja vaikeampaa sekä yksilölle itselleen että yhteiskunnalle.

Sosiaali- ja terveyspalveluihin on palkattava lisää vakituista henkilökuntaa, jotta ihmiset voidaan hoitaa hyvin ja kohtuullisessa odotusajassa ja jotta kaupungin henkilökunta jaksaa hoitaa työnsä eläkeikään asti. Viime laman virheistä on otettava opiksi. Meillä ei ole enää varaa syrjäyttää nuoria yhteiskunnasta leikkaamalla heidän perusoikeuksiaan. Eikä meillä liioin ole varaa polttaa ikääntyviä ihmisiä loppuun työelämässä.

Erityisesti huonoina aikoina kaupungin on kannettava vastuuta ihmisten työllistämisestä. Työn tarjoaminen työttömille on aina kannattavampaa kuin sakkojen maksaminen valtiolle työllisyyden hoidon laiminlyömisen vuoksi. Vuodelta 2008 Jyväskylän kaupunki maksoi näitä sakkoja noin 5 miljoonaa euroa. Työllistäminen on laman oloissa myös kaikkein parasta elvytystä.

Valtion on kannettava vastuunsa kuntien talousahdingosta ja lisättävä tuntuvasti kuntien valtionosuuksia, jotta peruspalvelut voidaan turvata. Tulonjakoa on pyrittävä tasaamaan sellaisin verotuksellisin toimenpitein, jotka suosivat pienituloisia. Näitä ovat mm. varallisuusveron palauttaminen, pääomatulojen saattaminen kunnallisverotuksen piiriin ja kunnallisveron muuttaminen progressiiviseksi.

RIITTA TYNJÄ, puheenjohtaja
SATU KORTELAINEN, piirisihteeri
SKP:n Jyväskylän piirijärjestö

Käytännön ilmastoteko - ei parkkihallille

Yksityisautoilu on yksi pahimpia ongelmia ilmaston lämpenemisessä. Jyväskylän tulisi lopettaa ilmastostrategiapapereiden kanssa puuhastelu ja käytännön teoin edistää kestävää kehitystä. Parkkihallin sijaan on kehitettävä joukkoliikennettä ja tehtävä siitä todellinen vaihtoehto.

On irvokasta, että Vapaudenkatu aiotaan sumputtaa parkkihallin sisäänmeno- ja ulostuloluiskilla. Näin vaikeutetaan joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen sujumista.

Parkkihallin rakentamista on perusteltu keskustan uuden liikekeskuksen vaatimuksilla. Mutta keskustassa on jo seitsemän parkkihallia ja yhtä paraikaa laajennetaan!

Rakennuttajat vaativat, että parkkihalleista on oltava sisäinen kulkuyhteys kaupallisiin tiloihin. Ehkä omalla autolla on päästävä ostoshyllyjenkin viereen. Onko meidän kuitenkaan suostuttava kaikkeen?

Valtuutettujen tulisi nähdä päätöstensä vaikutukset laajasti. Kansanterveyden nimissä, ylipainon uhatessa väestöä, olisi syytä suosia ratkaisuja, jotka pakottavat ihmiset kävelemään. Sitä paitsi monet ovat valmiit jättämään autonsa kauemmaksikin ja kävelemään pidemmälti.

Parkkihallihanke kytkeytyy visioon, jossa virkamiehet kaavailevat ydinkeskustaan maanalaista maailmaa. Sellaisen on tähän mennessä kyennyt rakentamaan vain Helsinki. Jyväskylä kuulemma kirii nopeasti perässä ohittaen mm. Oulun ja Tampereen.

Jos meidän on tarpeen kilpailla muiden kaupunkien kanssa, niin kilpaillaan sillä, että peruspalvelumme ovat paremmassa kunnossa kuin vertailukaupungeissa! Maanalaiset, kauppakeskukset ja parkkihallit ovat toisarvoisia, jos ihmisillä ei ole rahaa edes bussilippuun, jotta pääsisi käymään Ruokapankissa.

Keskusteluissa kuntalaisten kanssa nousee esiin epäilys, ovatko kansa ja päättäjien enemmistö jälleen kerran eri mieltä. Kumpi on oikeassa ja olisiko jo aika vaihtaa niistä toinen?

Keskisuomalainen 14.3.3009

Kaavoitusta bisneksen vai ihmisen ehdoilla

Kirkkopuiston alle kaavailtu parkkihallikaava on tulossa 16.3. valtuuston päätettäväksi. Muistutusten jättöaika on 13.3. asti, joten kaupunginhallituksen ehdotus tulee valtuustolle pöydältä. Vaikka asia onkin muotovirheen takia toiseen kertaan nähtävillä, on se nyt tulossa ensimmäistä kertaa valtuuston käsittelyyn. Näin merkittävässä hankkeessa kiirehtiminen herättää epäilyjä - mitä sen takana mahtaakaan olla?

Esimakua siitä saimme jokin aika sitten paikallislehdessä olleesta jutusta, jossa uhataan, että ilman Paraatiaukion parkkihallia ei tule myöskään kauppakeskusta. Hetkinen - siis mitä kauppakeskusta? Tähän saakka on puhuttu Valtiontalon tontille tulevasta hotellista, jolle on osoitettava tietty määrä parkkitilaa. Sitäkään ei ole pakko osoittaa juuri siitä vierestä, eikä ainakaan kokonaisen parkkihallin vertaa. Mutta kysymys onkin koko korttelin laajentamisesta ja taas uudesta kauppakeskuksesta. Niitäkö me tarvitsemme aina vain lisää ja lisää? Kuluttamisen paratiiseja vieri viereen?

SRV:n edustajan mukaan kauppakeskusta ei tule, ellei parkkihallia tule. Valtuutetut on siis asetettu temppelin harjalle sanan mukaisesti. 70-100 miljoonan euron investointiin eivät kuulemma suhdanteet vaikuta, mutta parkkihallin puute vaikuttaa. Uskomatonta! Parkkitaloja on kuitenkin miltei jokaisessa naapurikorttelissa. Korttelin kiinteistöjä omistaa SRV:n lisäksi muitakin tahoja (mm. Osuuspankki), joilla on siis iso intressi vahdittavanaan.

Valtuutettujen on syytä olla tarkkana, pitää pää kylmänä ja sydän lämpimänä. Parkkihallihankkeessa on kyse myös arvoista; ohjaako päätöksentekoamme pelkkä bisnes ja jatkuvan kasvun ihannointi. Vai osaammeko nähdä pidemmälle - yli markkinavoimien vaatimien ratkaisujen - kuinka tärkeää on, että meillä on Kirkkopuiston kaltaisia viheriöitä ihmisten vapaaseen oleiluun. Sellainen ei tietysti suolla euroja kauppakeskuksen lailla. Mutta toivottavasti päättäjät osaavat arvottaa myös aineettomia asioita.

"Pientä viilausta parkkihalliin, jottei hyvä visio kaadu"-otsikoidussa kolumnissa Katri Nieminen on huolissaan, että kaupat ja ihmiset kaikkoavat keskustasta, ellei sinne kaavoiteta lisää pysäköintitilaa. Hän pitää valitettavana sitä, että lähiön asukas voi Jyväskylässäkin vallan hyvin elää käymättä kaupungin keskustassa lainkaan!

Näin ihanteellisesti eivät asiat Jyväskylässä ole. Siitä esimerkkinä olkoon laboratoriotoiminnan keskittäminen kaupungin keskustaan. Ja viime päivinä olemme saaneet kuulla aikeista alueellisten terveysasemienkin lakkauttamisesta. Ihmiset joutuvat liikkumaan erilaisten asioiden takia kaupungin keskustaan. Mutta sen sijaan, että jatkuvasti kasvavan yksityisautoilun nimeen vannoen rakennamme yhteisillä verovaroilla aina vain uusia ja uusia parkkitaloja, meidän tulee tehdä joukkoliikenteestä edullinen ja todellinen vaihtoehto kuntalaisille!

Riitta Tynjä, komm.
kaupunginvaltuutettu